Kannattaako muiden mielipiteestä välittää kun kyseessä on aito suuri rakkaus? Lukekaa!

^

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosi nuori vai tosi naiivi? Kuule, ne naimisissa olevat miehet kyllä puhuvat ummet ja lammet liirumlaarumia, mutta tosi huonoja ne ovat vaimojensa luota lähtemään. Pääset helpommalla kun nuolet haavasi ja etsit jonkun vapaan.

No kauan olin etäinen ja taistelin vastaan. Mies ei luovuttanut ja yritti näyttää, että välittää minusta.

Pikkuhiljaa lähennyimme enemmän.

Hän vain tahtoo minulle pelkkää hyvää.

Hän ei ole vain puhunut vain tehnyt paljon tekoja eteeni.

Hän laittaa viestiä jatkuvasti. Ei haluaisi olla erossa minusta ollenkaan.

Olemme esimerkiksi olleet useilla treffeillä ja hän on tehnyt minulle ruokaa.

Hän kustantaa kaiken ja kirjoittelee rakkauskirjeitä ja pyytää anteeksi tätä tilannetta.

Hän ei halua minun ahdistuvan ja sanoo, että minä olen vapaa tekemään mitä vain koska hänellä ei ole oikeutta kieltää vaikka suhteemme onkin jo vakavammalla tasolla.

Hän haluaa olla kanssani niin paljon kun voi ja on rehellinen.

Olen monta kertaa kertonut tunteistani ja epäillyt tätä kaikkea.

Teoin hän on kaiken näyttänyt. Olen sanonut etten usko pelkään puheeseen.

En tiedä meinaako hän lähteä vaimonsa luota. Hänen vaimollaan on jo uusi eivätkä he elä parina liitossaan vaan enemmän kämppiksinä. Ovat yhdessä vielä melko pienten lasten vuoksi.

Tottakai on turvallista olla siellä missä on ja minusta saa piristystä ja ystävän.

En itsekkään suuria linnoja kuvitelmissani rakentele ja nautin tästä.

En tiedä mitä tulee tapahtumaan mutta vaikea enää uskoa, että hän minua ainakaan silmään pissaa.

Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta?

Et ole rakastunut mieheen vaan siihen miten hän sinua kohtelee, kustantaa kaiken jne...

Vaimolla toinen jutut eivät välttämättä ole totta, vaan keino luvallistaa suhteenne.

Aikuiset ihmiset yleensä eroavat.

Olen iloinen, että kirjoitin tilanteesta tänne. Vaikkakin nuo kommentit tuntuvat inhottavalta niin luultavasti niissä on sitä ihmisten kokemusta tällaisesta tilanteesta mitä tulin hakemaankin.

Ja totuuttaan minä haluan ja rehellisyyttä.

Olen ajatellut, että mies on rehellinen minua kohtaan mutta rakastuin satuiluun.

Siihen, että joku todella rakastaa minua ja pitää uskomattomana.

Melko naurettavaa.

En edes ole uskonut näitä suurimmaksi osaksi ja järki on koko ajan taistellut vastaan.

Kaiken kehun saaneena pyörittelin silmiä ja mies ihmetteli miksi en ota kehuja vastaan. Kun hän todella ajattelee minusta niin kuin sanoo ja jokainen asia mitä hän sanoo niin hän myös tarkoittaa. Kuulemma.

Vaisto on koko ajan ollut sitä mieltä, että minulle jauhetaan paskaa tai jokin tuolla takaraivossa on huudellut.

Mies on kyllä yrittänyt niin paljon, että saikin vakuutettua minut pikkuhiljaa.

Mutta epäilykset kuitenkin nousivat esiin vähän väliä vaikka yritin ne väkisin työntää mielestä ja ajattelin, että pakkohan minun on kerrankin yrittää luottaa ihmisiin.

Tulen meinaan alkoholistiperheestä ja lapsuudesta saakka olen katsonut ryyppääviä itsesäälissä rypeviä vanhempia ja lopulta henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Ensimmäinen miesystäväni oli narsisti joka myös pahoinpiteli minua ja kertoi joka päivä ettei minusta ole mihinkään ja vei rahani sekä itsetuntoni.

Luulin,että olen ottanut opikseni ja alkuun todella taistelin tämän ihmisen kanssa, että kun en luota häneen pätkääkään. Mutta ne vakuuttelut tosiaan tehosi ja se, että sain kaiken mitä häneltä pyysin.

Minua ehkä viehättää tämä, että minua ihaillaan ja saan asioita mitä elämässäni en ole saanut.

Itsetuntoni on noussut, olen kokenut tämän suhteen aikana vaikka ja mitä koska kyseessä on fiksu ja menevä mies joka tietää parhaimpia kulttuurikohteita ja on hyvin paljon matkustellut - sekä vieläpä kustantaa ne.

Käytän itseänikin hieman hyväksikäyttäjänä tässä tilanteessa.

Josta tunnen huonoa omatuntoa mutta kun emme ole harrastaneet edes seksiä niin en tunne oloani likaiseksi.

Pidän hänestä, hän on hyvin mielenkiintoinen ja hänestä löytyy niin monta eri puolta joihin tahdon tutustua sekä on fiksuimpia ihmisiä jonka olen tavannut. Pelottavan fiksu välillä.

Vaikka on varmasti vaikea uskoa, sillä on kuitenkin varmaan sisimissään yksi perseenreikä.

En oikein tiedä miten etenisin.

Kohta hän aloittaa ne rakkausviestien lähettelyt jälleen enkä jaksaisi vastata.

Hän on jo nyt huolissaan kun en jaksanut vastata niihin eilenkään ja laittoi viestiä, ettei saa nukuttua kun ei tiedä mikä minun on.

Ihmetteli onko sanonut jotain väärää..

Mutta minä hyötyisin tästä tilanteesta niin, että saisin asioita joita tarvitsen, kokisin ja pääsen matkustelemaan. Myöskin uuden työpaikan varmasti saisin tämän kautta.

Saisin oikeastaan mitä vain paitsi hänet täysin itselleni.

Toisaalta jos hän eroaisi niin haluaisinko häntä?

Minua kun ei kauheesti imartele tuo ikä ja tahdon itsekin lapsia joskus.

En myöskään ymmärrä miksi helvetissä hän haluaisi jakaa elämänsä minun kanssani?

Olen kysynyt tätäkin mutta koska olen niin uskomaton ja ihana ja hän rakastaa minussa ihan kaikkea ja niin pois päin...

Ihanaa kun olen avautunut ja kuuntelen jälleen vaistojani.

Mutta mietin, että voin jatkaa ja nauttia saamistani asioista tai lähteä ja ottaa riskin, että hän haluaa viedä työpaikkaani tai levittellä perättömiä juttuja ihan vain vittuillakseen.

Tosin vaikea uskoa.

On kuitenkin niin herkkä ihminen, että on usein itkenyt minun nähden ja jotenkin näen ettei halua pahaa.

Hän tahtoo nostattaa vain miehistä itsetuntoaan kustannuksellani ja minä taas hänen kustannuksellaan saan asioita mihin en yksin pystyisi.

En ole kylmä ja pidän myöskin hänen läheisyydestään. En haluaisi sitoutua kuitenkaan joten en minäkään heikoilla tässä välttämättä ole?

Ap

Minkä ikäinen mies on

Ehta pelimies osaa temput kyllä. Ei tuo mies sinua rakasta. Muutoin vaimo olisi jo jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tosi nuori vai tosi naiivi? Kuule, ne naimisissa olevat miehet kyllä puhuvat ummet ja lammet liirumlaarumia, mutta tosi huonoja ne ovat vaimojensa luota lähtemään. Pääset helpommalla kun nuolet haavasi ja etsit jonkun vapaan.

No kauan olin etäinen ja taistelin vastaan. Mies ei luovuttanut ja yritti näyttää, että välittää minusta.

Pikkuhiljaa lähennyimme enemmän.

Hän vain tahtoo minulle pelkkää hyvää.

Hän ei ole vain puhunut vain tehnyt paljon tekoja eteeni.

Hän laittaa viestiä jatkuvasti. Ei haluaisi olla erossa minusta ollenkaan.

Olemme esimerkiksi olleet useilla treffeillä ja hän on tehnyt minulle ruokaa.

Hän kustantaa kaiken ja kirjoittelee rakkauskirjeitä ja pyytää anteeksi tätä tilannetta.

Hän ei halua minun ahdistuvan ja sanoo, että minä olen vapaa tekemään mitä vain koska hänellä ei ole oikeutta kieltää vaikka suhteemme onkin jo vakavammalla tasolla.

Hän haluaa olla kanssani niin paljon kun voi ja on rehellinen.

Olen monta kertaa kertonut tunteistani ja epäillyt tätä kaikkea.

Teoin hän on kaiken näyttänyt. Olen sanonut etten usko pelkään puheeseen.

En tiedä meinaako hän lähteä vaimonsa luota. Hänen vaimollaan on jo uusi eivätkä he elä parina liitossaan vaan enemmän kämppiksinä. Ovat yhdessä vielä melko pienten lasten vuoksi.

Tottakai on turvallista olla siellä missä on ja minusta saa piristystä ja ystävän.

En itsekkään suuria linnoja kuvitelmissani rakentele ja nautin tästä.

En tiedä mitä tulee tapahtumaan mutta vaikea enää uskoa, että hän minua ainakaan silmään pissaa.

Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta?

Et ole rakastunut mieheen vaan siihen miten hän sinua kohtelee, kustantaa kaiken jne...

Vaimolla toinen jutut eivät välttämättä ole totta, vaan keino luvallistaa suhteenne.

Aikuiset ihmiset yleensä eroavat.

Aivan..

Siitä juuri kirjoitinkin viimesissä viesteissäni. Olen rakastunut vain siihen, että tunnen itseni halutuksi ja saan asioita mitä en muuten saisi.

Mikähän minun on..

Olenko aivan läpimädäksi tullut..?

Ap

Sanoisin miehelle että eroa ja ota sitten vasta yhteyttä kun ero on virallinen.

Tosirakkaus jos on kyseessä niin se kestää kyllä tuon. Muu on itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Tulen meinaan alkoholistiperheestä ja lapsuudesta saakka olen katsonut ryyppääviä itsesäälissä rypeviä vanhempia ja lopulta henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Ensimmäinen miesystäväni oli narsisti joka myös pahoinpiteli minua ja kertoi joka päivä ettei minusta ole mihinkään ja vei rahani sekä itsetuntoni.

Luulin,että olen ottanut opikseni ja alkuun todella taistelin tämän ihmisen kanssa, että kun en luota häneen pätkääkään. Mutta ne vakuuttelut tosiaan tehosi ja se, että sain kaiken mitä häneltä pyysin.

Minua ehkä viehättää tämä, että minua ihaillaan ja saan asioita mitä elämässäni en ole saanut.

Itsetuntoni on noussut, olen kokenut tämän suhteen aikana vaikka ja mitä koska kyseessä on fiksu ja menevä mies joka tietää parhaimpia kulttuurikohteita ja on hyvin paljon matkustellut - sekä vieläpä kustantaa ne.

Käytän itseänikin hieman hyväksikäyttäjänä tässä tilanteessa.

Josta tunnen huonoa omatuntoa mutta kun emme ole harrastaneet edes seksiä niin en tunne oloani likaiseksi.

Pidän hänestä, hän on hyvin mielenkiintoinen ja hänestä löytyy niin monta eri puolta joihin tahdon tutustua sekä on fiksuimpia ihmisiä jonka olen tavannut. Pelottavan fiksu välillä.

Vaikka on varmasti vaikea uskoa, sillä on kuitenkin varmaan sisimissään yksi perseenreikä.

En oikein tiedä miten etenisin.

Kohta hän aloittaa ne rakkausviestien lähettelyt jälleen enkä jaksaisi vastata.

Hän on jo nyt huolissaan kun en jaksanut vastata niihin eilenkään ja laittoi viestiä, ettei saa nukuttua kun ei tiedä mikä minun on.

Ihmetteli onko sanonut jotain väärää..

Mutta minä hyötyisin tästä tilanteesta niin, että saisin asioita joita tarvitsen, kokisin ja pääsen matkustelemaan. Myöskin uuden työpaikan varmasti saisin tämän kautta.

Saisin oikeastaan mitä vain paitsi hänet täysin itselleni.

Toisaalta jos hän eroaisi niin haluaisinko häntä?

Minua kun ei kauheesti imartele tuo ikä ja tahdon itsekin lapsia joskus.

En myöskään ymmärrä miksi helvetissä hän haluaisi jakaa elämänsä minun kanssani?

Olen kysynyt tätäkin mutta koska olen niin uskomaton ja ihana ja hän rakastaa minussa ihan kaikkea ja niin pois päin...

Ihanaa kun olen avautunut ja kuuntelen jälleen vaistojani.

Mutta mietin, että voin jatkaa ja nauttia saamistani asioista tai lähteä ja ottaa riskin, että hän haluaa viedä työpaikkaani tai levittellä perättömiä juttuja ihan vain vittuillakseen.

Tosin vaikea uskoa.

On kuitenkin niin herkkä ihminen, että on usein itkenyt minun nähden ja jotenkin näen ettei halua pahaa.

Hän tahtoo nostattaa vain miehistä itsetuntoaan kustannuksellani ja minä taas hänen kustannuksellaan saan asioita mihin en yksin pystyisi.

En ole kylmä ja pidän myöskin hänen läheisyydestään. En haluaisi sitoutua kuitenkaan joten en minäkään heikoilla tässä välttämättä ole?

Ap

Käytkö terapiassa?

Millä tavoin pystyt eottamaan omat tunteesi muiden tunteista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulen meinaan alkoholistiperheestä ja lapsuudesta saakka olen katsonut ryyppääviä itsesäälissä rypeviä vanhempia ja lopulta henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Ensimmäinen miesystäväni oli narsisti joka myös pahoinpiteli minua ja kertoi joka päivä ettei minusta ole mihinkään ja vei rahani sekä itsetuntoni.

Luulin,että olen ottanut opikseni ja alkuun todella taistelin tämän ihmisen kanssa, että kun en luota häneen pätkääkään. Mutta ne vakuuttelut tosiaan tehosi ja se, että sain kaiken mitä häneltä pyysin.

Minua ehkä viehättää tämä, että minua ihaillaan ja saan asioita mitä elämässäni en ole saanut.

Itsetuntoni on noussut, olen kokenut tämän suhteen aikana vaikka ja mitä koska kyseessä on fiksu ja menevä mies joka tietää parhaimpia kulttuurikohteita ja on hyvin paljon matkustellut - sekä vieläpä kustantaa ne.

Käytän itseänikin hieman hyväksikäyttäjänä tässä tilanteessa.

Josta tunnen huonoa omatuntoa mutta kun emme ole harrastaneet edes seksiä niin en tunne oloani likaiseksi.

Pidän hänestä, hän on hyvin mielenkiintoinen ja hänestä löytyy niin monta eri puolta joihin tahdon tutustua sekä on fiksuimpia ihmisiä jonka olen tavannut. Pelottavan fiksu välillä.

Vaikka on varmasti vaikea uskoa, sillä on kuitenkin varmaan sisimissään yksi perseenreikä.

En oikein tiedä miten etenisin.

Kohta hän aloittaa ne rakkausviestien lähettelyt jälleen enkä jaksaisi vastata.

Hän on jo nyt huolissaan kun en jaksanut vastata niihin eilenkään ja laittoi viestiä, ettei saa nukuttua kun ei tiedä mikä minun on.

Ihmetteli onko sanonut jotain väärää..

Mutta minä hyötyisin tästä tilanteesta niin, että saisin asioita joita tarvitsen, kokisin ja pääsen matkustelemaan. Myöskin uuden työpaikan varmasti saisin tämän kautta.

Saisin oikeastaan mitä vain paitsi hänet täysin itselleni.

Toisaalta jos hän eroaisi niin haluaisinko häntä?

Minua kun ei kauheesti imartele tuo ikä ja tahdon itsekin lapsia joskus.

En myöskään ymmärrä miksi helvetissä hän haluaisi jakaa elämänsä minun kanssani?

Olen kysynyt tätäkin mutta koska olen niin uskomaton ja ihana ja hän rakastaa minussa ihan kaikkea ja niin pois päin...

Ihanaa kun olen avautunut ja kuuntelen jälleen vaistojani.

Mutta mietin, että voin jatkaa ja nauttia saamistani asioista tai lähteä ja ottaa riskin, että hän haluaa viedä työpaikkaani tai levittellä perättömiä juttuja ihan vain vittuillakseen.

Tosin vaikea uskoa.

On kuitenkin niin herkkä ihminen, että on usein itkenyt minun nähden ja jotenkin näen ettei halua pahaa.

Hän tahtoo nostattaa vain miehistä itsetuntoaan kustannuksellani ja minä taas hänen kustannuksellaan saan asioita mihin en yksin pystyisi.

En ole kylmä ja pidän myöskin hänen läheisyydestään. En haluaisi sitoutua kuitenkaan joten en minäkään heikoilla tässä välttämättä ole?

Ap

Käytkö terapiassa?

Millä tavoin pystyt eottamaan omat tunteesi muiden tunteista?

En käy mutta tiedän, että pitäisi.

Minulla on ajottain ongelmia menneisyyden ja minuuteni kanssa.

Yleensä olen liian kiltti ja teen asioita vain jos minua käy sääliksi tai jos haen hyväksyntää. Enkä oikein tiedä mitä haluan ja olen aika hukassa.

Myöskin kausittain riippuvuudet valtaavat elämän. Alkoholi, peli yms.

Jos olen stressaantunut.

Niistä olen kyllä aika hyvin päässyt. Kun olen kärsinyt kantapään kautta ja vahvistunut mutta on tiettyjä ongelmia.

Piti vielä sanoa, että olen urallani myös hyvä, joten työpaikkaa tuon miehen kautta edes ottaisi vastaan kun tiedän itsekin pärjääväni ja löytävän.

En tarvitse muita siihen. Mutta se oli esimerkki. Hän voisi senkin antaa jos haluaisin ja tuputtaa sitä apuaan jatkuvasti. Vaikka olen sanonut etten tarvitse.

Ap

Tsemppiä Ap ❤️

Miten melko pienten lasten isällä on aikaa laittaa sinulle ruokaa ja treffailla.

Yleensä melko pienten lasten isillä on kädet täynnä töitä, kun käy töissä ja tekee iltaisin osansa lastenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Miten melko pienten lasten isällä on aikaa laittaa sinulle ruokaa ja treffailla.

Yleensä melko pienten lasten isillä on kädet täynnä töitä, kun käy töissä ja tekee iltaisin osansa lastenhoidosta.

No selitin huonosti. Hän viettää paljon aikaa heidän kanssaan kuitenkin.

On kaiken ajan kotona mitä minun kanssani ei ole ja ikää lapsilla on kymmenen vuoden liepeillä molemmilla.

Eli eivät nyt mitään pieniä mutta niin ettei kulissia kannata rikkoa kun ovat lapsia kuitenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teillä kokemuksia kun rakkaus on niin sanotusti kiellettyä mutta tunnette vahvaa halua luoda suhteen kuitenkin?

Tai voisitteko kertoa läheistenne kokemuksesta jos tulee mieleen?

En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Saatika olisi uskaltanut unelmoida tällaisesta pyytetömästä rakkaudesta.

Mies tekee eteeni mitä vain.

Kuuntelee myös murheeni ja valitukseni.

Kehuu kauniiksi joka päivä ja kertoo että rakastaa minua koko ajan vain enemmän.

Vaikka on nähnyt kaikki huonot puoleni niin hän on jäänyt vain tiukemmin.

Yritin alkuun olla etäinen ja ajattelin, että pysymme ystävinä.

Mutta tämä on jotain sellaista minkä haluaisin kokea juuri sellaisena kun se on.

Hän on monia vuosia vanhempi. Kollega ja naimisissa.

Kaikki varoitusmerkit siitä ettei suhde voi toimia tai edes saisi edetä.

Mutta se on aitoa. Tunnen ja tiedän sen.

Olen avoimesti kertonut ja kysellyt sekä testaillut hänen aikomuksistaan minua kohtaan.

Hän haluaa vain minun pysyvän elämässään, olen hänen mielestään jotain uskomatonta ja hän ymmärtää jos en halua mitään vakampaa suhdetta välillemme tai jos en halua odottaa sitä hetkeä kun hän on vapaa ja voi tarjota minulle kaiken.

Emme ole harrastaneet seksiä mutta olemme tapailleet paljon, keskusteltu, oltu läheisissä tunnelmissa ja meillä on ollut hauskaa.

Hän on tehnyt asioita paljon jotta minun olisi parempi olla ja auttanut.

Ilman vastapalveluksia. Riittää, että hän tietää minun olevan edes vähän onnellisempi.

Olen itse rakastunut mutta ymmärrän hänen tilanteensa. En painosta häntä mihinkään ja voimme pysyä ystävinä jos ei tästä koskaan muuta tule.

Kuitenkin suhteemme etenee kovaa vauhtia ja mietin muiden mielipidettä.

Hän on kuitenkin paljon vanhempi. Ja muut seikat lisäksi.

Kuunnellako sydäntä vai järkeä..

Kerronpa kuvion toisen puolen. Miehellä on ihan hyvä elämä, mutta on vain tylsistynyt arkeen. Vaimon kanssa jaetaan arki sopuisasti, hoidetaan sudetta seksillä ja ulkona käymisellä. Suhteen ainoa ongelma on se, että suhde on tylsä.... Kuten vakiintuneista suhteista ovat yleensäki arki on tasaista suorittamista ja ei ainakaan seikkailua.

Sitten törmätään maailman ihanimpaan olentoon, joka kuuntelee silmät ihastuneina, auttaa ja on "sielunkumppani". Hetkellisesti siinä ihastutaan ja elämä on ihanaa. Varmasti hetken siinä mietitään vaikka mitä kuten yhteistä tulevaisuutta. Muut yleensä aina voittaja on tuo maailman huonoin vaimo ja kauhea kotielämä. Mies jättää vaimon vain, jos vaimo heittää kotoa.

Ps. Minä olen se vaimo ja olen vieläkin.

Sitten kun varattu mies asuu omillaan on se aika jolloin suhdetta kannattaa syventämään. Sitä ennen ihastuminen on ok mutta suhde juttelutasolla. Ethän tiedä oikeastaan mikä se miehen ja vaimonsa tilanne on kun toinen osapuoli on kuulematta. Jos mies on todella aikeissa suhteesi muuttaa hän tai vaimo omaan asuntoon. Tähän on hyvä vetää raja niin ei tule turhia pettymyksiä eikä itsesyytöksiä.

-m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt minua pelottaa. Tämä tilanne mihin olen itseni saanut.. Voihan paska.

Mitä jos hän vie työpaikkani kun lopetan tämän?

Vaikka on sanonut kyllä, että ei tekisi mitään pahaa. Jos haluan olla vain ystävä niin se on ok. Hän toivoo, ettei välillemme tule vihaa vaikka suhteemme ei jatkuisi.

Hänellä on kyllä valtaa koska on erittäin hyvä työssään ja hyvässä asemassa kaiken kukkuraksi.

Voihan. Ei auta kun itkeä taas.

Kun ei sitä koskaan tiedä mihin uskoa.

Ap

Jos mies vakuuttaa rehellisyyttä ja luotettavuuttaan monisanaisesti ja usein, hän on juuri päinvastaista. Tai että ei haluaisi sinulle mitään pahaa, hän on jo valmis siihen jne. Oikeasti rehelliselle ei tule mieleenkään vakuuttaa moista. Tämä mies ei ole tehnyt vielä mitään hyvää ja pyyteetöntä. Sano että ottaa sitten yhteyttä, kun on eronnut vaimostaan, todistettavasti. Älä tyydy näin vähään. Älä mene halpaan.

Ei hän vakuuta ellen pyydä.

Olen vain puhunut paljon hänelle epäilyksistäni joten siksi on yrittänyt vakuuttaa. Sanoin ja teoin.

Muuten hän vain kertoo minulle tunteistaan. Joka päivä.

Kuinka kaunis ja ihana olen ja kuinka hän rakastaa.

Ja mitä haluaisi kanssani tehdä. Ja tekee niistä totta. Ostelee meille lentolippuja ja varaa hotelleja, varaa ravintolasta pöytiä ja käymme museoissa.

Sekä kertoo että olen hänen mielessään.

Hän piristää minua ja keksii meille yhteisiä juttuja noin vain.
Emmekä siis ole harrastaneet seksiä.

Jotain pientä koskettelua suudelmien yhteydessä kyllä mutta ei muuta.

Seksistä kyllä puhumme ja hän kiihottuu minusta aina tietenkin mutta koska haluaa todistaa ettei ole seksin takia kanssani niin emme sitä vielä ole harrastaneet.

Hän sanoo myös että olemme tulevaisuudessa yhdessä ihan kunnolla jos sitä haluan ja jaksan hetken odottaa vielä..

Ap

Minullakin oli miesystävä, joka kertoi minulle olevansa herrasmies ja kunnioituksesta minua kohtaan pidättäytyisi seksistä kanssani, kunnes aika olisi oikea ja täyttymys lässyn lässyn. Oikeasti hän vain pehmitteli ja kuumenteli minua ja sillä aikaa tyydytti fyysiset tarpeensa kotona vaimonsa kanssa. Kun minulle paljastui vaimon olemassaolo, mies selitti minulle olevansa asumuserossa ja vaimonkin olevan jo uudessa suhteessa. Asuivat kyllä edelleen yhdessä ja vaimo oli autuaallisen tietämätön minusta.

Mutta olihan tuo mies ihana. Näin häntä töissä joka päivä ja hänellä oli aikaa käydä virka-ajan jälkeen kahvilla minun kanssani monta kertaa viikossa. Hän kuunteli minua kärsivällisesti ja kertoi kaipaavansa minua aina, kun ei ollut vierelläni. Hän oli paras ystäväni. Ja rakasti. Joopa joo. Tämä vuosisadan rakkaustarina päättyi siihen, että hän muutti vaimoineen ulkomaille.

No nyt olen taas astetta enemmän hämilläni.

Heti kun etäännyn niin tämä nostaa panoksia ja tahtoo yrittää kovemmin.

Ja kaikki siitä kun en jaksanut viestitellä niin paljoa.

Hän keksi siis, että tapaisin hänet ja lapsensa. Ei tietenkään niin, että suhteemme paljastuisi vaan kaverimielessä tapaisimme ja samalla tutustuisin lapsiinsa. Koska se olisi hänelle kuulemma tärkeää.

Hmm. En kyllä suostunut.

Mutta tätä tarkoitin. Haluaa aina yrittää lujemmin jos hän aistii etääntymiseni.

Ap

Onpa taas typerä juttu.

Minusta kuulostaa siltä, että käytät hyväksi tuota miestä. Hän on niin sinun lumoissasi, että tekee noita palveluksia. Tajuatkohan itsekään, että teet väärin kun otat häneltä palveluksia, kehuja jne.

Ja minä olen sentään feministi...

Vierailija kirjoitti:

No nyt olen taas astetta enemmän hämilläni.

Heti kun etäännyn niin tämä nostaa panoksia ja tahtoo yrittää kovemmin.

Ja kaikki siitä kun en jaksanut viestitellä niin paljoa.

Hän keksi siis, että tapaisin hänet ja lapsensa. Ei tietenkään niin, että suhteemme paljastuisi vaan kaverimielessä tapaisimme ja samalla tutustuisin lapsiinsa. Koska se olisi hänelle kuulemma tärkeää.

Hmm. En kyllä suostunut.

Mutta tätä tarkoitin. Haluaa aina yrittää lujemmin jos hän aistii etääntymiseni.

Ap

Yllätäpä mies sanomalla, että se lasten tapaaminen onkin tosi hyvä idea. Ja sitten katso, millaisia tekosyitä löytyy sille, ettei lapsia voikaan tavata ainakaan ennen kesälomia.