Lue keskustelun säännöt.
Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa
09.01.2017 |
Taustana, olen 33v ja mieheni 36v. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta.
Heti häiden jälkeen alkoi se lapsihössötys sukulaisten taholta, mutta tähän asti on riittänyt ihan asiallinen toteamus ettei lapsia ole tulossa. Minua ja miestäni kiinnostaa parisuhde ja ura lisääntymistä enemmän. Pidän kuitenkin lasten kanssa olemisesta vaikka omia en halua, eli en todellakaan ole mikään lapsivihaaja.
Käytiin viikonloppuna appivanhemmillani ja taas vaihteeksi alkoi anopin taholta kamala valitus siitä miten he eivät sitten vissiin saa lapsenlapsia (mieheni on ainoa lapsi, ilmeisesti anopin keho kärsi synnytyksessä niin pahasti ettei uskaltanut enää raskautua kun riskit olivat niin suuret tms. Miehen mukaan iso trauma hänelle).
Meni hermo ja oli pakko äyskäistä "kuule kun ne lapsenlapset ei oo mikään ihmisoikeus, eikä ole mun vika ettei sulla ole enemmän lapsia. Mä en ole sulle velkaa yhtään mitään."
En olisi muuten sanonut noin ilkeästi, mutta ollaan tosiaan kuusi vuotta kuunneltu sitä vauvavihjailua ja alkaa vähitellen mennä hermo tungetteluun. Nyt on sitten välit aika kireät, kahviteltiin loppuun ja lähdettiin aika pikaisesti. Mies ei taas tapansa mukaan sanonut yhtään mitään.
Onneksi syyni lapsettomuuteen ei ole se, etten kykenisi lapsia saamaan. Tuntuisi varmaan ihan kamalalta, kun tuo on äärettömän epäkohteliasta tungettelua muutenkin.
Kommentit (590)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lapseton, koska en ole tähän mennessä kuullut vielä yhtään riittävän hyvää syytä tehdä lapsia. Antakaa minulle hyvä syy, niin voin vaikkapa yrittää.
Ei niitä hyviä syitä ole. Sitten kun on kavereiden kersoja paimentanut, niin niitä omia ei sen jälkeen edes halua.
Vähällä pääsee, eikä ole rajottimia omaan elämäänsä....
Kyllä noi kaveritkin, kenellä lapsia on...ovat sitten lapsettomille kateellisia, kun rahat ei riitä, ei pääse mihinkään, ei voi ostaa mitään jne....
No, elämä on valintoja täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan sama juttu kun oli alle 25.
Anoppi jatkuvasti kimpussa, että koskas teette muksuja.
Sanoin akalle suoraan, että mä en niitä sun pojalles tule ikinä tekemäänkään, että jos ei kelpaa, niin hommaat sille sellaisen muijan, joka tekee.
Sitten onneks erottiin, koska se yhteiselo oli vaan niin karseeta noidenkin vuoksi.
Ex hommas sitten sellaisen muijan, joka porsi 2 tyttöä. No, ei mennyt kauaa kun erosivat ja nyt on tytöt äidillään ja ex ilman muijaa ja lapsia.
Kannattiko?Onneks pidin pääni, enkä lähtenyt tuohon soopaan mukaan tekemään sitä jälkikasvua, kun anoppi olis halunnut...
Ei kaduta yhtään.
Uuden ukon kanssa oon ollut 15 vuotta ja kukaan ei ole vinkumassa jälkikasvua. Ei sen puoleen, en ole nytkään tekemässä. Ei vaan todellakaan ole mun juttuni.
Suurin osa kavereista on eronnut ja hirvee tappelu kakaroista.
Osalla on vaikka mitä ongelmia omiensa kanssa, kun on kaikki pitänyt saada heti, lapset asunto, ura...niin nyt on sitten narkkia ja alkoholistia, työttömiä näissä herrantertuissa, joilta ei ole ikinä vaadittu mitään, kun vanhemmat ei ole ikinä himassa, kun sitä uraa on pitänyt tehdä.....Kuullostaa taas todella vakaalta persoonalta, eikö totta?
Olisi kiva tietää sunkin ikä, kun pystyt tuollaisen läpileikkauksen sukupolviin tekemään.Ihan totta joka sana. Yksikään pari ei ole yhdessä. Ei yksikään. Hirveet avioerotappelut olleet ja muksuista ei välitetä ollenkaan.
Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus tuo eroaminen, lasten jälkeen. Ja se tappeleminen avioeron aikana.
Päälle nelikymppinen olen ja vierestä nähnyt ihan kaiken. Kaveripiiriin kuuluvat.
Tosin nyt on pitänyt päättää "kumman puolella olet" noissa eroissa :)
Ja aikuisista ihmisistä kyse....
Meidän ystävistä yksikään ei ole eronnut lasten jälkeen, tosin kaikissa perheissä osallistuvat myös isät kodin ja perheen hoitoon.
Ikää on jo 50 v.
no mulla päinvastanen kokemus omasta anopistani. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen kysyi joko otan kierukan, sanoin että en ota. Sama toistui vielä kolmannen ja neljännen lapsen syntymän jälkeen. Viidettä odottaessani puhui jo sterilisaatiosta, joka kyllä tehtiinkin -vaan ei anopin aloitteesta!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikki! Tosiaan varmaan koko hössötys on vielä moninkertaistunut, kun mies on ainoa lapsi. Ymmärrän sinänsä anopin trauman, mutta se ei oikeuta ahdistelemaan mua vauvakysymyksillä.
Ja sille joka oli olevinaan niin kovin varma siitä, että mieheni haluaisi oikeasti lapsia: hän on itse sanonut että keskittyy mieluummin uraansa eikä voisi olla hyvä isä ja samalla tuossa työssä (todella paljon työmatkoja). Enemmän minä lapsista pidän kuin hän, mies ei oikein osaa olla lasten kanssa.
Ap
Mä olen itse vähän vanhempi ihminen ja huomannut että uramiehet haluavat lapsia sitten kun ikää tulee ja työelämästä on saatu kaikki jännitys irti. Niiden lapsien tekoa varten mies tarvitsee vähän nuoremman naisen joka mielellään viettää aikaa kotona lasten kanssa ja jaksaa siinä sivussa hemmotella miestä ja osaa arvostaa sitä että mies maksaa. Mulla on pari noita ystäviä jotka huomasivat ikäväkseen auttaneensa miestään kartuttamaan omaisuutta kummatkin urakeskeisinä. Kun talo/asunto on velaton niin eikun myyntiin ja rahat jakoon. Naisena siinä on sitten melkeinpä viiskymppisenä paha kärvistellä ja katsella kun mies elää onnellista perhe-elämää. Kuka pitää huolta uranaisesta...
Talouselämän tutkimuksen mukaan nimenomaan uramiehillä on paljon lapsia. Vain yksi lapseton pörssiyhtiön toimitusjohtaja löytyi. Samoin muuten toimarinaisilla on lapsia, monella useampia kuin kaksi. Haastattelussa oli mm.neljän lapsen äiti Onnisen toimari ja Andiatan kahden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talouselämän tutkimuksen mukaan nimenomaan uramiehillä on paljon lapsia. Vain yksi lapseton pörssiyhtiön toimitusjohtaja löytyi. Samoin muuten toimarinaisilla on lapsia, monella useampia kuin kaksi. Haastattelussa oli mm.neljän lapsen äiti Onnisen toimari ja Andiatan kahden lapsen äiti.
Niin - menestyneillä naisilla joko ei ole perhettä ollenkaan, tai sitten lapsia on useampi.
Lähtökohtaisesti uran ja lapset voi aivan hyvin sovittaa yhteen. Se vaatii kuitenkin hyvää yhteistyötä puolison kanssa ja työpaikan kanssa. Mielellään vielä tukiverkon pitäisi olla jonkinmoisessa kuosissa. Meillä on 3 lasta ja arki pyöri hyvällä suunnittelulla ihan mainiosti, kun suunniteltiin ennakkoon työreissut ja kuka vie ja kuka hakee. Samoin tehtiin työtä joustavasti, eli osa niinä aikoina kun lapset olivat nukkumassa. Mulla oli parhaimmillaan 120 matkapäivää vuodessa ja myös mies reissasi, mutta emme tarvinneet ulkopuolista hoitoapua normi päivähoidon lisäksi juuri laisinkaan. Olihan se kieltämättä työlästä ajoittain, mutta kyllä sen nuorempana hyvin jaksoi, kun vuosi vuodelta helpotti.
Humbuugia kirjoitti:
Lol, mikähän olisi ollut suhtautuminen jos anoppi olisikin tokaissut, että onkin hyvä ettette hanki lapsia. Ettei näe sinua äitinä joten on parempi että jää tekemättä lapset sinun kanssasi ;)
Niin että ihmistä, joka ei halua lapsia ja äidiksi, jotenkin haittaisi että muutkaan ei näe häntä sellaisena?
Nämä mitä sitten jos-äimistelyt lähtevätyaina siitä omasta ajatusmailmasta; ajatellaan, että jos joku sanoisi minulle noin, se olisi kamalaa eikä ymmärretä, että eihän se lapsia haluamaton koe asiaa samalla tavalla, koska se ajattelee koko asiasta toisin.
Vähän sama kuin että kysyisi, miltä yksityisautoilua vastustavasta pyöräilijästä tuntuisi jos hänelle sanottaisiin että en minä sinua autokuskina näekään että ihan hyvä että ajatkin vaan fillarilla. Niin? No niinhän hänkin ajattelee ja _ajaa_pyörällä_eikä_autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa vänkäystä koko topikki.
Jos joku olisi aloittanut kertomalla, kuinka anoppi on ärsyttävä kun ei ymmärrä, että ap ja miehensä eivät halua hankkia omakotitaloa lähiöstä vaan haluavat asua kerrostalossa keskustassa ja aina asiasta vänkää, vastauksia olisi tullut ehkä 2 sivua, jos sitäkään, jaa niistäkin suurin osa anopille kielteisiä tyyliin mitä se anopille kuuluu, teidän asiahan se on, pitäkää oma päänne. Ja kuitenkin kyse on samasta asiasta; omista valinnoista. Jostakin syystä vain suurimmalle osalle ihmisistä ne omat valinnat ovat maailman ainoita oikeita ja hyväksyttäviä.
Jos minäkin ajattelin samoin, väittäisin että jokaiselle naiselle tekniikan alan tutkinto on ainoa oikea. Ei mitään väliä, kiinnostaako, olisiko hyvä koko hommassa tai onko edes ns. lahjakkuutta alalle, se nyt vaan on paras ja ainoa koulutusvaihtoehto. Miksikö? No koska minäkin olen niin tehnyt. Sehän riittää, samalla logiikalla.
Minä en nyt ymmärrä aloittajan koko ongelmaa; jos aloittaja miehineen on päättänyt jonkin asian (tässä tapauksessa lapsettomuus, voisihan se olla vaikka asumismuoto, auto tai työmahdollisuus toisella puolella maapalloa), mitä sen väliä mitä mieltä anoppi, naapuri tai serkunkumminkaima asiasta on? Itsehän aloittaja ja miehensä aikuisina ihmisinä asiansa päättävät. Ei kai kukaan oikeasti ajattelee omista asioistaan päättäessään, että minä haluaisin tälleen, mutta enhän minä voi koska mitä ihmisetkin ajattelee. Jos me nyt tehdään niin tai noin, niin mitäköhän naapurit ajattelee. Jos me ei tehdäkään sitä ja tätä, niin onkohan se nyt appivanhempien mieleen.
Aikuiset ihmiset? Huhhuh. Vaikeaa on, koska koskaan ei kaikkia voi miellyttää; aina on joku, joka ei pidä valintojasi oikeina ovat ne mitä tahansa, naamaasi nättinä vaikka kuinka tälläisit, persoonaasi mukavana vaikka kuinka kikattelisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmät väreet menee kun mietinkin näitä jankkaaja äiti-ihmisiä tosielämässä ja millaista heidän lähipiirissään on olla. Mulla on kaikilla siskoilla lapsia, silti kukaan heistä ei ole kyseenalaistanut minun valintaani jäädä lapsettomaksi vaikka siskojen lapsia paljon rakastankin ja vietän mielelläni aikaa. Huvittavinta on kun 91-vuotias mummonikin ymmärtää ettei kaikki halua lapsia, hän sanoikin kerran että on se nykyään hyvä kun niitä lapsia ei ole enää pakko hankkia. Äitini taas ei ymmärrä, mutta hänenkin kanssaan pärjää kyllä. Nämä "et voi koskaan tuntea yhtä syvää rakkautta" -ihmiset voisivat ottaa päänsä perseestä ja opetella vaikka empatiaa. Hirvittää ajatella millaisia lapsia nämä tämänkin ketjun kahelit kasvattavat.
En oikein usko, että kenelläkään on kivaa (ja kaikkein vähiten sillä lapsella), jos asioita tehdään ja lapsia hankitaan muiden odotusten ja toiveiden mukaan, vastoin omaa tahtoa. Jopa lapsilla saa olla omaa tahtoa ja oikeuksia, aikuisilla niin ei ilmeisesti saa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole sulle mitään velkaa",
Juu, varmaankin et ole mitään velkaa anopillesi ja äidiksi ryhtyminen on jokaisen oma valinta, mikäli sitä on mahdollisuus viime kädessä päästä valitsemaan.
MUTTA eikö yhtä hyvin asian voi esittää kauniisti ja vastata ihan asiallisesti mitä olet mieltä?
Nyt vaan täällä kaikille kehut, miten mahtavasti olet käyttäytynyt. Niinköhän se on.? Et omaa alkeellisiakaan sosiaalisen elämän pelisääntöjä. Häpeä!
Miten voit olla varma teidän lisääntymiskyvystä, jos ette kerran ole lisääntyneet? Ei voi tietää ennen kuin koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on vielä keskenkasvuinen ja ei ole valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.
Kuten ei moni muukaan äiti. Suurin osa äideistä kyllä on tavallisia lastaan ylikaiken rakastavia, onneksi.
En tajua miten se on keskenkasvuista, että ei halua tehdä elämästään ehdoin tahdoin erityisen hankalaa? Ottamalla siis vastuun ihmisestä, joka ei ole vielä syntynytkään (ja joka ei siis tarvitse yhtään ketään ottamaan itsestään vastuuta). Onpas jaloa kertakaikkiaan.
Jos puhutaan oikeasti vastuun ottamisesta, niin omista vanhemmistaan tai läheisistään vastuun otto on ihailtavaa. Se, että synnytät tänne maailmaan jonkun, jotta saat "ottaa vastuuta" kuulostaa vähän lapselliselta ja siltä, että se lapsi on vain väline oman kruunun kirkastamiseen.
On vain älykästä ja epäitsekkyyttä olla lisääntymättä, jos ei koe että se on itselle elämää parantava asia.
Ja kyllä, itseään varten täällä eletään, ja se on vain järkevää. Muista vastuun ottaminen on täysin vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun saa lukea näitä parisuhteeseen ja uraan panostavista veloista, tulee mieleen enste filosofipariskunta Häyry, joka julisti ilosanomaansa, kunnes mies otti eron ja perusti perheen nopeaan tahtiin uuden naisen kanssa. Toiseksi tulee mieleen se mikäliepariskunta, jolle oli tärkeää, että työpäivän jälkeen voi istua viinilasin kera pöydän ääressä keskustelemassa miehen kanssa työpäivästä ilman häiriötekijöitä. Tulikohan siinä ammattisalaisuudetkin jaettua. Ja kolmanneksi pariskunta, jolle lapsi olisi merkinnyt sitä, ettei viikonlopulla olisi pystynyt golffaamaan ja valmistamaan burgundinpataa rauhassa.
Ei "lisääntyminen" sulje pois parisuhdetta eikä uraa.
Minulla tulee aina sama Häyryn pariskunta mieleen.
Se on se kun mies pystyy lykkäämään lasten tekoa pidempään, niin kyllä joillakin se lapsenkaipuu herää myöhemmin.
Nainen joutuu jo aikaisemmin miettiä asian valmiiksi.
Mutta parisuhde ei pysy muuttumattomana koko elämää vaikka lapsia ei tulisikaan.
Ja yhteiset lapset = yhteiset kokemukset saattavat myös hitsata yhteen .
Ei lapsia toki pidä tehdä ellei niitä halua, jokainen lapsi pitäisi olla toivottu.
Mutta turha kuvitella että parisuhde tai ura pysyy jatkuvassa nousukiidossa ellei ole lapsia.
Eli apn ei kannata tehdä miehen kanssa yhteistä päätöstä lapsettomuudesta.
Mies saattaa muuttaa mielensä ja apn täytyy tehdä oma päätöksensä, se on asia jonka kanssa on tavallaan yksin.
Sen päätöksensä kanssa pitäisi olla sinut silloinkin kun toinen joko päättää lopulta toisin tai parisuhde muuten kariutuu tai ura karahtaa kiville ja tulee työttömyys.
Pakko kyllä sanoa että vaikka ymmärrän vapaaehtoisesti lapsettomia oikein hyvin, en ymmärrä miten on hirveä loukkaus todeta että he eivät koskaan saa kokea yhtä syvää rakkautta kuin lapsen omaavat. Rakkaus lapseen on voimakkainta mahdollista ja täysin ehdotonta, sitä ei voi verrata rakkauteen kumppania kohtaan. En minäkään sano tietäväni, miltä hevosen omistaminen tuntuu kun en hevosta omista. Ihminen voi silti elää onnellisena ja kokea syvää rakkautta, ei lapsia ole pakko hankkia. Koskaan hän ei kuitenkaan voi kokea rakkautta lasta kohtaan tai tietää miltä se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lapset ja lapsenlapset ovat se oleellinen koko maailmassa ja olemassaolossa. Jos ei saa omia, adoptoi.
Kauhean itsekeskeisen vaimon on miehesi ottanut. Todennäköisesti utse haluaisi lapsia.
Ennen vanhaan oli itsestään selvää, että parisuhteessa syntyi lapsia, ellei ollut joku sairaus esteenä.
Ennen vanhaan ei ollut vaihtoehtoja. Ennen kuoltiin synnytyksiin jatkuvasti. Ennen ei naiset saaneet äänestää. Ennen oli paremmin jne... Entä oletko koskaan ajatellut itse omia valintojasi vai tehnyt vaan kaiken niin kuin ennen on tehty?
Lapsesta asti halusin vain olla äidi ja luojan kiitos sain ihanat lapseni.
Toivottavasti rakkaat lapseni eivät kuitenkaan hanki lapsia tähän kovaan, julmaan, väestönkasvultaan pian koko maapallon tuhoavaan paikkaan, jossa lapsena kasvaminen ja nuoreksi varttuminen on henkisesti raskaampaa kuin koskaan ennen.
Nykymaailmassa nuorena aikuisena lastensa hoitaminen, kasvattaminen, tukeminen on myös monin tavoin haastavampaa ja raskaampaa kuin ennen, vaikka en ollenkaan vähättele esim. sota-aikojen tai sitä ennen tai jälkeen lapsiaan kasvattaneiden haasteita. Ne olivat myös hirvittäviä, mutta hyvin erilaisia. Nykyelämä on henkisesti hyvin kuluttavaa.
Rakastan ihania lapsiani, mutta en voi toivoa heille niin raskasta elämää, mitä lasten vanhempina oleminen vaatii. En myöskään haluaisi nähdä, kuinka lasteni lasten olisi raskasta tällaisella pallolla kasvaa.
Mutta lapseni tekevät itse päätöksensä hankkivatko lapsia vai eivät. Toivottavasti eivät.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kyllä sanoa että vaikka ymmärrän vapaaehtoisesti lapsettomia oikein hyvin, en ymmärrä miten on hirveä loukkaus todeta että he eivät koskaan saa kokea yhtä syvää rakkautta kuin lapsen omaavat. Rakkaus lapseen on voimakkainta mahdollista ja täysin ehdotonta, sitä ei voi verrata rakkauteen kumppania kohtaan.
No en minä ainakaan tunne mitään erityistä rakkautta lasta kohtaan. Huoli ja vaiva lienevät ainoat ekstrafiilikset perheenjäsenrakkauden lisäksi.
Minä olen lapseton, koska en ole tähän mennessä kuullut vielä yhtään riittävän hyvää syytä tehdä lapsia. Antakaa minulle hyvä syy, niin voin vaikkapa yrittää.