18-vuotiaana äidiksi

On ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä! Aviomieheni oli 20-vuotias tullessaan isäksi. Lapsen syntyessä olimme olleet yhdessä 2v, tutustuimme jo ylä-asteella, kun olin 5kk raskaana muutimme avoliittoon, nyt esikoisen ollessa 3-vuotias, menimme naimisiin. Tänä vuonna täytän 22v, mieheni 24v ja poikamme 4v, alamme yrittämään hänelle pikkusiskoa tai veljeä. Äitiys on kuin luotu mua varten, mun luonteessa on aina ollut vahva tarve hoivata ja huolehtia, joten mikäs sen kohteeksi sopisi paremmin kuin oma lapsi ja viihdyn kotona myös hyvin paljon, vaikka välillä on ihanaa laittautua seksikkääksi ja lähteä viihteelle, mutta kun ei nuo päihteet ja juhliminen oo koskaan ollu tärkeä osa mun elämää, niin en koe että lapsi olisi vienyt multa mitään pois ja vanginnut 4 seinän sisälle, päinvastoin hän on tuonnut paljon enemmän iloa ja onnellisuutta mun elämään, ihanaa olla äiti! . Lapsen molemmat isovanhemmat asuu 25km päässä meistä ja lapsella on läheinen suhde heihin, isovanhemmat tahtoo välillä ottaa omasta tahdostaan lapsen hoitoon ja näin myös minä saan omaa aikaa, mieheni saa omaa aikaa ja saamme myös yhteistä aikaa. Osalla ystävistäni on myös lapsia eli ei haittaa myöskään lapsen kanssa viettää kavereiden kesken aikaa ja he jotka alkoivat meidät kiertämään kaukaa lapsen saannin takia, eivät ikinä meidän oikeita ystäviä olleetkaan, ovat myös lapsellisia ja ilkeitä ihmisiä! luonteiltamme kun ei olla kuitenkaan muututtu. Me saadaan ikämme puolesta elää ainakin pitkään lapsemme kanssa, mikäs sen ihanampaa kun lastaan suuresti rakastaa, jos ei tule mitään vakavia sairauksia tai jouduta onnettomuuteen, sitä vaihtoehtoa en halua ajatellakaan että lapsemme kuolisi ennen meitä... Nuorena riittää enemmän myös energiaa touhuta lapsen kanssa, kestää paremmin yövalvomiset, palautuu useimmin paremmin raskaudesta ja synnytyksestä, tulee terveempiä lapsia kun riskit kehitysvammoihin pienempi. Opiskelu jäi kesken lapsen syntyessä, mutta miehelläni oli jo ammatti ja hän käy töissä, niin toi leivän pöytään myös silloin kun olin kotiäitinä, lapsemme aloitti 3-vuotiaana päiväkodin ja mä valmistun nyt 22-vuotiaana ammattiin. En ole koskaan pitänyt itseäni minään teini-äitinä, täysi-ikäinen, nuori aikuinen olin lapseni syntyessä ja täysin kypsä hänestä huolehtimaan. :) rakastan miestäni ja lastani yli kaiken ja halusin kertoa oman kokemukseni nuorena äidiksi tulosta, eikä äitiys oo todellakaan aina ruusuilla tanssimista, siihen mahtuu myös rankkoja hetkiä, mutta se ei oo mitenkään iästä kiinni ja nuorena myös pystyy selviytymään niistä loistavasti.