Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita kasvosokeita?
02.01.2017 |
Luulen että mulla on jonkinasteinen kasvosokeus. Jos näen esim jonkun samalta työpaikalta eri ympäristössä, en tunnista yleensä häntä. En uskalla usein tervehtiä vastaan tulevia tutunnäköisiä ihmisiä, kun niin usein on mennyt väärin. Kerran luulin että oma poikani oli lehtikuvassa. Tosin oli vähän kauempana kuvassa, eikä kasvot suoraan edestä päin. Elokuvia katsellessa saan koko ajan kysellä että kuka tuo on. Usein törmään tilanteeseen että mulle juttelee ihminen, jota en oo mielestäni ikinä nähnyt. Ääni saattaa olla tuttu, ja siitä usein tunnistankin. Tuskastuttavaa, koska työskentelen asiakaspalvelussa.
Onko teillä mitään niksejä miten tunnistaisi ihmisiä? Itse koitan katsella jotain tiettyjä piirteitä tai ilmeitä ja painaa niitä mieleen.
Kommentit (62)
Vasta muutamia vuosia sitten luin jostain, että kasvosokeus on oikein diagnosoitu ja että se liittyisi jotenkin aspergerin oireisiin. Aikaisemmin luulin, että minä vain olen tällainen hölmö. Oli helpottavaa kuulla. Olen pärjännyt kaiken kaikkiaan melko hyvin tuon kanssa. Lisäharjoitusta olen saanut, kun minulla on lähes identtiset kaksostytöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, pakko vähän nolona myöntää etten ole edes tiennyt että tällaista on olemassa :D Jännä, vaikea kuvitella.
Itse oon nimenomaan se ihminen joka muistaa kaikki kaverin kaverit parin vuoden takaa kahden facebook-kuvan ansiosta ja sitten kättelee ja tutustuu ihmisiin jotka ei muista (ihan luonnollisesti) mua ollenkaan mutta itse muistelen että hei tuohan oli silloin 5 vuotta sitten Gina Tricotissa töissä :D
Vierailija kirjoitti:
Vasta muutamia vuosia sitten luin jostain, että kasvosokeus on oikein diagnosoitu ja että se liittyisi jotenkin aspergerin oireisiin. Aikaisemmin luulin, että minä vain olen tällainen hölmö. Oli helpottavaa kuulla. Olen pärjännyt kaiken kaikkiaan melko hyvin tuon kanssa. Lisäharjoitusta olen saanut, kun minulla on lähes identtiset kaksostytöt.
Kyllä. Olen kasvosokea ja minulla on autisminkirjon häiriö eli asperger. On myös valokuvamuisti, ja kuten joku muukin yllä kertoi. Muistan tarkasti esim millä kohdalla sivua on joku asia tai kuva. Unohtelen arkisia asioita helposti, mutta jonkun asiatiedon saatan muistan kaiken pikkutarkasti. Ihmisten kasvot on vaikeita. En tunnista lasten kavereita, entisiä koulukavereita, joskus en ole tunnistanut edes hyvää ystävääni tai poikaystävääni jotka on tulleet vastaan kaupungilla. Äänet tunnistan hyvin. Luulen tämän johtuvan osittain siitä, etten katso ihmisiä silmiin tai ylipäätään kasvoihin kovin tarkasti. Sen sijaan seuraan puhetta lukemalla huulia.
Eihän tämä ole mukava piirre, mutta sen kanssa on vain elettävä. Minua pidetään koppavana kun en tervehdi ja toisaalta minua tervehtii aivan vieraat ihmiset. Yritä siinä sitten jutella kun et tiedä kenen kanssa puhut. Tunnen ne joita näen päivittäin, esim työkaverini. Mutta voi ei, jos tulevat vastaan väärässä ympäristössä, ja väärissä vaatteissa. Niin, vai tunnistanko heitä sittenkään kasvoista. Ehkä vaan osaan heidän äänet, eleet, vaatteet.
Aivan hämmentävää!! Olen luullut olevani ainoa tällainen! Nuorempana muistin ihmisiä paremmin, nyt joudun "opiskelemaan" uusia kasvoja. Pahaksi onneksi pienessä paikassa asiakaspalvelijana. Asiakkaat olettavat, että muistan sekä kasvot että nimen! Järkyttävää, miten saman näköisiä kaikki n. 20-40-vuotiaat naiset ovat!! "Tavalliset" kasvot, keskiväriset luonnolliset hiukset ponnarilla, vähän meikkiä. Vaatteita en yleensä havainnoi juuri ollenkaan, kun en ole vain kiinnostunut niistä.
Tämä pahenee vielä näin vanhemmiten. Luulen olevani vähän asperger-tyyppi, jollain lailla asiakeskeinen ja melko introvertti. Muisti on muutenkin tässä viidenkympin jälkeen huonontunut, ja nämä kasvot saavat minut välillä paniikin partaalle. Nauratti muuten, kun minäkin sekoilin miehen serkun kanssa hautajaisissa. Esittelin vielä itseni ja sanoin, että ehkä olemme jossain nähneet...
Ja mies intoilee nähtyään rautakaupan myyjän, jolta ostimme vasaran kymmenen vuotta sitten.
Mulla on ihan päinvastoin, muistan todella helposti kasvot ja nimet. Kiusallista se on silloinkin kun moikkaat jotakuta joka ei tunnista tai muista sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi.
Joskus joudun esittämään että muistan jonkun ihmisen, vaikka oikeasti ei ole tietoakaan kuka hän mahtaisi olla. Ehkä toivon saavani joitakin sekunteja lisäaikaa siihen että muistaisin kyseisen ihmisen. Nimimuisti toimii normaalisti ja muutkin visuaaliset asiat kyllä muistan.
Tuo leffojen seuraaminen on mullekin hankalaa. Henkilöt menee sekaisin jatkuvasti...
Huvittavaa, kun mies tunnistaa ja muistaa älyttömän hyvin kasvoja.. Hoksaa usein jopa sivuhenkilöt: "Hei! Tuo nakkikopin myyjä tossa taustalla on sama kuin se yhden replan sanonut taksikuski siinä leffassa se-ja-se!" Ite oon vaan "kumman tutun näkönen tuo tyyppi..."
"no, se on Tom Cruise, että EHKÄ oot ennenki nähny..."
"aha..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta muutamia vuosia sitten luin jostain, että kasvosokeus on oikein diagnosoitu ja että se liittyisi jotenkin aspergerin oireisiin. Aikaisemmin luulin, että minä vain olen tällainen hölmö. Oli helpottavaa kuulla. Olen pärjännyt kaiken kaikkiaan melko hyvin tuon kanssa. Lisäharjoitusta olen saanut, kun minulla on lähes identtiset kaksostytöt.
Kyllä. Olen kasvosokea ja minulla on autisminkirjon häiriö eli asperger. On myös valokuvamuisti, ja kuten joku muukin yllä kertoi. Muistan tarkasti esim millä kohdalla sivua on joku asia tai kuva. Unohtelen arkisia asioita helposti, mutta jonkun asiatiedon saatan muistan kaiken pikkutarkasti. Ihmisten kasvot on vaikeita. En tunnista lasten kavereita, entisiä koulukavereita, joskus en ole tunnistanut edes hyvää ystävääni tai poikaystävääni jotka on tulleet vastaan kaupungilla. Äänet tunnistan hyvin. Luulen tämän johtuvan osittain siitä, etten katso ihmisiä silmiin tai ylipäätään kasvoihin kovin tarkasti. Sen sijaan seuraan puhetta lukemalla huulia.
Eihän tämä ole mukava piirre, mutta sen kanssa on vain elettävä. Minua pidetään koppavana kun en tervehdi ja toisaalta minua tervehtii aivan vieraat ihmiset. Yritä siinä sitten jutella kun et tiedä kenen kanssa puhut. Tunnen ne joita näen päivittäin, esim työkaverini. Mutta voi ei, jos tulevat vastaan väärässä ympäristössä, ja väärissä vaatteissa. Niin, vai tunnistanko heitä sittenkään kasvoista. Ehkä vaan osaan heidän äänet, eleet, vaatteet.
Minulla myös tuo valokuvamuisti, en ole osannut sitä tähän yhdistää. Muistan tapahtumia vuosien takaa nimenomaan kuvina. Muistan jonkun yksittäisen tapauksen niin, että minulla on kuva muistissa, missä kohtaa esim. asuntoani tai millä kadulla olen just sillä hetkellä ollut. Lisäksi on valikoima pysäytyskuvia muistissa, jotka eivät ikinä katoa. Niitä on lapsuudesta asti, eivätkä välttämättä ole mitään suuria tapahtumia. Toi, että muistan jonkun lauseen kirjasta ja tiedän tarkalleen, missä kohtaa sivua se on, on mulle tuttua. Minulla ei ole aspergeria diagnisoituna, johtuu varmaan siitä, että en ole sitä hakenutkaan. Varmasti mulla se on jonkin asteisena, Se selittää aika paljon asioita, joita olen itsessäni ihmetellyt. Tietynlainen mustavalkoisuus ajattelussa minulla on, pidän sitä suurena rasitteena.
Mä olen miettinyt, että onneksi en ole rikospoliisissa töissä kun en tunnistaisi etsintäkuulutettuja! Minusta on ihan käsittämätöntä, että niistä kuvista tunnistaa jossain ihan toisessa tilanteessa eri kampauksella ja vaatetuksella olevia ihmisiä. Mutta noin perusarkea haittaa kun en tunnista esim. omia uusia asiakkaita... Äänestä tunnistan kun alkavat puhumaan. Numeromuisti taas mulla on hyvä. Hyvä kuulla, että on muitakin:) . Kasvosokeudelle oli nykyään joku diagnoosikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi.
Joskus joudun esittämään että muistan jonkun ihmisen, vaikka oikeasti ei ole tietoakaan kuka hän mahtaisi olla. Ehkä toivon saavani joitakin sekunteja lisäaikaa siihen että muistaisin kyseisen ihmisen. Nimimuisti toimii normaalisti ja muutkin visuaaliset asiat kyllä muistan.
Mulle käy kanssa välillä näin,se on kiusallista kun vaikka kauppareissulla joku tutuntuttu tulee juttelemaan ja sanoo vielä lopuksi:"Sano terveisiä (yhteiselle tutullemme)!" Okei.Keneltä? o.O
Vierailija kirjoitti:
Vasta muutamia vuosia sitten luin jostain, että kasvosokeus on oikein diagnosoitu ja että se liittyisi jotenkin aspergerin oireisiin. Aikaisemmin luulin, että minä vain olen tällainen hölmö. Oli helpottavaa kuulla. Olen pärjännyt kaiken kaikkiaan melko hyvin tuon kanssa. Lisäharjoitusta olen saanut, kun minulla on lähes identtiset kaksostytöt.
Mulla on adhd, kasvosokeutta ei ole diagnosoitu, mutta kerran on testattu. Mutta se testi oli aika paska, sanoinkin testaajalle, että kuvat olivat huonoja, koska niissä ihmisillä näkyi vaatteet, hiukset ja kasvonilmeet, joista voi (varsinkin kuvasta) helposti tunnistaa henkilön, vaikkei kasvonpiirteistä tunnistaisikaan.
Luotettava testi olisi joko sellainen, missä olisi rajattu hiukset ja kaikki ylimääräinen pois ja kuvissa olevilla naama peruslukemilla TAI useita kuvia samasta henkilöstä eri ilmeellä, jolloin varmasti sekoilisin jo enemmänkin.
No eipä tuosta mitään diagnoosia tarvita, kun ei siihen ole parannuskeinoa tai edes oireita lieventäviä konsteja, pitää vain jotenkin pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, eli ilmeisesti muut muistin ongelmat eivät liity kasvosokeuteen mitenkään :) Vaikka voihan se yleinen huonomuistisuus vaikeuttaa ihmisten tunnistusta entisestään, tietenkin.
En muista naamaa jos vain kerran tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On samaa.
Pahin oli ehkä se, kun lähdettiin uuden työporukan (olin ollut vähän päälle viikon siellä paikassa töissä) kanssa syömään. Käväisin vessassa ja tulin takaisin liittyäkseni porukkaan, joka oli jo siirtynyt pöytään, mutta.. en tunnistanut KETÄÄN siellä täpötäydessä ravintolassa :''D
Hävetti ihan pikkuisen kuljeksia ympäriinsä siellä ja toivoa, etten kovin montaa kertaa vaella oikean pöydän ohi. Lopulta työkaverin erikoinen laukku pelasti. Sen tunnistin.(Ja olin vesiselvä)
Heh, minulle käy noin aina, jos ruokalassa/kahvilassa muut etsivät pöydän sillä aikaa kun itse olen vielä jonossa tai tulen myöhemmin paikalle. Tutut onneksi tietävät "omituisuuteni" ja heiluttavat kättä, että löydän oikeaan pöytään. En siis tunnista etäältä edes omaa siskoani täydessä kahvilassa. :D
Minäkään en muista ketään asiakkaita, en nimiä, en lapsen kavereita tai vanhempia, ennen kuin olen nähnyt usein ja silti pitää olla samassa yhteydessä. en edes vanhoja luokkakavereita. Sen sijaan minulla on valokuvamuisti työhön liittyvissä kuvissa, riittää että olen kerran nähnyt 10 vuotta sitten.
Ai tämäkin liittyy aspergeriin. En sellaisesta edes tiennyt nuorena, ei ole diagnoosia.
Täällä kanssa yksi samanmoinen! Ja nyt selvisi myös, miksi leffojen seuraaminen on niin vaikeaa! Menee kauheasti energiaa kun ei pysty seurata juonta, koska kasvot ei jää mieleen. Kirjoja luen mieluummin.
Noloja tilanteita on sattunut, kun on törmännyt ihmisiin eikä vaan pysty muistamaan kuka tuo on ja mistä. Syntymäpäivät jää jostain syystä mieleen.
Kasvojen hahmotusongelmani on toisaalta outoa, koska vastaavasti oon tosi taitava lukemaan ihmisten tunteita ja ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvosokeus minullakin. Täytyy olla kauan samassa yhteisössä / piireissä, kunnes erotan ihmiset toisistaan. Mutta ne ihmiset täytyy nähdä kymmeniä, jopa satoja kertoja ennen kuin piirteet ovat yksilöityneet eikä tapahdu sekaannuksia.
Leffojen katselu on turhauttavaa, kun ainoa, minkä erottaa, on miehet naisista ja mustat valkoisista. Olen sanonut miesystävälle, että supattaisi minulle (tai kotona katsellessa ihan ääneen) eri tilanteissa kuka on kukin, jotta pysyisin juonesta kärryillä. Mutta ei hän aina muista, kuinka joku voi sekoittaa niin totaalisesti ulkonäöt; hänhän itse erottaa piirteet eikä oivalla, että luulen henkilö A:ta X:ksi, B:tä C:ksi, E:tä Y:ksi jne.
Joskus olen yrittänyt opetella ihmisten ulkonäköä kertomalla itselleni ääneen asiat, joista saattaisin tunnistaa ko. ihmisen. Visuaalisesti en muista, mutta kuulemalla saatan muistaa jotain. Varsinkin, jos piirre on tarpeeksi muista poikkeava.
Asiakaspalvelussa puhuin eräälle asiakkaalle hänen perheenlisäyksestään; toisella kerralla asiakas totesi, että ei hänellä ole perheenlisäystä tullut ja on toinen kerta kun puhun hänelle siitä. Onneksi tilanne oli positiivisessa hengessä. Olen tullut entistäkin varovaisemmaksi ja voin hyvin harvoin luottaa siihen, että henkilö on se, joksi hänet kuvittelen.
Etkö erota elokuvien hahmoja toisistaan edes hiusten, vaatetuksen ja sellaisen perusteella? Taitaa olla silloin muustakin kyse, kuin kasvosokeudesta :/
En ole edellinen, mutta mulla on sama ongelma. Vaatteet vaihtuu leffan aikana, mutta tukka, parta ja silmälasit ovat hyviä tuntomerkkejä - niin kauan kuin ne ovat jokaisella erilaisia. Ymmärtätteköhän edes, miten hämmentävä juoni oli mielestäni espanjalaisessa Gran Hotel -sarjassa, kun vasta usean jakson jälkeen tajusin, että siinä on KAKSI mustapartaista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Kasvosokea ja asiakaspalvelussa :) Tunnistan ihmisiä esim. liikkeiden, olemuksen, mittasuhteiden ja äänen perusteella. Ja minäkin tunnistan koirat mutta en ihmiskasvoja eli esimerkiksi lemmikit toimivat tällöin ihmisen tunnistamisessa apuna. Ihmiset, joiden kanssa olen paljon tekemisissä, opin vähitellen.
Jostain syystä tunnistan ihmiset kaksiulotteisina eli valokuvista aika hyvin mutta luonnossa 3D:nä ei onnistu :( En ole tutustunut tähän "kasvosokeuteen" sen kummemmin kirjallisuuden kautta, näen sen vain yhtenä ominaisuutenani. Pahimpia tilanteita ovat ne, jolloin sekoitan kaksi eri henkilöä, jotka eivät ulkoisesti edes muistuta toisiaan. Samankaltaisuus perustuu siis vain johonkin muihin ominaisuuksiin, joita käytän tiedostamatta ihmisten tunnistamiseen. Todella hämmentävää.
Kiva kuulla että en ole ainoa :D
Tätä olen myös miettinyt, että miksi mun on niin paljon helpompaa tunnistaa ihmiset valokuvasta kuin livenä. Jos nyt mun pitää muistella, miltä joku tuttavani näyttää, niin pystyn muistamaan, miltä hänestä otettu valokuva näyttää, mutta en kykene muistamaan hänen kasvojaan muuten. Vain perheenjäsenet kykenen "näkemään" mielessäni, kaikista muista ihmisistä muistan vain heistä otetun valokuvan (tai osaan kuvailla tuntomerkit), ei juuri muuta. Joskus en kykene muistamaan jonkun kasvoja, mutta tiedän, että tunnistaisin hänet, jos näkisin. Tiedättekö, samanlainen tunne, kuin jotain on "aivan kielen päällä".
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kasvosokea. En tunnista edes miestäni kasvoista. Vaatteista, hiuksista ja äänestä kyllä. Mutta auta armias jos tulisi kadulla vastaan eri vaatteissa, niin varmasti kävelisin ohi tajuamatta mitään. Tämä on aiheuttanut paljon noloja tilanteita ja hankaluuksia elämän varrella. En tunnista edes omia kasvojani. En millään muista ja hahmota miltä ne näyttävät. Minulla on diagnoosi tästä, samalla diagnosoitiin kun selvitettiin autismikirjon häiriön mahdollisuutta, ja sekin piti paikkansa.
Minäkään en tunnista itseäni. Kerran vaatekaupassa hämmästyin, että onpas jollakin asiakkaalla samanlaiset vaatteet kuin itselläni. Meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että sehän on mun peilikuva.
Prinsessa Victoria on kasvosokea.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000000142002.html