Äitiyslomalla 4vk ja palava halu työelämään. Seinät kaatuu päälle ja lapsi ärsyttää.
Olin ihan valmistautunut siihen, etten nuku kunnolla vuoteen kun lapsi tulee taloon. Olen 4vk kestänyt ja nyt kaatuu univelka ja seinät päälle. Lapsi itkee kovasti öisin eikä viereen ottaminen auta, olen ehtinyt jo vain maata ja toivoa että lapsi lopettaa itkun... Vauva nukkuu puoli tuntia ja taas herää itkien. Pääkipu on niin kamala että olen hieronut ihon rikki otsasta, ja vanne vain kiristyy. Hoidan lapsen tarpeet mutta kun lapsi on hiljaa menen toiseen huoneeseen makaamaan ja nautin niin kauan kuin voin. Kun vauva vaatii aamulla ruokaa työnnän tuttipulloa mikroon itkun kanssa. Rintaruokinta tuntui henkisesti niin pahalle ettei pystynyt. Mies huomauttelee kun en puhu vauvalle. Ei puhuisi itsekään jos olisi näin väsynyt. Saan nukuttua ehkä 4-5h yössä, ei riitä alkuunkaan. Mies on 12h töissä 6pv viikossa, ei se vapaapäivä halua koko päivää vauvaa vahtia.
Itkettää kun haluan niin paljon töihin pois vauvan luota. Isovanhemmat ei asu lähellä eikä ne päiväkodiksi alkaisi muutenkaan. Googlailen jo lastenhoitajia ja hintoja. Herranjumala miten väsyttävää aikaa. Kuinka kauan tämä kestää? Onneksi on vakityö odottamassa. Lapseni on mulle tärkeintä, mutta olen jo itkenyt itseni loppuun. Kuukauden jälkeen. Olen aika pettynyt itseeni, kun en suhteellisen helppoa lasta jaksa yksin hoitaa. Päivisin on aika kiltti ja ei itke mitenkään paljon, öisin on jostain syystä itkuisempi. Kun katson lastani, en tunne mitään palavaa rakkautta vaan ajattelen vain, että toivottavasti se kasvaa tuosta äkkiä.
Huhhuh, helpottipa ainakin vähän avautua. Mies vaan sanoo että koeta jaksaa. Koetanhan minä koko ajan herranjumala, mutta olen välillä niin rikki ja raivona että tekee mieli potkia kaikki paskaksi.
Kommentit (33)
Ei kuulosta hyvältä tuo, että miehesi on töissä 12 h kuutena päivänä viikossa. Eikö määrää voisi vähentää? Teidän tapauksessanne on turha jossitella ja on vain koitettava sopeutua olosuhteisiin, mutta muille sanoisin, että tuollainen elämäntilanne ei todellakaan ole lastenteolle sopiva. Vaikka töitä älyttömästi tekevä olisikin "vain" isä.
Jos olette molemmat uraihmisiä, olisi reilua, jos mies jää välillä vuorostaan vauvan kanssa kotiin. Miksi sinun pitäisi yksin vauvavuosi selättää (oletan, että suunnitelmissa viedä lapsi hoitoon vauvavuoden jälkeen)?
Kokeile Ha-nan korviketta, sopii hekkävatsaiselle. Osta cuplatonia apteekista. Koliilkileinusta voisi olla apua vauvan nukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kolme lasta vuodessa (1 ja kaksoset perään)
Se eka heräs 11 kk ikään asti sen 6-8 kertaa yössä, eli oli semmoset vuoden univelat kun kaksoset syntyi.Asuntomme paljastui homeasunnoksi myöhemmin, ei ihme, kun kaikki lapset korvatulehduskierteessä ekan vuoden. Kaksoset heräilivät sitten vuorotellen, kun toinen nukahti ,toinen heräsi. Ja toinen oli vielä huonompi nukkuja ,syyksi sitten paljastui allergiat (vielä niiden korvatulehdusten lisäksi.)
En muista juuri mitään noista 2-3 ekasta vuodesta.
Sairastuinkin sitten itse. Kolme vuotta olin lasten kanssa kotona, kunnes aloittivat päiväkodin "kymppipäiväisinä".
Ehkä tässä joskus elämä alkaa voittaa.
Parisuhde vielä tallella, mutta vois paremminkin mennä...
Että kyllä sitä melkein kaikesta selviää:-)
MIKSI MIES ON NOIN PALJON TÖISSÄ??
Ota lusikka kauniiseen käteen ja hoida lapsen terveys kuntoon. Terve lapsi ei itke noin. Sitä sika kallista apteekista saatavaa aminohappopohjaista korviketta voi kokeilla kait ilman kelan korvaustakin.
Satasesta vetoa, että lapsella on allergia.
Särähtää korvaan ettet tunne suurta rakkautta lastasi kohtaan.
Saako tarpeeksi maitoa/onko soseita aloitettu? 4kk tarvitsee jo aika paljon maitoa, jos se pelkkä ravinto. Oma vauva sai myös korviketta.
Itse 7,5kk totaaliyksinhuoltajana vastaan jokaiseen ääneen yksin ja hoidan kaiken itse, se on PAKKO jaksaa, se on sinun lapsesi jonka olet maailmaan saattanut.
Miehesi asenne on hyvin ikävä, hän on ihan yhtälailla vastuussa lapsesta ja ennenkaikkea jaksamisestasi, ei ole kenenkään etu jos saat burn outin.
Älä ainakaan hanki heti toista vauvaa!
Rankkaa on välillä, todellakin mutta ikinä en vaihtaisi enkä pystyisi sanomaan etten tunne rakkautta lastani kohtaan koska hän itkee.
Toisen hylkääminen yksin sänkyyn tms ja oma pakeneminen toiseen huoneeseen on aika huolestuttavaa. Vauva luulee että hänet on hylätty, en ehkä ihan ymmärrä miten kukaan äiti pystyy kuuntelemaan lapsensa itkua toimimatta.
Tsemppiä sinne, miehelläsi on velvollisuus auttaa!
Mies maksakoon jonkin korvikkeen itselleen teille.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Laita korvatulpat tai kuulosuojaimet vaimentamaan vauvan itkua niin vanne ei kiristä niin paljon. Nukut aina kun vauva nukkuu ja unohdat kaiken muun. Ostatte kertakäyttöastioita ja tilaat vaikka pitsan joka päivä. Lastenhoitoapu pariksi tunniksi voisi tulla myös tarpeeseen, älä epäröi sen kanssa.
Kuulosuojaimet ovat ihan oikeasti hyvä vinkki paljon itkevän vauvan kanssa. Kun on oikeasti musta hetki, pää hajoamispisteessä, eikä jaksaisi pidellä itkevää vauvaa, niin peltorit korville, vauva sylissä sohvalle pötköttämään ja tekstitetty Netflix-sarja äänettömänä pyörimään. Kun on itse rauhoittunut, jaksaa vauvaakin hyssytellä aivan toisella tavalla. Itkuisten kasvojen katsominen on kurjaa, mutta hyvillä kuulosuojaimilla ei paljoa ääntä kuulu, niin on helppo pysyä rauhallisena. Ja minusta tuntuu, että tyynen ja rauhallisella äänellä puhuvan vanhemman rauhoitteluyritykset ovat vauvastakin vakuuttavampia, kuin itkuisen ja irvistelevän vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Siis vyöhyketerapia. Ei ole normaalia, jos tuon ikäinen vauva ei nuku enempää. Täällä vauvapalstalla roikkumisen sijaan voisit yrittää etsiä netistä tietoa, millä tilanne helpottuisi.
Hiton avutonta.
Kerrankin lähes yksinomaan asiallisia ja hyödyllisiä myötätuntoisia kommentteja sisältävä ketju, vauvapalstalla roikkuminen ei siis aina ole avutonta. Oma kommenttisi ei sen sijaan edistä tilannetta mitenkään.
Ap, voimia sinulle! Olet saanut paljon myötätuntoisia vastauksia, joissa on hyviä neuvoja. Mulla ei ole mitään lisättävää. Jos asut Tampereen seudulla niin voisin joskus viedä vauvasi vaikka vaunulenkille, että saisit vähän omaa aikaa.
Minä toivon, että AP.jättää nuo henkisesti köyhät haukkuvat ihmiset omaan arvoonsa ja keskittyy tsemppiviesteihin ja löytää niistä hyvät neuvot.
Älä jää yksin, hae ja vaadi apua. Siihen on täysi oikeus. Ja se on koko perheenne parhaaksi.
Ja av-tyypit, oon iloinen, että täällä on myös teitä fiksuja, jotka haluatte auttaa toisia.
Monissa Euroopan maissa äitiyslomat on 3-4 kuukautta ja naiset menevät iloisella mielellä töihin. Esikoisen syntyessä asuin vielä Suomessa, mutta menin silti töihin kun vauva oli 5 kuukauden ikäinen. Ekan puoli vuotta tein puolta päivää, kun lapsi oli liki vuoden, siirryin kokopäiväiseksi. Mies teki siinä vaiheessa nelipäiväistä viikkoa melkein vuoden eli lapsella oli siinä vaiheessa nelipäiväinen hoitoviikko.
Suurin piirten samoin toimittiin toisen lapsen kohdalla. Kolmannen lapsen synnyttyä pidin pidemmän vanhempainloman - liki kaksi vuotta. Siinä vaiheessa se meni ihan mukavasti, kun oli enemmän kodin ulkopuolista touhua ja kontakteja kahden vanhemman lapsen takia.
Ap älä soimaa itseäsi. Koeta saada jotain hoitoapua itsellesi ja muista, että ei se töihin meneminen mikään synti ole tai masennuksen merkki. Jos lapsen hoito on hyvin järjestetty, niin se on ihan ok. Ei nämä 3-4 kuukauden äitiyslomilla kasvatetut sen onnettomampia tunnu olevan kuin suomalaiset kolmivuotiaisiksi kotihoidetut.
Siis vyöhyketerapia. Ei ole normaalia, jos tuon ikäinen vauva ei nuku enempää. Täällä vauvapalstalla roikkumisen sijaan voisit yrittää etsiä netistä tietoa, millä tilanne helpottuisi.
Hiton avutonta.