En pysty antamaan itselleni anteeksi/ kännimokat/itsesääli
Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja lukion jälkeen jäin vielä muutamaksi vuodeksi paikkakunnalle asumaan ja lisäksi kaikki kesät olen viettänyt tällä paikkakunnalla.
Sattumoisin kaksikymppisenä tuli juhlittua todella railakkaasti ja vedettyä kuppia kaksin käsin. Olinkin usein ihan kaatokänni-/oksennuskunnossa. Ihanasti vain tässä kyläpahasessa oli vain muutama ravintola, joissa kaikki tutut pyörivät. Ihan kuin koko murrosikä olisi puhjennut itsellä vasta kaksikymppisenä. En murrosikäisenä oikeastaan saanut käydä missään "bileissä", joten ehkä otin tiedostamattani menetetyn ajan takasin. (seli seli) Olen siis mokaillut todella pahasti; tehnyt varmasti kaikki mahdolliset kännimokat mitä voi vain tehdä.En sentään ikinä ollut virkavallan kanssa tekemisissä tai juoksennellut alasti kaduilla mutta muuten on tainnut kaikki mokat käytyä läpi.
En ole vuosiin käynyt tällä paikkakunnalla baarissa tai oikeastaan muutenkaan, koska olen hävennyt niin paljon omaa toimintaani. Nyt sitten kuitenkin jouluna päädyin "olosuhteiden pakosta" tälle paikkakunnalle ja vieläpä baariin. En sentään onneksi ollut missään oksennuskunnossa tai huudellut vieraisiin pöytiin. Lähinnä olen höpötellyt omiani ja kuulostanut varmasti oudolta. Baari oli taas täynnä tuttuja ja olen varmasti järkyttävässä juoppomaineessa, kun vuosia aina samat ihmiset näkivät minut kännissä. Hävettää siis, että miksi en pysynyt poissa tuolta baarista tai edes mennyt sinne selvinpäin. Niin minusta saisi edes kerran eilaisen kuvan.
Jotenkin todella vaikeaa antaa itselleni anteeksi näitä kännimokia mutta mietin, että olenko edes oikeutettu saamaan anteeksi? Vai pitäisikö mun loppuelämäni piehtaroida itsesäälissä, jotta en enää vahingossakaan joisi liikaa? Ehkä siksi nämä mokat tuntuvat erityisen noloilta ja kamalilta, koska olen selvinpäin täysin erilainen kuin kännissä. Enemminkin ujo, varautunut ja herkkä.
Kommentit (12)
Moni kännimokailee, kukaan ei jää niillä historian kirjoihin. Pitäisi olla melko järeää että niistä tulisi legendaa. Sitä paitsi niitten muisteleminen on ihan älyttömän tylsää.
No voi voi kuule, ei siellä kukaan SUN kännimokia muistele. Kaikki vaan häpeävät ja muistelevat omia mokiaan. Vai luuletko, että olet ollut ainoa, joka on ollut kännissä baarissa?
Vierailija kirjoitti:
Moni kännimokailee, kukaan ei jää niillä historian kirjoihin. Pitäisi olla melko järeää että niistä tulisi legendaa. Sitä paitsi niitten muisteleminen on ihan älyttömän tylsää.
Kiitos. Näin olen yrittänyt ajatella mutta tuntuu, että kaikki kyllä muistavat omat mokailuni. Olen mennyt jopa niin pitkälle tässä häpeässä, että olen ajatellut jossakin kohtaa muuttavani takaisin tälle paikkakunnalle ja perustavani perheen. Mutta mietin, että sitten tulevat lapset joutuvat kärsimään ja aletaan juoruamaan, että ne ovat sen "juopon" lapsia. Kuulostaa varmasti aivan sairaalta mutta niin paljon nuo vanhat asiat edelleen kummittelevat. Toivoisin vain, että joku vastaavaa kokenut lohduttaisi ja sanoisi kuinka itse on vain naureskellut vastaaville jutuille. Ap
Minulla on samanlainen tarina. Minulla oli ylitiukka kuri kotona, joten kun muutin omilleni, lähti mopo lapasesta täysin. Olin vapaa, kukaan ei enää määräillyt minua. Tuli sekoiltua oikein urakalla. :/ Hävettää vieläkin, vaikka näistä viimeisimmistä kännisekoiluista on aikaa varmaan 4 vuotta... Ei auta muu kuin parantaa tapansa ja yrittää jättää ne vanhat muistot taakseen. Itse en enää juo känniin asti, ikinä. Tiedän, että siitä ei seuraa mitään hyvää, joten rajoitan omaa juomistani. Näin ainakin estän sen, että tulisi uusia noloja kännisekoilumuistoja hävettäväksi. Olen myös yrittänyt etsiä ympärilleni uusia ihmisiä, jotka eivät tiedä sekoiluistani. Näin pääsen irti ryyppärin leimasta.
Vierailija kirjoitti:
Moni kännimokailee, kukaan ei jää niillä historian kirjoihin. Pitäisi olla melko järeää että niistä tulisi legendaa. Sitä paitsi niitten muisteleminen on ihan älyttömän tylsää.
No itseasiassa... moni on kyllä jäänyt kännimokailuillaan mieleen. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen tarina. Minulla oli ylitiukka kuri kotona, joten kun muutin omilleni, lähti mopo lapasesta täysin. Olin vapaa, kukaan ei enää määräillyt minua. Tuli sekoiltua oikein urakalla. :/ Hävettää vieläkin, vaikka näistä viimeisimmistä kännisekoiluista on aikaa varmaan 4 vuotta... Ei auta muu kuin parantaa tapansa ja yrittää jättää ne vanhat muistot taakseen. Itse en enää juo känniin asti, ikinä. Tiedän, että siitä ei seuraa mitään hyvää, joten rajoitan omaa juomistani. Näin ainakin estän sen, että tulisi uusia noloja kännisekoilumuistoja hävettäväksi. Olen myös yrittänyt etsiä ympärilleni uusia ihmisiä, jotka eivät tiedä sekoiluistani. Näin pääsen irti ryyppärin leimasta.
Mietin vielä, että luullankohan että olen 16-vuotiaasta asti ryypännyt. Kerran sain siis kaksikymppisenä kuulla miten olen 16-vuotiaana ollut juomassa. Vaikka siis oikeasti join koko yläasteen aikana muutaman siiderin. Silloin kun kaikki muut luokkalaiset örvelsivät niin itse istuin kotona. Mutta ne kaksi kertaa, kun olen alkoholia silloin juonut niin ovat nekin tallentuneet toisten mieleen. Ap
Suomessa tuollaiselle idioottimaiselle eläimellisyydelle lähinnä naureskellaan hyvänä juttuna. Jossain sivistysmaassa koko perhettäsi katsottaisiin kieroon, mutta täällä juoppojen luvatussa maassa sinulle on korkeintaan hyötyä siitä, ette osaa käyttäytyä.
Olitko joku siideripissis, joka antoi kaikille halukkaille humalassa?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tuollaiselle idioottimaiselle eläimellisyydelle lähinnä naureskellaan hyvänä juttuna. Jossain sivistysmaassa koko perhettäsi katsottaisiin kieroon, mutta täällä juoppojen luvatussa maassa sinulle on korkeintaan hyötyä siitä, ette osaa käyttäytyä.
Ehkä näin.
Oletko mokaillut vai jakanut perssettä koko kylälle? :D Jos jakari, niin tietysti sinulle naureskellaan. Miehet lisäksi vertailevat kokemuksiaan panemisistasi.
Äh, pysy pois sieltä ja unohda koko juttu.