Lue keskustelun säännöt.
Mistä opettajan tekemästä/aikaansaamasta jutusta koulussa sinulle jäi pahimmat traumat?
31.12.2016 |
Minulla tuli siitä, kun meidän hyvin pienellä ala-asteella luokkien 3-6 matematiikkaa opetti sellainen opettaja, joka rakasti yllättäviä matematiikan/kertotaulun pistokokeita. Hän saattoi esimerkiksi maantiedon tunnin päätteeksi (pieni koulu, opetti montaa ainetta) pitää luokalle testin, jossa kysyi jokaiselta vuorollaan jonkun matematiikan laskun, ja oikein vastannut sai lähteä välitunnille/syömään, kun taas väärin vastanneen tai liian kauan miettineen piti jäädä paikalleen odottamaan, että toisella kierroksella kysytään uusi lasku, mihin piti vastata. Päässä laskettuna. Nopeasti. Koko luokan tuijottaessa. Moni tietenkin nauroi ja pyöritteli silmiään, kun olisi tiennyt vastauksen mitä toinen ei saanut suustaan. Ja ne tietyt matikassa/päässälaskussa hyvät oppilaat olivat aina ekana ulkona/ruokalassa. Itse olin paitsi ujo, myös oikeasti kaikkea muuta kuin matemaattisesti lahjakas, joten menin ihan lukkoon noissa tilanteissa, ja olin aina niitä, jotka istuivat kahdenkin kysymyskierroksen jälkeen vielä luokassa. Tässä kohtaa opettaja tietenkin jo sääli, ja kysyi jotain tyyliin 2x2, mihin häpeissäni sopersin vastauksen ja pakenin itku kurkussa ulos.
Ja kyseinen opettaja tosiaan teki näitä tosi monessa yhteydessä, saattoi esim. liikuntatunnilla (kyllä, opetti myös liikuntaa) pistää kaikki tekemään pururatalenkin, eikä päästänyt tietystä kohtaa pururataa eteenpäin ennen kuin vastasi laskuun oikein. Ja taas jono muita luokkalaisia takana pyörittelemässä silmiään, että vastaa nyt, niin mekin päästään.
Menen vielä aikuisiälläkin ihan lukkoon, jos joku kysyy minulta jossain yhteydessä jotain yksinkertaistakin päässälaskua.
Kommentit (101)
Eräs miesopettaja, nykyisin sen koulun rehtori, oli jokseensakin uskonnollinen ja arvomaailmansa vanhahtava, vaikka hän ei vanha ollutkaan. Tytöt eivät saaneet valita teknisiä töitä, kosla tytöille ne eivät sopineet. Jos joku valinnaisena sen kaikesta huolimatta valitsi, hän määräsi jonkun pojan vahtimaan tai antoi tehdä vain hyvin vähäisiä töitä esim hiontaa. Samainen opettaja ei päästänyt minua pelaamaan jääkiekkoa edes vanhempieni ostettua minulle hokkarit, koska tytöt nyt vaan ei pelaa jääkiekkoa. Kaiken huipuksi hän sanoi minulle että älä mene lukioon, tytöt ei pärjää matematiikassa. Noh, valmistuin lopulta rakennusinsinööriksi kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti ekaluokan alussa (olin 6v.) sain vesirokon ja olin viikon kotona. Tein ensin matikan läksyt mutta innostuttuani teinkin koko kirjan. Äitini tarkasti laskut ja kaikki oli oikein. Äiti oikein kehui ja sanoi että opettaja olisi mielissään.
VÄÄRIN. Opettaja oli todella, hyvin vihainen. Hän huusi minulle että mitä minä kuvittelen tekeväni koko lopun lukuvuotta? Jouduin kumittamaan kaikki vastaukset. Ei suostunut edes tarkastamaan onko ne oikein. Itkin ja kumitin.
Siitä lähtien olen vihannut matikkaa. Ja koulua. Ja kaikkia opettajia. Terveisiä Merja-opelle.
Vaikkapa opettajan monistamia lisätehtäviä joka tunnilla? Kumittamaan tehdyt tehtävät pois?
Anteeksiantamaton ääliö ko opettaja.
Olisi lahjakkaan lapsen kannattanut vaihtaa koulua ja kertoa syy (opetuksen taso todella ala-arvoisen heikko).
Itse sain trauman musiikinopettajan lähentelyn ja lääppimisen vuoksi. Olin 10-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vaikkapa opettajan monistamia lisätehtäviä joka tunnilla? Kumittamaan tehdyt tehtävät pois?
Anteeksiantamaton ääliö ko opettaja.
Olisi lahjakkaan lapsen kannattanut vaihtaa koulua ja kertoa syy (opetuksen taso todella ala-arvoisen heikko).
Tämä on suoraan 90-luvun alun lähiökoulusta. Liikunnassa ja piirrustuksessa sai pärjätä mutta kaikessa muussa menestyminen oli jotenkin epäilyttävää. Varsinkin jos olit poika.
En kyllä tiiä, kuulostaako tää ulkopuolisen korviin niin kauheelta, mutta mulle se oli. (Koulukiusaamistausta, epäilty masennus & sosiaalisten tilanteiden pelko)
Lukion ensimmäisellä tai toisella luokalla meidän piti pitää esitelmä jostakin 2. maailmansodan aikaisesta henkilöstä. Tehtiin kaverin kanssa oikein hieno Powerpoint -esitys, mutta kummatkin meistä oli tosi ujoja ja luokan edessä esiintyminen hirvitti molempia.
No, vihdoinkin tuli se päivä, jolloin piti esittää. Menin tietenkin lukkoon, rupesin änkyttämään ja ääni värisi. Vedettiin kuitenkin ihan loppuun asti. Opettaja päätti sitten möläyttää koko luokan kuullen takarivistä: "Ainoa hyvä puoli tässä esityksessä oli toi teidän Powerpoint. Oli tosi surkea ja huono esitys (tmv)." Loukkaannuin tietysti ja menin tunnin jälkeen vessaan itkemään.
Ja mulle on monta vuotta toitotettu, että esiintymispelosta pääsee eroon vaan esiintymällä. Nyt mä en pidä sitä edes vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekö ihan oikeasti olette sitä mieltä, että yhden opettajan tekemä virhe kaikuu muidenkin opettajien työssä? Toivottavasti ette vie omia ikäviä traumojanne lapsenne ajatusmaailmaan. Se olisi epäreilua.
Ja näin opettajana kyllä tunnen aikamoista voimattomuutta jos kollegani on töpännyt ja hänen virheensä seuraukset ovat automaattisesti myös minun vikani.
Mitäpä siinä sitten enää itseänsä ilmeisesti puolustelemaan...
Terveisin,
Opettaja minäkinMissä näin on väitetty?
Lähinnä ajattelin kun parin opettajan kommentit täällä saanut vaan alapeukutusta.
Ja tuollaisella logiikalla ajatteleva opettaa meidän tulevaisuudentoivoja!
Ala-asteella äidinkielen tunnilla piti aina lukea kirjasta joku kappale ääneen tai oli tehty esitelmä joka piti lukea koko luokan edessä,ja lukemisen jälkeen opettaja tuumas että ei saanut mitään selvää sun lukemisesta.
Ja sit ala-asteella oli talvisin aina pipopakko,vänkäsin opettajalle vastaan että en laita pipoa.no opettajahan hermostu tästä niin et tarttu kurkusta kiinni.Rehtorin piti tulla rauhoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka täällä on koko opettajakuntaa haukkunut? Sori jos mulla on mennyt ohi.
Opettaja syötti ala-asteella mulle väkisin lohilaatikkoa. Juu olin kauhean huono syömää ja elin koulussaa näkkärillä mutta kyllä se minusta oli liiottelua kun puristi poskia niin että oli pakko raottaa suuta ja työnsi ruokaa mun suuhun. Oksensin sitten hänen syliin ja sain siitäkin huudot.
Eikusten korvaanhan tää voi vaikuttaa pieneltä mutta kyllä se sillä hetkellä oli kamala kokemus.
Ja ei, en suostu syömään vieläkään lohilaatikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja ei tehnyt mitään kun koko luokka rupesi haukkumaan minua ja itkin. Opettaja vain katsoi vierestä hiljaa.
Meillä oli todella tiukka ja välillä ihan hölmö opettaja. Saattoi meille suuttuessaan viskoa kirjoja ulos ikkunasta ja haetuttaa niitä meillä, juoksuttaa rangaistukseksi ympäri koulurakennusta ja laulukokeet tehtiin aina luokan edessä. Silloin päätin että minusta tulee opettaja, joka ei ole samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kansakoulussa aivan ihana opettaja, tämä tapahtui siis 60-luvun lopulla. Kyseessä oli isäni armeijakaveri. Mm. kerran leikimme ilmeisesti jotain kisailua, jossa yhtenä osana oli, että kolmen oppilaan piti piirtää silmät sidottuina liitutaululle koira 10 sekunnissa. Olen muutenkin huono piirtämään, enkä siinä aikaslotissa saanut muuta kuin vedettyä kaarevan viivan. No, opettajapa keksi, että kyseessä on puun takana piilossa olevan koiran häntä.
Minullakin on kokemus tuosta ruuan pakkosyöttämisestä. Olikohan se 80-luvulla ihan yleinen linjaus kouluissa, että oppilaiden syömiseen oli jotenkin pakko puuttua niin voimakkaasti? Ruokaa oli pakko ottaa, vaikka ei ollut aikomustakaan syödä sitä. Näkkärillä olisin selvinnyt ihan hyvin. Jossain vaiheessa jokainen oppilaskin oli vuorollaan ruokalassa ns. ruokajärkkärinä, jonka tehtäviin kuului mm. sen vahtiminen, ettei kukaan jätä ruokaa. Tämän homman sitten kukin hoiti vaihtelevalla totisuudella. Itse en ruvennut puuttumaan mihinkään. Tuli kehiteltyä kaikenlaisia salakuljetuskonsteja ruuan poisviemiseksi. Ne silloin käytössä olleet muoviset maitoannospurkit olivat ihan käteviä siihen tarkoitukseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo opettajan harrastamat matematiikan pistokokeet on itsellekin tuttuja, ja aiheutti pelkoa koko ainetta kohtaan. Opettaja oli eläkeikää lähestyvä mieshenkilö, joka tenttasi vaikeita kysymyksiä erityisesti niiltä, joiden matematiikan taidot ei olleet parhaat mahdolliset. Sitten kun ei osannut vastata, koko luokka nauroi tai opettaja sanoi jonkin nöyryyttävän kommentin. Itselle aiheutui tästä jonkinlainen jumi koko matematiikkaa kohtaan.
Toinen oli se, kun liikuntatuntien jälkeen opettaja tuli suihkutilaan mukaan ja katsoi vieressä, kun jokainen pesee itsensä. Ei saanut suihkurauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti ekaluokan alussa (olin 6v.) sain vesirokon ja olin viikon kotona. Tein ensin matikan läksyt mutta innostuttuani teinkin koko kirjan. Äitini tarkasti laskut ja kaikki oli oikein. Äiti oikein kehui ja sanoi että opettaja olisi mielissään.
VÄÄRIN. Opettaja oli todella, hyvin vihainen. Hän huusi minulle että mitä minä kuvittelen tekeväni koko lopun lukuvuotta? Jouduin kumittamaan kaikki vastaukset. Ei suostunut edes tarkastamaan onko ne oikein. Itkin ja kumitin.
Siitä lähtien olen vihannut matikkaa. Ja koulua. Ja kaikkia opettajia. Terveisiä Merja-opelle.
No ei sitä nyt kirjaa mennä loppuun tekemään, samassa tahdissa mennään.
ymmärrän opettajan kannan - hänelle tulee ongelmia, koska noin massiivinen eriyttäminen ei onnistu. Mutta silti on ihan väörin, että lahjakkaimmat eivät saa edetä. Oma poikani lasku ekaluokalla kertolaskuja ja neliöjuuri. Ehdotin, että saisi osallistua jonkun ylemmän luokan matikan tunneille. Ei käynyt. Ja siihen se matikkainnostus sitten tyssäsikin.
Tuutikki
Mistäkö? Oma hikipinkoiluni loppui siihen, kun olin panostanut kokeisiin enemmän kuin koskaan ennen, lukenut nuppi savuten, pärjäsin kokeessa loistavasti, mutta ope ei omien sanojensa mukaan voinut antaa ansaitsemaani hyvää numeroa, koska se ei sopinut gaussiin käyrälle? Ts. oppilasjoukossa ei voi olla kuin x määrä jotka saavat kokeesta kympin = teoria, ja jotta voi noudattaa tätä teoriaa, täytyy arvostella epäloogisesti, ts. pudottaa hyvin pärjänneiden arvosanoja. Tosin myöhemmin on ilmennyt, että on myös anomalioita, esim. jos käyrän mukaan 30 vain viisi voi saada parhaan arvosanan ja pisteytyksen jälkeen heitä onkin 7, niin se on vain poikkeus säännöstä, jos et pysty todistamaan väärinkäytöstä, lunttaamista tms.
Uimatunti syvässä altaassa. Pidin altaan reunasta kiinni ja opettaja tuli yhtäkkiä irroittamaan käteni jolloin jouduin kokonaan veden varaan. Lähestulkoon hukuin kun jalat eivät yltäneet pohjaan ja tilanne oli niin yllättävä.
Ei nyt traumaa, mutta joskus joutunut tosi noloon tilanteeseen. Meillä oli sellainen tiukka ja vanhanaikainen opettaja joskus. Tein kerran virheen tehtävässä mitä en kunnolla ymmärtänyt. Hän otti luokan eteen, piti kädestä kiinni ja alkoi käymään karkealla tavalla virhettä läpi muiden edessä. En tiedä tehtiinkö ennen vanhaan sellaista, mutta typerää käytöstä nykyisin opettajalta.
Kannattaa lukea Kari Uusikylän Hyvä, paha opettaja. Itse sain jo nuorena (aivan teininä) siitä paljon apua ja lohdutusta. Oma ala-asteaikani oli aivan helvettiä opettajan vuoksi. Lapsena saadut koulutraumat jäävät selkärankaan, auktoriteetin aiheuttama häpeä tai väkivalta alisteiseen asemaan pakotettua oppilasta kohtaan on erityisen vakavaa, sillä lapsen mieli on herkkä eikä se osaa erotella mikä on väärin ja mikä ei. Lopputulos on liian helposti se, että lapsesta kasvaa arka, oma-aloitteellisuutta pelkäävä ja heikkoitsetuntoinen. Opettajalla on äärettömän, uskomattoman paljon valtaa suhteessa oppilaisiinsa varsinkin alakoulussa. Aikuisena ne traumat eivät tuntuisi yhtä pahalta, mutta lapsi on LAPSI. Itse en vielä aikuisiälläkään ole itsestäni varma ja uskon aina ylempää tahoa. Minulla tosin vaikutti sekin, ettei ollut suojaavia tekijöitä, kuten vanhempia, jotka olisivat opettaneet minun arvoni. Traumat ovat todellisia, puhumalla ja tunnustamalla ne oikeiksi ne voivat alkaa parantua. Tärkeää on tajuta omien lasten kohdalla, että myös 2000-luvulla on ongelmia, varmasti myös 2010-luvulla. Paljon puhutaan siitä miten oppilaat ovat hirveitä, mutta ei saa unohtaa, että löytyy myös paljon opettajia, jotka ovat sairaita ja käyttävät sairaita "opetus"metodeja, joista edes kaikkein vahvimmat eivät selviä vahingoittumattomina.
t. eräs 2000-luvulla koulunsa käynyt, alakoulussa opettajan toimesta pakkosyötetty, nolattu, julkisesti häpäisty, pilkattu ja haukuttu, sienillä heitelty ja pitkiä aiheettomia saarnoja huonosta käytöksestä (!!!) saanut.