Muuten lähes täydellinen mies mutta hän ei vetoa minuun seksuaalisesti.
Mitenköhän juttu voisi toimia.
Olen kai melko pinnallinen ja mietin mitä muut ajattelevat jos esittelisin miehen.
Tiedän, todella paskamaista ajattelua.
Suuri ikäerokin liittyy asiaan.
Muuten meillä menee todella hyvin.
Hän on fiksu ja ihana. Todella ihastuttava ja karismaattinen sivistynyt mies.
Molemmat olemme rakastuneita ja onnellisia, että tässä kävi näin.
Epäröin kuitenkin. Koska hän ei nyt vain satu olemaan mikään komistus ja vatsaakin on kertynyt aikalailla.
Olemme fyysisesti aivan vastakohdat.
Niin, että meitä varmasti tuijotettaisiin kaduilla.
Pidän kyllä hänestä sellaisenaan ja näen seksikkäitäkin piirteitä mutta silti jotenkin inhottaa ajatus, että olisimme oikeasti yhdessä sekä harrastaisimme säännöllisesti seksiä.
En tiedä pystynkö pakottamaan itseni rakastumaan myös hänen ulkonäköönsä.
Voiko siinä edes onnistua tai onko siinä saatika mitään järkeä..?
Harmi kun en pysty täysin nauttimaan koska olen kai niin pinnallinen. Tai sitten olemme vain liian erilaisia.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen mukaan on kyllä aika harvinaista löytää sekä henkisesti että fyysisesti itselle sopiva mies. Omassa tuttavapiirissä näitä on löytynyt lähinnä tosi kauniille naisille.
Oma kokemus on että ihmiset etsivät liian usein vain jotain kenen kanssa seurustella ja kiirehtivät liikaa. Ripustautuvat ensimmäiseen vaihtoehtoon. Harrastuspiireistä löytyy usein itselleen sopivia kumppaneita kun ollaan kiinnostuneita samoista asioista. Lisäksi olen huomannut että jotkut ovat ihan liian vaativia, siis jos huomaavat jonkun pienenkin virheen he turhautuvat, mutta kyse saattaa olla (ainakin näissä tapauksissa mitä tiedän) jostain mielenterveysongelmasta. Tietenkin hyvännäköisellä ihmisellä on varaa valita, mutta omaa ulkonäköään on helppo kohentaa meikillä, vaatteilla ja kampauksella, niin kuin suurin osa ihmisistä tekee.
Joo-o. Mä olen ollut kymmenen vuotta sinkkuna enkä halua olla enää päivääkään. Olen yrittänyt sekä etsimällä että etsimättä löytää sen miehen, jonka kanssa synkkaisi niin henkisesti kuin seksuaalisestikin ja koska sellaista ei ole löytynyt, on pakko tyytyä siihen, mitä saa jos ei halua olla lopun ikäänsä yksin. En todellakaan ole ollut liian hätäinen. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan kaikille naisille ei riitä hyvää miestä, ei sille vaan voi mitään.
Mistä etsit miehiä? Onko sinulla paljon ystäviä, ja onko ne pelkästään naispuolisia vai kaveeraatko myös miesten kanssa? Lähestytkö itse kiinnostavaa miesehdokasta vai odotatko että hän hoitaa asian? Pidätkö ulkonäöstäsi huolta? Oletko liian vaativa taikka vaikea ihminen? Nämä kysymykset heräsivät mieleen.
Joo-o. Mä olen ollut kymmenen vuotta sinkkuna enkä halua olla enää päivääkään. Olen yrittänyt sekä etsimällä että etsimättä löytää sen miehen, jonka kanssa synkkaisi niin henkisesti kuin seksuaalisestikin ja koska sellaista ei ole löytynyt, on pakko tyytyä siihen, mitä saa jos ei halua olla lopun ikäänsä yksin. En todellakaan ole ollut liian hätäinen. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan kaikille naisille ei riitä hyvää miestä, ei sille vaan voi mitään.