Lue keskustelun säännöt.
Mitä omaa saa olla vanhemmalla lapsella, jota ei tarvitse jakaa pikkusisarten kanssa?
04.01.2017 |
Nostan täällä esille tämän päivän työpaikan kahvipöytäkeskustelun aiheen eli sen, että mitä omaa tavaraa saa olla vanhemmilla lapsilla, joita ei tarvitse jakaa nuorempien kanssa? Ainakin omalla työpaikallani seurasin hämmästyneenä linjaa, jonka mukaan tyyliin päiväkirja ja jotkut harrastusvälineet ovat omia, mutta suunnilleen kaikki muu pitää jakaa ja antaa myös pikkusisarten käyttöön. Omassa perheessäni on se periaate, että lähtökohtaisesti kaikki on omaa, mutta tiettyjä asioita (esim. pelikonsolit) ovat sellaisia, joista jokainen saa käyttää, eikä yksi voi omia.
Kommentit (77)
Njaa... Kai se riippuu vähän tavaroista ja lapsen iästä. Meillä lapset ovat vielä leikki-iässä (5 ja 2,5), ja heillä kyllä lelut ovat pääsääntöisesti yhteisiä. Mun mielestä olis vähän kiusallista setviä sitä, kuka minkäkin omistaa, kun niillä usein leikitään yhdessä. Ehkä isommalla lapsella on jo sitten selkeästi omia juttuja, en tiedä, ei olla vielä siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksi yhtäkään asiaa joka pitää jakaa mutta monia sellaisia jotka lapsi haluaa jakaa pienempien kanssa. Kaikille yhteiset jutut omistan minä joten minulla on myös määräysvalta.
Pääsääntöisesti kaikki on omaa, mitään ei tarvitse jakaa. Koskee niin pelikonsoleita kuin tietokoneitakin. Poikkeuksen tekevät se asiat, jotka joku on hankkinut nimenomaan yhteisiksi (biljardipöytä, jääkiekkopeli jne.).
Ajattelen tämän täysin eripäin kuin aloittaja. Meillä on kaksi lasta (7 ja 9 vuotiaat tytöt). Tosi monia asioita pitäisi olla monta, jos tavaroita ei voisi sujuvasti lainata/yhteiskäyttää. Meillä esim. kaikki barbit on koottu samaan laatikkoon riippumatta siitä kuka ne omistaa. Jos toinen lapsista haluaa leikkiä kaverinsa kanssa barbeilla heillä on lupa käyttää kaikkia barbeja. Samoin littlest petshopit, lautapelit, askartelutarvikkeet, rattikelkka, potkuri jne. Ymmärsinköhän nyt aloittajan ideaa ollenkaan? Ehkäpä tilanne muuttuu, kun lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaiset lelut ovat omia mutta lapset on opetettu siihen että voi "lainata" sisaruksille niitä ja pitääkin lainata joskus. Omat sängyt ovat se alue joita jokainen määrää itse. Sisarukset eivät saa mennä päivälläkään toistensa sängyille jos toinen ei niin halua.
Suosittelen, että lelusarjat kuten legot hankittaisiin yhteisiksi. Niillä kuitenkin leikitään vain rajallinen aika ja lopulta ne päätyvät nuorimman ja sen jälkeen ei kenenkään käyttöön. Omaa on kännykkä, huone, osa kirjoista, verhot, tyynyt, matto, pehmolelut, taulut yms huoneen sisustus. Oma tila omassa huoneessa, kun lapsi kasvaa. Pienempänä on hyvä jakaa huone, niin osaa isompana arvostaa omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Yleensä lapset kierrättävät tavaroitaan pienemmille sisaruksille. Nuorimmalle täytyy ostaa myös jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälien olen katsonut näitä esikoisia, joille vanhemmat sysäävät kitisevän pikkusisaruksen viihdytettäväksi. Kyllä esikoisellakin pitää olla oikeus laittaa huoneensa ovi kiinni ja olla rauhassa, hoitakoot vanhemmat itse sen pienemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma huone ja sen kalusteet, sänky, työpöytä, sisustusjutut, vaatteet, laukut, korut. Omat hygieniavälineet, hiusharjat jne. Voi olla omia rakkaita leluja ja muistoesineitä, kirjoja jne. joita voi lainata mutta jotka kuuluvat lapselle.
Lapsi ei ikinä opi pitämään tavaroistaan huolta, jos hänellä ei ole mitää omaa ja omaa vastuualuettaan.
Tämä on niin nähty. Kommunismi ei toimi, kukaan ei arvosta eikä välitä mistään...
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen tämän täysin eripäin kuin aloittaja. Meillä on kaksi lasta (7 ja 9 vuotiaat tytöt). Tosi monia asioita pitäisi olla monta, jos tavaroita ei voisi sujuvasti lainata/yhteiskäyttää. Meillä esim. kaikki barbit on koottu samaan laatikkoon riippumatta siitä kuka ne omistaa. Jos toinen lapsista haluaa leikkiä kaverinsa kanssa barbeilla heillä on lupa käyttää kaikkia barbeja. Samoin littlest petshopit, lautapelit, askartelutarvikkeet, rattikelkka, potkuri jne. Ymmärsinköhän nyt aloittajan ideaa ollenkaan? Ehkäpä tilanne muuttuu, kun lapset kasvavat.
Teillä lapset onkin samaa sukupuolta ja suunnilleen samanikäisiä. Viittasin itse tilanteeseen, jossa vaikkapa 13-vuotias velvoitetaan lainaamaan jotain harrastusvälinettä (esim. sählymaila tai soitin) pienemmälle, joka ei osaa sitä käyttää, vaan saattaa turmella sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma huone ja sen kalusteet, sänky, työpöytä, sisustusjutut, vaatteet, laukut, korut. Omat hygieniavälineet, hiusharjat jne. Voi olla omia rakkaita leluja ja muistoesineitä, kirjoja jne. joita voi lainata mutta jotka kuuluvat lapselle.
Lapsi ei ikinä opi pitämään tavaroistaan huolta, jos hänellä ei ole mitää omaa ja omaa vastuualuettaan.
Tämä on niin nähty. Kommunismi ei toimi, kukaan ei arvosta eikä välitä mistään...
Meilläkin lapsilla on tosiaan omat huoneet, joihin mennessä koputetaan jne. Sängyt on toki omat ja koulupöydät, laukut, korut jne. Lelut on kuitenkin pääsääntöisesti yhteisiä. Ehkä ajattelin tuon aloittajan jutun liian kirjaimellisesti. Tiedän joitakin perheitä joissa jogurtti purkitkin on nimikoituja ja tuli jotenkin sellainen toinen ääripää mieleen. Mietin itse niin päin, että on tärkeää oppia jakamaan.
T. 6, jonka lapsilla lähes kaikki on yhteistä
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen tämän täysin eripäin kuin aloittaja. Meillä on kaksi lasta (7 ja 9 vuotiaat tytöt). Tosi monia asioita pitäisi olla monta, jos tavaroita ei voisi sujuvasti lainata/yhteiskäyttää. Meillä esim. kaikki barbit on koottu samaan laatikkoon riippumatta siitä kuka ne omistaa. Jos toinen lapsista haluaa leikkiä kaverinsa kanssa barbeilla heillä on lupa käyttää kaikkia barbeja. Samoin littlest petshopit, lautapelit, askartelutarvikkeet, rattikelkka, potkuri jne. Ymmärsinköhän nyt aloittajan ideaa ollenkaan? Ehkäpä tilanne muuttuu, kun lapset kasvavat.
Minä ajattelen täysin päinvastoin. Luepa mitä kirjoitit eli teillä on jo nyt monia asioita monta, vaikka tavaroita "sujuvasti yhteiskäytetään". Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että lapsi saa lelun lahjaksi, mutta ei saa sitä omaksi, vaan sisaruksen kaveritkin saa sillä leikkiä. Ja siitä seuraa se, että koska se ei ole oma, siitä ei tarvitse huolehtia. Arvaanko oikein, jos kirjoitan, että teillä hajoaa leluja sen verran tiheään, ettei näille kannata ostaa mitään omaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huone ja sen kalusteet, sänky, työpöytä, sisustusjutut, vaatteet, laukut, korut. Omat hygieniavälineet, hiusharjat jne. Voi olla omia rakkaita leluja ja muistoesineitä, kirjoja jne. joita voi lainata mutta jotka kuuluvat lapselle.
Lapsi ei ikinä opi pitämään tavaroistaan huolta, jos hänellä ei ole mitää omaa ja omaa vastuualuettaan.
Tämä on niin nähty. Kommunismi ei toimi, kukaan ei arvosta eikä välitä mistään...
Meilläkin lapsilla on tosiaan omat huoneet, joihin mennessä koputetaan jne. Sängyt on toki omat ja koulupöydät, laukut, korut jne. Lelut on kuitenkin pääsääntöisesti yhteisiä. Ehkä ajattelin tuon aloittajan jutun liian kirjaimellisesti. Tiedän joitakin perheitä joissa jogurtti purkitkin on nimikoituja ja tuli jotenkin sellainen toinen ääripää mieleen. Mietin itse niin päin, että on tärkeää oppia jakamaan.
T. 6, jonka lapsilla lähes kaikki on yhteistä
Miksi on tärkeää oppia jakamaan? Aikuiset joutuvat äärettömän harvoin jakamaan omia tavaroitaan muiden kanssa, miksi se olisi lapsille jokin hyve? Eikö olisi tärkeämpää opetella pitämään huolta tavaroistaan ja kuluttamaan niin, että ei hanki mitään turhaa?
Isot tavarat kuten sukset, luistimet ja polkupyörä. Mutta nuoremmat perivät ne aikanaan, kun vanhin on kasvanut niiden ohi. Samoin vaatteet. Jalkineet on hankalampi juttu, sillä joillakin on jaloissa asentovirheitä, jotka muokkaavat jalkinetta niin paljon, ettei se istu kunnolla toisen jalkaan.
Meillä lapsilla on melkein kaikki omaa. Ei taida olla juuri lainkaan sellaisia juttuja, mitkä olisi ostettu yhteiseksi. Tai no lautapelit on yhteisiä ja osa kirjoista.
On opetettu, että toiselta saa lainata, kun kysyy lupaa. Hyvin on toiminut, vaikka joskus tulee kinaa siitä, kun toinen ei haluakaan lainata, mutta kyllä ne yleensä on äkkiä sovittu.
Mun mielestä on tärkeää, että lapsilla on omat tavarat. Näin oppivat huolehtimaan omista tavaroistaan. Meillä asiaa helpottaa se, että ovat eri sukupuolta. Lelut on olleet siten ihan erilaisia. Hyvin on kuitenkin yhdessä leikkineet.
Meillä kaikki omaksi saatu/hankittu on omaa ja sitä voi toiset lainata vain erikseen luvan pyytämällä.
Yhteiseksi sen sijaan on hankittu esimerkiksi pelikonsoli, toki siihenkin on molemmille lapsille omia pelejä.
Sama sääntö koskee niin aikuisten kuin lastenkin tavaroita.
Jos esimerkiksi tytär haluaa käyttää minun (äitinsä) akvarellikyniä, pitää lupa kysyä, käyttää huolellisesti ja palauttaa käytön jälkeen paikoilleen. Jos minä haluan käyttää tyttären kivan väristä kynsilakkaa, kysyn tietenkin luvan enkä vain mene ottamaan tytön kaapista sitä.
En muuten muista että meillä olisi mennyt leluja rikki, tai no pois lukien pari halpis leikkiautoa on mennyt nopeasti rikki. Ne nyt oli niin huonoa laatua että ihmettelen että kestivät sen pari kuukautta kuitenkin.
Palapeleissä säilyy palat tallessa jne.
Mitä omia tavaroitamme me aikuiset joudumme jakamaan?
Itse en keksi mitään. Ja olen parisuhteessa, lapsia on kaksi. En laske kattiloita omiksi, koska ne on alunperinkin hankittu yhteisiksi, mutta ei minun tarvitse jakaa vaatteitani, tietokonetta, puhelinta, kameraa, suksia, autoa, kirjoja jne. Miksi oletusarvoisesti lasten pitäisi oppia jakamaan?
Hei, meillä kaikki on lapsilla omaa. Mitään ei ole pakko jakaa. Meillä tosin myös esim. sukupuoli ja ikä rajoittaa kiinnostustakin toisten tavaroihin (lapsia 3).
Emme myöskään pakota lainaamaan. Saatamme tuoda esille, että kannattaisi ehkä lainata jotain tiettyä asiaa, koska silloin on todennäköisempää, että toinenkin haluaa lainata omia tavaroitaan. Rohkaisemme jakamaan, mutta päätös on lapsen ja sitä kunnioitetaan. Ja lupa pitää aina pyytää toisen tavaroihin.
On ihan selvä, että isompi on huolissaan kun reilusti pienempi käyttää hänen tavaroitaan, pelkää niiden menevän rikki. Pikkusisar saa asiasta kunnon raivareita, mutta pettymyksen kyllä kestää.
Minusta on ihan selvää, että myös perheen sisällä pitää kunnioittaa toisen omaisuutta.
Kaikki sellainen on omaa, minkä vanhemmat tai joku muu on hankkinut omaksi. Yhteistä on kaikki sellainen, minkä vanhemmat tai joku muu on hankkinut yhteiseksi.