Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En hyväksy lapsen kasvatuksessa minkäänlaista ruumiillista kuritusta tai huutamista!!
14.03.2006 |
Tuntuu tosi pahalta lukea, että jotkut tukistaa pieniä lapsia ja huutavat väsyneenä lapsille. En myöskään ymmärrä lapsen haukkumista tyhmäksi. Itse kiinnitän huomiota omaan rauhalliseen käytökseen lasta toruessa. Mulle on pieneä huudettu ja on tukistettu ja kuritettu rankemminkin. Se tuntui silloin tosi pahalta. Kyllä lapset ne muistaa isonakin.
Kommentit (122)
Minä suutun varmasti kolme kertaa päivässä ja lapset tietävät milloin olen vihainen. Ääntäni en kuitenkaan ole joutunut korottamaan koskaan. Se ei vain ole minun tapani suuttua. Eikä minua saa huutamaan vain se, että palstalla ollaan sitä mieltä, ettei mikään muu toimi. Paitsi tietysti tukistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatetaan kukin omat lapsemme tyylillämme jotka meille on suotu eikä täällä taivastella jos joku äiti/isä joskus korottaa ääntänsä tai huutaa lapsellensa. Ja en sitten tietenkään mitään ruumiillista väkivaltaa kannata mutta en pidäkkään minään väkivaltana luunappia sormille tai pientä tukistusta.... (hui olen varmaan aivan kauhea psykopaatti, eiks niin) .
Älkää sitten seuraavan kerran taas taivastelko kun nuoret/lapset on otsikoissa kun ovat jotain kamalaa tehneet sitä se vapaakasvatus teettää...
Minulla on 6 kk vanha tytär, ja joka päivä ajattelen mikä ihana aarre hän onkaan. Edessä on uhmat ja murkkuiät ja äidin hermot koetuksella. Toivon kuitenkin, etten ikinä alennu samaan kuin oma äitini menettäessään hermonsa minun kanssani. Jonkun mielestä tukkapöllyt, käsivarresta puristaminen tai läpsäisyt ovat hyväksyttäviä kasvatuskeinoja. Tai suusannallinen palautteen antaminen huutamalla, uhkailemalla jne. Hyvin olen kasvanut aikuiseksi, mutta kyllä tuollainen on jälkensä jättänyt!!! En lapsena osannut sanoa, että minua pelottaa äidin käyttäytyminen. Ei hän " varsinaisesti" väkivaltainen ollut, voisi joku sanoa. Varmasti jonkinlainen lapsen ja äidin välinen luottamussuhde siinä kärsi.
Nyt kun minulla on oma lapsi, niin olen kelannut tätäkin kasvatuskysymystä läpi. Kyyneleet tulevat silmiini, kun ajattelen että joku oikeasti pitää " hyökkäävää käytöstä" (fyysinen tai sanallinen) puolustettavana sillä, että äiti/isä on väsynyt. Varmasti minäkin tulen korottamaan ääntäni sen sata kertaa, mutta toivon että osaan tehdä sen paremmin kuin äitini. Tavoitteena on kasvattaa ja opettaa, ei pelottaa ja alistaa!
Jollekin pointtini tuntui jäävän epäselväksi....
Ankara pitää joskus olla, ja tarvittaessa pitää korottaa ääntä. MUTTA se ei ole sama asia kuin se, että menettää malttinsa, karjuu ja haukkuu, pahimmassa tapauksessa lyö. Ääntä voi korottaa hallitusti ja kontaktin lapseen säilyttäen.
Minua on lapsena myös tukistettu, mutta en muista sitä traumaattisena. Olin sen aina ansainnut, enkä kutsu sitä ruumiilliseksi kurittamiseksi, koska vanhempani tekivät sen harkiten. Omaa lastani en tukista, koska nykyään se ei kuulu hyväksyttyihin tapoihin.
Mitä teidän lapsenne siis tekevät, jotta heille pitää olla niin kauhean vihainen? Nuo vahingot täällä on jo mainittu, mutta mitä muuta? Esimerkiksi uhmaikäinen ei varmaankaan ole tahallaan ilkeä, joten vihan tunne uhmaikäistä kohtaan tuntuu hieman kohtuuttomalta.
Onko tuo päivittäistä tai viikottaista? Jos on, olisiko aika miettiä avun hakemista kasvatustyöhön? Jos tällaista tapahtuu vain harvoin, en usko karjumisellakaan olevan niin pahoja seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mee ottaa lääkkees!! Mä en missään vaiheessa maininnut, että lapsiaan HAKKAAVAT pusuttelevat enemmän lapsiaan!!!! Lähinnä sellaset helposti tunteitaan näyttävät. Eli silloin korotetaan myös ääntäkin. Tukistelut ym. on väärin, mutta voi sitä ääntä korottaa. Enkä tässäkään tarkoita, että karjuu kitarisat pihalle.
Just tollaset helvetin ääliöt ei osaa ajatella omilla aivoillaan, vaan kaikki pitää käsittää aina niin väärin. Että voit 18 vetää sen veen päähäs ja viheltää...
T:20
On se hienoa kun olette noin älyttömän täydellisiä ihmisiä!
T: Eräs, joka menettää välillä malttinsa ja korottaa ääntä, mutta ei ole koskaan käynyt käsiksi lapsiin tai muutenkaan kurittanut fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulla on 6 kk vanha tytär, ja joka päivä ajattelen mikä ihana aarre hän onkaan. Edessä on uhmat ja murkkuiät ja äidin hermot koetuksella. Toivon kuitenkin, etten ikinä alennu samaan kuin oma äitini menettäessään hermonsa minun kanssani. Jonkun mielestä tukkapöllyt, käsivarresta puristaminen tai läpsäisyt ovat hyväksyttäviä kasvatuskeinoja. Tai suusannallinen palautteen antaminen huutamalla, uhkailemalla jne. Hyvin olen kasvanut aikuiseksi, mutta kyllä tuollainen on jälkensä jättänyt!!! En lapsena osannut sanoa, että minua pelottaa äidin käyttäytyminen. Ei hän " varsinaisesti" väkivaltainen ollut, voisi joku sanoa. Varmasti jonkinlainen lapsen ja äidin välinen luottamussuhde siinä kärsi.Nyt kun minulla on oma lapsi, niin olen kelannut tätäkin kasvatuskysymystä läpi. Kyyneleet tulevat silmiini, kun ajattelen että joku oikeasti pitää " hyökkäävää käytöstä" (fyysinen tai sanallinen) puolustettavana sillä, että äiti/isä on väsynyt. Varmasti minäkin tulen korottamaan ääntäni sen sata kertaa, mutta toivon että osaan tehdä sen paremmin kuin äitini. Tavoitteena on kasvattaa ja opettaa, ei pelottaa ja alistaa!
Miettikää, miten ne lapset tulevat kohtaamaan ison pahan maailman, jossa on pakko keksiä keinot pärjätä epäoikeudenmukaisissakin tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
On se hienoa kun olette noin älyttömän täydellisiä ihmisiä!T: Eräs, joka menettää välillä malttinsa ja korottaa ääntä, mutta ei ole koskaan käynyt käsiksi lapsiin tai muutenkaan kurittanut fyysisesti.
Tässä olen samaa mieltä. Heti kuvitellaan, että jos ääntä korotetaan, niin ollaan sitten myös väkivaltasia... Naurettavaa
Meillä työssäkin yksi karjui pomolle: sä et voi tehdä tätä mulle. Mä en kestä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös siinä sanotaan, että saa huutaa, saa korottaa ääntään ja jopa karjua, mutta koskaan, ei missään tilanteessa saa käydä käsiksi.
Mitäkö lapsi sitten tekee, kun sille huudetaan? (Tietysti sinun lapsesi voi tehdä ihan mitä tahansa ja hänelle ei huudeta koskaan.)
-reilu vuoden ikäinen työntää hernettä nenäänsä. Äkkinäinen EI! hätkähdyttää siksi aikaa, että herne pysyy nenän ulkopuolella.
-kuusivuotiaat keikkuvat suihkulähteen kivetyksellä. Pois ja äkkiä! pitää huolen siitä, ettei ole toista kertaa tarvinnut komentaa.
-suutuspäissään lapsi alkaa repiä kirjaa. LOPETA! ja välittömästi lapsi tajuaa, että tästä asiasta ei edes keskustella, kirjaa ei revitä edes vihaisena.
Minä näytän lapsilleni koko tunteiden kirjon. Heillä on oikeus samaan, mutta kuten en minäkään, eivät myöskään he saa ikinä koskaan eikä missään tilanteessa käydä käsiksi.
Huutaminen ei vahingoita lasta. Sanallinen loukkaaminen ja räyhääminen ovat aivan toinen asia ja se vahingoittaa.
Kiitos kannustavasta kommentistasi! Jaksan odottaa pari vuotta ja enemmänkin :) Haastetta varmasti on edessäni, koska olenhan läpsivän ja tukkapöllyjä antavan äidin kasvattama, joka huusi pää punaisena. Malli on peritty kotoa, mutta onneksi olen tajunnut kyseenalaistaa äitini kuritusmetodit. Palataan asiaan parin vuoden päästä! t: 54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
karjuja on menettänyt silloin neuvotteluasemat. Minulle pomo kerran karjui, se oli hänen oikein tyylinsä. totesin vain tyynesti että palataanko asiaan sitten kun olet kykenevä keskustelemaan. Jo loppui huuto. Tämä pikkupomo-ressukka sai lopulta potkut johtamistaidon puutteen vuoksi. Pomon jos kenen tulee säilyttää hermonsa ja eikös se niin ole että vanhemmat ovat lastensa pomoja.
Vierailija:
Mitäkö lapsi sitten tekee, kun sille huudetaan? (Tietysti sinun lapsesi voi tehdä ihan mitä tahansa ja hänelle ei huudeta koskaan.)
-reilu vuoden ikäinen työntää hernettä nenäänsä. Äkkinäinen EI! hätkähdyttää siksi aikaa, että herne pysyy nenän ulkopuolella.
-kuusivuotiaat keikkuvat suihkulähteen kivetyksellä. Pois ja äkkiä! pitää huolen siitä, ettei ole toista kertaa tarvinnut komentaa.
-suutuspäissään lapsi alkaa repiä kirjaa. LOPETA! ja välittömästi lapsi tajuaa, että tästä asiasta ei edes keskustella, kirjaa ei revitä edes vihaisena.
Minä kysyin, että mitä sellaista lapset tekevät, että sitä vihan tunnetta on niin paljon. Sinä siis tunnet vihaa lastasi kohtaan, jos hän meinaa tehdä jotain joka saattaisi vahingoittaa häntä itseään? Minä luultavasti tuntisin pelkoa lapsen puolesta ja näyttäisin sen tunteen.
Vierailija:
Minulla on 6 kk vanha tytär, ja joka päivä ajattelen mikä ihana aarre hän onkaan. Edessä on uhmat ja murkkuiät ja äidin hermot koetuksella. Toivon kuitenkin, etten ikinä alennu samaan kuin oma äitini menettäessään hermonsa minun kanssani. Jonkun mielestä tukkapöllyt, käsivarresta puristaminen tai läpsäisyt ovat hyväksyttäviä kasvatuskeinoja. Tai suusannallinen palautteen antaminen huutamalla, uhkailemalla jne. Hyvin olen kasvanut aikuiseksi, mutta kyllä tuollainen on jälkensä jättänyt!!! En lapsena osannut sanoa, että minua pelottaa äidin käyttäytyminen. Ei hän " varsinaisesti" väkivaltainen ollut, voisi joku sanoa. Varmasti jonkinlainen lapsen ja äidin välinen luottamussuhde siinä kärsi.Nyt kun minulla on oma lapsi, niin olen kelannut tätäkin kasvatuskysymystä läpi. Kyyneleet tulevat silmiini, kun ajattelen että joku oikeasti pitää " hyökkäävää käytöstä" (fyysinen tai sanallinen) puolustettavana sillä, että äiti/isä on väsynyt. Varmasti minäkin tulen korottamaan ääntäni sen sata kertaa, mutta toivon että osaan tehdä sen paremmin kuin äitini. Tavoitteena on kasvattaa ja opettaa, ei pelottaa ja alistaa!
Vierailija:
karjuja on menettänyt silloin neuvotteluasemat. Minulle pomo kerran karjui, se oli hänen oikein tyylinsä. totesin vain tyynesti että palataanko asiaan sitten kun olet kykenevä keskustelemaan. Jo loppui huuto. Tämä pikkupomo-ressukka sai lopulta potkut johtamistaidon puutteen vuoksi. Pomon jos kenen tulee säilyttää hermonsa ja eikös se niin ole että vanhemmat ovat lastensa pomoja.
Minä ainakaan en ole lasteni pomo. Minä olen vanhempi, jonka tehtävänä on kasvattaa lapset käyttäytymään toisia kunnioittavasti. Lapsen tehdessä jotakin todella typerää minulla on täysi oikeus huutaa hänelle, että nyt menet omaan huoneeseesi ja pysyt siellä. Äiti on vihainen ja keskustelee kanssasi sitten kun on rauhoittunut. Lapsi menee huoneeseensa, tietää tehneensä väärin ja suututtaneensa äidin teollaan. Minä menen huoneeseen, kun olen rauhoittunut. En minä huutamalla keskustele. Huutamisessakin on rajansa.
Lapset eivät ole typeriä, jotkut heidän tekonsa on. Enkä minä huuda hernettä nenäänsä työntävälle vihaisena.
Vierailija:
Vierailija:
Minulla on 6 kk vanha tytär, ja joka päivä ajattelen mikä ihana aarre hän onkaan. Edessä on uhmat ja murkkuiät ja äidin hermot koetuksella. Toivon kuitenkin, etten ikinä alennu samaan kuin oma äitini menettäessään hermonsa minun kanssani. Jonkun mielestä tukkapöllyt, käsivarresta puristaminen tai läpsäisyt ovat hyväksyttäviä kasvatuskeinoja. Tai suusannallinen palautteen antaminen huutamalla, uhkailemalla jne. Hyvin olen kasvanut aikuiseksi, mutta kyllä tuollainen on jälkensä jättänyt!!! En lapsena osannut sanoa, että minua pelottaa äidin käyttäytyminen. Ei hän " varsinaisesti" väkivaltainen ollut, voisi joku sanoa. Varmasti jonkinlainen lapsen ja äidin välinen luottamussuhde siinä kärsi.Nyt kun minulla on oma lapsi, niin olen kelannut tätäkin kasvatuskysymystä läpi. Kyyneleet tulevat silmiini, kun ajattelen että joku oikeasti pitää " hyökkäävää käytöstä" (fyysinen tai sanallinen) puolustettavana sillä, että äiti/isä on väsynyt. Varmasti minäkin tulen korottamaan ääntäni sen sata kertaa, mutta toivon että osaan tehdä sen paremmin kuin äitini. Tavoitteena on kasvattaa ja opettaa, ei pelottaa ja alistaa!
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Meilläkin saa tiettyyn rajaan asti kapinoida sääntöjä vastaan, mutta ylettömiä en ala kuunnella, vaan sanon, että suu kiinni. Tyhmäksi haukkumista en ole itsekään ikinä hyväksynyt. Teko voi olla tyhmä, lapsi ei.
Olen kyllä huutanut/korottanut ääntä lapsilleni (4) ja teen takuulla jatkossakin niin.