onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Elän. Elämä on vuoristorataa. Kun asiat menee nappiin, on mukavin kumppani ikinä. Mutta! Kun täydellisessä maalauksessa menee yksi veto väärin ja muurahaisen kokoinen alue 2m x 1m taulussa menee hieman väärän väriseksi niin iskee viikon masennus ja siitä seuraa ryyppyputki. Elämä on silloin paskaa eikä taidetta muka osaa vaikka taulu on kuin valokuvasta..

Olen 60+ taiteilija ja elän tällä hetkellä yksin. Nukun yöni, en juo, en pörrää cocktailkutsuilla enkä vietä taiteilijaelämää. Maksan laskuni ajallaan, en ole velkaa kenellekään ja kotini on siisti. Teen töitäni joka päivä aamusta iltaan. Oliko muuta kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

1 ja 3, teillä on oikea taiteilija puolisona.

Tämä että koti tiptop ja otetaan laulutunteja on kaukana tästä touhusta.

😄 ihania nämä stereotypiat. Eikös laulutunteja ottavakin voi olla taiteilija, tuleva artisti? Usein kun joutuu aika pitkään opettelemaan, tullakseen hyväksi. On myös toki oman elämänsä taiteilijoita, eri asia miten pärjää.

Taiteellinen luonne ei tarkoita silti että koti on aina hippiboheemi saati epäsiisti. Toiset haluaa siistin ja esteettisesti kauniin kodin jossa se taiteellisuus näkyy esim. värien käytössä / sisustuksessa tms, eikä sotkut häiritse luovuutta. Moni taiteilija kun ymmärtää kauneuden päälle, niin koti voi olla muutakin kuin hippiluola ja taiteilijalla ei tarvitse olla rumia silmälaseja, sinapinkeltaista paitaa, rastoja tai baskeria...

Yleistyksenä, sellaiset ovat usein tekotaiteellisia joilla on ns. kaikki kliseet.

Mitä enemmän keskityn taiteeseen, sitä vähemmän kiinnostaa miettiä mitään verojuttuja. Aivot ovat lihas ja jos toiminta on keskittynyt oikealle puolelle, vasemman käyttäminen on hankalaa ja rasittavaa. Toki lateraalisilta yksilöiltä sujuvat molemmat.

Me olemme näyttämötaitelija- pariskunta, eli teatterinäyttelijöitä. Koti on ihan perussiisti. Arkea aikatauluttaa harjoitukset ja näytökset, niistä ei parane myöhästyä.

Asun taiteilijan kanssa. Työvälineet vie aika paljon tilaa ja välillä on vähän hajamielinen. Toisinaan innostuu liian monesta asiasta yhtä aikaa ja kotoa löytyy useampi keskeneräinen projekti.

Hyvänä puolena mainittakoon mielikuvitus ja se, että toteuttaa innolla myös vähän erikoisempia sisustusideoita, joita saan päähäni. Lisäksi osaa käyttää ompelukonetta, itsellä menee langat aina solmuun :D

Pääsääntöisesti ihan siisti, meistä kahdesta minä sotken enemmän. Ei olla kumpikaan mitään supertarkkoja ja pieni sekamelska ei haittaa arjessa.

juu tunnistan taiteilijasielun...itsekkin olen jonkinsortin taiteilija...kun otin kissan niin siisteys on ollut vähän niin ja näin. välillä hyvä kun jaksaa mennä suihkuun...kerran viiikossa kun saa hiukset pestyä niin hyvä...eikä kissanlaatikkoonkaan tule koskettua kuin kerran pari viikossa ...vaihdan kerralla koko hiekat ja kakat jaksan noukkia kun niitä ilmestyy. 

en tee töitä tällä hetkellä sillä sanoin työnantajalle että pidän taukoa etä lehtimyyjän työstä...en tiedä milloin jaksan jatkaa...ei oikein työ nappaa kun kauppa ei käy. 

nukun kyllä normaalisti yöt (paitsi kissalle on annettava klo 2 - 2.30 ruokaa kun se naukuu) ja herään aamuisin silloin kun kumppani on lähdössä töihin. 

tänään kun ei tarvi tehdä ruokaa niin lakaisen lattiat siistiksi...moppaa sitten joskus toiste kun jaksaa. 

petivaatteet pitää kans vaihtaa kun kuukauden on tullut nukuttua samoissa lakanoissa. No siitä tämä siisteysintoilu taas lähtee etenemään kun vaan alkaa tehdä. 

Isäni on ammattitaiteilija ollut vuosikymmeniä. Suhtautuu työhönsä intohimoisesti, mutta arjen pyöritys on niin ja näin ja alkoholi maistuu, eikä mikään muu kiinnosta kuin omaan työhön liittyvät asiat. Epäilen hänen olevan autismin kirjolla.

Ekoilla vanhoilla sivuilla meni iloisesti sekaisin taiteellinen, taiteilija, boheemi, ja ehkä myös hoitamaton adhd... ei nämä ole mitenkään synonyymejä toisilleen tai automaattisesti liity toisiinsa. 

Taitelijoitakin on monenlaisia. On palkkataitelijoita, esim kuvittaja, graafikko, tai keikkamuusikko, jossa taiteellisuudelle ei paljon jää sijaa, tehdään vain kuten asiakas toivoo. Toki taiteellisuutta tekemisessä aina oltava, mutta ei ehkä pääse itseään toteuttamaan kuten vapaa taiteilija. 

Mun äiti on boheemi ja taiteellinen, sillä puolen sukua on paljon taiteellisia, paljon boheemeita. Kotien ja työtilojen kaaoksesta huolimatta jokaisella on elämänhallinta ihan hyvä, palkkatyöt erikseen, ei syrjäytyneitä. Kukaan ei suvussa tee taidetta työkseen. 

Itse harkitsin vakavissaan kuvataideopintoja, mutta suuntasin lopulta vähän kaupallisemalle taiteenalalle. 

Ekalla sivulla oli lause jonka allekirjoitan; " Välillä koen että koska nykyään olen onnellinen, taide on muuttunut jotenkin sanomaltaan tyhjemmäksi, vaikka on teknisesti kehittynytkin." Isosta vitutuksesta tulee kipinä tekemiseen. Kun asiat on hyvin, ei tule tehtyä (taidetta). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

 

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.

Päiv

Nyt osattiin sanoa oikein! Olen miettinyt tuota Sibelius Akatemian porukkaa kun monta kertaa he juuri nimenomaan ei mun kokemuksen mukaan usein ole taiteilijasieluja ollenkaan! Tuo "perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron" on paras kuvaus jonka olen kuullut!

Noi Sibelius-Akateemikot on on usein rivisolisteja tai -soittajia. Saa perusliksaa duunista. Duunari kuten kuka tahansa muukin. Ja saa ollakin, mut tositaiteilijan lifestyle on vaan erilainen. Silti duunia paahdetaan mut osataan ottaa inspiraatiosta kiinni. Joutuu opettelemaan olemaan ajallaan ja noudattamaan muiden aikatauluja mut se ei tule luonnostaan. Mutta tositaiteiljjalla ei ole vaihtoehtoa olla muuta. Niiden on pakko toteuttaa omia taiteitaan koska se on kuka on.

Hmm, tosi monet täällä itseään "taiteilijaksi" kutsuvat vaikuttavat kyllä enemmän taiteen harrastajilta kuin ammattitaiteilijoilta. Ammattilaisilla on yleensä työhuone, johon he menevät tekemään töitä, eivätkä kuupoile keskellä yötä inspiraation vallassa jonkun olkkarin nurkan askartelupöydän ääressä (voihan sitä jonkun idean laittaa yölläkin muistiin). Ammattilainen joutuu tekemään niitä töitä, vaikka ei olisikaan inspiraatiota. Työhuoneiden ja kotien siisteys vaihtelee taiteilijoilla ihan yhtä paljon kuin muidenkin ihmisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

 

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloit

Eri taiteenalat poikkeaa tässä suuresti. Kuvataiteilija vs klassinen muusikko vs kirjailija vs näyttelijä ... Näistä vain se klasarimuusikko on oltava perfektionisti, muuten ei siihen maailmaan ovet aukene. Kilpailu on kovaa ja tekniikka on osattava, kilpailuita joissa pärjättävä jne. Kirjailija tai runoilija voi olla sen sijaan ihan itseoppinutkin.

Mutta sibelius-akatemiassa, klassisen puolen muusikot, heillä nimenomaan täytyy olla se "kympin tyttö ja perfektionisti" tausta musiikkiopinnoissa, työtävieroksumaton ote siihen tekemiseen. Sitä lajia ei pelkällä taiteellisuudella opi. 

Heeh, te puhutte kuin jostain lemmikistä.😄 Osaa peruskomennot, joskus vetää remmissä, yleensä hauskaa seuraa, mutta tarvitsee oman tilan. 

Juokse jo kirjoitti:

Taitelijaa kiinnostaa tasan yksi asia maailmassa: taiteilija itse. Kaikki muu elämässä on alisteista sille. Jos sellaiseen elämä kiinnostaa, antaa palaa. 

No pitäähän jonkun ne likaisetkin työt tehdä. Ei taiteilijuus ole herkkua, se on monesti raastavaa ja kaiken imevää. Voit huviksesi pohtia, mitä maailma olisi ilman taidetta ja taiteen tekijöitä. Kyllä kylmä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Täälläki eletään arkea taiteilijan kanssa. Vaikea aamuisin saada liikkeelle,enemmän sillai illalla aktiivinen. Inspiroituu ihan ihme jutuista, sellaisista tosi yksinkertaisista, jotain puun kuorta saattaa jäädä katteleen jopa tunniksi tai pilvenhattaroita töllötellä pää kallellaan. Käytännön töissä aika käsi (siivoukset, ruuanlaitto, pyykkäys jne) mut kyl se jotenkin ne tekee. Töihinsä syventyy ja saattaa öitä pitkin tehhä niitä. Pohdiskelee paljo ja on joskus vähä omissa ajatuksissaan. Seksiä haluaa paljon, vaik joka päivä ja useesti sillonkin, ja se on kyl tosi intohimoista, hellää ja kiihkeetä. Vähä haastavaa, mutta antosaahan tää elämä on,ei oo ainakaan tylsää. Tosi tunnollinen kyl on lasten kaa ja huolehtii perheestä vaik onkin tollanen taivaanrannanmaalari.

MIes vai nainen?

En koe olevani kovinkaan boheemi, vaikka teen taidetta lähes kokopäivätyönä. Aamulla vien lapset kouluun, sen jälkeen menen kuntosalille. Minulle on tärkeää hermottaa keho ennen luovaa työtä. Olon pitää olla energinen ja vahva. 

Siitä kodin kautta työhuoneelle. Yleensä olen noin viisi tuntia työhuoneella. Teen vaikka ei olisikaan inspiraatio päällä. Innostus tulee tekemisen kautta. Väsyneenä en mene työhuoneelle, koska alan kiukutella itselleni silloin. 

Osa työstä on rutiininomaista. 

Olen aika siisti, myös perheenjäsenten takia. En halua kuljettaa kotiin käsissä tai vaatteissa hiontapölyä tai maaleja. 

Koen olevani enemmän luovan työn tekijä kuin taiteilija. 

Ihan sama, miksi minua kutsutaan. Saan nautintoa itse työstä. 

Välillä tuntuu, että kaikki muut ympärilläni ovat luovempia kuin minä, taiteilija. Kaikki luovuuteni valuu taiteeseen. 

Jos tekisi jotain muuta työtä, olisin kiinnostuneempi ruuanlaitosta ja leipomisesta, kodin sisustamisesta, muodista ja yleisesti varmaan villimpi ja kiinnostavampi ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu, että kaikki muut ympärilläni ovat luovempia kuin minä, taiteilija. Kaikki luovuuteni valuu taiteeseen. 

Jos tekisi jotain muuta työtä, olisin kiinnostuneempi ruuanlaitosta ja leipomisesta, kodin sisustamisesta, muodista ja yleisesti varmaan villimpi ja kiinnostavampi ihminen. 

Taidekouluaikana olin enemmän tuollainen. Villi ja vapaa. Nyt pitää kantaa vastuu taloudesta ja arjesta. Hoitaa paperiasiat ajallaan. Menen nukkumaan kello 10 lasten takia. Ei puhettakaan mistään punaviinin makuisista taiteilijailloista.

Ehkä vastuu kutistaa luovuutta? 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu, tämän mukaan "oikea taiteilija" onkin aika myyttinen hahmo.

Ei siis saa olla koulutettu, koska kouluista syntyy akateemikkoja eikä taiteilijoita, taiteenHARJOITTAJIA korkeintaan, töillä täytyy rikastua heti, sillä jos elää muiden tuilla, on laiska ja lusmu taivaanrannanmaalari. Ei ole taiteilija ensinkään, jos ei luo jotain uutta, jonka kaltaista kukaan muu ei ole ensin tehnyt, sillä muutenhan sitä vain kopioi ja toistelee. Muusikot eivät liene taiteilijoita ollenkaan, sillä ei ole luovaa soittaa uudestaan muiden tekeleitä. Siten eivät kai sitten näyttelijätkään, hehän vain toistelevat muiden hengentuotteita. Oikea taiteilija ei voi olla siisti ja täsmällinen, eihän siinä ole mitään luovaa. Tunneilla ei myöskään saa käydä ja itseään kehittää opettajan avulla, silloinhan teet mitä JOKU MUU pyytää. Pitää kiukutella ja valvoa yöt ja olla maanis-depressiivinen ja omituinen ja itsekäs ja fantastinen ja ainutke

Joo, todella älyvapaita kommentteja. 

Artsu kirjoitti:

Laulaja voi varmaan olla järjestelmällinen, sillä hän on esittäjä, ei luova taiteilija.

Häh? Kyllä muusikot ovat taiteilijoita. Kommenttisi osoittaa, ettet ymmärrä musiikista yhtään mitään.