Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?
Meillä on yksi tuttavaperhe, joilla rahaa riittää, mutta ovat niin saitoja, ettei tiedä itkeä vaiko nauraa. Ruokatarjoilut ovat niin syvältä kuin olla ja voi. Hyvä jos raaskivat edes kananmunia tarjota.
Kommentit (2134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
No, minun kohdallani ainakaan kyse ei ole mistään epämukavuudesta eikä siitä, etteikö huoltoasemia olisi, vaan siitä, että jos olen ennen lähtöä syönyt kotona, ei ole mitään tarvetta pysähtyä syömään. Kahville ja jaloittelemaan kyllä. En yleensäkään syö kuin kahdesti päivässä. Ei vaan ole nälkä.
Sittenhän se ei ole sinulle epämukavaa eikä vaarallista. Aika monelle muulle olisi. Meitä on erilaisia ja jos joku toimii sinulle, se ei tarkoita että toimisi kaikille muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lennettiin Minskiin. Kestohan on 1,5 h. Kaveri ehdotti että otetaan välilasku Riikaan, hinta vain pari kymppiä halvempi. Matka olisi kestänyt 8 h. Kukaan ei suostunut. Sama mies juo muiden viinat, pummii raflassa. Ajaa pummiratikalla päivittäin. Huijaa buffet ravintolassakin. Ei maksa parkkihalli autopaikoistaan, höökii sisään ilmaisesti.
Kunta tarjoaa usein ilmaiset kahvit. Virastossa oli kahvikone ilmaisella. Moni joi 5...10 kuppia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
Heikentyy ravinnon puutteesta kymmenessä tunnissa? Nauroin ääneen. Alan ymmärtämään miksi tässä maassa on niin paljon läskejä.
Hkk kirjoitti:
Kunta tarjoaa usein ilmaiset kahvit. Virastossa oli kahvikone ilmaisella. Moni joi 5...10 kuppia päivässä.
No huh-huh! Tuo 10 kuppia päivässähän maksaa työnantajalle ehkä n. 50 senttiä, jos kuukaudessa on 20 työpäivää, niin huimat 10 euroa kuukaudessa! Vaikka maksaisi tuosta tuplatkin, niin veikkaanpa, että työntekijöille ilmainen kahvi lisää työntekijän työtehoa sen verran paljon, että tuo ei ole siitä hinta eikä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
Mulla on yleensä pitemmillä ajomatkoilla omat eväät mukana lähinnä sen takia, ettei tarvitse sitten siinä nälkäkiukussa ruveta etsimään vielä sopivaa pysähdyspaikkaa. Joskus tulee syötyä sitä voileipää vaikka ajaessakin, jos on hiljainen ja tylsä tieosuus. Siinä pysyy vähän paremmin hereillä ja saa verensokerin pysymään tasaisempana. Myös jos matkaan kuuluu jotain pakollisia jonotteluja esim. autolautalle, tuon ajan saa paremmin kulumaan, kun kaivaa eväät esille. Myös odottamattomat pysähdykset vaikkapa kolarin tai tietyömaan takia ottaa vähemmän päähän, jos sen ajan voi käyttää vaikka sitten niiden eväiden syömiseen. En oikein tykkää pitää taukoa jonottelemalla ruokaa jossain hälyisessä taukopaikassa, vaan käyn huoltoasemilla ainoastaan tankkaamassa ja vessassa.
Yleensä omien eväiden kanssa ei tule myöskään syötyä kerralla niin paljon, että sen jälkeen alkaisi väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
No, minun kohdallani ainakaan kyse ei ole mistään epämukavuudesta eikä siitä, etteikö huoltoasemia olisi, vaan siitä, että jos olen ennen lähtöä syönyt kotona, ei ole mitään tarvetta pysähtyä syömään. Kahville ja jaloittelemaan kyllä. En yleensäkään syö kuin kahdesti päivässä. Ei vaan ole nälkä.
Sittenhän se ei ole sinulle epämukavaa eikä vaarallista. Aika monelle muulle olisi. Meitä on erilaisia ja jos joku toimii sinulle, se ei tarkoita että toimisi kaikille muillekin.
Enhän niin väittänytkään. Siksi sanoinkin "minun kohdallani". Syökää vapaasti vaikka joka toinen tunti, ei ole multa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.
En tosiaankaan ala maksamaan himokahvinjuojien kahvittelua, kun maksut maksetaan "oman tunnon mukaan", toisilla kun tuo omatunto on vähän venyvä käsite. Vielä vähemmän rupean rahtaamaan jo ennestään läskeille mutusteltavaa keksien, karkkien ja pullan muodossa ja ei tulisi mieleenikään leipoa jollekin työpaikan juoruakkaporukalle omalla ajalla "mokkapaloja". Omat eväät ja omat juomat ja ruokkiksella lähiravintolaan syömään.
Et halua tarjota muille mitään, mutta kehtaatko olla syömässä sitten muiden tuomia keksejä tai pullia?
Yksi tuttu laski illanvietossa vieraiden syömät grillimakkarat ja joudut viinilasilliset. Rahasta ei ollut pulaa, osti mm. asunnon käteisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
Heikentyy ravinnon puutteesta kymmenessä tunnissa? Nauroin ääneen. Alan ymmärtämään miksi tässä maassa on niin paljon läskejä.
Oletko tosissasi? 10h ratissa yhden päivän aikana on raskasta tottumattomalle muutenkin, saati jos ei pidä yhtään taukoa eikä syö mitään.
Kun ihan normaalina työpäivänäkin on helposti kurja olo jos jättää sekä aamupalan että lounaan syömättä, poislukien tietysti pätkäpaastoilijat jotka ovat elimistönsä toteuttaneet sellaiseen. Ei normaali aamupala tai lounas kenestäkään läskiä tee, päinvastoin säännöllinen syöminen auttaa painonhallinnassa.
Lähisukulaiseni on todella innokas tarjousten perässä juoksija. Jokaiselle tuotteelle on oma kauppansa mistä sitä ostetaan, koska on halvinta siellä sun täällä. Omilla kauppareissullaan kävi siis useassa eri kaupassa saadakseen tuotteet halvimmalla mahdollisella hinnalla. Eikä siinä mitään, oma on asiansa. Mutta sitä loukkaantumisen määrää, kun kävimme korona-aikana hänelle kaupassa, emmekä suostuneet juoksemaan kolmessa eri kohteessa, vaan ilmoitimme ostavamme kaikki samasta paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini mielestä minuutti suihkussa riittää. Vettä ei saa juoksuttaa jos haluaa juoda kylmää vettä. Vettä laitetaan kahvinkeittimeen millilleen sen verran kuin kahvia juodaan. Vesi on muka niin kallista.
Ei nyt mikään supersaita mutta...
Kaverini (entinen nykyään) muutti luokseni muutaman kuukauden ajaksi. Tilanne tuli yllättäen ja hän ei suoraan tätä pyytänyt mutta petasi tilannetta niin, että ellen olisi kattoa pään päälle tarjonnut niin pyyntö olisi varmasti tullut. Olen vaan (edelleen) sitä mieltä, että ihmisten ei pidä joutua anelemaan tai pyytämään herkässä tilanteessa jos toinen voi tarjoutua auttamaan ennen kuin "pitää pyytää", tiedän että se on monelle (itsellenikin) hankalaa. Ainahan sitä voi sitten kieltäytyä jos apua ei todella tarvitse.
No, kaveri muutti. Hän oli erikseen sanonut, että haluaa sitten maksaa vuokraa. Tämä tottakai sopi, kyllähän hän tulee käyttämään suihkua, sähköä, pesukoneita ym. Yllätys oli, että jonkun könttäsumman sijaan hän ottikin selvää kuinka paljon tämän kokoisissa asunnoissa normaalisti on vuokra, jakoi sen kolmella (kolmen hengen talous) ja siitä eteenpäin vielä alensi hintaa koska eihän hän nyt ollut oikeasti vuokralla joten paljonko tulee käyttämään suihkua, pesukonetta ym. Lopulta hän taisi maksaa kolmen kuukauden visiitistä noin sata euroa. Summa oli itsessään ihan se ja sama, en tarjonnut kattoa pään päälle rahanhimo silmissä enkä edes olisi pyytänyt mitään maksua mutta se, että ensin haluaa maksaa ja sitten siitä tuli sellainen show. Niitä numeroita pyöriteltiin monta iltaa!
Kaupassakäynti oli hauskaa. Hänelle oli hirveän tärkeää, että jos ostetaan yhteiseen käyttöön jotain niin ne piti maksaa sentilleen tasan. Minulle ei ollut väliä joten kysyin, että enkö vaan voi ostaa näitä ja hän saa sitten käyttää mitä haluaa. Ei. Hän myös jakoi jääkaappimme kolmeen osaan niin, että emme varmasti syö hänen ostamiaan tuotteita jotka hän on tarkoittanut itselleen. Alkuaikoina teimme makaronilaatikon (yhteiseksi) ja hän ei enää tämän jälkeen halunnut tehdä yhteistä lämmintä ruokaa koska mieheni söi kuulemma niin isoja annoksia, että ruokakulut eivät millään voineet näissä mennä tasan. Sanoin, että hän voi ihan hyvin syödä tekemiäni ja maksamiani ruokia kaapista mutta se olisi kuulemma "hullua".
Jos menimme ulos syömään niin piti valita sellainen paikka missä hän pystyi käyttämään lounasseteleitä.
Ja hän siis oli tässä vaiheessa hyvin palkatussa, ihan fiksussa virassa. En ymmärrä mistä se tolkuton oman (ja muiden!) rahojen kyttääminen tuli. Ja oli äärimmäisen uuvuttavaa kun hän kommentoi jatkuvasti myös meidän rahankäyttöä - tullaan kivasti toimeen ja tykätään käyttää rahaa. Se on meidän asiamme. Kommentoi myös aina jos tarjouduin jotain maksamaan (että päästään siitä saakelin tilanteesta nopeammin), että on tosi typerää tarjota kenellekkään, ei pidä maksaa muiden menoja jne. Jestas sentään.
Onneksi on entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.
En tosiaankaan ala maksamaan himokahvinjuojien kahvittelua, kun maksut maksetaan "oman tunnon mukaan", toisilla kun tuo omatunto on vähän venyvä käsite. Vielä vähemmän rupean rahtaamaan jo ennestään läskeille mutusteltavaa keksien, karkkien ja pullan muodossa ja ei tulisi mieleenikään leipoa jollekin työpaikan juoruakkaporukalle omalla ajalla "mokkapaloja". Omat eväät ja omat juomat ja ruokkiksella lähiravintolaan syömään.
Et halua tarjota muille mitään, mutta kehtaatko olla syömässä sitten muiden tuomia keksejä tai pullia?
En juo kahvia ollenkaan. Aiemmin kahviporukka toi vuorotellen pakan. Yksi porukan jäsenistä vaati minuakin tuomaan oman osuuteni, samassa virassa aiemmin ollutkin oli kuulemma tuonut. Nykyisin työnantaja tarjoaa kahvin ja silloin tällöin pullaakin. Joskus pomo tuo gluteenitonta pullaa tai keksiä ihan minun varalleni. Jokin aika sitten ehdin näkemään leivokset, mutta kun yritin lounastauolla hakemaan, ne oli jo syöty. Perusteluna: kun et kerran juo kahvia niin, et tarvi leivostakaan. Mietin, kuinka ahne pitää olla, jos työkaverille ostetaan leivos kerran parissa kuukaudessa ja sekin pitää syödä, kun vertaa siihen, että muille on useampana päivänä viikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
Heikentyy ravinnon puutteesta kymmenessä tunnissa? Nauroin ääneen. Alan ymmärtämään miksi tässä maassa on niin paljon läskejä.
Oletko tosissasi? 10h ratissa yhden päivän aikana on raskasta tottumattomalle muutenkin, saati jos ei pidä yhtään taukoa eikä syö mitään.
Kun ihan normaalina työpäivänäkin on helposti kurja olo jos jättää sekä aamupalan että lounaan syömättä, poislukien tietysti pätkäpaastoilijat jotka ovat elimistönsä toteuttaneet sellaiseen. Ei normaali aamupala tai lounas kenestäkään läskiä tee, päinvastoin säännöllinen syöminen auttaa painonhallinnassa.
Olen tosissani. Miten te ikinä voitte nukkuakaan kun joutuu olemaan niin kauan syömättä? Ja kuka täällä on väittänyt ettei pitäisi yhtään taukoa 10:n tunnin matkalla? Voihan sitä tauon pitää, mikään pakko ei ole syödä.
En ole mikään pätkäpaastoilija, mutten myöskään kuole ravinnon puutteeseen noin naurettavan lyhyessä ajassa. Sori nyt kamalasti.
Päätimme kavereiden (4 ihmistä) kanssa ostaa yhteiselle ystävälle kukkia ja suklaata sattuneesta syystä. Minä ostin suklaata (n. 5€) ja toinen kaveri osti kukkia (n. 6€).
En odottanut missään vaiheessa että muut maksaisivat minulle euron jostain suklaasta. Kukat ostanut kaveri pyysi kuitenkin jotain 1,60 jokaiselta niistä kukista :D
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat matkailee aina pihisti. Voivat maksaa 1500 euroa/hlö viikon risteilystä, mutta ei euroakaan lisää, että saisi edes ikkunallisen hytin, saati parvekkeen. Harrastavat myös kaukomatkoja samassa hintaluokassa, mutta lentokentällä ei voi yöpyä hotellissa, lentokentälle ei voi mennä taksilla (vaan minun pitää aina aamuyöllä tai pahimpaan ruuhka-aikaan kuskata), lentokentällä ei voi juoda kahviakaan vaan eväät otetaan minun luotani mukaan ja syödään kentällä. Mun on vaikea kestää tätä. Silti loukkaantuisivat suuresti, jos ehdotan lentokenttähotellia tai taksia minun piikkiini, koska nukkuisin mieluummin, jotta jaksaisin töissä. Argh.
Kuulostaa järkevälle toiminnalle. Matka maksaa mitä maksaa eikä sille voi mitään mutta lentokentällä ei tarvitse syödä mitään 50 e riistohintaista aamiaista tai ajella taksilla tai yöpyä ylimääräisiä öitä hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
No, minun kohdallani ainakaan kyse ei ole mistään epämukavuudesta eikä siitä, etteikö huoltoasemia olisi, vaan siitä, että jos olen ennen lähtöä syönyt kotona, ei ole mitään tarvetta pysähtyä syömään. Kahville ja jaloittelemaan kyllä. En yleensäkään syö kuin kahdesti päivässä. Ei vaan ole nälkä.
Ryystät siis raskaan aterian päälle vielä laksatiivia, sitten röyhtäilet ja piereskelet auton sisäilman vihreäksi myrkkykaasuillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.
Heistä paljastui ihan uusi puoli.
Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.
Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.
Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.
Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..
No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.
Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...
Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.
Mitä ihmeen vikaa huoltoasemien ruuissa on? Mieluummin minä huoltsikalla käyn syömässä lämpimän ruuan, kuin istun ulkona parkkipaikoilla syömässä kylmiä vettyneitä voileipiä ja karjalanpiirakoita ja juoda termarikahvia ja jälkiruuaksi banaani tmv. Eli niitä kotona laitettuja eväitä.
Vai pitäisikö reissuun lähtiessä käydä syömässä jossain tilausravintolassa kallis ja yleensä mauton pihvi tai mitätön pasta-ateria?
Me käydään miehen kanssa usein syömässä paikallisella huoltoasemalla, kun ei viitsitä kotona laittaa mitään, ja siellä on ihan älyttömän hyvät ja monipuoliset ruuat ja ihan kohtuuhintaiset. Ollaan huomattu, että moni muukin paikallinen tekee samoin.
Itse pyrin siihen, että varsinaista ruokataukoa ei edes tarvitsisi pitää, vaan varsinainen ateria syötäisiin kaikessa rauhassa vasta määränpäässä. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Silloin eväät ovat minulle ensisijainen vaihtoehto jo siksi, että ne ovat valmiina silloin, kun tulee nälkä. Ei "pakkoruokailua" seuraavaksi kohdalle sattuvalla huoltoasemalla, ei jonottamista, ei ruoan valmistumisen odottamista, ei melua ja hälinää. Matkaakin pääsee jatkamaan huomattavasti nopeammin.
Kuten sanottu, eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita.
Nuorempana tuli vedettyä pidemmät automatkat ilman yhtään taukoa, mutta nyt keski-ikäisenä tuntuu että 5h+ matkalla tarvii ainakin yhden kahvitauon jossa syö sämpylän tai muuta pientä samalla, muuten ei jaksa.
Ihmiset on erilaisia. Minäkin olen keski-ikäinen eikä tuota mitään ongelmaa matkustaa autolla vaikka Helsingistä Rovaniemelle ilman ruokataukoja. Toki jos nälkä tulee, niin sitten pysähdytään jollain huoltsikalla, grillillä tms. syömässä. Ei meillä lapsenakaan ikinä mitään eväitä ollut reissuilla mukana, varmaan siksi ei vieläkään tulisi mieleenkään pakata sapuskaa mukaan.
Aika teräsmimmi olet! Itselläni laskisi jo verensokeri jos en söisi mitään tuollaisen 10h kestävän HKI-Rovaniemi ajomatkan aikana niin ettei ajaminen olisi enää turvallista, mukavuudesta puhumattakaan. Siksi mielummin pysähdyn syömään.
Kyllä minäkin voin olla helpostikin syömättä vaikka 20 tuntia, olin automatkalla tai en. Ei tuommoiseen kukaan kuole.
OhisTeknisesti ottaen saattaa kuollakin jos reaktiokyky heikentyy ravinnon puutteesta ja verensokerin laskusta ja ajaa tämän seurauksena kolarin.
Ja vaikka ei kuolisikaan, niin miksi tehdä asioista tarkoituksella epämukavia ja ikäviä, kun tässä maassa huoltiskoita löytyy 10h ajomatkan varrelta ihan taatusti useampia.
No, minun kohdallani ainakaan kyse ei ole mistään epämukavuudesta eikä siitä, etteikö huoltoasemia olisi, vaan siitä, että jos olen ennen lähtöä syönyt kotona, ei ole mitään tarvetta pysähtyä syömään. Kahville ja jaloittelemaan kyllä. En yleensäkään syö kuin kahdesti päivässä. Ei vaan ole nälkä.
Sitten perillä on ihan sekaisin, väsyneenä ja ärtyneenä. Yleensä matkallakin tiuskitaan ja tosi kiva jos on menossa vierailulle, varsinkin jos on vaikka nälästä raivoisa teini messissä. Mutta kyllä kannattaa.
No, minun kohdallani ainakaan kyse ei ole mistään epämukavuudesta eikä siitä, etteikö huoltoasemia olisi, vaan siitä, että jos olen ennen lähtöä syönyt kotona, ei ole mitään tarvetta pysähtyä syömään. Kahville ja jaloittelemaan kyllä. En yleensäkään syö kuin kahdesti päivässä. Ei vaan ole nälkä.