Siskopuoli tappoi itsensä. Haluan mennä perässä.

Hae apua, käänny ystävien ja läheisten puoleen. Et ole yksin! Suru- ja shokkivaihe ovat vaikeat, mutta selviät kyllä! Siskosi ei varmasti haluaisi poismenoasi. Jaksa uskoa, voimia!

Minulla on sama tunne morsiameni kuoleman jäljiltä.

Ajattelen kuitenkin että koska hänen lähtönsä on aiheuttanut niin paljon tuskaa kaikille, niin olisi äärettömän epäreilua jakaa samaa vielä lisää.

Päivä kerrallaan ja vähitellen on kuitenkin alkanut tuntua jo hiukan helpommalta.

Kiitos vastauksista. En tiedä haluanko apua, koska haluan kuolla. En haluaisi jäädä elämään ilman siskopuoltani. Taustoiksi tilanteesta sen verran, että mä pidin siitä aina huolta, vanhemmat oli mitä oli. Olen 4 vuotta vanhempi kuin se, eli 22. Siskopuoli jopa asui mun luona 2 vuotta. Se halusi muuttaa omilleen 4kk sitten, ja mä aistin että kaikki ei oo hyvin, yritin estää muuton, että voisin vaan pitää sitä silmällä ja katsoa että kaikki on hyvin. En pystynyt pelastamaan sitä, en tällä kertaa, vaikka sehän se olis mun tehtävä isoveljenä ollut.

Tarviit ehdottomasti ammattiapua, jotta selviät! Opiskeletko? Jos joo, soita YTHS. Muussa tapauksessa heti ihan omaan terveyskeskukseen! Kerro rehellisesti, mitä on tapahtunut ja miltä susta tuntuu. Saat apua kyllä!

Muista, että vaikka tuntuu, että kaikki ilo olis kadonnut loppuiäksi ja tulevaisuudessa ei näy mitään, se on vaan tämän hetken tunne. Tuut vielä pääsemään tästä yli, vaikka se veisikin vuosia. Sitten oot vahvempi kuin koskaan! Elämällä on sulle vaikka mitä, älä luovuta!

Missä asut? Jos sulla ei ole ketään kelle puhua nyt akuutissa hädässä, voisit tulla meille?

Googlaa kriisipuhelin ja soita siihen numeroon.

Jaksa hetki, minuutti, sekuntti kerrallaan. En tiedä surustasi puoliakaan, mutta jos jotenkin voisin auttaa, auttaisin. Sinusta välitetään.

Älä tee sitä. Sinun aikasi tulee vasta myöhemmin. Sitä ennen sinulla on elämä elettävänäsi: suru on vieraana aikansa, menetys kääntyy vahvuudeksi. Saat vielä kokea rakkautta, molemminpuolista välittämistä ja olla muiden tukena vaikeina aikoina. Elämälläsi on tarkoitus. ♡♡ Siskosikin varmasti toivoisi sinun jatkavan ja olevan vielä jonain päivänä onnellinen. ♡

Voimia. Rukoilen puolestasi ja perheesi puolesta. ♡

Surullinen tilanne. En tiedä mitä sanoa, muuta kuin että soita itsellesi apua. Kunnallasi on varmaan psykologisia palveluita ja ehkä voit pahimmalle ajalle ottaa jonkun lääkityksen. Autoit siskoasi sen ajan kuin oli aika. Voit auttaa monia muita nyt, vaikka paneutumalla lasten huonoihin kotioloihin. Sinulla voi olla vaikka mitä hyvää tarjolla ja tarjottavaa tässä elämässä.

Olet mielessäni, voimia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. En tiedä haluanko apua, koska haluan kuolla. En haluaisi jäädä elämään ilman siskopuoltani. Taustoiksi tilanteesta sen verran, että mä pidin siitä aina huolta, vanhemmat oli mitä oli. Olen 4 vuotta vanhempi kuin se, eli 22. Siskopuoli jopa asui mun luona 2 vuotta. Se halusi muuttaa omilleen 4kk sitten, ja mä aistin että kaikki ei oo hyvin, yritin estää muuton, että voisin vaan pitää sitä silmällä ja katsoa että kaikki on hyvin. En pystynyt pelastamaan sitä, en tällä kertaa, vaikka sehän se olis mun tehtävä isoveljenä ollut.

Ei se ole sinun syysi.

Itse pelastin morsiameni kolmesti ja eräs toinen kaiketi kahdesti.

Sinä yritit ja se oli sinun tehtäväsi.

Minäkin yritin, mutta aina se ei vain onnistu.

Nyt sinun tehtäväsi on yrittää selvitä itsesi ja läheistesi takia.

Minäkin yritän selvitä vaikka se on edelleen aika hankalaa.

Ensimmäinen 9 kk on hankalinta ja sen jälkeen alkaa olo parantua.

Yritä käydä lenkillä, sillä se auttaa.

Yritä tehdä töitä, tai puuhastella edes jotain, sillä sekin auttaa.

Tai jos ei pysty mihinkään, niin hanki sairaslomaa.

Itse en juuri puhunut kenellekään, mutta monille puhuminen on hyväksi.

Toisaalta minunkin olisi varmaan kannattanut puhua.

Muista että sinulla on ympärilläsi suuri joukko ihmisiä joille menetyksesi olisi raskasta.

Joillekin ehkä jopa liian raskasta, joten pysy hengissä jotta et jakaisi lisää surua kaikille.

Tuon ajattelu auttoi minua.

Jokaisella meistä on oma elämä elettävänä.

Voimia sinulle.

Kiitos vastauksista, mammat. Opiskelen lääkiksessä 3 vuotta, mutta olen nyt missannut ekan viikon opintoja enkä pysty ajattelemaankaan opiskelua, tuntuu täysin merkityksettömältä paskalta. Kaverit on pitäneet mulle seuraa koko 2 viikkoa, eivät jätä yksin kun kusella käynnin ajaksi, pelkää kuulemma että teen jtn pahaa. Olen jutustellut yhdelle terapeutille, mutta se ei tunnu auttavan. En osaa kuvailla miltä musta tuntuu. Tiedän että haluan lähteä maailmasta, jossa siskoni ei ole. Maailma on paha, se sai jopa sellaisen henkilön kuin siskoni oli tappamaan itsensä. En pysty nukkumaan enkä oikein syömään. Kelaan viimeisiä sanoja, mietin mitä se ajatteli ennen kuin tappoi itsensä. Oliko sillä yksinäinen olo, itkikö se, sattuiko sitä, ajatteliko se mua yhtään.

Älä tapa itseäs. Millään muulla ei nyt oo väliä kuin sillä, että selviät taas yhden päivän. Halaus.

Tollasista jutuista ei tarvi selvitä ilman ammattiapua. Vaikka tuntuis eka turhalta, anna sille mahdollisuus.

Olen pahoillani tilanteestasi. Surullista että siskosi valitsi tämän tien, me emme voi valitettavasti asialle usein mitään kun rakkaat läheisemme valitsevat itsemurhan elämän sijaan.

Joskus vain ihmiset eivät vain jaksa tätä nykypäivää ja elämäänsä. Siskosi haluaisi 100% että sinä elät elämäsi loppuun asti, hän ei halua sinua sinne mukaansa, koska vaikutat erittäin ihanalta ihmiseltä, toivon ja rukoilen puolestasi, että enkelit auttavat/kantavat sinua vaikeamman ajan yli.

Niinkuin edellä olevat ovat viisaita neuvoja sinulle antaneet, otathan yhteyttä terv.asemalle, jotta saisit akuutti terapia apua kriisiisi  psykologilta.

Jos elämäntilanteesi sallii ja tykkäät eläimistä, hanki itsellesi lemmikkieläin (esim.löytykodista), silloin saat pyyteetöntä rakkautta ja kuuntelijan sinulle kotiisi.

Hienoa että kirjoitit tänne, täällä on AINA joku joka kuuntelee ja ymmärtää sinua :).

Nyt toivon, että otat yht.terv.asemalle mahd.pian, ja laitetaan elämäsi kuntoon ;), olet niin nuori että vielä paljon hyvää edessä sinulla.

En ala kirjoittelemaan kliseitä, koska tiedän ettei se auta. Mutta tiedä sinä se, että ajan kanssa asiat paranee. Sä tapaat siskosi sitten kun sun aika tulee, mikäli näin tapahtuu. Joka tapauksessa itsensä tappaminen ei ole ikinä, ikinä ratkaisu.

Ja aiheuttaisit saman tunteen jollekin muulle?

Siskopuolesi varmaan haluaisi, että jatkaisit elämääsi ja yrittäisit olla onnellinen.

Et ole yksin! kirjoitti:

Olen pahoillani tilanteestasi. Surullista että siskosi valitsi tämän tien, me emme voi valitettavasti asialle usein mitään kun rakkaat läheisemme valitsevat itsemurhan elämän sijaan.

Joskus vain ihmiset eivät vain jaksa tätä nykypäivää ja elämäänsä. Siskosi haluaisi 100% että sinä elät elämäsi loppuun asti, hän ei halua sinua sinne mukaansa, koska vaikutat erittäin ihanalta ihmiseltä, toivon ja rukoilen puolestasi, että enkelit auttavat/kantavat sinua vaikeamman ajan yli.

Niinkuin edellä olevat ovat viisaita neuvoja sinulle antaneet, otathan yhteyttä terv.asemalle, jotta saisit akuutti terapia apua kriisiisi  psykologilta.

Jos elämäntilanteesi sallii ja tykkäät eläimistä, hanki itsellesi lemmikkieläin (esim.löytykodista), silloin saat pyyteetöntä rakkautta ja kuuntelijan sinulle kotiisi.

Hienoa että kirjoitit tänne, täällä on AINA joku joka kuuntelee ja ymmärtää sinua :).

Nyt toivon, että otat yht.terv.asemalle mahd.pian, ja laitetaan elämäsi kuntoon ;), olet niin nuori että vielä paljon hyvää edessä sinulla.

Koira multa onneksi löytyy, se on yksi syy jatkaa. Lisäksi siskoni 2 koiraa ovat nyt myös mun. En vaan tiedä miten voisin elää. Jokainen hetki on tuskaa. Joskus en tunne mitään, ja sitten joku ääni, haju, vaate, kuva, vittu mikä vaan tuo sen kivun takasin, en saa henkeä enkä halua mitään muuta kuin lisää unilääkkeitä että voisin unohtaa hetkeksi. En jaksa näin

Niin ja vanhemmat ei oikeen välitä musta, kaverit toki surisivat mutta ne pääsis kyllä yli. En usko varsinaisesti kuoleman jälkeiseen elämään, mutta mulla on silti sellanen irrationaalinen tunne että jos tappaisin itseni pääsisin heti siskoni luokse

Susta on tehty ihme pelkuri ja siskostas myös. Nyt kun oot aikuinen kuitenkin, niin ala tehdä ite itestäs ja elämästäs sellasta kuin haluut. Ette syntynyt maailmaan noin säälittävinä ja miksi sinä kun nyt vielä elossa olet, antaisit pilata koko elämäsi juuri kun olet alkanut itsekin päästä ymmärryksen ikään ja vastuulliseksi. Voit syyttää ihan estoitta sielus haavoista niitä, joiden siitä olis pitänyt pitää huolta, mutta samalla tiedosta jo tänään se, että nyt se oot sinä joka on vastuuseen jo siirtynyt. Se oot nyt sinä joka pidät huolta itestäs. Jos sä et sitä tee, niin kukapa sen tekis? Ihan turha odottaa keltään ihmiseltä mitään apua. Jos sua ei oma isä suojellut, niin että olisit pystynyt kasvamaan mieheksi, sitten valitat ylemmälle taholle, siellähän se on se kaikkien Isä. Ehkä hänellä sitten onkin hellyyttä ja lämpöä sulle varattuna moninkerroin. 

Ensinnäkin ihanaa että sinulla on eläimiä :), koska olet nyt vastuussa siskosi (myös omasta) koiristasi, on sinun jaksettava jo näiden eläimien takia eteenpäin, varmasti siskosi koirat kaipaavat siskoasi, ja tavallaan sinun on myös lohdutettava näitä "pikku" raukkoja.

Voin kyllä kuvitella tuon sinun tuskan, rankkaa !! Kuulostaa jotenkin samalta tunteelta, kun itse sain tietää loppusyksystä, että sairastan syöpää, tunsin aivan samoin eri sfääreissä kuitenkin. Kun tajuaa että hei, elämäni voikin loppua nyt. Maksaisi siitä mitä vaan, että voisi elää terveenä, vaikka vähän masentuneenakin, sillä aina on toivoa että elämä ja haavat paranevat.

Lupaa minulle että menet terapiaan, ja yrität vaikka sitten hampaat irvessä mennä nämä seur.kuukaudet läpi. Lupaan sinulle, että se on sen väärtti. Muista että tuska AINA helpottaa, itse mietin välillä että 3 kk sitten olin niin pahassa tilanteessa, ja nyt fiilis jo paljon perempi.

Never never give up :) !!!