Lapsi vie kaiken rahan

Minä sain Levikset, mutta kirppikseltä. Ja perheeni oli hyvätuloinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä harrastuksia sun lapsella on? Oisiko paikkakunnallanne joku muu yhtä kiva harrastusta, jossa oliis esim. pienemmän lisenssimaksut ja ei tarviis niin paljon varusteita/välineitä. 

Ei ole mitään kalliita harrastuksia mutta isommalla lapsella pitää olla merkkivaatteet,kalliimpi pyörä yms.

Tuollaista se on teinin kanssa meilläkin, pitää olla tietynlaisia vaatteita ja tavaroita. Mutta tuo tietää että raha ei kasva puussa. Tyttö tekee aina suunnitelman, säästää rahaa ja minä pistän hinnasta aina lopun, sovitun osan. Rahaa saa toki minulta myös, enemmän saa mummultaan synttäri- ja joululahjoina. Tyttö saattaa käydä esim. jotain vaatetta jo valmiiksi sovittelemassa etukäteen jotta näkee onko varmasti hyvä. Vaatteita ei ole isoa määrää, on vain sellaisia mitä käyttää.

Olenkin miettinyt että tuo tulee varmaan vanhemmitenkin pärjäämään raha-asioiden kanssa.

Lapsi vie juurikin sen mit annat hänen viedä. On sinun tehtäväsi määritellä perheen budjetti siten, että kaikki saavat mitä tarvitsevat ja sen jälkeen mahdollisesti mitä vain 'haluavat' . Me asutaan isossa kaupungissa, 3 lasta, kohta jo aikuisia. Meillä on paljon rahaa, mutta sitä ei surutta tunneta lapsille. Harrastusmenot ovat 'rajattomat' mutta esim elektroniikan ja merkkivaatteiden kohdalla olemme aika tiukkiksia, ja olemme halunneet opettaa lapsillemme muita arvoja kuin 'kulutus' ja 'ihmisen arvon mittaaminen vaatteiden perusteella'. Kun he lähtevät itsenäiseen elämään osaavat he uskoakseni tehdä järkeviä ratkaisuja ja ennen muuta elää ilman pikavippejä.

Summa summarum - lapsi ei tarvitse kaikkea mitä hän haluaa.

Teet karhunpalveluksen lapsille kun et opeta elämään niin että rahat riittää. Pitää miettiä mikä on oikeasti tarpeen ja mistä saa halvalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä harrastuksia sun lapsella on? Oisiko paikkakunnallanne joku muu yhtä kiva harrastusta, jossa oliis esim. pienemmän lisenssimaksut ja ei tarviis niin paljon varusteita/välineitä. 

Ei ole mitään kalliita harrastuksia mutta isommalla lapsella pitää olla merkkivaatteet,kalliimpi pyörä yms.

Eikä tarvitse olla. Itseaiheutettu ongelma tuo,joten turha  täällä valittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä harrastuksia sun lapsella on? Oisiko paikkakunnallanne joku muu yhtä kiva harrastusta, jossa oliis esim. pienemmän lisenssimaksut ja ei tarviis niin paljon varusteita/välineitä. 

Ei ole mitään kalliita harrastuksia mutta isommalla lapsella pitää olla merkkivaatteet,kalliimpi pyörä yms.

Tuollaista se on teinin kanssa meilläkin, pitää olla tietynlaisia vaatteita ja tavaroita. Mutta tuo tietää että raha ei kasva puussa. Tyttö tekee aina suunnitelman, säästää rahaa ja minä pistän hinnasta aina lopun, sovitun osan. Rahaa saa toki minulta myös, enemmän saa mummultaan synttäri- ja joululahjoina. Tyttö saattaa käydä esim. jotain vaatetta jo valmiiksi sovittelemassa etukäteen jotta näkee onko varmasti hyvä. Vaatteita ei ole isoa määrää, on vain sellaisia mitä käyttää.

Olenkin miettinyt että tuo tulee varmaan vanhemmitenkin pärjäämään raha-asioiden kanssa.

Kyllä tulee :) Meillä toimittiin juuri näin ja hyvin ovat raha-asiansa nyt nuorina vasta omilleen muuttaneena aikuisena hoitaneet. Meillä tosin poikia, jotka eivät vaatteita niin paljon vaadi ja ovat merkkien suhteen vähän rennompia, ei tartte olla merkkejä. Mutta tarkkoja ovat rahan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuota. Mun perheessä se meni toisinpäin. Meitä oli neljä. Saimme jo pienestä pitäen kuulla, kuinka ei ole varaa mihinkään. Jouduimme jo nelivuotiaasta eteenpäin osallistumaan päivittäin kotihommiin. Niistä ei ollut vapautusta. Mm. kannoimme puita, lakaisimme lattioita, tiskasimme. Samaan aikaan äiti kävi virkanaisena työssä - ja osti itselleen kaikkea kallista: merkkivaatteita, koruja, harrastusvälineitä (mm. taideharrastus, johon kuului olennaisena osana taulujen kehystyttäminen, jne. ). Voi sanoa, että äiti uskalsi (?) olla reilusti itsekäs, katsoi ansainneensa kalliit vaaatteet. Meille iskostettiin samaan aikaan, että ei ole varaa. Niinpä kuljin kouluissa missä tahansa rytkyissä, en ikinä oppinut merkkejä, tms. Aikamoiset jäljet jätti lapsuuteni.

Useimmissa (terveissä) perheissä vanhemmat tiettyyn rajaan saakka tinkivät omista tarpeistaan, että lasten juttuihin riittäisi varaa. Mun perheessä me lapset tingittiin kaikesta - vanhempien törsätessä itseensä.

Äkkirikas anoppi osti pojalleen suksiksi jotkut ylipitkät seinähirret, kun ennenkin ja opetetaan säästämistä ymym. Sitten se maksoi itselleen kalliin suksisetin.

Oon itsekin valitettavasti tullut huomanneeksi kuinka nykynuorilla täytyy olla kaikki tietyt merkkitavarat, mulla sattuu olemaan 16vuotias pikkusisko. Kun kuuntelee hänen juttujaan että kaiken pitää olla nykyisin sitä merkkiä ja hintavaa ja uudet muodin mukaiset jutut, ihan kun se olisi joku itsestäänselvyys että vanhemmat kustantaisivat tuon kaiken. Käytän kyllä itsekin merkkivaatteita ja ostan niitä silloin tällöin myös lapselleni, esimerkkinä juurikin kotiutin käyttämättömän 200e takin 25eurolla ja satkun repun kympillä. 

Ainahan sitä voi kaikkea haluta, mutta kaikkea ei ole pakko antaa. Merkkituotteita löytää edullisesti myös käytettynä, eikä niihin tarvitse käyttää koko omaisuutta :)