Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Sitten on niitä rouvashenkilöitä, jotka ovat jääneet turkikset päällä kiinni jostain parin euron iltapäivälehden näpistyksestä.

Tekeekö ne sitä vittumaisuuttaan vai siksi, että jos maksaa sen 2 euroa, niin se on suoraan pois kolmesta miljoonasta? Vai mistä se johtuu? Onko siihen useampi syy, miksi rikkaan pitää nyysiä joku parin euron lehti? Luultavasti omaisuuskaan ei ole rehellisesti hankittu, vaan siellä on kaikenlaista vilunkia kiinteistöjen ym. kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan olevani pihi, superpihiydestä en tiedä. Yksi juttu jota tein ennen etätöitä oli, että kyttäsin aina palaverin jälkeen, jääkö sieltä sämpylöitä tai muuta hyvää. Tällä säästin joskus lounasrahat. Pesen ja uudelleenkäytän myös lähes kaikki muovipakkaukset, siihen on syynä osittain ympäristöystävällisyys. Matkustaessani kerään kaikki kertakäyttökosmetiikat sekä tietysti vessapaperin mukaan lähtiessäni. Kiinassa matkustaessa tämä oli jättipotti, koska siellä oli aina hammasharjat ja kammat hotellihuoneissa. En juuri koskaan osta mitään uutta, vaan ostan kirppareilta, marketplacesta tai torista kaiken vaatteita myöten. Sienestän ja marjastan sekä kasvatan säilöttävää puutarhassani. Yritän tehdä ruoat itse enkä osta jalostettuja tuotteita. En edes sämpylöitä, niiden leipominen on paljon halvempaa. En osta koskaan uusia vaatteita, mieluiten ostan jonkun käytetyn vaatteen jossa on jotain korjattavaa, vaikkapa rikkinäinen vetoketju ja puuttuvia nappeja, ja korjaan sen.

Toisaalta minulla säästyy aika hyvin rahaa. Sijoitan sen. Tiedostatteko te huolettomat kuluttajat, miten paljolla tuette päivittäistavarakauppaa?

Hotellin vessapaperia ei ole tarkoitus ottaa mukaan, se ei ole mikään asiakaslahja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh sen seittemän kertaa kirjoitti:

Mulla oli tässä vähän aikaa sitten kirppispöytä. No, kauppa kävi heikonlaisesti, joten en viitsinyt ihan kaikkea raahata takaisin kotiin ja pölyyntymään, joten laitoin ne siihen kirppiksen eessä olevaan saa ottaa laatikkoon. Kappas, kun ne 40 sentin ja euron tavarat menivät siitä heti, kun taas kirpputoripöydässä ne saivat seistä viikkotolkulla, kun olivat semmoista "huonoa, ei kelpaa kellekään" tavaraa. Ei menny jumalauta millään kaupaksi, mutta saa ottaa lootasta ne lähtivät kuin kuppa töölöstä het samantien.

Ei noita saitureita tarvi kaukaa ettiä, niitä näkyy olevan 13 tusinassa.

Ja oli sitten viiminen kerta, kun meikäläinen vie mitään kirppikselle myyntiin. Lahjottamiseksi ja hyväntekeväisyydeksi meni taas tälläkin kertaa. Pelkkää ajan ja rahan hukkaa. Edes pöytävuokria kuppanen myynti ei kattanut. Kaikki näiden täytyis ilmasiksi saada.

Näinhän se on netissäkin, mitään ei saa pienelläkään rahalla kaupaksi, mutta heti kun laitat annetaan-ilmoituksena, ensimmäisenä ilmoittautuu hakijaksi hyvätuloinen. Tai sitten nämä samat tinkaavat erittäin edullisesta tuotteesta aina sen euron tai pari pois kun on katsottu huutokauppakeisaria talvi-illat. Rai-vos-tut-ta-vaa! Mitä enemmän rahaa sitä pihimpi ihminen, sanoi jo entinen työnantajani ja puhui itsestään, ilmiselvästi.

Tuloni on ihan kohtuulliset mutta otan välillä vastaan näitä FB-kirppisten ilmaislahjoituksia. Ei siksi, etteikö olisi varaa maksaa paria euroa tai vaikka uuden hintaa ja hakea uusi kaupasta, vaan suosin mielummin kierrätystä ja laitan toiselle turhaa tavaraa uuteen käyttöön. En tiedä jos joku näistä ottamistani tavaroista on ollut aiemmin myynnissä parilla eurolla, koska en niin tiivisti seuraa FB:n kirpputoreja. Tietysti myös lahjoitan omia tavaroita joille ei itselläni ole enää käyttöä. Olen mieltänyt FB:n "roskalavat" ekologisena tavaran kierrätyksenä, vaihtoehtona roskiin heittämiselle, mutta onkohan näissä joillekin enemmän ajatuksena jonkinlainen köyhäinavustus? Pitäisikö minun keskituloisena jatkossa ostaa vain uutta tavaraa kaupasta ja unohtaa kierrätys?

Jos sinulla kerran on varaa niin maksa se euro tai kaksi siitä käytetystä tavarasta, se sinulle mitätön summa, jonka pystyt helposti maksamaan, voi olla sille myyjälle kullanarvoinen euro jolla maksetaan laskuja ja ostetaan lääkkeitä. Etenkin näinä aikoina. Itsekin kuitenkin myyt eteenpäin sen ilmaiseksi saamasi tavaran, jos olet rehellinen. Hyvätuloisille kitupiikeille ohjeeksi: maksa se pyydetty mitätön summa, parhaimmassa tapauksessa myyjä välttyy hakemasta toimeentulotukea tai ottamasta pikavippiä.

Onpa kummallisen aggressiivinen vastaus. Luitkohan edes vastaustani? Kuten sanoin, maksan mielelläni muutaman euron mieluisasta kun sitä pyydetään, mutta jos tavara on lahjoituksessa Roskalavalla, en välttämättä tiedä että siitä on jossain muussa ryhmässä pyydetty paria euroa. 

Mikään summa ei ole minulle mitätön, joka euro on arvokas. Laman runtelemassa duunariperheessä rahan arvon oppii oikein hyvin. Ilmaisesta tavarasta annan luonnollisesti pyytämättäkin kiitokseksi kahvipaketin tai suklaalevyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti mietitty, mitä tapahtuisi, kun olisi vaikka yhden vuoden äärimmäisen pihi.  Ei muovikasseja, ei rahapelejä, ei uusia vaatteita, yleensä yhtään mitään mikä ei ole pakko hankkia.  Muovikasseista säästyy monta kymppiä.  Kaupassakin voisi käydä kerran kk tekemässä isommat ostokset.

Kerran kk? Tuoretavaroita kuten lihaa, maitotuotteita tai kasviksia ei voi ostaa vain kerran kuukaudessa. 

Liha ostetaan joulukinkkujen alennusmyynnistä kerran vuodessa ja laitetaan pakkaseen palasina. Sieltä voi ottaa lihaa sitten, jos tarvii.

Maitojauhe säilyy. Eihän esimerkiksi NL ollut tuoretta maitoa saatavilla, vaan vain maitojauhetta.

Kasvikset viljellään tietysti itse, ei niitä osteta.

Takapotku-Katapultti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri otti laivalle mukaan oman vedenkeittimen.

EI HEMMETTI...

Jostakin syystä tää on paras kaikista :)

Minä otan joka paikkaan oman vedenkeittimen ja pikakahvia. Herään yleensä niin aikaisin että mistään ei vielä jumankekka saa kahvia ja tarvitsen sitä heti kun herään. Toki menen sitten heti ostamaan pari kuppia kun sitä jossain myydään. Eli ei johdu piheydestä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitä rouvashenkilöitä, jotka ovat jääneet turkikset päällä kiinni jostain parin euron iltapäivälehden näpistyksestä.

Tekeekö ne sitä vittumaisuuttaan vai siksi, että jos maksaa sen 2 euroa, niin se on suoraan pois kolmesta miljoonasta? Vai mistä se johtuu? Onko siihen useampi syy, miksi rikkaan pitää nyysiä joku parin euron lehti? Luultavasti omaisuuskaan ei ole rehellisesti hankittu, vaan siellä on kaikenlaista vilunkia kiinteistöjen ym. kanssa.

Rikkaitten turhauneiden rouvien sairaus:. kleptomania.

Ahtaaksi puristettu elämä. Jännityksen tuo se näpistys, rahalla ei siinä ole merkitystä.

Tälle tuttavalle tiedoksi: siivousliike,joka yleensä vastaa noiden vessojen siivouksesta, maksaa myös nuo vessapaperit...että sitten kun siivousliikkeeltä loppuu rahat, niin ei oo paperiakaan, mitä varastaa

Meillä on ihan hyvätuloinen tuttavaperhe, jotka ei kuitenkaan käytä rahaa juuri mihinkään. Esimerkkinä, että jos vaate ei ole kirjaimellisesti RIKKI (siis siinä ei ole reikiä), se on vielä käyttökelpoinen, vaikka olisi muuten kuinka rähjäisessä kunnossa. Kulahtaneet ja haalistuneet on ihan käypää kamaa heidän mielestään - heidän tyylinsä on minun näkökulmastani melko nuhjuinen. Käytiin kerran pelaamassa golfia porukalla ja kyllä mua vähän hävetti nää sukulaiset pieruverkkareissaan, kun muilla oli siistit vaatteet päällä.

He myös säästelevät esimerkiksi lahjoissa ja jakavat omia turhaksi jääneitä tavaroitaan muille. Ei siinä, kannatan kierrätystä täysin eikä minua suoranaisesti harmita saada second hand lahjaa. Mikä minua harmittaa on se, että he eivät oikeastaan välitä mitä antavat lahjaksi ja kenelle. Esimerkiksi minä sain kerran 15-vuotiaana jonkun vanhan palapelin ja vähän vanhemmalla iällä setin vanhoja olutlaseja, joissa oli ihan selviä käytön jälkiä. En ole eläessäni välittänyt palapeleistä tai juonut olutta, eli sinänsä melko turhat lahjat, jos nyt näin voi sanoa. Ajatus on toki tärkein, mutta jos vaihtoehdot on saada joku onnitteluviesti vs. tarpeetonta rompetta kotiin, ottaisin ilolla sen viestin. 

Meillä on vedenkeitin aina matkassa. Sillä saa itelle teetä, muksuille puuroo tai koko sakille nuudeliveden😅Meillä on iso perhe ja syödään ulkonakin paljon, mutta kyllä me niitä nuudeleitakin vedetään milloin laivalla tai hotellissa😅

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempien mökillä huussissa pissaaminen kielletty ettei huussi kulu. Pissata täytyy niin miesten kuin naisten ympäri pihamaata. Vieraana olen kuitenkin käyttänyt huussia ja kerran appiukko seisoi vahdissa ja tokaisi, että olipa nopea käynti, viitaten että olisi pitänyt jäädä isolle hädälle istumaan. Samat vanhemmat halusivat myös säästää vesivahingostamme puretut lattialaudat, koska niistähän voi vielä jonain päivänä tehdä jotakin ulkotiloihin….. saman suvun puolelta koirallemme tulee usein ruoka-annoksia, koska mitään ruokaa ei voi heittää pois. Erään kerran pakastimeen oli tuotu rasiallinen pakastettuja porkkanan ja perunan kuoria. Ja kyllä, lähes kaikki lentää samantien roskiin…

Miksi lentää roskiin? Onko teidän koirat niin allergisia, etteivät voi syödä ihmisten ruokaa?

Kyllä meillä koirat syö ihmisten jämät, oman ruokansa lisäksi. Silkkaa typeryyttä heittää ruokaa roskiin, luulis sen nyt olevan jokaiselle päivänselvää kun nykyisin puhutaan ruokahävikistä kaikkialla.

Plussana on, että kun koira ei syö vain yhtä ja samaa ruokaa aina, niin suoliston bakteerikanta on monipuolisempi. Ei mee vatsa ripulille heti jos erehtyy syömään jotain muuta kuin sitä samaa nappulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen kanssa lähdettiin kerran kylpylälomalle pohjoiseen.

Heistä paljastui ihan uusi puoli.

Meno matkalla meni vielä ihan normaaliin käytökseen, että he halusivat pysähtyä tauoille parkkipaikoille, meillä ei ollut eväitä mukana niin pysähdyttiin sitten eri aikoihin kun käytiin huoltoasemalla kahvilla ja syömässä.

Aamulla he heräsivät aina aikaisin että ehtivät käydä kaksi kertaa aamupalalla ja säästivät siinä ettei tarvi syödä lounasta.

Sen sijaan että olisivat maksaneet näköalahissin tunturiin, he kävelivät reilun tunnin. Me sitten odottelimme heitä siellä.

Kylpylässä lilluivat monta tuntia. Kävivät itseasiassa kolmesti päivässä sen sallitun ajan, kun ranneke oli koko päivän voimassa.

Ei puhettakaan yhteisistä ravintolapäivällisistä, ja teimme siis yhdessä kyllä huoneistossa ruokia mutta olisi kiva ollut vaikka kerran käydä syömässä ulkona..

No ei heidän kanssa enää lomalle lähdetä.

Itselle loma on aikaa kun en nuukaile, kotona ollessa ennemmin elän säästeliäämmin ja säästän rahaa lomareissuihin.

Osa noista on toki nuukailua, mutta kyllä minullekin ykkösvaihtoehto olisi kiivetä tunturiin itse, etenkin jos sää suosii. Näköalahisseistä en välitä oikeastaan ollenkaan. Huoltoasemaruokailuun pätee sama, eli ainoastaan jos on aivan pakko. Ja tämä myös silloin, kun joku toinen tarjoutuu maksamaan...

Monella muullakin kirjoittajalla tuntuu unohtuvan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä arvosta samoja asioita kuin he itse.

Jäipä itsellä tässä mainitsematta se että meillä ja tuttavaperheellä on saman ikäisiä lapsia, ikähaarukka 1-5 vuotta. Ei tunturiin näiden kanssa jaksa nousta kävellen. Minä ainakaan..

Se on lapsillekin hyvää ulkoilua luonnossa kun kiivetään tunturille. Lapset jaksaa myös yllättävän hyvin.

Mulla oli opiskeluaikoina (eli noin vajaa 10 vuotta sitten) pihi luokkakaveri, joka sulki älypuhelimestaan erikseen netin selailun jälkeen vaikka liittymässä se netin käyttö sisältyi kk-laskuun. Samoin saatiin kuukausia suostutella Whatsappin lataamista hänelle, kun siinä oli silloin aikaisemmin joku muutaman kymmenen sentin aloitusmaksu... Ja puhelin oli tietenkin hankittu alennusmyynnistä.

Vierailija kirjoitti:

Takapotku-Katapultti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri otti laivalle mukaan oman vedenkeittimen.

EI HEMMETTI...

Jostakin syystä tää on paras kaikista :)

Minä otan joka paikkaan oman vedenkeittimen ja pikakahvia. Herään yleensä niin aikaisin että mistään ei vielä jumankekka saa kahvia ja tarvitsen sitä heti kun herään. Toki menen sitten heti ostamaan pari kuppia kun sitä jossain myydään. Eli ei johdu piheydestä.

Miks mä en ole koskaan tota tajunnut? Otan heti mallia! Onkohan olemassa jotain tosi pieniä ja kevyitä vedenkeittimiä, eihän tuohon tarvita kuin mukillinen kerrallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs entinen kaverini oli kaikessa piheydessään jo ihan naurettava. Ei siinä mitään jos on tarkka rahasta, mutta akka pitä huolen että hän ei vaan jäänyt paitsi mistään jos vähänkin oli mahdollisuus hyötyä rahallisesti, mutta itse ei koskaan ollut valmis sijoittamaan mihinkään euroakaan. Esimerkkejä akan piheydestä:

- Tuli nyyttäreille, joihin oli ohjeistettu tuomaan tietty ruokalaji + omat alkoholijuomat mitä aikoi juoda. Nainen toi salaatin (vei lähtiessään salaatinjämät kotiinsa) "unohti" käydä alkossa ja kittasi muiden juomia tyylillä "ostan sulle sit baarissa jonkun juoman". Kiskoi varmaan pullon skumppaa ja 3-4 siideriä päälle, baariin lähdettäessä ilmoitti ettei jaksakaan nyt lähteä - vältti kuittaamasta juomat mitä oli muilta varastellut

- Annoin naiselle 3 jätesäkillistä itselleni käyttämättömäksi jääneitä vaatteita, moni ihan uusia  ja kaikki todella hyväkuntoisia. Ahneesti vaatteet kelpasi, eikä tarjonnut vaatteista tietenkään mitään korvausta.

- Nainen oli ulkomailla reissussa ja pyysin häntä tuomaan yhden asian jota suomesta ei saa, tavaran arvo n. 6 euroa. Olin juuri tätä reissua ennen antanut nuo kolme vaatejätesäkkiä naiselle. Nainen sanoi että joo, voi tuoda tuon tavaran jos laitan etukäteen tilillensä tuon 6 e :D "kun velat jää niin helposti maksamatta" - niin hänellä muille.

- Nainen tunki itsensä usein kylään ja istui niin kauan että sai varmasti lämpimän ruoan, söi vähintään kerran viikossa siis luonani. Jonkun tekosyyn varjolla aina tunki itsensä käymään. Kerran sanoin ihan piruuttaan että nyt teen ruokaa vain lapselleni ja sen kaverille, jolloin nainen yritti lokkeilla lasten nugetteja ja ranskiksia :D

- syötyään usein luonani, sanoi että olisi hänen vuoronsa tarjota ateria minulle, voisi kokata. No, menimme sitten ruokakauppaan ja hän ostamaan ruokatarvikkeita. Osti yhden pakastepizzan, jonka kuulemma voisimme jakaa. "Nyt kun mä tarjoan täl kertaa ruoat niin voisiksä hakee meille pari pulloa viiniä illaksi" - akka siis tosissaan pokkana ehdotti että koska osti jonkun 3 euron pakastepizzan, minä maksaisin parinkympin viinit - en itse ollut edes ajatellut juovani mitään viiniä tuona iltana. En ostanut viinejä, nainen valmisti sitten tuon pakastepizza-aterian meille ja mainosti pitkään sen jälkeen kuinka anteliaasti olikaan valmistanut ruokaa.

No, arvaatte varmaan että on entinen kaverini, ei tuollaista lokkeilua kukaan jaksanut. Aina hyötymässä muista, eikä ikinä valmis antamaan kenellekään mitään. Kyseessä 30-v nainen.

Miksi et etukäteen pyytänyt rahaa vaatteista? Itse jos annan monta säkkiä vaatteita, en pyydä rahaa yhtään. Jotenkin outoo että jälkikäteen kinuat jotain vaaterahaa? Toiseksi, minusta syömisissä ranskalaiset on vähän sama kuin pizza, samaa ravintoarvoltaan. Ehkä nainen halusi juoda lasin viiniä suuren pizzan kanssa, mitä pahaa siinä nyt oli? Katkeran ihmisen tilityksiä vaan.

Hahaa, ensimmäinen ajatus mikä saituria puolustelevasta vastauksestasi tuli mieleen, on että TUNNISTITKO KENTIES OLEVASI ITSE TUO PIHI HENKILÖ josta tässä puhuttiin :DDD

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vedenkeitin aina matkassa. Sillä saa itelle teetä, muksuille puuroo tai koko sakille nuudeliveden😅Meillä on iso perhe ja syödään ulkonakin paljon, mutta kyllä me niitä nuudeleitakin vedetään milloin laivalla tai hotellissa😅

Ennen kotonaa kävin jopa kerran kk laivalla. Aina oli mukana puuropussit, nuudeleita ja vedenkeitin.

Ei minulla ollut varaa mennä syömään laivan ravintolaan ja yksin ei olisi ollut kivaakaan.

Otin myös kotoa saatuja viinipulloja mukaan.

Jätin aina paljon laivaan rahaa, kollegat tilasivat tax freetä

Olen itse melko pihi.

Olen ehdottanut teini-ikäiselle siskolleni että kävisimme yhdessä suihkussa. Mennyt ihan hyvin perille. Tuolla kun pitkät paksut hiukset  (shampoo plus hoitoaine) ja kuorii usein ihonsa samalla, aika kauan valutteli vettä, pesen itseni siinä samalla. Siitä vedestä kun vanhemmat joutuu maksamaan tulevan veden, menevän veden ja lämmityksen. Jos moni meillä suihkuttelis pitkään, lämminvesivaraajastakin loppuis vesi, joutuis laittaan päiväsähköllä lämpiämään. Nykyään pestään toistemme selät :)

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sanoi minua saidaksi, koska autoni peräluukussa on säkki johon kerään näkemäni pullot ja tölkit teiden varsilta. Sanoin siihen, että kyllä irtoraha kannattaa ottaa talteen, pienikin.

Ja lisäksi siivoat meidän kaikkien ympäristöä. Kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän yksi tuttavaperhe on tosi saita, varsinkin perheen äiti. Kulkee esim pummilla töihin, lapsen eväät ”jäi vahingossa” kotiin niin mankuu sitten muiden eväitä ja lupaa ”maksaa takaisin”… esimerkkejä olis vaikka kuinka! Mutta niin pihi en heidänkään perheen uskonut olevan, kun pongasin niiden kämpän just hiljattain myynnissä niin näköjään nukkuvat miehensä kanssa yhdessä 80-90cm patjalla. Päällekkäin, vuorotellen? Siis eivätkö ole viitsineet nuukuuttaan edes kahta patjaa ostaa? Vai asuuko toinen eri osoitteessa, ero kenties? Tosi karu oli kodin sisustus, että sen puoleen ymmärtäisin jos eivät oikeasti viitsi leveää sänkyäkään ostaa. Tai itse en oikein kodiksi sitä ankeeta näkymää kutsuisi, ei ollut mitään kodin tunnelmaa siellä, kaihtimet oli lähinnä sisustusta muistuttava asia, ja kahvinkeitin. Palkat on kummallakin hyvät, jopa erinomaiset.

Jospa niillä oli sellainen vanha sänky, joka levitetään yön ajaksi, mutta päivällä se on yhden sängyn/patjan levyinen? En kyllä ole moisia sitten 80-luvun nähnyt, mutta toisaalta sekin kyllä menisi piheyden piikkiin, että sänky on 40 vuotta vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummilassani Kajaanin korvessa, heillä on sähköt ja vesi, mutta käyttävät vaan ulkohuussia, peseytyvät rantasaunassa järvivedellä ympäri vuoden sekä pyykkäävät siellä, juovat kaivovettä, lämmittävät puilla, ja polttavat kynttilöitä. Kaupassa käyvät pari kertaa vuodessa, kahvi, jauhot ja sokeri sieltä, kaikki muu omasta maasta, metsästä ja kalastamalla, munat ja maito naapurista. Vieraiden pitää elää samalla tavalla. Kiva mennä pienten lasten kanssa käymään :)

Ja pesukone heillä on, suihku, vessa jne. Jääkaappikaan ei ole käytössä, kun pihalla on kylmävarasto ( jonka lämpötila vaihtelee...), ja jo tehdyt ruoat kuulemma säilyvät hyvin kuistin lattialla peitettynä. Ihan hirveää mennä pienten lasten kanssa, kun ei tiedä milloin saamme ruokamyrkytyksen! Ja kuukautisten aikaan ei ulkohuussi houkuttele. 

No voitko pyytää, että saat käyttää talon hyödykkeitä vaikka pientä maksua vastaan?

Asukkaat olisi aikoja sitten kuolleet, jos kaikesta saisi myrkytyksen. Hyvin rakennettu kellari säilöö, eikä likainen jääkaappi ole sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli hyvin tarkka rahasta kun olin lapsi. Ihan hyvä ominaisuus mutta ajoittain se tarkkuus meni vähän överiksi.

Emme olleet köyhiä, joten ei olisi tarvinnut aivan niin saita olla.

Koskaan ei saanut lapsena yhtäkään sellaista vaatetta mitä olisi itse toivonut. Tai mikä olisi edes ollut suurinpiirtein sopivan kokoinen. Kaikki KAIKKI ostettiin alennusmyynnistä mahdollisimman halvalla, tyylistä ja laadusta viis ja aina runsaasti liian isoina. Tottakai tällainen aiheutti naureskelua muiden lasten taholta koulussa. Koin suoranaista kiusaamista tästä syystä ja väittäisin että minulle jäi jonkun asteiset traumat siitä siitä. Häpesin itseäni ja halpoja, liian isoja vaatteita pahasti.

Meillä olisi ollut kyllä rahaa ostaa nättejä ja sopiviakin vaatteita, mutta äiti piti huolen että saimme vain rumia ja naurettavan isoja vaatteita. Ihan kuin äidillä olisi ollut pakkomielle siitä että meillä lapsilla ei saa olla kivoja ja sopivia vaatteita, eikä ainakaan muodikkaita. Vaikka samalla rahalla olisi saanut nätin ja muodin mukaisen vaatteen äiti valitsi mielummin ruman.

Oman lapsen kanssa olen tosi tarkka että saa sellaisia vaatteita mistä itse tykkää ja jotka ovat sopivia. Toki ostan

hänelle kirpputorieilta ja käytettynä paljon, mutta nättejä, ehjiä, muodikkaita vaatteita.

Äitisi lapsuudessa ostettiin vaatteita, jossa oli kasvunvaraa. Hihoja ja lahkeita käännettiin ja ommeltiin, ja sitten niitä purettiin tarvittaessa auki. Samaa vaatetta saattoi käyttää monikin lapsi.

Oli myös tarkka jako arki- ja pyhävaatteisiin. Ensiksi mainittuja pestiin harvoin, joten käytäntö meni ulkonäön ohi. Meilläkin pidettiin kuluneita vaatteita järkevänä säästönä, vaikka kyseessä olikin enemmän uskomus ja mielikuva.