Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että aina pilaan kaiken sairaudellani :(
31.12.2016 |
Uuden vuoden aatto. Mulla oksettava olo, paha ahdistus ja pelko päällä. Kärsin siis ahdistuneisuushäiriöstä ja oksentamispelosta. Välillä hyviä kausia ja välillä näitä huonoja.
Taas meni mönkään suunnitelmat että olis lasten kans ollu kivaa puuhastelua luvassa, mutta ei. On heillä toki isä, mutta eihän se oo sama ku ei koko perheenä voida touhuta. Mä makaan sohvalla ja itku herkässä ja hirvee pelko, jos tää olo mahatautia eikä "vaan" paniikkia.
Miten te muut, joilla jotain sairauksia/vaikeuksia? Miten pärjäätte? Miten selitätte lapsille?
Kommentit (54)
Jos sinä aikuinen ihminen - järjellä - tiedät, että sun ahdistus on kuvitelmaa, niin sä sillä samaisella järjellä nostat itses ylös sieltä sohvalta ja osallistut toimintaan. Jos sitten tulee 'oksu' tms. ni mitäs siitä? Maailma pyörii vielä senkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Kyllä nyt aikuinen ihminen yhden oksentamisen kestää. Mitä sulle siitä vois tapahtua? Tai mitä sitten jos oksennat? Sä et voi sille yhtään mitään, vaikka kuinka itkisit ja maksaisit paikoillaan. Nauti elämästä. Ainut kuka tohon sun ahdistukseen ja pelkoon voi vaikuttaa - on sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ei tommonen ahdistuneisuushäiriö mikään oikea sairaus ole koska sen saa hakattua ihmisestä ulos. Jos tulee joku oikea hätä niin se sohvalla kyyryssä uliseminen unohtuu. Siksi. Paljonko luulet että on ahdistuneisuusHÄIRIÖN esiintyvyys Aleppossa?
Oletpas epäempaattinen ihminen. Ja ahdistuneisuushäiriö on varmaan yleisempi Aleppossa. Olet aika omituinen ihminen jos kuvittelet että psyykkisiä sairauksia voi parantaa hakkaamalla.
Olet aika omituinen ihminen jos luulet että ahdistuneisuushäiriöstä voi parantua voivottelemalla ja makaamalla peiton alla. Aikuinen ihminen voi ihan itse,usko tai älä,vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Ahdistukseen ei tarvi kadota ja jäädä vellomaan,se on vain tunne.
Kaikkia ajatuksia ei tarvi ruokkia eikä antaa kaikille tunteille valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minullakin on paha oksennuspelko. Se johtuu lapsena sairastetusta leukemiasta ja sen hoidosta.
Minulla oli ollut vatsatauti viimeksi yli 10 vuotta sitten. Sitten sain äkäisen vatsataudin ja huomasin ettei tämä mukavaa ole muttei tähän nyt kuolekaan.
Lähde vaan reippaasti ulos, älä ihan turhaan pelkää. Jos sinulla on lapsia, on varmaan jotain pahoinvointiakin raskausaikana ollut.
Älä sääli itseäsi vaan tee parhaasi ennenkaikkea itseäsi kohtaan näillä korteilla mitkä sulla on.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Vaikka tämä saattaa kuulostaa julmalta viestiltä, on se totta. Psyykkiset häiriöt ovat oikeita sairauksia, mutta moneen niistä voi myös omalla toiminnalla vaikuttaa. Minullakin on ollut jonkun asteista ahdistusta, oli lyhyt aika elämässä jolloin ahdistus oli isompi ja elämää haittaava asia. Minulle oli erityisen tärkeää, kun ymmärsin terapiassa, että ahdistukseen ei kuole. Ennen minulla oli tapana ahdistua lisää ahdistuksesta. Ahdistus sai minut panikoimaan ja haluamaan ulos tilanteesta. Nyt osaan ajatella, että ahdistus kuuluu elämään. Joskus ahdistaa ja se on perseestä, mutta maailma ei kaadu siihen. Ahdistus menee ohi. Nykyään selviydyn ahdistuksesta parhaiten niin, että alan tekemään jotain, enkä keskity ahdistukseen. Menen vaikka kävelylle, katson elokuvaa, teen palapeliä. Ahdistus menee ajan myötä itsessään ohi, eikä pahene kun en keskity siihen. Mikään meditaatio tms. ei myöskään minulla toimi sillä hetkellä kun ahdistus on päällä, koska pelkkä oleminen vaan lisää ahdistusta, jonkun asian tekeminen saa ajatukset muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Mutta kun väitit, että jos ap:lla olisi oikea murhe, niin tuota oksennusahdistusta ei edes tulisi. Eihän se niin mene. Ihmisillä on oikeita murheita ja oikeita asioita ja niiden lisäksi voi murehtia kaikkea mitä ei ole, kuten vaikkapa sairauksien pelko.
Mutta joo, samaa mieltä siinä, että ei se peiton alla parane se olemattoman sairauden pelko (ja tässä tapauksessa se oksennustaudin pelko).
Mulla paniikkihäiriö ja fobia on herännyt aina, kun elämässä on ollut todella iso perusturvaa järisyttävä murhe (vanhemman kuolemansairaus, kuolema ja katoaminen). Ja uutisten mukaan noissa pakolaisissa on keskivertoväestöä enemmän mielenterveyssairauksia.
Kun paniikki ja pelko on akuutti, minua ei saisi sairaalaan edes syöpähoitoihin tai leikkaukseen, vaikka oma elämä olisi vaakalaudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Mutta kun väitit, että jos ap:lla olisi oikea murhe, niin tuota oksennusahdistusta ei edes tulisi. Eihän se niin mene. Ihmisillä on oikeita murheita ja oikeita asioita ja niiden lisäksi voi murehtia kaikkea mitä ei ole, kuten vaikkapa sairauksien pelko.
Mutta joo, samaa mieltä siinä, että ei se peiton alla parane se olemattoman sairauden pelko (ja tässä tapauksessa se oksennustaudin pelko).
Ihmisellä on rajallinen määrä aivokapasiteettia. Jos joutuu aktiivisesti pelkäämään jotain suurta,todellista uhkaa esim.sota-aikana ja keskittymään selviytymiseen, harvemmin jaksaa pelätä enää oksentamista. Asiat asettuvat ns.oikeisiin mittasuhteisiin. Sikäli joku isompi murhe tms.joka pakottaisi toimimaan ja selviytymään,voisi auttaa. Ei jäisi aikaa ja voimia lietsoa tuota turhaa pelkoa ja paniikkia ja keskittyä siihen. Tätä tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sairaus, jonka takia liikkuminen on rajoitettua ym. Eipä muuta kun eletään sitten sen ehdoilla. Läheisiä sairaus risoo ja ahdistaa ja osin onkin piirit vaihtuneet sen myötä. Lapsi kai on tottunut, ei valita kun ei muusta tiedä... Mulle sairaus aiheuttaa turhautumista ja syyllisyyttä. Pakko vaan jaksaa silti jotenkin.
Se on kyllä yksi riesa lisää miten muut reagoi ja sitten saa potea syyllisyyttä siitäkin. Ihankuin sairaudessa ei olisi jo tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voispa kuolla ettei tarvitsisi elää sitä kevättalven pelkoa...
Ihminen voi suggeroida itseään. Kun hokee itselleen joka päivä "kun olen niin sairas", niin sairaana pysyykin.
Puhu itsellesi kauniisti, että "vaikka on välillä hankalaa, noin pääpiirteittäin asiat on kuitenkin hyvin", tms. positiivista.
Ajatuksilla on valtava voima.
Yritä olla siirtämättä omaa ahdistusta lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Mutta kun väitit, että jos ap:lla olisi oikea murhe, niin tuota oksennusahdistusta ei edes tulisi. Eihän se niin mene. Ihmisillä on oikeita murheita ja oikeita asioita ja niiden lisäksi voi murehtia kaikkea mitä ei ole, kuten vaikkapa sairauksien pelko.
Mutta joo, samaa mieltä siinä, että ei se peiton alla parane se olemattoman sairauden pelko (ja tässä tapauksessa se oksennustaudin pelko).
Ihmisellä on rajallinen määrä aivokapasiteettia. Jos joutuu aktiivisesti pelkäämään jotain suurta,todellista uhkaa esim.sota-aikana ja keskittymään selviytymiseen, harvemmin jaksaa pelätä enää oksentamista. Asiat asettuvat ns.oikeisiin mittasuhteisiin. Sikäli joku isompi murhe tms.joka pakottaisi toimimaan ja selviytymään,voisi auttaa. Ei jäisi aikaa ja voimia lietsoa tuota turhaa pelkoa ja paniikkia ja keskittyä siihen. Tätä tarkoitin.
Minun kokemukseni taas on se, että kun elämässä on jotain tosi isoa pahaa, alat pelätä hysteerisesti vaikka kissoja tai muuta irrationaalista, koska et voi päästä pelkoasi ja suruasi valloilleen sen todellisen syyn suhteen, koska se on sillä hetkellä liian rankka käsiteltäväksi ja pitää pysyä toimintakykyisenä. Pelko ja ahdistus projisoidaan sijaiskohteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Mutta kun väitit, että jos ap:lla olisi oikea murhe, niin tuota oksennusahdistusta ei edes tulisi. Eihän se niin mene. Ihmisillä on oikeita murheita ja oikeita asioita ja niiden lisäksi voi murehtia kaikkea mitä ei ole, kuten vaikkapa sairauksien pelko.
Mutta joo, samaa mieltä siinä, että ei se peiton alla parane se olemattoman sairauden pelko (ja tässä tapauksessa se oksennustaudin pelko).
Ihmisellä on rajallinen määrä aivokapasiteettia. Jos joutuu aktiivisesti pelkäämään jotain suurta,todellista uhkaa esim.sota-aikana ja keskittymään selviytymiseen, harvemmin jaksaa pelätä enää oksentamista. Asiat asettuvat ns.oikeisiin mittasuhteisiin. Sikäli joku isompi murhe tms.joka pakottaisi toimimaan ja selviytymään,voisi auttaa. Ei jäisi aikaa ja voimia lietsoa tuota turhaa pelkoa ja paniikkia ja keskittyä siihen. Tätä tarkoitin.
Minun kokemukseni taas on se, että kun elämässä on jotain tosi isoa pahaa, alat pelätä hysteerisesti vaikka kissoja tai muuta irrationaalista, koska et voi päästä pelkoasi ja suruasi valloilleen sen todellisen syyn suhteen, koska se on sillä hetkellä liian rankka käsiteltäväksi ja pitää pysyä toimintakykyisenä. Pelko ja ahdistus projisoidaan sijaiskohteeseen.
Toki voi käydä näinkin.
Edelleen silti ajattelen että tähänkin auttaa kun tiedostaa sen että on normaalia tuntea voimakastakin ahdistusta ja surua tuollaisessa tilanteessa. Ymmärtää että ahdistuksen syy on muualla kuin niissä "kissoissa" ja pyrkii hallitsemaan sitä. Usein ahdistuksen takana on joku ihan muu tunne,jota ei uskalla kohdata. Jos ei tunteita uskalla kohdata vaan tukahduttaa ne tai päästää ne vyöryämään täysin hallitsemattomasti,ei hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Mutta kun väitit, että jos ap:lla olisi oikea murhe, niin tuota oksennusahdistusta ei edes tulisi. Eihän se niin mene. Ihmisillä on oikeita murheita ja oikeita asioita ja niiden lisäksi voi murehtia kaikkea mitä ei ole, kuten vaikkapa sairauksien pelko.
Mutta joo, samaa mieltä siinä, että ei se peiton alla parane se olemattoman sairauden pelko (ja tässä tapauksessa se oksennustaudin pelko).
Ihmisellä on rajallinen määrä aivokapasiteettia. Jos joutuu aktiivisesti pelkäämään jotain suurta,todellista uhkaa esim.sota-aikana ja keskittymään selviytymiseen, harvemmin jaksaa pelätä enää oksentamista. Asiat asettuvat ns.oikeisiin mittasuhteisiin. Sikäli joku isompi murhe tms.joka pakottaisi toimimaan ja selviytymään,voisi auttaa. Ei jäisi aikaa ja voimia lietsoa tuota turhaa pelkoa ja paniikkia ja keskittyä siihen. Tätä tarkoitin.
Mikä ihmeen sotafetissi sinulla on? Voi olla että sota karsii populaatiosta heikompia yksilöitä, mutta sodasta palaavat ihmiset ovat tunnetusti psyykkisesti huonokuntoisia, ja voivat vaikka käydä ihmisten kimppuun ilman mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Höpö höpö. Se voi olla joku selvittämätön trauma taikka sitten puhtaasti fyysinen juttu elimistössä joka ne oireet aiheuttaa.
Miten pystyit oksennuspelkoisena tekemään lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuohon auta mikään muu kuin siedätyshoito ja ahdistuksen hallinta.
Itse lietsot itsesi tuohon tilaan,vaikka voisit vaikuttaa asiaan.
Ahdistus voi tulla päälle, mutta voit tietoisesti opetella olemaan pelkäämättä sitä. Mitä sitten, vaikka ahdistaa? Keskity muihin asioihin. Mitä sitten,vaikka oksentaisit? Maailma ei siihen lopu. Otapa nyt vastuuta vähän ja älä vaan ajelehdi marttyyrina ahdistuksen aalloilla, lapsesi kärsivät.
Valitettavasti on ihan totta että esim.sodan syttyminen,nälänhätä tms.OIKEA huoli saisi tuollaiset turhat ahdistukset paranemaan. Ahdistut koska sulla on varaa siihen eikä oikeita,tarpeeksi isoja huolia.T. Ex-ahdistushäiriöinen,nykyään vain lieviä oireita
Monilla on kyllä ihan oikeitakin huolia ja rankkoja elämäntarinoita. Niistä voi puhjeta sitten ihan ahdistuneisuushäiriö, että vähän joka asia ahdistaa tai pelottaa, eikä vain ne todellisetkin siinä. Kokemusta on.
Joo, koettu on. Silti en parantunut ahdistuneisuushäiriöstä voivottelemalla ja makaamalla uhrina peiton alla,kuvitellen etten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Mutta kun väitit, että jos ap:lla olisi oikea murhe, niin tuota oksennusahdistusta ei edes tulisi. Eihän se niin mene. Ihmisillä on oikeita murheita ja oikeita asioita ja niiden lisäksi voi murehtia kaikkea mitä ei ole, kuten vaikkapa sairauksien pelko.
Mutta joo, samaa mieltä siinä, että ei se peiton alla parane se olemattoman sairauden pelko (ja tässä tapauksessa se oksennustaudin pelko).
Ihmisellä on rajallinen määrä aivokapasiteettia. Jos joutuu aktiivisesti pelkäämään jotain suurta,todellista uhkaa esim.sota-aikana ja keskittymään selviytymiseen, harvemmin jaksaa pelätä enää oksentamista. Asiat asettuvat ns.oikeisiin mittasuhteisiin. Sikäli joku isompi murhe tms.joka pakottaisi toimimaan ja selviytymään,voisi auttaa. Ei jäisi aikaa ja voimia lietsoa tuota turhaa pelkoa ja paniikkia ja keskittyä siihen. Tätä tarkoitin.
Minun kokemukseni taas on se, että kun elämässä on jotain tosi isoa pahaa, alat pelätä hysteerisesti vaikka kissoja tai muuta irrationaalista, koska et voi päästä pelkoasi ja suruasi valloilleen sen todellisen syyn suhteen, koska se on sillä hetkellä liian rankka käsiteltäväksi ja pitää pysyä toimintakykyisenä. Pelko ja ahdistus projisoidaan sijaiskohteeseen.
Toki voi käydä näinkin.
Edelleen silti ajattelen että tähänkin auttaa kun tiedostaa sen että on normaalia tuntea voimakastakin ahdistusta ja surua tuollaisessa tilanteessa. Ymmärtää että ahdistuksen syy on muualla kuin niissä "kissoissa" ja pyrkii hallitsemaan sitä. Usein ahdistuksen takana on joku ihan muu tunne,jota ei uskalla kohdata. Jos ei tunteita uskalla kohdata vaan tukahduttaa ne tai päästää ne vyöryämään täysin hallitsemattomasti,ei hyvää seuraa.
Niin. Kun se olisikin noin helppoa. Tajuan kyllä, että "kissapelkoni" on järjellä ajateltuna naurettava, mutta kuka kertoisi sen kehollenikin? Edelleen elämä jatkuu niin, että muuten olen normaali, mutta fobia rajaa tietyt osat elämästä pois ja invalidisoi. Jostain luin, että taistele ja pakene on pelon normaalein ilmentymä. Jähmettyminen on vaikeampi hoitaa ja käsitellä. Tästä oli syksyllä Hesarissa artikkeli. Psykologi/psykiatri totesi monen jäävän ilman apua ja pahimmillaan syrjäytyvän. En ole saanut edes toimivaa lääkettä, joten olen ilman.
Oletpas epäempaattinen ihminen. Ja ahdistuneisuushäiriö on varmaan yleisempi Aleppossa. Olet aika omituinen ihminen jos kuvittelet että psyykkisiä sairauksia voi parantaa hakkaamalla.