Onkohan etätyö pysyvä ilmiö? Kuten toivon. Itse olen kokonaan etätöissä.

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Hybridityö on varmasti pysyvä ilmiö. Kyllä ihmisiä välillä tekee hyvä nähdä ihan livenäkin, harva työyhteisö toimii, jos kaikki ovat koko ajan 100% etänä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Ja samalla nuoremman väen yksinäisyydentunne on räjähtänyt huippulukemiin

Olen käynyt sen koronakevään 2020 jälkeen noin ehkä 10 kertaa toimistolla. Kyllä tämä pysyvää on. Meiltä on paljon porukkaa muuttanut ulkomaille (ei välttämättä pysyvästi, mutta ainakin talvet on) ja tekevät etänä Suomeen töitä.

Hybridityö on tullut jäädäkseen ja painopiste siirtynyt toimistolta muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Ja samalla nuoremman väen yksinäisyydentunne on räjähtänyt huippulukemiin

Sekö on pelkästään kiinni työelämästä? Ehkä yksinäisten kannattaisi hakeutua jonnekin ihmistenilmoille ihan vapaa-ajalla, niin elämästä saisi ihan eri tavalla kiinni.

Luulen, ettei se kaikille ole pysyvä ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Ja samalla nuoremman väen yksinäisyydentunne on räjähtänyt huippulukemiin

Onko työpaikan velvollisuus vastata sosiaalisesta elämästä? Vai antaa työtä?

Vähän kuin kouluille heitetään kasvatusvastuu, vaikka pitäisi antaa vain opetusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Ja samalla nuoremman väen yksinäisyydentunne on räjähtänyt huippulukemiin

Eikä se pakkososialisoinnilla töissä korjaannu.

Mietin, että kauanko kestää, ennen kuin kaikki pakotetaan paikalle? 40 h viikko?

Vai onko pelastus tullut?

Minä sain ylennyksen korona-aikaan ja samalla työsopimus uusittiin työajattomaksi ja -paikattomaksi. Eli minulla ei ole nyt mitään velvollisuutta käydä työpaikalla, mutta pyörähdän siellä kyllä ehkä pari kertaa kuukaudessa. Silloinkaan en ole paikalla täyttä työpäivää.

Kyllä tämä on ainakin itselleni ainoa oikea tapa tehdä töitä, en aio enää koskaan mennä sellaiseen työpaikkaan jossa läsnäolo olisi pakollista edes osittain. Yritän nyt vaan kovasti pitää itseni niin koulutettuna ja moniosaajana, että jos joskus työpaikkaa täytyy vaihtaa niin minulla on varaa sanella mieleiseni työehdot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Ja samalla nuoremman väen yksinäisyydentunne on räjähtänyt huippulukemiin

Onko työpaikan velvollisuus vastata sosiaalisesta elämästä? Vai antaa työtä?

Vähän kuin kouluille heitetään kasvatusvastuu, vaikka pitäisi antaa vain opetusta?

Työnantajalla ei ole velvollisuutta antaa työtä vaan ainoastaan maksaa sovittu palkkio siitä työsuorituksesta jonka yritys on työntekijän kanssa sopinut.

Työntekijällä taas on velvollisuus tehdä sovittuja töitä työnantajan antamien määräysten ja ohjeiden mukaan, ja siinä työntekopaikassa joka on sovittu.

Fiksu työnantaja pyrkii fasilitoimaan työpaikalla hyvää yhteishenkeä ja tiimityötä, jonka keskeinen elementti on se että ihmiset tuntevat toisensa ja tapaavat toisiaan muuallakin kuin netissä. Sosiaalisilla suhteilla ja ihmisren tapaamisella on myös keskeinen rooli työhyvinvoinnissa ja sitä kautta ihmisen koko hyvinvoinnissa.

Ei se mikään ilmiö ole. Itse olen tehnyt etätöitä jo 15 vuotta. Ihan normaali käytäntö, jossa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. 

Ei siellä livenä mitään työyhteisöä ole. Äärimmäisen huono ilmapiiri ja vaivautunut, tympeä tunnelma. Yrittävät vaan lähinnä pa rit taa yhteen joitain tiettyjä tyyppejä asettamalla livepakon.

Jo ennen koronaa oli suunta kohti vapautuvaa työelämää, johon olennaisena osana kuuluu etätyö tai vähintään hybridityömahdollisuus. Korona-aika vain antoi sille isomman sysäyksen ja firmat ikään kuin pakon kautta laitettiin pistämään vauhtia joustorattaisiin. Toinen mikä kuuluu tähän pakettiin on työaikojen vapautuminen siinä määrin kuin se on mahdollista. Tätä varten jo tehtiin uusi työaikalaki, johon kuuluu myös joustotyö ja entistä paremmat mahdollisuuden liukuvaan työaikaan. 

Kyllä hybridityö on tullut jäädäkseen. On ihanaa, ja ainakin meidän firmassa tulokset ovatb vaan nousseet kun iso osa tekee etätöitä , pääasiassa, osa on töissä mökillään jne. Lounastauko lounasravintolassa on itellä se, josta olen halunnut pitää kiinni , silloin voi nähdä niitä työkavereitakin

Oma näkemykseni on, että tilanne kiristyy. Enää ei riitä, että käy toimistolla, vaan työntekijät halutaan keskittää tiettyihin toimistoihin, joissa on oltava useampi päivä viikossa. Vain harvoille sallitaan poikkeuksia.

Vaikka menisin toimistolle, tekisin etätöitä koska suuri osa kollegoista työskentelee siellä ja täällä ympäri maailman.

Toimistolla on vaan huomattavasti heikommat työolosuhteet.

Firmassa oli menossa yt-neuvottelut, ja silloin nostettiin esille ne henkilöt, jotka olivat olleet vuoden aikana sairaslomilla sekä sellaiset, jotka halusivat olla mieluummin etätöissä. Katsottiin, että tarvitaanko todella näiden jälkimmäisten työpanosta ollenkaan, kun heitä ei juuri näy. Melkoinen joukko näiden molempien ryhmien edustajia sai sitten lopputilit. 

Teen toistaiseksi etätöitä terveydellisistä syistä. Minusta on enemmän iloa työnantajalle työkykyisenä kuin sairauslomalaisena. Olen infektiomagneetti lääkitykseni vuoksi. Ja avokonttorissa on aina joku nuhakuumeinen paikalla. Siksi minä en ole siellä.

Hybriditöitä teimme jo paljon ennen koronaa, alkuun oli mahdollista tehdä 2 päivää viikossa etänä, sitten 2 päivää toimistolla. Korona-aikana suositeltiin kokonaan etätöitä ja nyt pitäisi tiimeittäin sopia kerran viikossa yhteisestä toimistopäivästä. Meidän tiimi on maantieteellisesti niin hajallaan, että koko tiimi on yhtä aikaa toimistolla kerran kvartaalissa korkeintaan. 

Meillä tuskin tulee kovin äkkiä paluuta laajempaan toimistotyöhön. Työpisteiden määrää on vähennetty niin radikaalisti, että kaikille ei enää ole työpöytää tarjolla. Tiloja on vähennetty ja samalla rekrytty lisää väkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että ainakin moderneissa toimistoissa. Nuorempi väki tykkää. Vanhat patut haluaa usein jostain syystä kahvipöydän ääreen. Varmaan siksi, kun eivät saa kotona mitään aikaseksi ja ovat kyllästyneet elämäänsä.

Ja samalla nuoremman väen yksinäisyydentunne on räjähtänyt huippulukemiin

Onko työpaikan velvollisuus vastata sosiaalisesta elämästä? Vai antaa työtä?

Vähän kuin kouluille heitetään kasvatusvastuu, vaikka pitäisi antaa vain opetusta?

Työpaikalla väkisinkin näkee ihmisiä. Kotona ei.