Mistä opettajan tekemästä/aikaansaamasta jutusta koulussa sinulle jäi pahimmat traumat?

Ala-asteella olisi pitänyt laulaa luokan edessä. Sain mielummin jälki-istuntoa. Nyt, 40 vuotta myöhemmin, olen alkanut haaveilemaan, että menisin laulutunnille.

Koulun pakolliset hiihtokilpailut (joka vuosi viimeinen sija) ja liikuntatunnilla joukkueen muodostaminen siten, että kapteenit valitsivat joukkueen (jäin aina viimeiseksi).

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuli siitä, kun meidän hyvin pienellä ala-asteella luokkien 3-6 matematiikkaa opetti sellainen opettaja, joka rakasti yllättäviä matematiikan/kertotaulun pistokokeita. Hän saattoi esimerkiksi maantiedon tunnin päätteeksi (pieni koulu, opetti montaa ainetta) pitää luokalle testin, jossa kysyi jokaiselta vuorollaan jonkun matematiikan laskun, ja oikein vastannut sai lähteä välitunnille/syömään, kun taas väärin vastanneen tai liian kauan miettineen piti jäädä paikalleen odottamaan, että toisella kierroksella kysytään uusi lasku, mihin piti vastata. Päässä laskettuna. Nopeasti. Koko luokan tuijottaessa. Moni tietenkin nauroi ja pyöritteli silmiään, kun olisi tiennyt vastauksen mitä toinen ei saanut suustaan. Ja ne tietyt matikassa/päässälaskussa hyvät oppilaat olivat aina ekana ulkona/ruokalassa. Itse olin paitsi ujo, myös oikeasti kaikkea muuta kuin matemaattisesti lahjakas, joten menin ihan lukkoon noissa tilanteissa, ja olin aina niitä, jotka istuivat kahdenkin kysymyskierroksen jälkeen vielä luokassa. Tässä kohtaa opettaja tietenkin jo sääli, ja kysyi jotain tyyliin 2x2, mihin häpeissäni sopersin vastauksen ja pakenin itku kurkussa ulos.

Ja kyseinen opettaja tosiaan teki näitä tosi monessa yhteydessä, saattoi esim. liikuntatunnilla (kyllä, opetti myös liikuntaa) pistää kaikki tekemään pururatalenkin, eikä päästänyt tietystä kohtaa pururataa eteenpäin ennen kuin vastasi laskuun oikein. Ja taas jono muita luokkalaisia takana pyörittelemässä silmiään, että vastaa nyt, niin mekin päästään.

Menen vielä aikuisiälläkin ihan lukkoon, jos joku kysyy minulta jossain yhteydessä jotain yksinkertaistakin päässälaskua.

Tästä kyllä paistaa niin läpi se, miten on taas joku sadisti päässyt toteuttamaan itseään! Yök ja hyi tuollasille " opettajille"!!

Vierailija kirjoitti:

Koulun pakolliset hiihtokilpailut (joka vuosi viimeinen sija) ja liikuntatunnilla joukkueen muodostaminen siten, että kapteenit valitsivat joukkueen (jäin aina viimeiseksi).

Joo meillä oli sama näiden kanssa. Onneksi myöhemmin noista hiihtokisoista tuli meillä sellaisia, että vain halukkaat osallistuivat, muut saivat kannustaa, mennä kävelylle tms. Tosin jostain syystä tuosta joukkueiden jaosta ei ikinä opettajilla sytyttänyt, että aika syjivä menetelmä.

Ihme asioista tekin traumatisoidutte.

T. Opettaja

Heti ekaluokan alussa (olin 6v.) sain vesirokon ja olin viikon kotona. Tein ensin matikan läksyt mutta innostuttuani teinkin koko kirjan. Äitini tarkasti laskut ja kaikki oli oikein. Äiti oikein kehui ja sanoi että opettaja olisi mielissään.

VÄÄRIN. Opettaja oli todella, hyvin vihainen. Hän huusi minulle että mitä minä kuvittelen tekeväni koko lopun lukuvuotta? Jouduin kumittamaan kaikki vastaukset. Ei suostunut edes tarkastamaan onko ne oikein. Itkin ja kumitin.

Siitä lähtien olen vihannut matikkaa. Ja koulua. Ja kaikkia opettajia. Terveisiä Merja-opelle.

Vihasin vuosia juoksemista. Joka vuosi oli luokkien väliset kisat, mitkä sisälsi mm nopeusjuoksun ja 800m juoksun. Olin luokkani lyhin ja paksukin vielä eli olin aina viimeinen

Ei mulle jäänyt koulusta mitään traumoja, opettajien tekemisistä tai muustakaan. Pelkkiä mukavia, nostalgisia muistoja vain. Viihdyin koulussa tosi hyvin.

Valitettavasti opettajakaan ei voi aina miellyttää kaikkia. Jotkut asiat, joita luokassa tehdään, ovat toisista kivoja ja toisista kamalia. On ikävää, että joku traumatisoituu, mutta opekin on vain ihminen. Yhden open tekemä virhe ei voi mustamaalata kaikkia muitakin planeetan opettajia.

Totaalinen välinpitämättömyys. Jostain syystä ajauduin ujon ja hiljaisen kiltin tytön rooliin ja sitä kautta kiusatuksi koulussa. Oikeasti en olisi halunnut tuota roolia, vaan tukea sosiaalisiin taitoihin, joita ei kotona opetettu ja ennen kaikkea kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Heti ekaluokan alussa (olin 6v.) sain vesirokon ja olin viikon kotona. Tein ensin matikan läksyt mutta innostuttuani teinkin koko kirjan. Äitini tarkasti laskut ja kaikki oli oikein. Äiti oikein kehui ja sanoi että opettaja olisi mielissään.

VÄÄRIN. Opettaja oli todella, hyvin vihainen. Hän huusi minulle että mitä minä kuvittelen tekeväni koko lopun lukuvuotta? Jouduin kumittamaan kaikki vastaukset. Ei suostunut edes tarkastamaan onko ne oikein. Itkin ja kumitin.

Siitä lähtien olen vihannut matikkaa. Ja koulua. Ja kaikkia opettajia. Terveisiä Merja-opelle.

No ei sitä nyt kirjaa mennä loppuun tekemään, samassa tahdissa mennään.

Ala-asteella tuli ilmoitus että opettajamme "Reino" lopettaa joten luokka puolitetaan ja yhdistetään rinnakkaisluokille, olisiko ollut 3 luokalla?

Uusi opettaja oli siis ollut oman luokkansa kanssa ekaluokasta asti eikä todellakaan ollut hyvillään 10 ylimääräisestä, uudesta oppilaasta.

Heti ensimmäisellä tunnilla hän totesi että katsotaanpas onko näistä uusista oppilaista mihinkään, onko se "Reino" osannut teitä opettaa. Hän tiedusteli, milloin aamulla pestään hampaat. Me uudet vilkuilimme hermostuneena toisiamme, viimein rohkein poika nosti kätensä varovasti ylös.

Opettaja: Niin, sinä vaaleapuseroinen poika?

Poika: (epävarmana, hiljaa): Aamiaisen jälkeen?

Opettaja: (nauraa) Väärin! Silloinhan harjaisit hapoilla!

Koko luokka räjähti nauramaan. Ilmeisesti hampaat kuuluu pestä ennen aamiaista joidenkin mystisten happojen takia. Enpä muista sen pojan sen koommin viitanneen :D Hitto se opettaja rääkkäsi meitä!

Syytettiin koulukiusaamisesta. Olin yksin lapsena tilanteessa jossa opettajani, kuraattori ja "kiusaamani" tytön isä kuulustelevat minua asioista joita en ollut edes tehnyt.

Itkin tietenkin hysteerisesti, tyttökin oli samassa tilassa mutta ei sanonu mitään, ei häneltä kysytty mitään. Jälkeenpäin äitini soitti opettajalle että miksi häntä ei kutsuttu tilanteeseen ja samalla opettaja myönsi tilanteen liioittelun ja virheensä. Minä en saanut keneltäkään aikuiselta anteeksipyyntöä.

Se tyttö oli kamala kaikille ja epäreiluutta kohdatessaan kertoi kaiken äidilleen joka kiersi kylällä muille huutamassa lapsensa kiusaamisesta...

En siis tosiaankaan tarkoittanut tätä aloitusta mitenkään yleistämiseksi, että kaikki opettajat ovat traumoja aiheuttaneita kiusaajia. Ajatukseni oli, että tästä voisi myös olla hyvä keskustella ja purkaa ja tuoda näkökulmaa, koska koulukiusaamisesta saman ikäisten oppilaiden toimesta puhutaan paljon, mutta opettajien joskus tahallisistakin inhottavuuksista yleensä ei. On myös hyvä muistaa, että jokaisella on se ihan oma mittapuunsa sille mistä jää trauma/mikä jää vaivaamaan, joten on tosi röyhkeää vähätellä toisten kokemuksia. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Totaalinen välinpitämättömyys. Jostain syystä ajauduin ujon ja hiljaisen kiltin tytön rooliin ja sitä kautta kiusatuksi koulussa. Oikeasti en olisi halunnut tuota roolia, vaan tukea sosiaalisiin taitoihin, joita ei kotona opetettu ja ennen kaikkea kavereita.

Miten teillä ei sosiaalisia taitoja oppinut? Ajettiinko kaikki vieraat huutamalla pois vai muuten vain normeja vierastitte. Kun niitä taitoja ei opeteta erikseen, ne opitaan ja päätellään ihan itse.

Aikanaan luku uuden alussa opettaja sanoi että kaikista pidemmistä poissaoloista pitää tuoda vanhempien kyselylappu sille ajalle. Oltiin lähdössä lomalle ja tarvitsin viikon vapaata ja äiti käski kysymään opettajalta etukäteen että onko meillä kokeita jne sillä ajanjaksolla jotta tietää pitääkö meidän siirtää viikkoa. Yritin äidille selittää tuosta mutta sanoi että kysyä nyt aina saa noista että jos ei mitään ole niin sitten tehdään lappu.

Menin tunnin aluksi kysymään opettajalta asiasta ja tämä opettaja äyskäisee etää eikö hän vuoden alussa jo sanonut että kaikista tuodaan lappu! Yritin selittää että ei tämä mun kysely luvan pyytäminen ole vaan kysely on kolme sillä viikolla mitään mikä estäisi esim koe. Opettaja ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan käski kaikkien kääntyä katsomaan ja käytti minua todella ivallisesti ja pilkallisesti esimerkkinä ja mollasi koko luokan edessä. Ja tietenkin olin jo ennestään koulukiusattu ja tämä vain paheni sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totaalinen välinpitämättömyys. Jostain syystä ajauduin ujon ja hiljaisen kiltin tytön rooliin ja sitä kautta kiusatuksi koulussa. Oikeasti en olisi halunnut tuota roolia, vaan tukea sosiaalisiin taitoihin, joita ei kotona opetettu ja ennen kaikkea kavereita.

Miten teillä ei sosiaalisia taitoja oppinut? Ajettiinko kaikki vieraat huutamalla pois vai muuten vain normeja vierastitte. Kun niitä taitoja ei opeteta erikseen, ne opitaan ja päätellään ihan itse.

Sosiaaliset taidot opitaan matkimalla ympäristössä olevia ihmisiä. Siksi sosiaaliset taidot on niin tiukasti osa kulttuuria ja erilaiset joka maassa

Tekö ihan oikeasti olette sitä mieltä, että yhden opettajan tekemä virhe kaikuu muidenkin opettajien työssä? Toivottavasti ette vie omia ikäviä traumojanne lapsenne ajatusmaailmaan. Se olisi epäreilua.

Ja näin opettajana kyllä tunnen aikamoista voimattomuutta jos kollegani on töpännyt ja hänen virheensä seuraukset ovat automaattisesti myös minun vikani.

Mitäpä siinä sitten enää itseänsä ilmeisesti puolustelemaan...

Terveisin,

Opettaja minäkin

Tokaluokalla oli opettaja, joka oli muuten kiva, mutta pakotti syömään lautasen tyhjäksi. Välitunnille päässyt ennen kuin lautanen oli tyhjä. Vihasin mm. kaalikeittoa. Siinähän sitten yritin lusikoida sitä opettajan pitäessä vieressä saarnaa Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Olisi lähettänyt sen minun keittoni Afrikkaan! Tuosta jäi trauma ja olen pitänyt huolta, ettei omia lapsiani ole pakotettu missään syömään.

Afrikan nälänhätä ei helpotu sillä ett ä täällä pistetään poskeen kaikki mitä eteen tuodaan. Siitä seuraa vain syömishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Heti ekaluokan alussa (olin 6v.) sain vesirokon ja olin viikon kotona. Tein ensin matikan läksyt mutta innostuttuani teinkin koko kirjan. Äitini tarkasti laskut ja kaikki oli oikein. Äiti oikein kehui ja sanoi että opettaja olisi mielissään.

VÄÄRIN. Opettaja oli todella, hyvin vihainen. Hän huusi minulle että mitä minä kuvittelen tekeväni koko lopun lukuvuotta? Jouduin kumittamaan kaikki vastaukset. Ei suostunut edes tarkastamaan onko ne oikein. Itkin ja kumitin.

Siitä lähtien olen vihannut matikkaa. Ja koulua. Ja kaikkia opettajia. Terveisiä Merja-opelle.

Ai katos toinen jolle käynyt näin. Minulle tämä kävi tosin matikassa ja äidinkielensä saman opettajan kanssa. Tein tosin kaikki tunnilla koska ne tehtävät oli aivan liian helppoja. Opettaja aina mollasi minua siitä että tein kaikki nopeammin ja vielä tylysti totesi että se on minun syy että muut oppilaat tuntee olevansa huonompia kun osaan jo kaiken.

Äidille kun kerroin niin tuli la kova pitkin koululle ja laittoi opettajan ruotuun. Lopulta opettaja antoi minulle kaksi luokkaa ylemmän tason kirjat jotta minulle riittäisi pähkäiltävää