Käräytänkö varatun, puhunko asiat selväksi vai annanko mennä?

Mutta kuten täällä on moneen kertaan todettu, vaimolla oikeus tietää, joten kerro.

Mutta älä kuvittele olevasi mikään tarinan hyvis, teet sen itsekkäistä syistä ja olet yhtälailla ollut osallisena petoksessa, tiennyt tilanteen, joten turha ulista mitään vaimon oikeuksista. Mutta tee nyt sitten se, mikä on oikein vaikkei se käsiäsi puhdista.

Kerro vaimolle, että tietää mihin ryhtyy, jos tekee lapsia tuon niljakkeen kanssa.

Niin nytkös ne vaimon tunteet kiinnostaakin vaikka pari vuotta meni mukavasti varatun kanssa paneskellen!

Myönnä vaan että sun ego sai kolauksen kun mies kyllästyi sinuun ja dumppasi sinut ja nyt haluat kostaa.

En tiedä minkäikäisistä hahmoista tässä tarinassa puhutaan mutta kuulostaa niin teinille että kyllä tälleen 42 v naisena lähinnä naurattais jos joku ap:n kaltainen pimu tulis tohon rapulle sössöttää menetetyistä hetkistään 🙈😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kakkosnainen tajuaa olleensa vain kakkonen, alkaa lapsellinen kostaminen. Kanna vastuusi viimeistään nyt. Niele tappiosi ja ole hiljaa.

Mulla ei ole mitään tajuttavaa. Näin sovittiin alusta asti. En missään vaiheessa halunnut miestä itselleni. Olen tapaillut muitakin. En vain pidä oikeana, että minä olen ainoa, joka ns. kantaa vastuun eli menettää jotain. Mies on se, joka petti ja hän saa kaiken.

Ap

Miten niin sinä olet ainoa joka menettää jotain? Menettäähän se mieskin sinut kuten sinä menetät hänet. Menetyksenne ovat yhtäläiset.

Mies on sanonut, että muistelee meidän hetkiä lämmöllä eikä halua, että puhun niistä ja käännän veistä haavassa. Mutta hän palaa entiseen ja saa kuvitella, että mitään ei tapahtunutkaan. Jotenkin sekin tuntuu väärältä. En tiedä, miksi.

Ap

Kuten sanottu, tekeehän se kipeää tajuta olleensa vain kassientyhjennyspaikka.

Ja katkeraa tajuta, että mies jatkaa onnellista perhe-elämää kun sinä jäit yksin, sinulle ei jäänyt mitään.

En mä mitään tässä tajua. Ei ole mitään tajuttavaa. Mutta ymmärrän hyvin, miksi ajattelet noin. On tärkeää saada olla tärkein. Noin ajattelin itsekin ennen kunnes elämä opetti lisää.

Ap

Tarkoitat varmaan, noin ajattelit itsekin kunnes aloit toiseksi naiseksi, ajattelit vain itseäsi ja nyt selität sen "elämän opettamisella".

Jännää, tunnen parikin tyyppiä, jotka pettävät puolisoitaan. Yksi on läheinen ystävä. Hänkin mielestään ajatteli ennen sitä ja tätä mutta nyt elämä on opettanut eikä asiat sittenkään ole lainkaan mustavalkoisia, oikeastaan pettäminenkin on ihan ok. Tämä asennemuutos siis paistaa hänen jutuistaan läpi, ja kilometrin päähän paistaa myös se, että hänen asenteensa on muuttunut sitä mukaa kun on tarvinnut hyväksyttävän selityksen omille toimilleen. Ja oikeastaan omasta mielestään hän ei ole ollenkaan itsekäs, vaan toivoisi että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä ja onnellisia ja hän pyrkii siihen, jne. Asenne muuttuu sitä mukaa, mitä enemmän ja pitempään hän toimii itsekkäästi ja väärin. Ehkä hän sitten itse uskoo selityksensä ja antaa niillä oikeutuksen toimilleen.

Mä en ajattele noin. Pettäminen on väärin. Mä olen itsekäs. En tiennyt sitä ennen kuin jouduin tilanteeseen, jossa oli mahdollista tehdä valintoja. Tunnen kuitenkin empatiaa enkä halua, että keneenkään sattuu. Mutta mä haluan päättää tämän omalla tavallani, puhumalla, koska olen antanut niin paljon. Tämän aloituksen tarkoitus oli pohdiskella, mitä pitäisi tehdä tilanteessa, jota ei enää voi muuttaa. Nyt ollaan tässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap totesi: On tärkeää saada tuntea olevansa tärkein. Kun mies ei kahteen vuoteen jättänyt vaimoaan, tosiasia on, ettet sinä edes silloin ollut tärkein. Voi ressukkaa, miten naivia ajattelua.

https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Adjektiivitaivutus/suomi/naiivi

Eikö sitten tuolta mieheltä ole keskenkasvuista ruikuttaa että no nyt mulla tässä vuosien pettämisen jälkeen kasvo moraali, että mää lopetan nyt, ja jatkan ku mitään ei olisi tapahtunut onnellisena aviomiehenä!?!? Eikös hänen tulisi kestää leikki johon tunki?

Vaimolla on kaikki oikeus saada tietää.

Itse ainakin keskityn tässä ketjussa pelkästään ap:n tilanteeseen.

Samaa mieltä, mies toimi myös  täysin väärin ja on kehittymätöntä ts. keskenkasvuista, että kuvittelee saavansa kaiken. Ja vaimolla on myös oikeus saada tietää. Mutta on todella tekopyhää, jos ap kertoo asiasta vaimolle. Kyllä miehen itsensä asia pitäisi kertoa. Ap:n tulisi nyt vihdosta viimein kantaa vastuu vain omista teoistaan ja asioistaan moraalisesti oikein ts. ryhtyä käyttäytymään juuri kuten mies tekee parasta aikaa eli niinsanotusti "moraali kasvoi". Se on myös sitä ap:n mainitsemaa tasavertaisuutta.

Elämänfilosofiani mukaan kaikki saavat kyllä jossakin vaiheessa osansa elämän p#&:sta, olen sen jo tähän päivään mennessä todennut monen monituista kertaa. Tämän vuoksi ainakin minä keskityn tässä ketjussa vain ap:n tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap totesi: On tärkeää saada tuntea olevansa tärkein. Kun mies ei kahteen vuoteen jättänyt vaimoaan, tosiasia on, ettet sinä edes silloin ollut tärkein. Voi ressukkaa, miten naivia ajattelua.

Mä en ikinä ollut hänelle tärkein eikä hän minulle. Mä olin tärkeä, kuten hän sanoi. Avovaimo oli tärkein, koska mies varjeli salaisuutta, mutta ei niin tärkeä, että olisi jättänyt pettämättä.

Ap

Oleppa nyt rehellinen itsellesi! Jos tuo suhde ei merkitsisi sinulle mitään olisit jo huoramassa muualla, etkä täällä jankuttamassa loukattua sieluasi!

Totta kai se merkitsi jotain, mutta ei rakkautta eikä parisuhdetta. Lukutaitoa.

Ap

En ota kantaa ootko tehnyt väärin vai oikein ym., mutta kerro nyt herranjestas sille vaimolle minkälaisen miehen kanssa se oikein on!!! Kukaan ei ansaitse tulla petetyksi eikä ansaitse hukata aikaansa läpimädän ihmisen kanssa.

Kuulostat kaikessa ylenpalttisessa sielukkuudessasikin henkilöltä joka saa ongelman aikaan ihan kaikesta ja kaikkialla. Ehkä se juuri on syy miksi perhe-elämä ei ole sinua varten, liikaa liikkuvia osia ja muuttuvia tilanteita ihan perusarjessa jo. Pysy sinkkuna ja kakkosnaisena, äkkiä se elämä taas hymyilee.

Miksi et ap kerro ikäänne? Jos olette nuoria niin kerro todellakin niin kukaan ei tuhlaa aikaansa. Onko miehellä ja tämän avovaimolla pitkä suhde takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun olisi helpompi jatkaa elämääni, jos asiat puhuttaisiin selviksi. 2 vuodessa ehtii kuitenkin tulla tutuksi. Mies ja tapaamiset olivat osa mun elämääni. Mä en halua, että keneenkään sattuu. Nyt muhun kuitenkin sattuu. Tämä ei ollutkaan tasapuolinen suhde, jossa päätetään yhdessä käänteistä.

Ap

Miten suhteessa päätetään yhdessä sellaisesta käänteestä, että toinen haluaa erota ja toinen ei? Kumman tahdon mukaan edetään? Kumpi joustaa ja miten? Kerrotko ihan konkreettisesti, että miten miehen olisi pitänyt sinut jättää, vai meinaatko että hän ei olisi saanut jättää sinua ollenkaan?

Olisin toivonut että mies olisi tavannut mut ja kertonut, miltä hänestä tuntuu, mitä hän haluaa elämäänsä nyt. Niin me aloitettiin suhde, niin se olisi ollut hyvä päättää. Hänen olisi vähintään pitänyt tulla juttelemaan, kun pyysin, mutta hän ei halua, koska viimeisellä tapaamisella oli kuulemma yrittänyt, mutta oli langennut heti.

Ap

Kyllä mä luulen, että vaimo tietää. Vaimot tietää melkein aina. Vaimo ei vaan halua tietää sitä oikeesti, varmasti, vaan sulkee silmänsä ja ajattelee, että se menee ohi. Niin kuin se yleensä aina meneekin.

Tai sitten vaimo tietää, mutta ei välitä. Monille naisille joku panosuhde ei ole mikään maailmankaatava juttu, vaan panosuhde, jolla ei ole mitään merkitystä.

Jos sä kerrot vaimolle, asiasta tulee liian totta ja koko homma romahtaa. Sitä vaimo ei halua.

Älä kerro.

Käräytä nimetönnä jonkin todisteen, esim screenshotin kanssa ja jatka elämääs.

Kerro nyt miehestä jotain tuntemerkkejä edes. Mitä aikaisemmin kysytty, esim ikä, onko heillä pitkä suhde takana tai lapsia kummallakaan? Jos niin avoimesti voit täällä muutenkin asiasta puhua.

Tuo tilanne, että kenenkään ei sattuisi ei ole enää mahdollista. Tuota pitäisi miettiä ennen kuin aloittaa mitään tuollaista. Jos olet yhtäkkiä kokenut jonkinlaisen empaattisen heräämisen niin käyttäydy sitten sen mukaan. Ole empaattinen ja anna asian olla ja hyväksy tilanne. Mene puhumaan terapeutille niin saat jotain vastinetta puhumisen tarpeellesi. Avovaimo tuskin haluaa puhuta tätä asiaa kanssasi auki ja analysoida teidän toimintaa ja sielunelämäänne. Jos mies jatkaa pettämistä toisaalla niin kyllä hän joskus vielä kiinni jää. Ja jos nyt välttämättä haluat kertoa, ettei avovaimo vaan elä valheessa, niin kerro, mutta älä odota että saat sitten päättää tilanteen loppukeskusteluun, jonka jälkeen päästäisiin johonkin yhteisymmärrykseen. Todennäköisesti puhumisen tarpeesi kertoo vaan siitä, että sinulla on jokin sisäinen ristiriita etkä enää ymmärrä miksi olet toiminut näin. Hanki keskusteluapua niin opit ymmärtämään itseäsi ja pääset ehkä joskus tasapainoon.

Kannattaisi sinun nyt vaan olla tyytyväinen, että et ole miehen avovaimo. Pääsit häntäheikistä eroon!

Ap totesi: On tärkeää saada tuntea olevansa tärkein. Kun mies ei kahteen vuoteen jättänyt vaimoaan, tosiasia on, ettet sinä edes silloin ollut tärkein. Voi ressukkaa, miten naivia ajattelua.

https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Adjektiivitaivutus/suomi/naiivia

Tosi hyvä, että joku on noin TAITAVA, että pysyy aloittajan asiassa ;.D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kakkosnainen tajuaa olleensa vain kakkonen, alkaa lapsellinen kostaminen. Kanna vastuusi viimeistään nyt. Niele tappiosi ja ole hiljaa.

Mulla ei ole mitään tajuttavaa. Näin sovittiin alusta asti. En missään vaiheessa halunnut miestä itselleni. Olen tapaillut muitakin. En vain pidä oikeana, että minä olen ainoa, joka ns. kantaa vastuun eli menettää jotain. Mies on se, joka petti ja hän saa kaiken.

Ap

Miten niin sinä olet ainoa joka menettää jotain? Menettäähän se mieskin sinut kuten sinä menetät hänet. Menetyksenne ovat yhtäläiset.

Mies on sanonut, että muistelee meidän hetkiä lämmöllä eikä halua, että puhun niistä ja käännän veistä haavassa. Mutta hän palaa entiseen ja saa kuvitella, että mitään ei tapahtunutkaan. Jotenkin sekin tuntuu väärältä. En tiedä, miksi.

Ap

Kuten sanottu, tekeehän se kipeää tajuta olleensa vain kassientyhjennyspaikka.

Ja katkeraa tajuta, että mies jatkaa onnellista perhe-elämää kun sinä jäit yksin, sinulle ei jäänyt mitään.

En mä mitään tässä tajua. Ei ole mitään tajuttavaa. Mutta ymmärrän hyvin, miksi ajattelet noin. On tärkeää saada olla tärkein. Noin ajattelin itsekin ennen kunnes elämä opetti lisää.

Ap

Tarkoitat varmaan, noin ajattelit itsekin kunnes aloit toiseksi naiseksi, ajattelit vain itseäsi ja nyt selität sen "elämän opettamisella".

Jännää, tunnen parikin tyyppiä, jotka pettävät puolisoitaan. Yksi on läheinen ystävä. Hänkin mielestään ajatteli ennen sitä ja tätä mutta nyt elämä on opettanut eikä asiat sittenkään ole lainkaan mustavalkoisia, oikeastaan pettäminenkin on ihan ok. Tämä asennemuutos siis paistaa hänen jutuistaan läpi, ja kilometrin päähän paistaa myös se, että hänen asenteensa on muuttunut sitä mukaa kun on tarvinnut hyväksyttävän selityksen omille toimilleen. Ja oikeastaan omasta mielestään hän ei ole ollenkaan itsekäs, vaan toivoisi että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä ja onnellisia ja hän pyrkii siihen, jne. Asenne muuttuu sitä mukaa, mitä enemmän ja pitempään hän toimii itsekkäästi ja väärin. Ehkä hän sitten itse uskoo selityksensä ja antaa niillä oikeutuksen toimilleen.

Mä en ajattele noin. Pettäminen on väärin. Mä olen itsekäs. En tiennyt sitä ennen kuin jouduin tilanteeseen, jossa oli mahdollista tehdä valintoja. Tunnen kuitenkin empatiaa enkä halua, että keneenkään sattuu. Mutta mä haluan päättää tämän omalla tavallani, puhumalla, koska olen antanut niin paljon. Tämän aloituksen tarkoitus oli pohdiskella, mitä pitäisi tehdä tilanteessa, jota ei enää voi muuttaa. Nyt ollaan tässä.

Ap

Ei pidä tehdä enää yhtään mitään. Se oli seksisuhde, sä olit kakkonen, se on nyt loppu ja sillä selvä. Seksisuhteen voi päättää tuosta noin vaan, ei sitä tarvitse puida enempää. Teillä oli yhteinen pikku salaisuus joka oli jännittävää ja hauskaa aikansa.

Noin käy kun alkaa varatun kanssa pelaamaan, kakkonen jää aina ikuiseksi kakkoseksi.

Tämä on taas ilmiselvä trolli. Ap käytännössä toistaa samaa asiaa vastauksissaan eritavallla muodostettuina. Eli toisinsanoen tämä ei ole etsimässäkään ratkaisua. Kukaan ei ole niin vähä-älyinen että seitsemän sivun jälkeen kysyy tasan samaa kysymystä eikä ole löytänyt edes jotain mihin tarttua.

Ymmärrän ap:ta. Kahden vuoden yhteydenpito on ihmissuhde, vaikkei parisuhde olekaan. Ihmissuhteisiin kuuluu tietynlainen toisen kunnioittaminen. Minusta loppukeskustelu ei ole paljon pyydetty.

Täällä moni hyökkää ap:ta kohtaan siksi, että hänen ajatellaan olevan pahantekijä, kun on ollut tekemisissä varatun miehen kanssa. Joo, muttei ainakaan sen enempää kuin se mieskään.

En ap:na kertoisi avovaimolle suhteesta. Tämä siksi, että kostoa miettimällä annat pahalle olollesi suuremman vallan. Sen sijaan, jos loppukeskustelua toivot, vaatisin sitä uudelleen kyseiseltä mieheltä. Mies on todennäköisesti konfliktipakoinen, siksi tämä saattaa olla vaikeaa.

Siitä olen samaa mieltä, että "eronne" ei välttämättä tarkoita että mies jatkaa nyt parisuhteessaan uskollisena. On aivan mahdollista, että hän on tavannut uuden rakastajattaren.