Millaisia ovat tuntemanne super-saidat ihmiset? Piheistä piheimmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.

Sellaisia työpaikkoja, missä ei tarjota firman puolesta kahvia, ei pitäisi olla edes olemassa. En ymmärrä miten joku voi halveksia työntekijöitään niin paljon, ettei viitsi edes kahvihuoneeseen kahvia ostaa. Tällaiset pomot ovat psykopaattinarsisteja, jotka pitäisi lukita pöpilään, eikä heidän pitäisi olla johtamassa minkäänlaista firmaa.

Juu tätä en kanssa tajua. Olen monesti naureskellut ja hämmästellyt kavereideni työpaikkoja, kun ovat kertoneet juurikin tällaisesta kahvikassasta. Kuinka saita saa työnantaja olla, jos ei edes kahvia viitsi tarjota työntekijöilleen, vaan täytyy pitää jotain kahvikassaa? Koko idea kuulostaa jo ihan hullulta, sillä ainakin meillä on töissä (vakuutusyhtiö) kahvia ihan niin paljon tarjolla kuin jaksaa juoda. Ja monesti on pullaa ja voileipääkin firman puolesta.

Valtio on työnantaja, eikä se tarjoa kahvia, eikä pullaa. Vai haluaisitko maksaa vähän lisää veroja, että me saataisiin nauttia näistä eduista?

Tässä teille mainioita säästövinkkejä sota-aikaan.

Olen kuullut että yksinäinen ihminen elänyt hyvin vaatimattomasti ja jättänyt jälkeensä kunnolla perittävää. 

Amerikan sukulainen yksin elänyt poikamies oli jättänyt  (ei kaikille) eräälle perheelle mojoman summan dollareita koska viettäessään Suomessa lomia nii he olivat majoittaneet ka kierreelleet pitkin Suomea ristiin rastiin. Toiset tietenkin oli kateellisia kun eivät saaneet mitään. 

Tuttavapariskunta jakaa kaikki yhteiset ostokset tasan, sentilleen. Eivätkä osta toisilleen lahjoja, ehkä jouluna jotain pientä. Eikä siinä vielä kaikki, toinen pyörii rahoissa, mutta ei voi toista köyhempää auttaa pakollisissa menoissa, kuten uudet talvikengät. Pihien elämä on rankkaa ja raakaa.

Tätini on erittäin taloudellinen, kun käytiin vielä kylässä hänen luonaan, niin em. syntymäpäivänään leikkasi jokaiselle valmiiksi pienet palat täytekakkua ja pullapalat oli laskettu, niin että jokainen sai yhden ohuen siivun, joka oli valmiina lautasella. Kahvia/ laihaa sellaista sai yhden kupillisen ja hän itse on joi kahvinsa sangattomasta ja rikkinäisestä kupista ja tietty ilman tassia! Itse hän muiden juhlissa söi ja joi aivan tolkuttomasti sekä otti vielä evät mukaan! Koskaan hän ei tuonut edes kukkia päivänsankarille, vaan sanoi ettei tuhlaa rahojaan turhiin kukkiin! Äidilleni toin 90 v. lahjaksi yhden kahvipaketin! Hän on mm. kummini mutta koskaan ei antanut mitään lahjaa edes syntymäpäiväni !

Vierailija kirjoitti:

Kerran porukkamökkibileissä yksi yritti pitää kirjaa mitä kukakin on velkaa sen perusteella paljonko kukakin söi. Hiki päässä juoksi kirjaamassa kuka otti toisen makkaran. Olin ajatellut että jokainen maksaa x summan ja sillä siisti. Alkoi v***aa se vahtiminen.

Täytyy sanoa että pienikokoisena naisena voisi alkaa ärsyttää jos nyyttikestejä olisi todella usein, kun syön neljänneksen siitä mitä ylipainoiset miehet. Käytännössä siis maksaisin miesten ruuat. Mutta ei tuollainen kirjanpitokaan ole tietysti toimiva ratkaisu, en tiedä mikä olisi... Tuli vaan mieleen että ehkä tuo kirjanpitäjä yritti olla reilu kaikille vaikka tilannetaju petti.

Appivanhemmilla on rahaa paljon, perivät varakkaat vanhempansa. Mutta asuvat vuokralla, ajavat vanhalla autolla, jonottavat kuukausia terveyskeskukseen kun eivät raaski yksityislääkärille mennä. Jos sinne terveyskeskukseen / sairaalaan pitää päästä, pyytävät meitä kuljettamaan (asumme 100 km päässä) kun eivät raaski taksia maksaa parin kilometrin matkalle. 

Nyt pyysivät joulukuusen kun eivät pääse itse hakemaaan. Tilasimme sen heille kotiintoimitettuna -ja maksoimme toki sen heidän puolestaan. Ruokia syödään viikkoja ja jopa homeisina. Pyyhkeet ja lakanat jostain 60-luvulta, hauraita ja kulahtaneita. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä työnantaja tarjoaa kahvin ja teen. Aamulla ja iltapäiväkahvin aikaan. Ongelma on työkaverit, jotka näissä nuukailee. Kahvia ei raaskita keittää kunnolla, vaan aina on naftit lukukupit. Voi sitä päivää kun kahvia on jäänyt pannuun yli. Kauhea päivittely kun menee hukkaan. Yhteisiä tarjottavia on aina kaapissa, mutta niitä ei saa sieltä ottaa kun vasta siinä kohti kun päiväykset paukkuu, tai oikeammin ei edes silloin. Sittenpä niitä heitetään roskiin, tosin vasta sitten kun ovat tyyliin vuoden vanhoja. Mulle aina naputtavat kun en tuo kotoa eväitä vaan käyn muualla/muualta syömiseni. Onkohan se heiltä sekin pois?

Tuo on syy siihen, miksi itse duunissa keitän aina itse kahvin, jos vain ehdin ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut että yksinäinen ihminen elänyt hyvin vaatimattomasti ja jättänyt jälkeensä kunnolla perittävää. 

Näin on käynyt tosi monesti. Itse on elää kituuttanut ja nuukaillut ikänsä. Kaikki luulleet köyhäksi. Muhkea pankkitili paljastunut kun on kuollut.

Siinä sitä sitten onkin haaskalinnuille riittänyt jaettavaa ja tapeltavaa. Tai sitten kaikki on mennyt valtiolle.

Vierailija kirjoitti:

Amerikan sukulainen yksin elänyt poikamies oli jättänyt  (ei kaikille) eräälle perheelle mojoman summan dollareita koska viettäessään Suomessa lomia nii he olivat majoittaneet ka kierreelleet pitkin Suomea ristiin rastiin. Toiset tietenkin oli kateellisia kun eivät saaneet mitään. 

Sama, rikas sukulaismies kutsuttiin lomille aina ystävän luo Suomeen, kyllä sukulaisia tympäisi kun jäivät nuolemaan näppejään. Eivät kutsuneet koskaan kylään. Ei ystävätkään tienneet miehen olleen rikas, pitivät vain hänestä ja tarjosivat majapaikan viikon Suomen visiitille.

Käyttäjä11194 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs kollega, joka ei tuo koskaan työpaikalle mitään tarjottavia, kerää itselleen kotiinviemisiksi työajan lähestyessä loppua muiden tuomia tarjottavia. Kerää muiden tuomia karkkeja taskuihinsa Hän ei kuulu kahviporukkaan, mutta on jäänyt kiinni kahvin salajuomisesta. Perui illanviettoon tulonsa, kun ilmeni, että omavastuu täydestä juhlaruoasta ja viineistä onkin peräti 10 euroa.

Sellaisia työpaikkoja, missä ei tarjota firman puolesta kahvia, ei pitäisi olla edes olemassa. En ymmärrä miten joku voi halveksia työntekijöitään niin paljon, ettei viitsi edes kahvihuoneeseen kahvia ostaa. Tällaiset pomot ovat psykopaattinarsisteja, jotka pitäisi lukita pöpilään, eikä heidän pitäisi olla johtamassa minkäänlaista firmaa.

Juu tätä en kanssa tajua. Olen monesti naureskellut ja hämmästellyt kavereideni työpaikkoja, kun ovat kertoneet juurikin tällaisesta kahvikassasta. Kuinka saita saa työnantaja olla, jos ei edes kahvia viitsi tarjota työntekijöilleen, vaan täytyy pitää jotain kahvikassaa? Koko idea kuulostaa jo ihan hullulta, sillä ainakin meillä on töissä (vakuutusyhtiö) kahvia ihan niin paljon tarjolla kuin jaksaa juoda. Ja monesti on pullaa ja voileipääkin firman puolesta.

Valtio on työnantaja, eikä se tarjoa kahvia, eikä pullaa. Vai haluaisitko maksaa vähän lisää veroja, että me saataisiin nauttia näistä eduista?

Aika moni valtion työpaikka on jo Senaatin tiloissa, ja niissä on kahviautomaatit, joista saa ilmaiseksi kahvia. Ne ovat paloturvallisempia kuin jokaisen (joka tiimin/ryhmän/osaston/henkilön) omat kahvinkeittimet, joten työnantajan kannattaa maksaa niistä vuokrassa. Yksi kahvinkeittimen aiheuttama tulipalo kustantaa valtiolle paljon paljon enemmän kuin vuoden ilmaiset kahvit.

(=ilmaiset kahvit työntekijöille, ei työnantajalle)

Lapsiperheen isä, joka pakkasiin asti oletti, että kaikki voivat "peseytyä" ulkouima-altaassa, koska vaihtoi vesivaraajaksi 5litran säiliön. Ettei kulu lämmintä vettä. Käytännössä yhden minuutin suihku olisi ollut mahdollinen. Tuumi, että kyllähän vesi parranajoon juuri riittää. Itsekäs pihi kusip.

-Jotkut sen äidin saiturinhommat oli ihan viisaitakin, mutta sen säästeliäisyys oli kuin maniaa. Sellaisia ihan fiksuja juttuja oli esimerkiksi se, että kun ne kasvatti kesällä paljon kaikkea, tomaattia, salaattia, kurkkua, kurpitsoita, perunaa ja jopa vesimeloneja jne, niin se säästi aina syötävistä niitä siemeniä seuraavaa satoa varten eikä koskaan joutunut ostamaan lisää siemeniä. Liiallisuuksiin sekin meni, sillä hän pisti lapsensa sylkemään niitä siemeniä myös muiden kotona, esimerkiksi jos jollain oli kakussa viinirypäleitä, kiiviä tms. niin niitä piti sitten syljeksiä lautasliinaan ja kokeilla kasvaisiko kotona vähän eksoottisempaakin.  Niillä oli aina keväisin kaikki tasot täynnä taimia, jugurtti-, viili- ja maitopurkeissa tietysti ja ne mullat rouva kantoi Valintatalon kassissa oman työpaikan kukkapenkistä salaa :D

No voi herran jestas. Tää on kyllä ainakin tähän saakka (olen sivulla 9) lukemistani pahin. 

Ja kyllähän nuo kaikki eväiden mutustelijat lentokentillä ja siellä odotusauloissa penkeillä nuokkuvat aina vähän säälittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut rahasta pulaa kun olin lapsi, mutta vanhempani olivat todella säästäväisiä. Tai äitini oli. Äiti ei priorisoinut esim. sopivia vaatteita/ kenkiä lainkaan tärkeisiin asioihin, vaan jokin vaate tarvittiin, se ostettiin AINA alesta, ihan sama oliko sopiva vai ei (siis oliko pari kokoa liian iso, aivan sama, kunhan oli halpa). Jouduin 11-vuotiaana käyttämään Miesten M-koon talvitakkia, koska se oli ollut halpa, ja tarvitsin talvitakkia. Olin silloin vielä todella pienikokoinen. Kiusattiin joo, onhan se koomisen näköistä kun pieni tyttö kulkee aikuisen miehen talvitakissa.

Kengät olivat usein eriparia, siis eri kokoa. Mutsilla kun oli kaveri tavaratalossa töissä, jossa sitten myymättä jäääneet kengät joissa oli vikaa heitettiin menemään, ja äidin kaveri otti sieltä aina äidille kenkiä. Kengänkokoni oli 35, mutta kuljin kengissä joissa toinen kenkä oli kokoa 38 ja toinen 36. Äidin mielestä ei se ollut niin justiinsa.

S

Siis jumankauta mitä pzkamaista omien lastensa epä-huoltamista! Törkeetä. Ja kysyttäväksi jääkin, että mihin ne säästetyt rahat sitten käytettiin? 

Isäni osti aina itselleen hyvät yksityiset hammaslääkärit ja muut terveyspalvelut. Ei haitannut vaikka pääkaupunkiin kertyi matkaa!

Äitini joka oli kotiäiti saikin sitten tyytyä halpoihin ja hitaampiin kunnallisiin palveluihin. 

Isä ei muistaakseni juuri koskaan kuskannut lapsiaan mihinkään, vaikka olikin jonkin sortin autohullu.

Äidin kaukana oleville sukulaisille soitttamista puheluista jaksoi aina marmattaa. 

Sukulaismamma oli tunnettu säästäväisyydestään. Mitään ei heitetty pois. Pääsi kuitenkin vielä kuolemansa jälkeen yllättämään. Asuntoa siivotessa löytyi komerosta vanha pahvinen kenkälaatikko. kauniisti narulla sidottu ja siisti teksti päällä. "Liian lyhyitä narunpätkiä". 

Aviomieheni pyysi bensarahat, kun mentiin synnytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni pyysi bensarahat, kun mentiin synnytykseen. 

Tuo on kyllä jo aika nuukaa...😅

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismamma oli tunnettu säästäväisyydestään. Mitään ei heitetty pois. Pääsi kuitenkin vielä kuolemansa jälkeen yllättämään. Asuntoa siivotessa löytyi komerosta vanha pahvinen kenkälaatikko. kauniisti narulla sidottu ja siisti teksti päällä. "Liian lyhyitä narunpätkiä". 

Tuo on niin hellyttävä! Voihan niitä liian lyhyitä narunpätkiä johonkin tarvita. Ehkä joskus?