Lue keskustelun säännöt.
Ennen kauniit, nyt rupsahtaneet naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme!
02.01.2017 |
Vastavetona tuolle ketjulle, jossa on rumia naisia ja millaista kohtelua ovat saaneet miehiltä sen takia.
Kerrotaan tässä kokemuksiamme, että miten miesten ja muidenkin käytös on muuttunut sen jälkeen, kun rupsahdit / vanhenit / et ole enää kaunis.
Itse huomaan sen, että miesten käytös on todella paljon tylympää (asiakaspalvelu), kukaan ei katso pitkään missään, olen ikään kuin näkymätön oli paikkana Ikea tai katu tai mikä tahansa paikka. Ennen ei todellakaan ollut näin.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut kaunis, mutta koskaan en ole saanut miehiltä niin paljon huomiota kuin nyt viimeisen 1,5 vuoden aikana. Täytän 40 v kuukauden aikana. En tiedä mistä muutos johtuu. Olenko itsevarmempi vai vaan paremmin säilynyt kuin muut samanikäiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ot.
Nuorena miehenalkuna kiusaannuin kovasti, kun eräs lukion maikoistamme tavoitteli selkeästi ja häpeilemättömästi meidän poikapuolisten oppilaiden huomiota.
Ikänsä puolesta hän olisi ollut jotakin äidin ja mummon väliltä - hänellä oli n. 30-vuotias tytär, joka joskus sijaisti äitiään (eikä kyllä ensinkään hakenut poikien huomiota).
Kaiken huippu oli, kun tämä maikka tuli usein "leikillään" istuskelemaan urheilullisten poikien pulpettien kannen kulmalle, suipisteli suutaan ja heilutteli sääriään. Hänen kaula-aukkonsa olivat lähes aina paljon antavampia kuin kenenkään lukiolaistytön. Välillä hän jopa "huolimattomasti" kosketteli poikia, sipaisi hartioista tai hiuksista ohimennen.
Olihan hän rento, hauska ja persoonallinen opettaja, mutta kovin vaivaannuttava aika ajoin. Hän oli sillä tavoin boheemi, että hänen käytöksensä annettiin usein anteeksi. Ehkä nykyisin siihen voitaisiin jopa puuttua, kun kynnykset ovat madaltuneet.
Silloin ei vielä tunnettu nimitystä "puuma", mutta sanakirjaan sen sanan kohdalle pitäisi ehdottomasti laittaa hänen kuvansa.
(jätettyäni lukion kuulin, että hän oli vaihtanut miehensä 15 vuotta nuorempaan).
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää olla tosi ihme vekotin,e ttä saa naisen.
En tajua tätä väitettä. Kun katsoo parisuhteessa olevia miehiä, niin suurin osa ihan tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te naiset pillitätte, aina te miehen saatte, vaikka olisitte kuinka rumia tai vanhoja! toista meillä miheillä, kun ei saa naista vaikka on vielä nuori ja kohtuullisen hyvännäköinenkin. Sellasta naista ookkaan, joka ei kelpais ihan normaalille miehelle, melkoset suohirviötki saa miehen. Miehen pitää olla tosi ihme vekotin,e ttä saa naisen. Ja kun miehellä on ikää yli 40 v ei kelpaa edes vanhalle lihavalle mummolle. Voi vittu tätä elämää.
Jos teille miehille kelpaisi joku muukin, kuin se 16-19-vuotias laiha, pitkäsäärinen, timmi, finnitön, kaunispärstänen, tyhmä, tiukkapilluinen, ruskettunut, isotissinen, keimaileva ja pitkätukkainen sugar baby, niin voisitte ehkä saadakin jonkun. Noita tyttöjä kiinnostaa vain oman ikäiset pojat, siinä syy, kun eivät kiinnostu teistä
Voi, se huomion saaminen miehiltä on niin helppoa!! Kasvattakaa pitkät hiukset, mekko päälle ja korkkarit jalkaan ja vielä sipaisu huulipunaa, se on siinä! Edellyttäen tietysti, että et ole pilannut ulkonäköäsi tupakalla, viinalla ja liikkumattomuudella + runsaalla ylipainolla. Tiedän täkäläisen n. 60-v naisen, joka kääntää edelleen miesten päät, huomaan kun oma miehenikin tätä naista vilkuilee, jos sattuu vaikka kauppaan yhtä aikaa. Monet miehet tykkää vanhemmista naisista jopa eniten.
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää. Tuo höpsötys kuuluukin sinne parikymppisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuoret kilttimiehet edelleen jaksavat tuijottaa kaipaavasti vaikkapa kaupan kassajonossa jopa 49-vuotiasta :D
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Sepä. Mitä sillä huomiolla oikeasti tekee? Mitä hyötyä siitä on, noin niin kuin konkreettisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin nuorena aika kaunis, toisinaan ihan kadullakin miehet kommentoi asiasta, tai vaikka bussipysäkillä.
Nyt olen 42, ja todella rupsahtanut. Multa kuoli mies kun olin 32, ja siitä asti olen alkoholia suurkuluttanut yksinäisyyteen ja suruun. Olen myös lihonut noin 50-kiloisesta 80-kiloiseksi.
Mutta onneksi mua ei ulkonäkö tai miesten huomio kiinnosta enää pätkääkään. Itse asiassa mieheni kuoleman jälkeen oli selvää, että minä en tule enää seksiä tässä elämässä harrastamaan, en vaan pysty siihen muiden kanssa. Ja se päätös on pitänyt. Ihanan vapauttavaa kun on voi olla ruma, kaksoisleukainen läskiakka johon kukaan ei kiinnitä mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te naiset pillitätte, aina te miehen saatte, vaikka olisitte kuinka rumia tai vanhoja! toista meillä miheillä, kun ei saa naista vaikka on vielä nuori ja kohtuullisen hyvännäköinenkin. Sellasta naista ookkaan, joka ei kelpais ihan normaalille miehelle, melkoset suohirviötki saa miehen. Miehen pitää olla tosi ihme vekotin,e ttä saa naisen. Ja kun miehellä on ikää yli 40 v ei kelpaa edes vanhalle lihavalle mummolle. Voi vittu tätä elämää.
Jos teille miehille kelpaisi joku muukin, kuin se 16-19-vuotias laiha, pitkäsäärinen, timmi, finnitön, kaunispärstänen, tyhmä, tiukkapilluinen, ruskettunut, isotissinen, keimaileva ja pitkätukkainen sugar baby, niin voisitte ehkä saadakin jonkun. Noita tyttöjä kiinnostaa vain oman ikäiset pojat, siinä syy, kun eivät kiinnostu teistä
Jaa oon aina katellu suurinpiirtein ikäistäni kumppaniksi, ei oo parinkympin jälkeen kiinnostanu alaikäiset. Ei tarvi olla laiha, tissien koolle ihan sama,s amoin jollekin rusketukselle ja parempi jos ei oo mikään keimailija. Järkee sais oll apäässä ainaki normaalin verran. Mutta ruma tavallinen mies ei ketään kiinnosta ja mitä vanhempi mies on, sitä vähempi kiinnostusta. Oisin ikionnellinen, jos ees kerran joku nainen osoittais kiinnostusta, vaan ei. Itse en enää uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vauva-palstalla roikkuu jotain outoja ukkoja kommentoimassa? VAUVA-palstalla! Get a life!
Haloo!!! Olenko minä nyt merenneito?
-merenneito
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Sepä. Mitä sillä huomiolla oikeasti tekee? Mitä hyötyä siitä on, noin niin kuin konkreettisesti?
Se voi piristää päivää. Tämän voi tiedostaa jopa ilman, että tekisi kaikkensa saadakseen miesten huomion. Minua ainakin piristää, jos joku söpö mies hymyilee minulle. Paitsi jos on sellainen päivä, että minusta jostain syystä tuntuu että mies naureskelee minulle. Vaikka olen erakko enkä etsi parisuhdetta niin en minäkään ole niin jäästä tehty etteikö joskus olisi mukava tietää olevansa ilo edes jonkun miehen silmälle. Joskus, harvemmin kylläkin, on joku minua vanhempi mies sanonut ystävällisen ja mutkattoman kohteliaisuuden ulkonäöstäni vaikkapa töissä muiden kuullen. En näe siinä mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Sepä. Mitä sillä huomiolla oikeasti tekee? Mitä hyötyä siitä on, noin niin kuin konkreettisesti?
Se voi piristää päivää. Tämän voi tiedostaa jopa ilman, että tekisi kaikkensa saadakseen miesten huomion. Minua ainakin piristää, jos joku söpö mies hymyilee minulle. Paitsi jos on sellainen päivä, että minusta jostain syystä tuntuu että mies naureskelee minulle. Vaikka olen erakko enkä etsi parisuhdetta niin en minäkään ole niin jäästä tehty etteikö joskus olisi mukava tietää olevansa ilo edes jonkun miehen silmälle. Joskus, harvemmin kylläkin, on joku minua vanhempi mies sanonut ystävällisen ja mutkattoman kohteliaisuuden ulkonäöstäni vaikkapa töissä muiden kuullen. En näe siinä mitään pahaa.
Juu ei kai siinä mitään pahaa tarvitse ollakaan. Vaikka minusta olisi kyllä vielä mukavampaa, jos ihmisten ystävällisyys toisiaan kohtaan ei olisi ulkonäöstä riippuvaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Sepä. Mitä sillä huomiolla oikeasti tekee? Mitä hyötyä siitä on, noin niin kuin konkreettisesti?
Se voi piristää päivää. Tämän voi tiedostaa jopa ilman, että tekisi kaikkensa saadakseen miesten huomion. Minua ainakin piristää, jos joku söpö mies hymyilee minulle. Paitsi jos on sellainen päivä, että minusta jostain syystä tuntuu että mies naureskelee minulle. Vaikka olen erakko enkä etsi parisuhdetta niin en minäkään ole niin jäästä tehty etteikö joskus olisi mukava tietää olevansa ilo edes jonkun miehen silmälle. Joskus, harvemmin kylläkin, on joku minua vanhempi mies sanonut ystävällisen ja mutkattoman kohteliaisuuden ulkonäöstäni vaikkapa töissä muiden kuullen. En näe siinä mitään pahaa.
Mua piristää enemmän se, että saan katsella nuoria, komeita miehiä! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99% saamistani kauneuskehuista on aina tullut naisilta. Mistähän tämä kertoo... en usko olevani oikeasti kaunis, ainoastaan hyvä meikkaaja. Miehet eivät ole koskaan kiinnittäneet huomiota, korkeintaan katsoneet, naiset puolestaan kehuneet ulkonäköä senkin edestä.
Sivuhuomiona, rumat naiset siinä omassa ketjussaan näköjään kirjoittavat paremmin kuin kauniit tässä. Eikös kauniuden ja älykkyyden pitänyt korreloida?
M35
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona, rumat naiset siinä omassa ketjussaan näköjään kirjoittavat paremmin kuin kauniit tässä. Eikös kauniuden ja älykkyyden pitänyt korreloida?
M35
Sivuhuomiona: se taipuu "kauneuden".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiasia on se, että miesten osoittamalla mielenkiinnolla ei vaan ole enää mitään merkitystä. Pukeudun ja meikkaan miten huvittaa, en siksi, että saisin miesten huomiota, elämässä on niin paljon muuta paljon mielenkiintoisempaa ja tärkeämpää.
Sepä. Mitä sillä huomiolla oikeasti tekee? Mitä hyötyä siitä on, noin niin kuin konkreettisesti?
Se voi piristää päivää. Tämän voi tiedostaa jopa ilman, että tekisi kaikkensa saadakseen miesten huomion. Minua ainakin piristää, jos joku söpö mies hymyilee minulle. Paitsi jos on sellainen päivä, että minusta jostain syystä tuntuu että mies naureskelee minulle. Vaikka olen erakko enkä etsi parisuhdetta niin en minäkään ole niin jäästä tehty etteikö joskus olisi mukava tietää olevansa ilo edes jonkun miehen silmälle. Joskus, harvemmin kylläkin, on joku minua vanhempi mies sanonut ystävällisen ja mutkattoman kohteliaisuuden ulkonäöstäni vaikkapa töissä muiden kuullen. En näe siinä mitään pahaa.
Juu ei kai siinä mitään pahaa tarvitse ollakaan. Vaikka minusta olisi kyllä vielä mukavampaa, jos ihmisten ystävällisyys toisiaan kohtaan ei olisi ulkonäöstä riippuvaista.
Ystävällisyys on perusasia ulkonäöstä riippumatta, mutta tuskin kukaan pystyy täysin neutraalisti ja tasapuolisesti suhtautumaan kanssaeläjiin siten, ettei ulkonäkö milloinkaan vaikuta omaan käyttäytymiseen. Jos ei tässä maailmassa ihmisten kohtaamisessa olisi mitään muita myönteisiä viestejä toisia kohtaan perustavien hyvien käytöstapojen lisäksi, niin mahtaisiko ihmiskuntaa olla enää olemassakaan. Mistä minä tiedän, haluaako joku ihminen sanoa kohteliaisuuden ulkonäöstäni vain siksi että arvelee etten sellaisia muuten saa keneltäkään? En voi muuta kuin ottaa sen vastaan ilahtuen. Ei tosiaankaan tule mieleen alkaa arvostella sanojaa pinnalliseksi ja valikoivaksi sen takia. Ehkä hän kehaisee muitakin mielellään.
Urheilulla ja kasvispainotteisella ruokavaliolla saa nuoruutta "jatkettua.". Täytän kohta 45, mutta saan edelleen paljon huomiota miehiltä - ja tosiaan en pukeudu minihameeseen kuin joskus kesälomalla. Oikea ravinto ja säännöllinen hikiliikunta saavat ihon hehkumaan edelleen, hiukset kiiltämään ja kropan pysymään muodokkaan hoikkana.
Itse asiassa olen nykyään paremman näköinen kuin nuorena - kasvojen luusto on tullut esiin, eivätkä pyöreät lapsenposket enää ole se näkyvin piirre. Urheilu on muokannut kropan paremmaksi, ja oma pukeutumis- ja meikkityyli on löytynyt. On ihanaa olla aikuinen!
Onneksi tässä maassa on runsaasti mummoja ja vaareja, joita voi jututtaa vaikka bussipysäkeillä ja joille uskaltaa hymyillä ilman että heti syytetään iskuyrityksestä tai pinnallisuudesta. :)
Rupsahdin 10-11-vuotiaana, kun räjähdysmäisesti alkanut murrosikä teki naamani luustosta oudon ja "naisellinen rasvakerrokseni" ei kertynytkään rintoihin ja reisiin, vaan naamaan ja pieni söpö nykerönenäni kasvoi jäätäväksi potuksi. No, pienemmällä nenällä näyttäisinkin ihan sammakolta...
En nyt mitään iskuyrityksiä tai treffikutsuja kauniina ollessani tietenkään saanut, olinhan vasta alle, tai juuri ja juuri 10, mutta muuten kyllä sain hirveästi kehuja aikuisilta, prinsessa taisi olla yleinen lempinimeni.
Silloin 11-vuotiaana aloin saada sitä poikienkin huomiota - harmi kyllä, että pelkkää negatiivista sellaista. Sinne 16-vuotiaaksi asti sain kuulla olevani ruma vammainen narttu, kunnes menin lukioon, jossa porukka osasi pitää suunsa jo kiinni. Nykyään naamani on vähän kaventunut ja olen erinomainen meikkaaja, joten saan itsestäni melkein taviksen näköisen (nenäni on tosi helppo varjostaa :)). Miehille olen täyttä ilmaa, mutta niitä ruma-kommenttejakaan ei ole yläasteen jälkeen sadellut.
Ehkä olen siinä mielessä etuoikeutettukin, että pääsin rupsahtamaan ennen, kuin ehdin tuudittautua kehuihin ja kauniina olemiseen, niin ei sitten keski-iässä maailma romahda rysähtäen, kun ensimmäiset rypyt ilmestyvät. Voin aina vain kohauttaa olkapäitä ja todeta, että olen joka tapauksessa ruma, oli ryppyjä, tai ei.
N22