Lue keskustelun säännöt.
onko parisuhteemme tuhoon tuomittu ilman kahdenkeskistä aikaa koskaan?
15.03.2006 |
Kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen oikeastaan ollenkaan ja ollaan aika väsyneitä tähän tilanteeseen. Viimeksi oltiin kahdestaan ulkona syömässä neljä vuotta sitten.
Erehdyin äidilleni kertomaan, että luin asiantuntijan suosittelevan pientä breikkiä vanhemmille kolmen kuukauden välein. Äitini oli sitä mieltä, että avioliitto ei voi koskaan katketa kahdenkeskisen ajan puuttumattomuuteen, vaan syynä on nykyajan ihmisten voimattomuus, itsekkyys ja se, että kaikessa pitäisi aina olla niin helppoa, ettei pieniäkään vastoinkäymisiä jakseta.
Kommentit (69)
Meidän tutuillamme lapset käyvät jo 19.00 yöunille ja vanhemmat valittavat oman ajan puutetta! Meillä lapset käyvät nukkumaan klo 21 ja aikaa riittää mainiosti kahdenkesken olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nykypäivänä ajatellaan jo enemmän niin, että elämää ei ole tarkoitettu vain pelkästään kotitöiden raatamiseen ja lainojen maksuun yms. vaan elää koetetaan jo erilailla kuin äitimme elivät meidän sukupolven ollessa lapsia.
jos mä oisin tos tilantees nii äkkiä joku lapsenvahdiks ja tuulettumaan. noin pitkään me ei kyl oltas ikinä oltu ilman omaa, yhteistä aikaa
oon 27v, mies 30v ja yks vauva
etten meinaa jaksaa olla lasten kanssa AINA, vaan haluaisin edes kerran vuoteen jotain muutakin. Ennenkin on kuulemma jaksettu. ap
joten en osaa kuvitella itseäni sinun tilanteeseesi!
mutta silti tuntuu että kun itsekin sanot että olette väsyneitä tilanteeseen ,niin todella kaipaisitte jo pikkuhiljaa sitä omaa aikaanne!!!
Eikö viisas äitisi asu lähellä?
voisihan äitisi silti ottaa lapset joskus tai tulla teille hoitamaan, edes pariksi tuntia niin pääsette elokuviin tai syömään!!!
Tsemppiä teille!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli vaan mieleen tuo 27-v äiti ja 30-v isä ;)
Me ollaan miehen kans oltu 2 yötä kahdestaan sen jälkeen kun 3,5 vuotta sitten esikoinen syntyi. Eka oli meidän hääyö, silloin kun lapsi oli yli vuoden ja toinen oli minun 30-v synttärit, silloin kuopus yli vuoden. Silloin oli kyllä talo täynnä kavereita, ettei me silloinkaan kahdestaan oltu.
Elokuvissa ollaan käyty vissiin kahdesti. Ekaa kertaa en kyllä muista, mutta ollaan varmaan käyty. Toisen kerran käytiin parikuukautta sitten. Syömässä ja elokuvissa ja sitten kotiin. En mie kyllä edes haluais lähteä viikonlopuksi vaikka miehen kanssa minnekkään. Varsinkaan kun meidän lapsen vahdit ovat sellaisia " perässä vedettäviä" . Eli eivät oma-aloitteisesti kysy koskaan lapsia kylään. Ihan hyvällä mielellä ottavat silloin kun tarvii hoitoa, mutta ei sitten turhan takia viitsi pyytää.
vaan voivat antaa kaikkensa lapsilleen.
Mitä sanotte tähän väittämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt ap, mutta MIKSI sinäkin kuulut niihin valittajiin, joilla ei koskaan ole sitä yhteistä aikaa????????
Eihän sitä koskaan ole ellei sitä järjestä! Eikö teillä ole mitään sosiaalista elämää? Ystäviä jotka kutsuu ulos/kylään? Muita sidosryhmiä, esim opiskelukaverit joiden kanssa joskus käytte jossain???
TOSI vaikea uskoa, että nyhjötätte vain kotona ettekä saa aikaa sen paremmin itsellenne kuin toisillennekaan.
Eikä se VOI olla lapsenvahdista kiinni, niitähän saa vaikka mistä. Etsitte itsellenne esim jonkun alalle opiskelevan, joka voi hoitaa silloin tällöin. Tai se MLL!?
Älkää nyt hittovie narisko ja miettikö, että meneekö ihmissuhde. Taatusti menee, jos ette tee mitään yhdessä ja väsytte jo nuorena tuollaiseen pyöritykseen.
VOI APUA!!!!!!! TEHKÄÄ JOTAIN ÄLKÄÄKÄ INISKÖ.
Samoin minä pysyn poissa työpalavereistä yms kelkkajutuista.
Voi ihan hyvin olla omaa aikaa molemmilla. Kyse on vanhempien yhteisestä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä on näin. Monesti oon miehelle sanonut että tahtoisin kokea olevani vielä vaimo, enkä vaan pelkkä äiti. yhteistä aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Ei ole ollut kohta kuuteen vuoteen. Illat menee lasten nukuttamiseen ja vauvan hoitoon. tiedän juu, että lapset on tehty ja ne myös hoidetaan. Mutta olisi se kyllä ollut mukava hoitaa parisuhdettakin. Meillä ei vaan ole ketään kuka edes muutaman tunnin katsoisi lasten perään että olisimme päässeet kahdestaan syömään tai vaikka vaan edes kauppaan. Nyt taitaa jo olla liian myöhäistä, koska ainoa asia mistä pystytään keskustelemaan on avioero:( Ja ikävä tosiasia on se ,että kaikki meidän väliset ongelmat johtuu siitä ettei ole ollut sitä yhteistä aikaa edes selvittää ongelmia.
Ja tekään ette osaa ottaa sinne kotiinne vaikka MLL:n hoitajaa? Onkohan se lapsille tosiaan parempi vaihtoehto, että eroatte kuin se, että etsitte hyvän hoitajan ja pääsette tuulettumaan??? Ilmeisesti näin on jos kerran ette halua enää muuta.
Ei tosiaan tarvitse ihmetellä enää miksi meidän keskuudessa on niin hitosti avioeroja. Tehän ette välitä paskaakaan puolisoistanne tai yhteisestä ajasta vaan annatte arjen viedä mennessään.
En tajua. Kyllä mulle oma mies on niin tärkeä ja hänen kanssaan TOIMIVA ihmissuhde sen väärti, että hoidamme sitä. Yhteistä aikaa löytyy kun sitä järjestää.
" Meillä ei vaan ole ketään kuka edes muutaman tunnin katsoisi lasten perään että olisimme päässeet kahdestaan syömään tai vaikka vaan edes kauppaan. Nyt taitaa jo olla liian myöhäistä, koska ainoa asia mistä pystytään keskustelemaan on avioero:( Ja ikävä tosiasia on se ,että kaikki meidän väliset ongelmat johtuu siitä ettei ole ollut sitä yhteistä aikaa edes selvittää ongelmia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainakin ahdistaa juuri se, että aina joskus jonnekin pyydetään ja ei voi mihinkään lähteä. Ei se Mll mikään ratkaisu ole, ei sieltä aina niitä hoitajia ihan tuosta vaan saa, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on välillä tosi hankalaa saada. En tiedä ap:n äidistä, mutta omani asuu ihan vieressä. Hänellä on sellainen periaate, että kun häntä ei ole kukaan auttanut, hän ei sitten myöskään auta ketään. Ei edes hätätapauksessa olla apua saatu.
...mutta parisuhdetta voi huoltaa jatkuvasti eikä se tarvitse erillistä huoltotaukoa... Kyllä sitä aikaa on ihan normaalissakin päivässä jos halutaan.... nykyään on vaan kaikelle oltava oma, pyhitetty hetkensä: laatuaika lapsille, äidin jumppatunti, isän metsästysreissu, äidin oma ilta, isän oma ilta ja parisuhteen hoitoilta... jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata uskoa näitä oman äidin juttuja, että ikinä ei käyty missään...
Minä muistan lapsuudestani, että olin hoidossa puoli-mummolla, tädit olivat vuorotellen hoitamassa (jopa vanhempani olivat ulkomailla esim. viikon), kummitäti kävi lomillaan hoitamassa. Lisäksi olin vielä ystävä-perheissä yökylässä. Paljon myös kuljin vanhempieni mukana kylässä ja töissä.
Ja kuten edellä kuvattiin, niin omaa aikaa saa jos haluaa (tarpeeksi). Meillä ei ole sukulaisia tms hoitajia, mutta ollaan hankittu pikku hiljaa luotettavia lapsenhoitajia. Otettu meille muiden lapsia hoitoon jne. Ihan varmasti järjestyy, jos viitsii aukaista suunsa (kaikilla kun tuntuu olevan vähän samanlaisia ongelmia) ja nähdä vähän vaivaa.
Hyvän hoitajan kun löytää, niin kannattaa ottaa häntä säännöllisesti hommiin. Lapset jää mielellään, hoitaja tulee mielellään. Välillä ollaan otettu vaikka ei mitään päivän polttavaa asiaa ookkaan. Käydään miehen kanssa vaikka rauhassa katselemassa uutta sohvakalustoa. Meillä lapset sanoo jo, että heippa isä heippa äiti hauskaa iltaa, kun hoitaja tulee! Ja ryntäävät lapsen likan kanssa leikkimään! Eipä siinä tarttee muuta kuin pohtia, että taisi olla taas aika häipyä vähäksi aikaa kotoa!
Todella, todella surullista tuollainen! Siinäpä menee sitten lapsenlasten elämä ohi kokonaan. Kiva kun ei mummia kiinnista... Sairasta.
" En tiedä ap:n äidistä, mutta omani asuu ihan vieressä. Hänellä on sellainen periaate, että kun häntä ei ole kukaan auttanut, hän ei sitten myöskään auta ketään. Ei edes hätätapauksessa olla apua saatu."
Olen kysellyt tätä, myös kunnalta olen kysynyt hoitajaa. ei onnistanut:( Kaupan seinille ja paikallislehtiin laitoin ilmoitukseia että kaivataan pariksi tunniksi hoitajaa, ei ole kukaan soittanut:( Aika mahdoton on tilanne meillä. T: 14
kun ei tule mieleen, että lapsenvahdin hankkiminen voi olla niin iso homma ja kamala ponnistus, että ei enää vuosia väsymystä kerättyään JAKSA! Kynnys siihen nousee niin suureksi, että mikään meno ei tunnu lopulta sen arvoiselta, että kannattaisi aloittaa viikojen tai kuukausien metsästys. Ja lopulta tulee ajatelleeksi, että ei sitä kuitenkaan elämä muutu yhtään mihinkään sillä parituntisella kerran vuodessa, pitäisi olla niitä taukoja useammin, eikä niihin kuitenkaan ole rahaa ja niin jää sekin meno sitten taas menemättä.
Tuskimpa nyt kuitenkaan. Riippuu tietysti paikkakunnasta eli elääkö jossain hevonkuusessa vai edes jonkinlaisen matkan päässä kaupunkikeskittymästä. Mutta kyllähän hoitajan nyt saa muutamassa päivässä, jopa päivässä! Olen itse työskennellyt MLL:n hoitajana aikaisemmin ja tiedän kyllä mistä puhun.
EI koskaan kukaan joutunut odottamaan tai " metsästämään" viikko tolkulla vaan arsenaali oli niin laaja, että hoitaja löytyi vaikeisiinkin perheisiin (allergioita, vammautunut lapsi tms) maksimissaan muutamassa päivässä. Yleensä kuitenkin jo parissa päivässä.
Ja me olemme etsineet itsellemme hoitotädin sosiaalialanoppilaitoksen ilmoitustaululta. Siellä niitä revitään käsistä, koska alan opiskelijat halajaa työkokemusta ja ne on todella asiallisia, luotettavia ihmisiä.
Oma vika tietty jos on vuosia jo kärsinyt samasta eikä ole tehnyt asialle mitään. Peiliin saa katsoa jos päästää oman elämänsä tuollaiseen jamaan, ettei edes väsymykseltään JAKSA enää auttaa itseään. Täällä lienee turha silloin itkeskellä.
meillä ollaan oltu ilman mitään aikuiskontakteja jo kymmenen vuotta. Emme me ainakaan mitenkään periaatteessa halua " eroon lapsistamme" , olisi kiva vaan joskus tehdä jotain sellaista, mitä lasten kanssa ei voi tai mihin lapsia ei voi viedä. Joillakin kun saattaa olla muitakin kiinnostuksen kohteita elämässä, jotka piristäisi kummasti.
Koittakaa löytää yhteistä aikaa. On eri asia selvitä ja pärjätä elämässä, kuin nauttia siitä! Jos et muuten saa lastenvahtia, soita MLL:ltä tms. Ennenkuin on liian myöhäistä!