Lue keskustelun säännöt.
Miten rakastaa lapsessa olevia toiselta vanhemmalta perittyjä piirteitä, joita ei voi sietää!!??
01.01.2017 |
Hirveän ristiriitainen tilanne! Voisitteko neuvoa, miten pystyisin rakastamaan lapsiani kokonaisuudessaan, myös niitä piirteitä, joita en heidän isässään edelleenkään todellakaan arvosta enkä rakasta.
Olen omalla esimerkilläni koettanut näyttää kunnollisen ihmisen mallia ja se on osin onnistunutkin. Toisen vanhemman malli puskee kuitenkin näköjän ihan väkisin läpi etenkin hänen kanssaan samaa sukupuolta olevista lapsista. Ja se on kaikilla mittapuilla huono malli: alkoholismia ja epäluotettavuutta muunmuassa, joita en vaan mitenkään pysty rakastamaan ja hyväksymään, edes omissa lapsissani.
Tietenkin haluaisin rakastaa lapsiani sellaisina kuin he ovat, mutta en vaan pysty.
Oletan, että muutkin ovat havainneet jälkikasvussaan ikäviä piirteitä, joissa on otettu mallia toiselta vanhemmalta. Miten olette niihin suhtautuneet? Miten oppineet rakastamaan? Tai mitä tässä pitäis tehdä?
Kommentit (51)
Täällä kysyy neuvoja ja tuleekin sitten haukutuksi ja mollatuksi *huokaus
Lukekaa nyt edes ALOITUS kunnolla, niin selviää, ettei ole kysymys pikkulapsista ja ettei lasten isää olla lapsille haukuttu, ainoastaan realiteetit on todettu ja nekin lasten toimesta.
Mielestäni en ole huono vanhempi siksi, että pohdin tällaisia asioita ja koetan ymmärtää mistä on kysymys ja olen huolissani lapsistani ja heidän meemiperimästään. Jos joku todella on sitä mieltä, että tämä on kauheaa, niin ihmettelen omaa tietoisuudentasoanne.
Niin kukaan muuko ei tunnusta inhoavansa lapsissaan sellaisia piirteitä, joita inhoaa (ex)puolisossaan ja miettivänsä omaa rakkaudellisuuttaan ja kykyään hyväksyä lapsiaan just sellaisina kuin ne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisten kavereiden kanssa lapset liikkuvat? Jos lapset ovat nyt teini-ikäisiä, eiköhän kavereilta tule taipumus alkoholiin.. tuossa iässä ihan normaalia, en huolestuisi jos ei ihan rappiolle ala painumaan.
No alkoholi ei varsinaisesti ole se ongelma, lapset inhoavat alkoholia, koska ovat nähneet miten typeräksi ihmiset muuttuvat, eivätkä sitä käytä.
Ongelma on luonteenpiirteet ja käytösmallit, jotka ovat isältä peruja, alkoholin vaikutuksesta johtuvat tai ei, joita lapset ovat selkeästi omaksuneet. Asenne, epäterve suhtautuminen tiettyihin asioihin (alkoholia lukuunottamatta), ymmärrys siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei, arvomaailma...
TÄSSÄ, LUKEKAA TUO! Apeen lapset inhoavat alkoholia. Silti hänen tekstistä sai vaikutuksen että ovat pahimpia juoppoja ikinä, isänsä kanssa.
Pahoittelen, että olet jostain saanut sellaisen käsityksen. En ole mielestäni kirjoittanut mitään sellaista, mikä viittaisi siihen, että lapset käyttäisivät alkoholia, ainoastaan heidän isänsä.
Sanottakoon se nyt sitten vielä: Lapseni ovat teini-ikäisiä, mutta he eivät käytä alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisten kavereiden kanssa lapset liikkuvat? Jos lapset ovat nyt teini-ikäisiä, eiköhän kavereilta tule taipumus alkoholiin.. tuossa iässä ihan normaalia, en huolestuisi jos ei ihan rappiolle ala painumaan.
No alkoholi ei varsinaisesti ole se ongelma, lapset inhoavat alkoholia, koska ovat nähneet miten typeräksi ihmiset muuttuvat, eivätkä sitä käytä.
Ongelma on luonteenpiirteet ja käytösmallit, jotka ovat isältä peruja, alkoholin vaikutuksesta johtuvat tai ei, joita lapset ovat selkeästi omaksuneet. Asenne, epäterve suhtautuminen tiettyihin asioihin (alkoholia lukuunottamatta), ymmärrys siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei, arvomaailma...
TÄSSÄ, LUKEKAA TUO! Apeen lapset inhoavat alkoholia. Silti hänen tekstistä sai vaikutuksen että ovat pahimpia juoppoja ikinä, isänsä kanssa.
Pahoittelen, että olet jostain saanut sellaisen käsityksen. En ole mielestäni kirjoittanut mitään sellaista, mikä viittaisi siihen, että lapset käyttäisivät alkoholia, ainoastaan heidän isänsä.
Sanottakoon se nyt sitten vielä: Lapseni ovat teini-ikäisiä, mutta he eivät käytä alkoholia.
Ahaa, nyt luin itse oman aloitukseni ja todella kyllä siitä voi vetää johtopäätöksen, että alkoholismia olisi lapsillakin. Ei ole. Isä juo ja käyttäytyy kuin alkoholisti. Lapset ovat nähneet alkoholistin käytösmallia ja asennetta, mutta eivät siis itse käytä alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat nähneet alkoholistin käytösmallia ja asennetta, mutta eivät siis itse käytä alkoholia.
Nyt alkaa mennä jo todella kummalliseksi eli et sidä lapsissasi sitä että he näkevät isän alkoholistina mutta eivät omaksu hänen käyttäytymistään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin millaisista malleista, arvoista, tavoista yms on kyse. Uskon että monen kääntöpuolena voi olla hyviä asioita. Ehkä sinä et kykene niin näkemään...
Kaksinaamaisuus: esittää yhdelle yhtä ja toiselle toista. Isänsä tekee siis sen ihan tietoisesti ja hämmästyttävän laskelmoidusti. Tekee sitä siis myös lapsille, josta sen ovat huomanneetkin.
Epäluuloisuus kaikkia ja kaikkea kohtaan, taipumus riidan haastamiseen ihan tietyistä asioista, tietyntyyppinen uhkailu, periaatteessa hanttiin laittaminen ihan naurettavuuksiin saakka, tietyntyyppinen kiristäminen, tietyn tyyppinen vastuunvälttely, tietyntyyppinen valehtelu, passiivisagressiivisuus, etc.. isoja ja pieniä juttuja, listaa voisi jatkaa..... Lapset osittain tunnistavat itsessään näitä, mutta mitä he niille voivat?
Minkä ihmeen tietyntyyppinen? Ja lapset tunnistaa itsessään....
Olet siis iskostanut heidän mieleen, että ovat pahoja - kuten isäkin.
Häpeä. Kyllä nyt syypää on äiti. Rakkaudeton kasvuympäristö.
Noi sinun kuvaamasi tietyntyyppiset piirteet kuulostaa olevan vain tietyntyyppisen äidin harjoittamaa henkistä väkivaltaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei nyt vaan olisi vika ihan omissa kasvatusmetodeissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat nähneet alkoholistin käytösmallia ja asennetta, mutta eivät siis itse käytä alkoholia.
Nyt alkaa mennä jo todella kummalliseksi eli et sidä lapsissasi sitä että he näkevät isän alkoholistina mutta eivät omaksu hänen käyttäytymistään?
En ole ap, mutta oletpa ärsyttävä saivartelija...etkö tosiaan muka ymmärrä mitä tuolla tarkoitetaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän ap sinua. Itselläni omassa tyttäressä häiritsee juurikin ne kaikkein rasittavimmat luonteenpiirteet, joita en voinut isässäänkään sietää(olemme eronneet). Lapsi on perinyt isältään toki hyviäkin puolia, mutta ne tietyt...aargh! Meillä tyttö on siis esim. erittäin herkkä ympäristölleen ja on toisin kuin isänsä opetettu hillitsemään impulsiivisia tunnereaktioita, joita meteli, muut ihmiset, muutokset ym. helposti aiheuttavat. On ollut kyllä tekemistä ja välillä hänellä yhä edelleenkin temperamentti kuohuu yli, mutta on iän myötä paljon rauhoittunut. Tyttö näyttää tunteensa, sekä hyvät että huonot erittäin selvästi ja olen tehnyt paljon töitä ensinnäkin siinä, että tytöstä ei tulisi samanlaista raivopäätä kuin isänsä, myös siinä, että pystyn hänen temperamenttinsa hyväksymään. Neuvoa en osaa antaa muuta, kuin että kärsivällisyyttä ja ymmärrystä peliin. Kannusta ja tue kaikkea hyvää lapsessa, äläkä koskaan palkitse negatiivista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ap sinua. Itselläni omassa tyttäressä häiritsee juurikin ne kaikkein rasittavimmat luonteenpiirteet, joita en voinut isässäänkään sietää(olemme eronneet). Lapsi on perinyt isältään toki hyviäkin puolia, mutta ne tietyt...aargh! Meillä tyttö on siis esim. erittäin herkkä ympäristölleen ja on toisin kuin isänsä opetettu hillitsemään impulsiivisia tunnereaktioita, joita meteli, muut ihmiset, muutokset ym. helposti aiheuttavat. On ollut kyllä tekemistä ja välillä hänellä yhä edelleenkin temperamentti kuohuu yli, mutta on iän myötä paljon rauhoittunut. Tyttö näyttää tunteensa, sekä hyvät että huonot erittäin selvästi ja olen tehnyt paljon töitä ensinnäkin siinä, että tytöstä ei tulisi samanlaista raivopäätä kuin isänsä, myös siinä, että pystyn hänen temperamenttinsa hyväksymään. Neuvoa en osaa antaa muuta, kuin että kärsivällisyyttä ja ymmärrystä peliin. Kannusta ja tue kaikkea hyvää lapsessa, äläkä koskaan palkitse negatiivista käytöstä.
Kiitos vastauksesta! Arvelinkin, etten varmasti ole ainoa.
Kyllä kärsivällisyyttä ja opettelua tässä on vaadittu. Ja lapset ovat toki oppineet hyviäkin tapoja ja ovat todella fiksuja. Silti olevan vaan todella huolissani, kun tuntuu se opittu malli olevan vettä sakeampaa.. Ollaan paljon puhuttu lasten kanssa käyttäytymisestä ylipäätään, miten toimitaan, mikä on hyväksi ja mikä ei. Ihmettelevät ääneen, miksi faija toimii kuten toimii. Osittain ymmärtävät, kun on puhuttu, että hänellä on tuollainen luonne ja asenteet kehittyneet ehkä tietyistä syistä, jotka lapset kyllä ymmärtävät. Enemmän ymmärrystä kuin tuomintaa ollaan harjoitettu keskusteluissa, vaikka teinit nyt haluavatkin tiettyjä piirteitä tuomita todella ankarastikin. Ja se se sitten ristiriitaista onkin, kun huomaavat itsessään sitä samaa... Ja minä huomaan.. Ja huolestun.
Koetan valaa heihin uskoa, että ovat fiksumpia ja heidän ei tarvitse esim. valehdella, kun voivat sanoa rohkeasti totuudenkin. Mutta kyllä mua huolettaa huomata, ettei niin aina kuitenkaan käy. Ja en voi sitä rakastaa.
On muuten eri asia tehdä tyhmästi kuin olla tyhmä. Tätä olen korostanut. Välillä on vaan vaikea eritellä, että jos ihminen vaikka kieroilee, niin onko hän silloin luonteeltaan kiero? Teinien kanssa saa näistä keskustella ja perustella paljon...........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina lapsi ei myöskään ole huonon kasvatuksen uhri vaan voi oireilla vanhemmista riippumattomien asioiden vuoksi. Itse olin todella vaikea teini ja nuoti aikuinen ja jouduin varhaislapsuudessa perhetutun hyväksikäyttämäksi. Harmittaa vieläkin kokevatkohan vanhemmat syyllisyyttä ja luulevatko he olleensa huonoja vanhempia. Eivät vieläkään tiedä hyväksikäytöstä.
TÄSSÄ, LUKEKAA TUO! Apeen lapset inhoavat alkoholia. Silti hänen tekstistä sai vaikutuksen että ovat pahimpia juoppoja ikinä, isänsä kanssa.