Anopin käsittämätön suhtautuminen siihen, ettei lapsia ole tulossa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulle olisi ollut kestämätön suru jos emme olisi saaneet lapsenlapsia. Olisi syy sitten mikä tahansa. Lapsenlapset ovat elämän suuri rikkaus ja rakkaus.

Tokihan jokaisella on oikeus suruun ja surra, mutta samoista asioista ei tarvitse jankata jatkuvasti. Ei ainakaan asioista, jotka eivät itselle tippaakaan kuulu. Surra voi myös ihan itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HERÄTYS. Lukekaapa noita aiempia viestejä, ennen kuin tulette huutelemaan mieheni lapsihaaveista ja siitä, miten lähden varmasti vaihtoon. Mieheni on meistä se, joka pitää lapsista paljon vähemmän ja priorisoi uransa vielä monen muunkin asian esille.

Joku järjen jättiläinen kyseli, että olenko minä tutkija, hallitsija tai taiteilija, joita käytin esimerkkinä, kun hän sanoi ettei ihmisestä jää maailmaan muuta kuin hänen lapsensa. Ihanko oikeasti ihmisen elämä, hänen tekonsa ja vaikkapa ystävyyssuhteensa eivät ole yhtään mitään? Lapseton ihminen on kuoltuaan unohdettu ja mitätön? Aika järkyttävästi sanottu, kun pitää mielessä että on myös paljon lapsista haaveilevia, jotka eivät syystä tai toisesta pysty lapsia saamaan.

Ap

Harva ihminen on niin järisyttävän hieno, että ystävien jälkikasvu vaalii heidän muistoaan. Paitsi ap.

Miksi muistoa pitäisi vaalia? Tuollako perusteella pitäisi lapsia tehdä? Eipä tosiaan vakuuta äitien perustelut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki vanhemmat ovat todella onnellisia siitä, että heillä on se rakas lapsi.

Missä todellisuudessa elät jos tällaiseen harhaan uskot? Olisipa yhteiskunta aika erinäköinen jos jokainen lapsi olisi todella rakastettu ja toivottu.

No miten se yhteiskunnassa näkyy, ettei lapset ole toivottuja ja rakastettuja???

Iso osa isistä ainoastaan kärsii taloudellisesti ja psyykkisesti päädyttyään isäksi,yleensä naisen valehdeltua ehkäisystä tai vaadittua lasta suhteen jatkumiseksi.Sinulla ei ole kaikki kotona kun pitää tätä ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Ymmärrän, etten halua lapsia enkä sietäisi vanhemnuutta. Mitä muuta minun pitäisi tuosta asiasta ymmärtää?

Tätä ketjua lukiessa olen todella ällistynyt! Olen kylläkin uusi av:lla mutta silti.. :D

Eli ihanko tosissaan mun pitäisi kestää se 20 vuoden lapsiperhehelvetti vaan sen takia että muut äidit olisivat tyytyväisiä? :D Miksi helvetissä mun pitäisi tehdä elämästäni vähemmän miellyttävä vaan muiden mieliksi? Mitä se teidän persettä kutittaa että miten minä, teille tuntematon, elän elämäni? Oletteko te ihan tosissaan tehneet lapset vaan sen takia, että lapsenne sitten joskus valokuva-albumista katsovat sinun kuoltuasia että "joo-o, tossa on kuva äidistä". Miksi teille on niin tärkeää että teidän lapsi "vaalii teidän muistoa" teidän kuoltuanne? :D Olette silti yksi kärpäsenpaska koko ihmiskunnan historiassa niin mitä väliä?

Kyllä ymmärrän, että anoppisi elämältö putoaa pohja. Toivottavasti poikani ei nai kaltaistasi naista, yritän kasvattaa lapsirakkaaksi ja paremmat arvot omaavaksi.

Minkälainen lapsuus itselläsi oli ja millaiset vanhemmat? Särähtää korvaan tuo " 20 vuoden lapsiperhehelvetti"

288, kuulehan:) sinä et tiedä mitään lapsiperheen elämästä ja tästä onnesta, etkä tule koskaan siis tietämäänkään. Elämällä ennen lapsia ei ole oikeastaan merkitystä tai väliä, niin turhaa se on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi tehdä lasta? Luuletko että se sun uskomaton uras kaatuisi siihen? Tai parisuhde? Naurettavaa. Sinuna harkitsisin vielä. Töitä kerkeät tekemään 40 vuotta vielä. Lapsen voit tehdä nyt, ja se saattaa olla sun elämäsi paras asia. Lapset on ihania, ja omat lapset parasta, mitä olla voi. Mikään raha tai ura ei voi korvata lasta. Mieti asiaa vielä.

Toivon todella, että tää on provo. Toivottavasti kukaan av:n anonyymi ei kuvittele, että heidän sanomisillaan voi olla painoa tuntemattomien lapsiasioissa. Arvostan parisuhdettani ja minulla on ura hyvällä mallilla, samoin kuin miehelläni. Me priorisoidaan eri asiat kuin ilmeisesti sinä ja se sun on vaan hyväksyttävä.

Ap

No kannattaa asiaa kuitenkin vielä harkita. Oma lapsi on ihanin asia maailmassa. Kyllä meillä on hyvät työt, talo ja parisuhde sekä maailman paras asia, lapset. Vaikka kaikki maallinen katoaisi, meillä on toisemme ja perhe.

Älä turhaan asettele työtä ja kaikkea muuta lasta vastaan.

Harkitse vielä.

Mitään muuta susta ei maailmaan jää, kuin se jälkikasvu.

Ihanko oikeasti vaikkapa kuuluisista tutkijoista, hallitsijoista tai taiteilijoista ei ole jäänyt tähän maailmaan muuta kuin heidän lapsensa?? Lapsi ei ole vanhempiensa jatke tai jäänne, vaan erillinen ihminen.

Minulla on oikeus omiin päätöksiini, ja siten myös sinulla omiisi. Miksi sinua haittaa, etten lisääntymällä rasita maapalloa enää enempää?

Ap

Ymmärrät kai että näitä ei ole edes 1/1000? Lapsettomat tavisihmiset unohtuvat jo parissa vuosikymmenessä.

Mulle ihan sama. Vuosi vai parikymmentä😐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki vanhemmat ovat todella onnellisia siitä, että heillä on se rakas lapsi.

Minulla ei ole jäänyt kokematta mitään, vaikka olenkin äiti.

Lapset ovat parasta ja minulla on kaikki, mitä toivoa sopii. Olen saanut itsekseni elää, miehen kanssa kaksin ja nyt lasten kanssa, ja voin vilpittömästi sanoa, että tämä on elämäni parasta aikaa.

Ei ilman omia lapsia voi tälläistä rakkautta kokea.

Kaikki sympit niille, jotka eivät lapsia voi saada, mut ei ne ihmiset ole niitä, jotka huutaa täällä omaa erinomaisuuttaan vanhempiin verrattuna.

Ainoat ihmiset, jotka täällä ovat omaa erinomaisuuttaan huutaneet, ovat nimenomaan vanhempia. 😀

Mistä sinäkään sen tiedät, millaista rakkautta muut ihmiset kokevat tai ovat kokematta? Sinun näkökulmasi ei kata kaikkien ihmisten kokemuksia.

Et sinä nyt vaan voi sille mitään, että minulla on samat mahdollisuudet tuntea rakkautta miestäni ja muita elässä piipahtavia random ihmisiä kohtaan tai ystäviä tai sukulaisia, kuin sinulla. Omiin lapsiin tunnettua rakkautta sinä et voi tuntea ja se siitä.

Unohtui omiin lapsiin kuuluvat velvollisuudet,rasitteet ja rahanmeno.Sano nyt ettet itsellesi halunnutkaan ostaa mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sulla on kokemus itselle elämisestä ja urasta ja rahasta.

Äidillä on kokemus itselle elämisestä, urasta ja rahasta sekä siitä maailman suurimmasta lahjasta ja rakkaimmasta.

Kummalla on enemmän kokemusta?

Kumpi on viisaampi, sinä vai äiti?

Viisas on se, joka ei kirjoita tai mieluiten edes ajattele tuollaista roskaa. Viisas on se, joka ymmärtää, että äideillä ja lapsettomilla molemmilla on hallussaan paljon sellaista tietoa ja taitoa, jota toinen ei valintansa vuoksi voi saavuttaa. Lisäksi pelkästään tämän ketjun lukeminen osoittaa sen, ettei äitiys tosiaankaan tee kaikista ihmisistä älykkäitä tai viisaita.

Mikä tuossa oli roskaa? Kyllä moni äiti on kerennyt työskentelemään ja elämään itselleen ja saanut kokea vielä päälle maailman hienoimman asian, lapsen.

Ja kaikille miehille se isyys on parasta, mitä tietävät. On ollut ihanaa nähdä, kuinka se rakas puoliso on täydentynyt ja tullut onnellisemmaksi lasten myötä.

Roskaa on se väite, että lapsia hankkineet ovat viisaampia kuin lapsettomat. Molemmat ovat viisaita, mutta eri tavalla. Äitiys tai lapsettomuus ei tee automaattisesti kenestäkään viisaampaa kuin toisin valinneet.

Varmasti jotkut ihmiset tulevat myös onnellisemmiksi lasten myötä, mutta eivät kaikki. Joillekin pelkkä ajatuskin omasta lapsesta on kuin pahin painajainen. Et sinä voi päättää toisten puolesta, mikä heidät tekisi onnelliseksi. Jos olet viisas, ymmärrät tämän.

Minulla on kokemus kummastakin, sinulla vain toisesta. Se on fakta, jota et voi kumota millään. Et vaikka kuinka yrität.

Ja sinä et voi tietää millaista on toisen ihmisen kokemusmaailma. Et vaikka kuinka yrittäisit.

Särähtää korvaan "20 vuoden lapsiperhehelvetti". Mistä tuo kumpuaa. Millainen lapsuus ja vanhemmat itselläsi oli?

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen lapsuus itselläsi oli ja millaiset vanhemmat? Särähtää korvaan tuo " 20 vuoden lapsiperhehelvetti"

Oikein onnellinen lapsuus oli minulla. Oletan että tämä oli osoitettu minulle, joka kirjoitti tuon pidemmän viestin ihan äsken? :)

Mutta katsos kun kaikki eivät halua olla 24/7 tavoitettavissa olevia marttyyriäitejä jotka eivät saa nukuttua/syötyä/käytyä paskalla ilman että joku roikkuu helmoissa. Toki tätä pikkulapsiaikaa kestää vaan sinne kouluikään asti, mutta kun minä olen luonteeltani e-r-i-t-t-ä-i-n introvertti ja rauhan kaipuinen. En voisi sietää sitä että joudun asumaan muiden ihmisten kanssa vielä reilu 20 vuotta. Siksi rakkaiden sisaruksieni rakkaat lapset riittävät minulle. Saan olla rakastettu täti ja puuhailla kaikkea kivaa lasten kanssa, mutta lopulta pääsen oman kodin rauhaan ja voin jättää muksut vanhemmilleen vailla huolen häivää <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Ymmärrän, etten halua lapsia enkä sietäisi vanhemnuutta. Mitä muuta minun pitäisi tuosta asiasta ymmärtää?

Mutta kun  ET VAIN VOI ymmärtää mitä menetät kun LUULET haluavasi olla lapseton. Kyllä se mieli muuttuu viimeistään silloin kun napanuora katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

288, kuulehan:) sinä et tiedä mitään lapsiperheen elämästä ja tästä onnesta, etkä tule koskaan siis tietämäänkään. Elämällä ennen lapsia ei ole oikeastaan merkitystä tai väliä, niin turhaa se on ollut.

Aika surullista että koet että elämäsi on ollut turhaa ennen lapsia. Voi lapsiparat.. joutuvat viihdyttämään sinua ja toimimaan elämäsi ainoana tarkoituksena.

Mutta siis asiaan: miksi minun pitäisi tietää "lapsiperheen onnesta"? Minulle riittää se, että en sitä halua. Ymmärrätkö: E-N H-A-L-U-A. Mikä siinä on niin vaikea käsittää? Jos haluaisin lapsia niin senkus pullauttaisin niitä. Niin helppoa se olisi tehdä lapsia. Mutta kun en halua. Mitä se sinun persettäsi kutittaa että en tee lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Särähtää korvaan "20 vuoden lapsiperhehelvetti". Mistä tuo kumpuaa. Millainen lapsuus ja vanhemmat itselläsi oli?

Oikein onnellinen lapsuus oli minulla. Oletan että tämä oli osoitettu minulle, joka kirjoitti tuon pidemmän viestin ihan äsken? :)

Mutta katsos kun kaikki eivät halua olla 24/7 tavoitettavissa olevia marttyyriäitejä jotka eivät saa nukuttua/syötyä/käytyä paskalla ilman että joku roikkuu helmoissa. Toki tätä pikkulapsiaikaa kestää vaan sinne kouluikään asti, mutta kun minä olen luonteeltani e-r-i-t-t-ä-i-n introvertti ja rauhan kaipuinen. En voisi sietää sitä että joudun asumaan muiden ihmisten kanssa vielä reilu 20 vuotta. Siksi rakkaiden sisaruksieni rakkaat lapset riittävät minulle. Saan olla rakastettu täti ja puuhailla kaikkea kivaa lasten kanssa, mutta lopulta pääsen oman kodin rauhaan ja voin jättää muksut vanhemmilleen vailla huolen häivää <3

Vierailija kirjoitti:

288, kuulehan:) sinä et tiedä mitään lapsiperheen elämästä ja tästä onnesta, etkä tule koskaan siis tietämäänkään. Elämällä ennen lapsia ei ole oikeastaan merkitystä tai väliä, niin turhaa se on ollut.

Nyyh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep jep. Lapset on ihania, perhe- elämä on ihanaa. Minusta on ihanaa et mulla on lapsia ja musta on ihanaa, kun mulla on mun miehen kanssa lapsia. Ihanaa kun mummuilla ja papoilla on lapsenlapsia ja isomummuilla ja papoilla vielä lapsenlapsenlapsia. Ne on se, mikä tekee ne oikeasti TODELLA ONNELLISEKSI!! Ja ihan aikuisten oikeasti!

Olkaa lapsettomia, ihan vapaasti, mut älkää luulko ymmärtävänne siitä asiasta mitään.

Ymmärrän, etten halua lapsia enkä sietäisi vanhemnuutta. Mitä muuta minun pitäisi tuosta asiasta ymmärtää?

Mutta kun  ET VAIN VOI ymmärtää mitä menetät kun LUULET haluavasi olla lapseton. Kyllä se mieli muuttuu viimeistään silloin kun napanuora katkeaa.

Sinulta katkesi lobotomiassa...

On ehdottomasti parempi ettet saa lapsia koska et siedä vanhemmuutta. Tunnen suurta myötätuntoa miehesi äitiä kohtaan, hän menettää niin paljon onnea.

Vierailija kirjoitti:

Särähtää korvaan "20 vuoden lapsiperhehelvetti". Mistä tuo kumpuaa. Millainen lapsuus ja vanhemmat itselläsi oli?

En ole tuo, jolle vastasit. Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja rakastavat vanhemmat. Paljon turvallisia ja välittäviä aikuisia ympärillä. Voisin silti käyttää sanaa "lapsiperhehelvetti", koska koen, että se, millaiseksi lapsiperheiden elämä yleensä mielletään, olisi minun kohdallani kaikkein onnettomin tapa viettää elämäni. Suurin osa niistä asioista, jotka miellän kuuluvaksi lapsiperhe-elämään, herättää minussa inhon tunteita. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että joidenkin muiden ihmisten kohdalla lastenhankinta on kaikkein paras ratkaisu. Sana "lapsiperhehelvetti" kuvaa siis subjektiivista asennettani kyseistä aihetta kohtaan.