Onko täällä muita kasvosokeita?

Vastaan vielä tuohon elokuvajuttuun, että minä kyllä erotan myös äänistä ja hiuksista ihmisiä, mutta on elokuvia, joissa esim. miehillä on täysin samanlainen hius- ja pukeutumistyyli, niin ihan mahdotonta heitä on erottaa toisistaan, varsinkin, jos illalla myöhään katsoo ja äänet ovat minimissä. Ääniä ei tosin muutenkaan kauhean nopeasti opi tunnistamaan. Voi olla, ettei yhden elokuvan aikana ollenkaan.

Elokuvissa on monesti tosi monta samannäköistä. Esim. tummia miehiä. Pitäisi aloittaa elokuva niin, että henkilöt seisoo rivissä ja saa tutkia niiden ulkonäköä rauhassa. :D Siksi kai tykkäänkin lukea, koska siinä ei tarvi katsoa, vaan voi itse kuvitella henkilöiden ulkonäön. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvosokeus minullakin. Täytyy olla kauan samassa yhteisössä / piireissä, kunnes erotan ihmiset toisistaan. Mutta ne ihmiset täytyy nähdä kymmeniä, jopa satoja kertoja ennen kuin piirteet ovat yksilöityneet eikä tapahdu sekaannuksia.

Leffojen katselu on turhauttavaa, kun ainoa, minkä erottaa, on miehet naisista ja mustat valkoisista. Olen sanonut miesystävälle, että supattaisi minulle (tai kotona katsellessa ihan ääneen) eri tilanteissa kuka on kukin, jotta pysyisin juonesta kärryillä. Mutta ei hän aina muista, kuinka joku voi sekoittaa niin totaalisesti ulkonäöt; hänhän itse erottaa piirteet eikä oivalla, että luulen henkilö A:ta X:ksi, B:tä C:ksi, E:tä Y:ksi jne.

Joskus olen yrittänyt opetella ihmisten ulkonäköä kertomalla itselleni ääneen asiat, joista saattaisin tunnistaa ko. ihmisen. Visuaalisesti en muista, mutta kuulemalla saatan muistaa jotain. Varsinkin, jos piirre on tarpeeksi muista poikkeava.

Asiakaspalvelussa puhuin eräälle asiakkaalle hänen perheenlisäyksestään; toisella kerralla asiakas totesi, että ei hänellä ole perheenlisäystä tullut ja on toinen kerta kun puhun hänelle siitä. Onneksi tilanne oli positiivisessa hengessä. Olen tullut entistäkin varovaisemmaksi ja voin hyvin harvoin luottaa siihen, että henkilö on se, joksi hänet kuvittelen.

Etkö erota elokuvien hahmoja toisistaan edes hiusten, vaatetuksen ja sellaisen perusteella? Taitaa olla silloin muustakin kyse, kuin kasvosokeudesta :/

En erota. No, jos on kaksi valkoista naista, jolla ihan erilaiset hiukset niin sitten. Vaatteisiin ei voi luottaa, nehän vaihtelevat leffan edetessä.

(Itse asiassa minulla on todettu visuaalisen hahmotuksen vajaus johtuen aivovammasta alueella, jossa aivot käsittelevät visuaalista hahmottamista.)

Vierailija kirjoitti:

Luulen että mulla on jonkinasteinen kasvosokeus. Jos näen esim jonkun samalta työpaikalta eri ympäristössä, en tunnista yleensä häntä. En uskalla usein tervehtiä vastaan tulevia tutunnäköisiä ihmisiä, kun niin usein on mennyt väärin. Kerran luulin että oma poikani oli lehtikuvassa. Tosin oli vähän kauempana kuvassa, eikä kasvot suoraan edestä päin. Elokuvia katsellessa saan koko ajan kysellä että kuka tuo on. Usein törmään tilanteeseen että mulle juttelee ihminen, jota en oo mielestäni ikinä nähnyt. Ääni saattaa olla tuttu, ja siitä usein tunnistankin. Tuskastuttavaa, koska työskentelen asiakaspalvelussa.

Onko teillä mitään niksejä miten tunnistaisi ihmisiä? Itse koitan katsella jotain tiettyjä piirteitä tai ilmeitä ja painaa niitä mieleen.

Olen myös kasvosokea,ja yritänkin tunnistaa tutut jostain muusta kuin kasvoista.Esimerkiksi odotan kaveria kaupungilla ja tähyilen tutun näköistä takkia tai moikkaan koiranulkoiluttajaa,koska koira näyttää tutulta vaikka en tunnista omistajaa.

Välillä on kyllä vaivaannuttavia tilanteita,esittelen itseni aina uudestaan esimerkiksi kaverinkaverille,joka kyllä tunnistaa minut vaikka minä en tunnista häntä :D

On, mutta onneksi enimmäkseen sellainen, että eri ympäristöissä en tunnista. Tätä ehkä edesauttaa se, että en muutenkaan kauheasti katso ihmisiä, koska en itse halua tulla noteeratuksi... Mutta on ihan selkeästi kasvosokeutta minulla ja kuulemma tämä pahenee iän myötä, pelottavaa. Miehiä on minusta vaikeampi erottaa toisistaan kuin naisia. 

Vähän samoja ongelmia. Ollaan asuttu puolitoista vuotta samassa talossa ja ainoastaan yhden pariskunnan voin varmuudella sanoa nähneeni useammkn kuin kerran, kaikki muut rapussa liikkuvat tuntuvat aina täysin vierailta.

Edelliskesänä olin lastenleirillä ohjaajana enkä varmaan koko 5 päivän aikana oppinut kaikkien ryhmän lasten nimiä (40 lasta). Murroiän kynnyksellä olevat tytöt on kaikki samannäköisiä.

Uudessa työpaikassa alkaa nyt parin kuukauden jälkeen muistaa kasvoja mutt nimet ovat täysi mysteeri.

Täällä yksi kasvosokea. En tunnista edes miestäni kasvoista. Vaatteista, hiuksista ja äänestä kyllä. Mutta auta armias jos tulisi kadulla vastaan eri vaatteissa, niin varmasti kävelisin ohi tajuamatta mitään. Tämä on aiheuttanut paljon noloja tilanteita ja hankaluuksia elämän varrella. En tunnista edes omia kasvojani. En millään muista ja hahmota miltä ne näyttävät. Minulla on diagnoosi tästä, samalla diagnosoitiin kun selvitettiin autismikirjon häiriön mahdollisuutta, ja sekin piti paikkansa.

Oppilaiden tunnistaminen ei ole ongelma, sillä käytän istumajärjestystä ja vaadin oppilaita istumaan omalla paikallaan (ainakin tunnin aluksi).

Naapureita en tunnista kuin pienen osan. Mies on tottunut kyllä siihen, että jos joku tulee vastaan kauppakeskuksessa, niin kyselee tyyliin "Mitäs sinne Mäntyrinteen suuntaan kuuluu?", jotta saan jotain apua sen haarukointiin, että ketkä siinä mahtavat meille jutella. Äänestä tunnistan paljon paremmin kuin kasvoista.

Uudelle ystävälleni sanoin, että kotona en muista miltä hän näyttää, vaikka yrittäisin miettiä. Eli jos tulee jossain epätavallisessa paikassa vastaan, niin ei pidä ihmetellä, jos en tunnista.

26 jatkaa, viimeksi syksyllä miehen suvun juhlissa kysyin sanoin miehen serkulle, että me ei varmaan olla tavattu. Serkku kyllä muistutti tavanneensa minut, ja hän onkin suunnilleen ainoa miehen sukulaisista, jonka olen ihan tavannutkin muualla kuin meidän häissä.

Olen onneksi kohtalaisen hyvä päättelemään pienistä keskusteluvihjeistä henkilön nimen tai linkityksen minuun. Samaisissa sukujuhlissa päättelin pöytäseuralaisen olevan miehen serkuista se, joka on minun kanssani samalla alalla, kun osasi kysyä jotain töihin liittyvää. Töissä taas joku tuli kiittämään minua tehdystä hommasta ja päättelin tämän olevan se tyyppi, jonka kanssa olin lähetellyt ahkerasti sähköpostia.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan vielä tuohon elokuvajuttuun, että minä kyllä erotan myös äänistä ja hiuksista ihmisiä, mutta on elokuvia, joissa esim. miehillä on täysin samanlainen hius- ja pukeutumistyyli, niin ihan mahdotonta heitä on erottaa toisistaan, varsinkin, jos illalla myöhään katsoo ja äänet ovat minimissä. Ääniä ei tosin muutenkaan kauhean nopeasti opi tunnistamaan. Voi olla, ettei yhden elokuvan aikana ollenkaan.

Samaa kokemusta kyllä on :D Varsinkin naiset on monesti elokuvissa kuin "samasta muotista", niin hiuksineen, kuin kasvonpiirteineenkin.

Kasvosokea ja asiakaspalvelussa :) Tunnistan ihmisiä esim. liikkeiden, olemuksen, mittasuhteiden ja äänen perusteella. Ja minäkin tunnistan koirat mutta en ihmiskasvoja eli esimerkiksi lemmikit toimivat tällöin ihmisen tunnistamisessa apuna. Ihmiset, joiden kanssa olen paljon tekemisissä, opin vähitellen.

Jostain syystä tunnistan ihmiset kaksiulotteisina eli valokuvista aika hyvin mutta luonnossa 3D:nä ei onnistu :( En ole tutustunut tähän "kasvosokeuteen" sen kummemmin kirjallisuuden kautta, näen sen vain yhtenä ominaisuutenani. Pahimpia tilanteita ovat ne, jolloin sekoitan kaksi eri henkilöä, jotka eivät ulkoisesti edes muistuta toisiaan. Samankaltaisuus perustuu siis vain johonkin muihin ominaisuuksiin, joita käytän tiedostamatta ihmisten tunnistamiseen. Todella hämmentävää.

Kiva kuulla että en ole ainoa :D

Lohdullista,että on muitakin,jotka eivät tunnista läheisiään.Olen pari kertaa säikähtänyt kadulla,kun iso yrmeän näköinen mies on lähestynyt,hyvä etten vaihtanut toiselle puolen tietä.Mies oli veljeni.

Asuin kerran kerrostalossa jossa oli kerran viikossa lenkkisauna. Näin naapurin naista yleensä siellä. tunsin hänet vain alastomana :D

Onko kasvosokeilla yleisesti muutenkin huono muisti?

Itselläni ainakin on, esim. huono nimimuisti, samoin kuin muutenkin hahmotushäiriö, vaikeuksia lukea esim. karttaa. Enkä osaa kartalta osoittaa missä mikin maa on, paitsi ihan nämä meidän naapurimaat ja britannia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kasvosokeilla yleisesti muutenkin huono muisti?

Itselläni ainakin on, esim. huono nimimuisti, samoin kuin muutenkin hahmotushäiriö, vaikeuksia lukea esim. karttaa. Enkä osaa kartalta osoittaa missä mikin maa on, paitsi ihan nämä meidän naapurimaat ja britannia.

Mulla on mielestäni hyvä muisti. Muistan monien asiakkaiden toiset nimet ja osoitteet ja tosi monien ihmisten syntymäpäivät. Muistan myös esim tuoksuja! Muutenkin muistan paljon asioita lapsuudesta asti, laulunsanoja, kaikenmaailman tietoa mitä on vuosien varrella päähän tarttunut. Voin "katsoa" mielessäni esim karttaa tai jotain kirjan sivua. Voin piirtää asunnon pohjapiirroksen jos olen kerran siellä käynyt.. Ehkä mun päähän ei siksi mahdu kasvot. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kasvosokeilla yleisesti muutenkin huono muisti?

Itselläni ainakin on, esim. huono nimimuisti, samoin kuin muutenkin hahmotushäiriö, vaikeuksia lukea esim. karttaa. Enkä osaa kartalta osoittaa missä mikin maa on, paitsi ihan nämä meidän naapurimaat ja britannia.

Mulla ainakin on myös noin,en kyllä tiedä liittyykö kasvosokeuteen vai onko sattumaa. Lisäksi joudun laittamaan pikkujutuistakin muistutuksia puhelimeen.

Huh, on meitä siis enemmänkin :)

Itse kärsin tästä suunnattomasti. Sanonkin usein uusille tuttavuuksille että minulla on tämä ongelma, että ei kannata loukkaantua jos en kaupungilla tunnista. Saatan myös tilaisuuksissa esitellä itseni useamman kerran samoille henkilöille. Ja mun suurin ongelma on miehet, ja lähes kaikki työkaverini kaikista maista ovat miehiä. Mun mielestä kaikki miehet ovat samannäköisiä, vain hyvin poikkeavat henkilöt jäävät mieleen. Naisia tunnistan asteen verran paremmin. 

Joskus olin nuorena rautakaupassa töissä ja päivittäinen ongelma oli se, kun piti asiakkaille lähteä hakemaan jotakin. Esittelin mm. ulko-ovia yhdelle pariskunnalle ja lähdin sitten hakemaan jotain esitettä heille. Kun tulin takaisin, siinä alueella olikin kolme pariskuntaa, eikä minulla ollut hajuakaan kuka ovista oli kysellyt. Niinpä tulin paikalle suureen ääneen kailottaen ja esitettä tuijottaen että TÄÄLLÄ TÄMÄ ULKO-OVIESITE NYT ON! ja katsoin kuka tulee minua kohti. Säälittävää. 

Olen yhden urheiluseuran ikäluokan vastaava, enkä tunnista vanhempia enkä lapsiakaan. Muutamat ovat jääneet mieleen. Ja auta armias jos lapsi tulee kaupassa tmv. vastaan eikä sillä ole edes seuran vermeitä päällä :D. 

Naapurit, keitäs ne nyt olikaan......

Ihan onneton nimimuisti minullakin on. Se on kyllä surkea yhdistelmä, kun ei tunnista kasvoja eikä muista nimiä.

Mutta muuten minulla on kyllä sitten ns. valokuvamuisti. Eli muistan, että se sana mitä tässä nyt haetaan oli siinä kirjan sivulle 49 oikeassa alakulmassa kolmas rivi alhaalta.

Ja ihan tutuimmat kasvot tunnistan sitten kyllä vaikka missä ja miten. Jos lehtikuvassa näkyy veljestäni vain korva, niin huomaan yhdellä vilkaisulla, että tuossa on mun veli. Ja muulle perheelle kun esittelen, niin ne etsii ja etsii, että missä tässä muka näkyy sun veli. On se siinä, vaatteetkin on sen ja tekstissä on julkaistu sen kommenttikin.

Minulla kanssa kasvosokeutta. Ennätykseni aiheesta on kai se, kun tuijotin yhtä lehtikuvaa enkä pystynyt ratkaisemaan, että onko tuo minä. Työpaikalla kerran katsoin ikkunan läpi ratikkapysäkillä seisovaa nuorta miestä ja jouduin kysymään työkavereilta, että onko tuo mun poika. Mulla on myös vaikeaa löytää kartan avulla etsimääni osoitetta, en vaan pysty hahmottamaan, olen jollain lailla suuntavaistoton.

Kumma juttu, että olen pärjännyt opiskeluissa ja työelämässä ihan normaalisti. On kai sitten muita avuja, jotka korvaa puutteet.

Mulla kanssa sama juttu. Pari vuotta sitten menin uuteen naisvaltaiseen työpaikkaan. Tiesin että on vaikeaa muistaa ja tunnistaa ihmisiä. Tein muistiinpanoja hiuksista, yms. Yhden luulin helpoksi. Kirjoitin, että siniset silmälasit. Sillä olikin silmälaseja vaikka kuinka. Ja hiustyylit ja värit vauhtuu. Vaatteetkin vaihtuu...