Lue keskustelun säännöt.
Ennen kauniit, nyt rupsahtaneet naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme!
02.01.2017 |
Vastavetona tuolle ketjulle, jossa on rumia naisia ja millaista kohtelua ovat saaneet miehiltä sen takia.
Kerrotaan tässä kokemuksiamme, että miten miesten ja muidenkin käytös on muuttunut sen jälkeen, kun rupsahdit / vanhenit / et ole enää kaunis.
Itse huomaan sen, että miesten käytös on todella paljon tylympää (asiakaspalvelu), kukaan ei katso pitkään missään, olen ikään kuin näkymätön oli paikkana Ikea tai katu tai mikä tahansa paikka. Ennen ei todellakaan ollut näin.
Kommentit (99)
Nainen on just parhaimmillaan 40-60-vuotiaana, älkää naiset missatko tuota aikaa! t. ihaileva nuorehko mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, joita haittaa näkymättömyys, niin kuinka moni teistä on nuorena ja kauniina hokenut sitä "puen ja meikkaan vain itseäni varten" -mantraa?
Kaikella on aikansa. Myös nuoruudella ja kauneudella. Näin ikääntymisen vaikutuksen kauneuteen jo omassa äidissäni, joten asia ei tullut mulle millään tavalla yllätyksenä. Siinä vaiheessa, kun miesten mielenkiinto ulkonäköäni kohtaan alkoi hiipua, olin jo täyttä päätä luomassa uutta työuraa miesvaltaisella alalla. Siinä missä aiemmin olin saanut positiivista huomiota ulkonäöstäni, aloin saada positiivista huomiota osaamisestani.
En ole huomannut, että asiakaspalvelu olisi huonontunut. Pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä asiakaspalvelijat ajattelevat, että ikäisilläni on enemmän varaa valita, mitä ostavat ja mitä palveluita käyttävät. Ja ikäiseni tietävät jo, mitä haluavat. Mikä ainakin omalla kohdallani pitääkin paikkansa. En ole nuorekas enkä edes yritäkään olla vaan näytän aivan ikäiseltäni. Mulle on joskus sanottu, että mulla on lempeät ja ystävälliset kasvot ja ehkä sen vuoksi en vaikuta nuorten miestenkään silmissä miltään poikapoloisia vokottelevalta puumalta vaan pikemminkin "kummitädiltä". On pelkästään mukavaa, kun voi missä tahansa jutella niin nuorten, ikäisteni kuin itseäni vanhempienkin miesten kanssa ilman, että asiaan vaikuttaisi millään tavalla, että satun olemaan nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon huomannut että mua ei enää niin kiinnosta miesten huomio. Ikää 44 enkä juurikaan kiinnitä huomiota miehiin. En jaksa enää niin hirveästi välittää ulkonäöstäkään. Nuorempana se oli lähes pakonomaista, aina vaatteet ja meikit viimeisen päälle. Meikkaan kyllä ja laitan hiukset jne mutta saatan kulkea myös ilman meikkiä ja tukka äkkiä sitaistulla ponnarilla. Mulle kyllä sanotaan toisinaan että oon kaunis, mutta liekö totta.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani! :D
En koe, että oma elämänlaatuni on mennyt millään tavalla huonompaan suuntaan ulkonäön väistämättömän muuttumisen myötä, vaan aikuistumisen myötä kiinnostuksen kohteet ja painotukset elämässä tuppaavat muutenkin muuttumaan. Nuorena ihminen on epävarmempi itsestään, ja siksi muiden (sekä miesten että naisten) mielipiteillä on silloin enemmän väliä, ja paine näyttää tietynlaiselta on suurempi. Näin aikuisena, itsensä tuntevana ihmisenä sitä osaa jo itsekin päättää, mitä ajattelee ja mikä on itselle tärkeää.
N37
Itse olen 32v, en vielä rupsahtanut mutta huomaan että on tullut sellaisia muutoksia joita ei oikein itsekään huomaa.
Ensinnäkin, pitää laittautua enemmän. Aiemmin saattoi nuorena lähteä ilman meikkiä ulos ja tiesi että näyttää hyvältä. Nykyään peitän ainakin tummat silmänaluset ja yleensä laitan ripsaria ja vähän meikkipohjaa ihon tasoitukseen. Kesällä kun ruskettuu, riittää ripsari ja irtopuuteri, ja yleensäkin vähempi panostus.
Toisekseen, kun laittautuu kunnolla, ei enää saa sellausta "wow"-efektiä mikä tuli nuorempana kun katsoi peilistä. Olen kyllä tyytyväinen itseeni nykyäänkin, mutta jotain on vain muuttunut ja hankala sanoa mitä. :D
Iho on ehkä ohuempi. Juonteita ei sinänsä ole mutta huomaa mihin ne tulevat kun tulevat. Kavsot ovat myös kaventuneet, joka vanhentaa.
Kolmantena, huomaa että miesten huomio on muuttunut, aiemmin kun meni baariin sai siellä huomiota ja iskuyrityksiä kaikilta, 18v-> niin vanhoilta kuin siellä oli. Nykyään eniten flirttiä tulee 30-55v miehiltä. :D
Baarissa en tosin ole käynyt kolmeen vuoteen, koska sain jonkun herätyksen siellä viimeksi katsellessani ympärille. Kaikki olivat nuoria ja selvästi hakemassa jotain, osa ehkä juuri huomiota ja minä olen onnellisesti naimisissa. Tajusin ettei siellä baarissa ole mitään mitä tarvisin.
Iän myötä on siis ulkonäön mukana muuttunut se tarve saada sitä huomiota. Hyvä niin, kauneus kun on katoavaista, jos eläisi pelkän miesten huomion voimalla, jäisi vain luu käteen loppujen lopuksi.
Muuten olen hyvässä kunnossa fyysisesti, jopa paljon paremmassa kuin 10 vuotta sitten ja se tuo myös itsevarmuutta. Kuntoilen ahkerasti ja se on vahvuuteni, joka voiman ja kunnon lisäksi tietysti tuo sitä ulkonäköä ja nuorekkuuttakin. Kasvojahan se ei nuorenna sinänsä, mitä nyt yleisilmeen tekee freesimmäksi. Liikunnan kanssa kuitenkin kannattaa iän myötä muistaa että liiallinen rääkkitreeni ja rasvattomuus vanhentaa. Kohtuullista treeniä, riittävästi unta ja hyvää ruokaa, ei tupakkaa eikä liikaa herkkuja, se lienee kauneudenhoidon salaisuus. Aurinkoa en itse halua välttää, se tuo niin paljon iloa elämään. :)
Mutta loppukaneettina voisin samaistua aiempiin, ehkä sitä muuttuu näkymättömämmäksi jos liikkuu ulkona eikä ole niin laittautunut. Lisäksi saa huomiota vanhemmilta miehiltä (en kyllä tosiaan liiku enää baareissa) ja laittautuminen vaatii enemmän panostusta eikä lopputulos ole enää niin sykähdyttävä kuin aiemmin :D
Mutta tärkeintä onkin löytää se oma vahvuus muista asioista kuin siitä naamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Sepä. Mitä sillä huomiolla oikeasti tekee? Mitä hyötyä siitä on, noin niin kuin konkreettisesti?
Se voi piristää päivää. Tämän voi tiedostaa jopa ilman, että tekisi kaikkensa saadakseen miesten huomion. Minua ainakin piristää, jos joku söpö mies hymyilee minulle. Paitsi jos on sellainen päivä, että minusta jostain syystä tuntuu että mies naureskelee minulle. Vaikka olen erakko enkä etsi parisuhdetta niin en minäkään ole niin jäästä tehty etteikö joskus olisi mukava tietää olevansa ilo edes jonkun miehen silmälle. Joskus, harvemmin kylläkin, on joku minua vanhempi mies sanonut ystävällisen ja mutkattoman kohteliaisuuden ulkonäöstäni vaikkapa töissä muiden kuullen. En näe siinä mitään pahaa.
Juu ei kai siinä mitään pahaa tarvitse ollakaan. Vaikka minusta olisi kyllä vielä mukavampaa, jos ihmisten ystävällisyys toisiaan kohtaan ei olisi ulkonäöstä riippuvaista.
Ystävällisyys on perusasia ulkonäöstä riippumatta, mutta tuskin kukaan pystyy täysin neutraalisti ja tasapuolisesti suhtautumaan kanssaeläjiin siten, ettei ulkonäkö milloinkaan vaikuta omaan käyttäytymiseen. Jos ei tässä maailmassa ihmisten kohtaamisessa olisi mitään muita myönteisiä viestejä toisia kohtaan perustavien hyvien käytöstapojen lisäksi, niin mahtaisiko ihmiskuntaa olla enää olemassakaan. Mistä minä tiedän, haluaako joku ihminen sanoa kohteliaisuuden ulkonäöstäni vain siksi että arvelee etten sellaisia muuten saa keneltäkään? En voi muuta kuin ottaa sen vastaan ilahtuen. Ei tosiaankaan tule mieleen alkaa arvostella sanojaa pinnalliseksi ja valikoivaksi sen takia. Ehkä hän kehaisee muitakin mielellään.
Eihän tuollaista pinnalliseksi arvostelemista kukaan toki ole edellyttänytkään. Kuinka pahoillaan kuitenkaan kannattaa olla sellaisen huomion menettämisestä, joka perustuu yksinomaan ulkonäköön? Tämä ainakin oli oma pointtini.
Aivan. Ja minun pointtini on, että en voi tietää mihin se hymy tai kohteliaisuus perustuu, kyseisen ihmisen haluun ilahduttaa muita vaiko ulkonäkööni.
Oikeasti kauniit naiset eivät kylläkään jää ilman nuortenkaan miesten huomiota ennen viittäkymppiä. Täällä on paljon ulkonäkönsä tuunaajia, joita se ei enää vain samalla tavalla kiinnosta, koska ikääntyessä menee kauemmin aikaa saadakseen ulkonäön kohdalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kauniit naiset eivät kylläkään jää ilman nuortenkaan miesten huomiota ennen viittäkymppiä.
No ei todellakaan pidä paikkaansa. 40 - 50-vuotiaita naisia ei todellakaan katso kukaan alle 35-vuotias kundi. Vaikka ne naiset ois ollu klassisia kaunottaria aikoinaan.
Ajan hammas puree. Ei tarvitse naaman muuttua tai valahtaa kuin muutama milli, niin se jo tekee muutoksen - huonompaan.
Ihmissilmä erottaa millinkin eron kasvoissa.
Minä olin klassinen kaunotar nuorempana, mutta äärimmäinen stressi ja rankat elämänvaiheet, lähes täysi liikunnan puute ja hyvin yksipuolinen ruoka ja univelat ovat tehneet tehtävänsä kasvoihin, huomasin sen noin 37-vuotiaana. Tai tajusin sen siitä viimeistään, kun muutuin näkymättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Rupsahdin 10-11-vuotiaana, kun räjähdysmäisesti alkanut murrosikä teki naamani luustosta oudon ja "naisellinen rasvakerrokseni" ei kertynytkään rintoihin ja reisiin, vaan naamaan ja pieni söpö nykerönenäni kasvoi jäätäväksi potuksi. No, pienemmällä nenällä näyttäisinkin ihan sammakolta...
En nyt mitään iskuyrityksiä tai treffikutsuja kauniina ollessani tietenkään saanut, olinhan vasta alle, tai juuri ja juuri 10, mutta muuten kyllä sain hirveästi kehuja aikuisilta, prinsessa taisi olla yleinen lempinimeni.
Silloin 11-vuotiaana aloin saada sitä poikienkin huomiota - harmi kyllä, että pelkkää negatiivista sellaista. Sinne 16-vuotiaaksi asti sain kuulla olevani ruma vammainen narttu, kunnes menin lukioon, jossa porukka osasi pitää suunsa jo kiinni. Nykyään naamani on vähän kaventunut ja olen erinomainen meikkaaja, joten saan itsestäni melkein taviksen näköisen (nenäni on tosi helppo varjostaa :)). Miehille olen täyttä ilmaa, mutta niitä ruma-kommenttejakaan ei ole yläasteen jälkeen sadellut.
Ehkä olen siinä mielessä etuoikeutettukin, että pääsin rupsahtamaan ennen, kuin ehdin tuudittautua kehuihin ja kauniina olemiseen, niin ei sitten keski-iässä maailma romahda rysähtäen, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät. Voin aina vain kohauttaa olkapäitä ja todeta, että olen joka tapauksessa ruma, oli ryppyjä, tai ei.
N22
Moni nuorena ei minkään näköinen tai lähes ruma nainen on puhjennut kukkaan vasta vanhempana,mutta mistä sitä tietää?
Tuon ikäiseltä alkaa lapsenpyöreys pikkuhiljaa häviämään.
Tiedän useamman naisen mitkä olivat teineinä ja nuorina aikuisina todella kauniita,naisellisia,voisiko sanoa varhaiskypsiä? Ja niillä on ollut alamäki todella jyrkkää ulkonäöllisesti.
Jotkut naiset taas näyttää aina hyviltä,muijan yksi kaveri on tällainen,sai lapsen jo nuorena,vetänyt aina röökiä,ei ikinä harrastanut liikuntaa tai ihmeemmin välittänyt mitä syö ym. Sai toisen lapsen viime vuonna ja muutama kuukausi sen jälkeen siitä ei olisi voinut kukaan sanoa että sillä on useampi lapsikin.
Ikää kohta 40v,saa nähdä milloin alamäki alkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kommentteja, koska itse odotan vain milloin ahdistelu loppuisi. Kovasti olen tehnyt töitä sen eteen:
1. Painoindeksi 35
2. Ei meikkiä
3. Pitkän tukkani pesen 2 krt/vko
4.Perusvaatteet eli farkut ja matalat kengät
5. Ikä 43
6. Pituus 179cm=korsto
Myönnän, hyvä luusto kasvoissa, isot silmät ja täyteläiset huulet yms.
Aivan sama minne menen niin kommentteja ja katseita tulee. Viime viikolla menin yksi ilta nopeasti apteekkiin, niin pari pojannulikkaa yrittivät alkaa puhumaan kädessäni olevasta puhelimesta, tai kuorien väristä-siiis tikusta asiaa...
En edes vastaa katseisiin tai kommentteihin, ärsyttää vaan.
N43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kauniit naiset eivät kylläkään jää ilman nuortenkaan miesten huomiota ennen viittäkymppiä.
No ei todellakaan pidä paikkaansa. 40 - 50-vuotiaita naisia ei todellakaan katso kukaan alle 35-vuotias kundi. Vaikka ne naiset ois ollu klassisia kaunottaria aikoinaan.
Ajan hammas puree. Ei tarvitse naaman muuttua tai valahtaa kuin muutama milli, niin se jo tekee muutoksen - huonompaan.
Ihmissilmä erottaa millinkin eron kasvoissa.
Minä olin klassinen kaunotar nuorempana, mutta äärimmäinen stressi ja rankat elämänvaiheet, lähes täysi liikunnan puute ja hyvin yksipuolinen ruoka ja univelat ovat tehneet tehtävänsä kasvoihin, huomasin sen noin 37-vuotiaana. Tai tajusin sen siitä viimeistään, kun muutuin näkymättömäksi.
Minö en ole koskaan ollut klassinen kaunotar mutta omastakin mielestäni ulkonäköni on jotenkin parantunut iän myötä. Nyt 50 on jo lähempänä kuin 40, mutta miehet kyllä huomioivat minua aika paljonkin positiivisesti. Jopa alle kolmikymppiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 1. kertaa raskaana, 33 v., ja nyt jo tuntuu että kukaan ei enää koskaan kato päältä, ei ees oma mies :/
On muuten säälittävää jos 50 v. naisella ei ole muuta annettavaa kuin rupsahtanut ja tuunattu ulkonäkö, esimerkki: Helena Ahti-Hallberg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten säälittävää jos 50 v. naisella ei ole muuta annettavaa kuin rupsahtanut ja tuunattu ulkonäkö, esimerkki: Helena Ahti-Hallberg.
Helena joutuu tuunaamaan ulkonäköään ammattinsa vuoksi. Ja minusta Helena näyttää aika hyvältä ottaen huomioon, miten vaikeasti hänen kasvonsa ovat vammautuneet hirvikolarissa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommentteja, koska itse odotan vain milloin ahdistelu loppuisi. Kovasti olen tehnyt töitä sen eteen:
1. Painoindeksi 35
2. Ei meikkiä
3. Pitkän tukkani pesen 2 krt/vko
4.Perusvaatteet eli farkut ja matalat kengät
5. Ikä 43
6. Pituus 179cm=korstoMyönnän, hyvä luusto kasvoissa, isot silmät ja täyteläiset huulet yms.
Aivan sama minne menen niin kommentteja ja katseita tulee. Viime viikolla menin yksi ilta nopeasti apteekkiin, niin pari pojannulikkaa yrittivät alkaa puhumaan kädessäni olevasta puhelimesta, tai kuorien väristä-siiis tikusta asiaa...
En edes vastaa katseisiin tai kommentteihin, ärsyttää vaan.
N43
Leikkaa tukka mahd lyhyeksi. Tympeä ilme naamalle ja käytä säkkimäisiä yläosia. Loppuu ne katseet!
En edes seuraa mitään miesten katseita. Olen todella tyytyväinen elämääni, omaan aviomieheeni, lapsiini, työhöni ym. Olen mielestäni edelleenkin ihan yhtä kaunis/ruma kuin ennenkin, mutta minulle on pääasia, että kelpaan miehelleni ihan omana itsenäni, kokonaisuutena. En ole koskaan saanut miestä pelkän ulkonäköni perusteella (vaikka en ole harmaa hiirulainen), vaan minuun on rakastuttu koko persoonani perusteella. Olen iloinen, luova, rakastava ja vahva persoona. En ole mallinukke, vaan olen sielun ja sydämen ruokaa. Tiedän, että minulla ei olisi minkäänlaista pulmaa löytää uutta miestä, jos eroaisin, koska minulla on miesystäviä, jotka arvostavat minua kovasti, mutta aikomuksenani ei ole erota.
Toisin kuin moni täällä, minä nautin vanhempien miesten antamasta huomiosta (asun kyllä vauraassa rantalomakohteessa etelässä). Olen vasta havahtunut siihen.
Omat lapset kun on saanut maailmalle, voi tavallaan sulkea yhdeltä elämänjaksolta oven. Enkä kaipaa sen oven taakse jääneitä miehiäkään. Ehkä se on jonkinlaista vakaantumisen kaipuuta sitten...
N49
Ikääntymisen tuomat rypyt yms. on yksilöllistä. En ole vielä ns. rupsahtanut.
T. 46v.
En ole koskaan polttanut enkä juonut, se varmaankin vaikuttaa paljon.
Arkiliikuntaa ainoastaan, veriarvot hyvät eli terve läski olen.
En ota aurinkoa, koska en halua ihosyöpää.
Niin ja pitkää tukkaani en halua leikata, koska se miellyttää minua itseäni (sekä miehiä 20-80 ikähaarukassa nähtävästi).
71
Eihän tuollaista pinnalliseksi arvostelemista kukaan toki ole edellyttänytkään. Kuinka pahoillaan kuitenkaan kannattaa olla sellaisen huomion menettämisestä, joka perustuu yksinomaan ulkonäköön? Tämä ainakin oli oma pointtini.