Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

En tiedä mikä siinä on, kun miehet tahtovat tahallaan nöyryyttää rumia naisia kauniiden naisten avulla. Rumista ei ole pakko viehättyä, mutta miksi pitää tahallaan olla ilkeä? Minua on joskus arvosteltu rumasti kauniin kaverini läsnäollessa, on sanottu mm. että "mene pois siitä edestä, me halutaan nähdä sun kaveri paremmin" ja sitten vielä heittäneet jonkun  kommentin minun ulkonäöstäni. Nykyään en halua lähteä kaverini kanssa baariin, koska en enää kestä niitä tilanteita kun hänen ympärillään pörrätään koko illan ja minä jään yksin istumaan. Vaikka olisin muulloin suht sinut itseni kanssa, nuo baari-illat pudottavat itsetuntoni aina pohjalukemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telkkarissakin on ollut hyviä ohjelmia joissa sikarumista ollaan leivottu stailauksella kaunotar. Että kyllä se hyvällä maulla aina onnistuu! Saadaan jopa miehestäkin superkaunokainen. Ihan on osaamisesta / viitsimisestä kiinni.

Höpöhöpö, Sikaruma on sikaruma vaikka voissa paistas!

Mainitsemasi rumat on ihan normaalinnäköisiä, hieman väsyneen ja nuhruisen näköisiä jotka muuttuvat ihan mukavan näköisiksi vähän vaatetta ja tukkaa stailaamalla.

Sikaruman pitäs päästä ihan kirurgin veitsen alle ja tällaista ohjelmaa en ole nähnyt.

Tässä ohjelmassa käytettiin myös plastiikkakirurgiaa ulkonäköä kohentamaan.

Tänään juuri kuulin bussissa, kun takapenkin "kovat pojat" hehkuttivat isoon ääneen, kuinka olivat haukkuneet jotakuta random-naista (ilmeisesti baarissa) "hirveeksi läksiksi" ja vielä moneen kertaan ja naureskelivat päälle. On joillakin kyllä kotikasvatus mennyt vähän vituralleen, jos sitä on koskaan ollutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hei te epäviehättävät kanssasisaret, mikä fiilis on jäänyt luettuanne ketjun viestejä? Itse olen lukenut koko ketjun läpi ja yleisfiilis on ollut aika alakuloinen, jotenkin korostuneesti on tullut mietittyä ulkonäön merkitystä ihan kaikkeen. Alunperin ajattelin, että tätä ketjua ei kannata välttämättä lukea ollenkaan? Toisaalta täällä on useita viestejä, jotka ovat antaneet voimaa, tai jotka olisin ihan hyvin voinut itse kirjoittaa.

Kyllä vahvistuu vain ajatus siitä, että kaunistautumiseen ylenmäärin aikaansa kuluttavat ja sitä tärkeänä pitävät ihmiset ovat erittäin pinnallisia, ei ole päästy ihmisyyden tuntemisessa kovin pitkälle.Toisten huomioon ottamiseen riittää puhtaus ja siisteys. Maailma on kaikenkaikkiaan epätäydellisyyttä täynnä, täydellistä ei ihmisen taidoilla oikein saada millään aikaiseksi. Taiteilijatkin etsivät kauneutta, mutta usein se teos, minkä tekevät sisältää rosoisuutta jossain määrin. Kiiltokuva on kiiltokuva, sitä jaksaa katsella vain hetken, epätäydellisyys aiheuttaa paljon enemmän mielenkiintoa pitemmän päälle.

Pahiten se rumuus sattuu kun ei uskalla tehdä omaa lasta kun pelkää että perii oman rumuuden. Se satuttaa kaikkein eniten. Ei halua että toinen ihmispoloinen joutuu läpi käymään samaa mitä itse on läpikäynyt.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä siinä on, kun miehet tahtovat tahallaan nöyryyttää rumia naisia kauniiden naisten avulla. Rumista ei ole pakko viehättyä, mutta miksi pitää tahallaan olla ilkeä? Minua on joskus arvosteltu rumasti kauniin kaverini läsnäollessa, on sanottu mm. että "mene pois siitä edestä, me halutaan nähdä sun kaveri paremmin" ja sitten vielä heittäneet jonkun  kommentin minun ulkonäöstäni. Nykyään en halua lähteä kaverini kanssa baariin, koska en enää kestä niitä tilanteita kun hänen ympärillään pörrätään koko illan ja minä jään yksin istumaan. Vaikka olisin muulloin suht sinut itseni kanssa, nuo baari-illat pudottavat itsetuntoni aina pohjalukemiin. 

Mitä jos oma kokemus on, että omat naispuoliset kaverit ovat olleet pahimpia nöyryyttäjiä? Ulkonäköäni on arvosteltu niin kahden kesken kuin illanvietoissa, joissa kuulemassa kavereiden lisäksi on ollut tapailemani mies. Niin nöyryyttävää kun mies kuulee, että jopa ystäväni pitävät minua rumana :( Vastaahan nuo miehet ovat sanoneet noihin kommentteihin, mutta varmasti ystävieni suhtautumienn vaikuttanut siihen miten mies on alkanut näkemään ulkonäköni.

Siis siinä yhdessä ohjelmassa (oliko vuosia nuoremmaksi) todellakin käytiin kirurgin veitsen alla. Muistan kun katsoin sitä joskus vuonna 2006-2007

Plastiikkakirurgiakaan ei pysty kaikkeen. Jos vaikka kasvojen luusto on leveä ja pää liian iso vartaloon nähden, niin eipä siinä ole paljon kirurgialla mitään tehtävissä.

En oikein voi kuvitella kuka on niin ruma että saa tuollaista käytöstä osakseen, itse en koskaan ole sellaista ihmistä nähnyt :O (ja mikään ulkomuoto ei silti sellaiseen oikeuta!) Ajattelen vain kun itselläni on reippaastikin ylipainoa eikä kukaan koskaan missään baarissa tms mua ole tullut haukkumaan. Minua sanotaan monesti kauniiksi mutta kasvoni ovat pikemminkin persoonallisen kuin ns. klassisen kauniit, jos nyt ovat. Itse näen pienet silmät, nukkemaisen suun, hyppyrinenän... Koskaan ei ole miesrintamalla ollut ongelmia ja nyt olen kohta 7v ollut onnellisesti avoliitossa, sitä ennen pari pitempää parisuhdetta takana. Että uskon kyllä että sinunkin kohdalle sattuu sellainen mies joka arvostaa niin luonnettasi kuin niitä hyviä piirteitä ulkonäössäsi (kaikilla on niitä!) :)

Mitä mieltä olette uudesta Miss Helsingistä? Kaikki sanovat rumaksi... Mitähän tämän keskustelun ihmiset heille sitten ovat.

Mikään piirteistäni ei ole yksittäin niin kamalan ruma, mutta yhdessä niistä tulee todella epätasapainoinen kokonaisuus. Kasvoni ovat ei minkään muotoiset, omistan pitkän, melko ison nenän, isot silmät ja huonon aknen jäljiltä olevan arpisen ihon ja pienet huulet lähes olemattomalla ylähuulella. kasvoistani olen saanut kuulla haukkuja koko elämäni. Kroppani taas on miehinen ja laiha, ei rintoja, huono ryhti ja olemattomat reidet - sekään ei siis pelasta rumia kasvojani, mutta on vaatteilla helposti peitettävissä.

Ehdottomasti nöyryyttävin kokemukseni oli, kun olin tutustunut nuorempana (18v) mieheen netissä, ja koitti se päivä kun meidän piti tavata. Oltiin juteltu ennen tätä jo puoli vuotta (hän asui Helsingissä, itse pohjoisessa). Kampissa kun pääsin bussista ulos, näin miehen jo odottelemassa ja koitin saada katsekontaktia sillä hän selvästi etsi minua. Sain katsekontaktin ja hymyilin mutta hän ei ilmeisesti tunnistanut minua, sen verran paremmalta olin kuvassa näyttänyt. (Kysyin tästä myöhemmin ja mies sanoi tunnistaneensa). No, unohdin sen ja lähdettiin kaupungille kävelemään, kun mies ehdotti elokuviin menoa. Myönnyin ja sinnehän me lähdettiin, mutta ennen elokuvaa kun oltiin puhelimia laittamassa kiinni, näin kun mies tekstasi kaverilleen tuoneensa minut elokuviin "ettei tarvitse kattoa sen rumaa naamaa". Itkua pidätellen istuin elokuvan ajan miehen vieressä. Tähän ei nöyryytys loppunut, sillä koko päivän sain ties minkälaista kuittia ulkonäöstäni. Mies kehui muita naisia maasta taivaisiin, jonka jälkeen sanoi ettei voisi seurustella kanssani koska en omista isoja tissejä. Heti sen jälkeen hän sanoi vitsailleensa, mutta kommentoi kasvojeni olevan vain "liian oudonmalliset" hänelle. Toinen este seurustelemisellemme olisi ollut se, että näytin ihan "ryssältä". Olimme siis vain kaveripohjalta tapaamassa toisiamme. Kaiken huippu oli se, kun alusvaateliikkeen kohdalla mies tokaisi "sä näyttäisit helvetin huvittavalta noi päällä". Tuli tosi seksikäs olo. Sen jälkeen miehen kaksi miespuolista kaveria liittyi meidän seuraan ja loppupäivä oli täyttä helvettiä, roikuin heidän mukanaan hetken ja lopulta menin yksin forumin vessaan itkemään. Seuraavana päivänä mies kysyi viestillä mihin olin jäänyt eikä sen jälkeen juteltu.

Tuosta on nyt viisi vuotta enkä nykyäänkään saa minkäänlaista "positiivista huomiota" miehiltä, mutta olen jo sinut itseni kanssa. Muutama miespuolinen kaveri minulta löytyy, mutta en ole päässyt edes lähelle suhdetta kenenkään kanssa. Valmistun pian yliopistosta ja se on nostanut itsetuntoani tosi paljon - vaikka olenkin ruma, kyllä musta johonkin on.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä siinä on, kun miehet tahtovat tahallaan nöyryyttää rumia naisia kauniiden naisten avulla. Rumista ei ole pakko viehättyä, mutta miksi pitää tahallaan olla ilkeä? 

Niinpä. Onneksi naiset eivät koskaan nöyryytä miehiä näiden ulkoisten piirteiden vuoksi. Eiku...

Olen aina ollut ruma, nykyisin myös hieman ylipainoinen, ja olen saanut kuulla ulkonäöstäni haukkuja niin kauan, kuin jaksan muistaa. Viime viikonloppuna baarissa kävi kuitenkin jotain uskomatonta tällaiselle rumilukselle!

Olin istumassa kahden ystäväni kanssa iltaa olutravintolassa, jossa käy yleensä 30+ asiakkaita, mistään teinikuppilasta ei ole kyse, joten asiakkaidenkin voisi kuvitella omaavan jonkinnäköiset käytöstavat. Noh, viereiseen pöytään istahtaa kolmen miehen seurue. Illan edetessä yksi miehistä rupeaa kovaan ääneen arvostelemaan ulkonäköäni ja painoani ystävilleen, sain kuulla olevani hirveä lehmä, valas ja kuvottava. Käännyin katsomaan miehiä päin ja kuuntelin tämän yhden haukkuja siinä hetken hiljaa, mies huomasi tämän kyllä. Aiemmin olisin tässä tilanteessa lähtenyt pois, kenties vessaan itkemään, mutta nyt jokin napsahti, nousin ylös ja menin sen kaksi askelta miesten pöytään ja kysyin, miksi hänen pitää haukkua minua. Kerroin miten pahalta se tuntuu, sanoin olevani tietoinen ulkonäöstäni ja kuulleeni haukkuja koko elämäni ajan. Vuodatin muutaman kyyneleenkin vahingossa. Miehet tuijottivat minua täysin hiljaa koko ajan. Toivotin lopuksi hyvää illanjatkoa ja palasin pöytään. Muutama minuutti myöhemmin miehet tekivät lähtöä, mutta tämä haukkuja tuli pöytääni ja PYYSI ANTEEKSI. En ole koskaan, _koskaan_ saanut mitään pahoitteluja haukkujilta. Nyt oli minun vuoroni mennä sanattomaksi.

Kiva tietää, että vaikka niitä arvosteluja ja nälvimisiä sataa edelleen, edes joku saattaa ymmärtää aiheutettavansa mielipahaa ja jopa katua sitä.

Hei! Olen lueskellut tätä kurjuuden maksimoimisen keskusteluketjua,  ja mieleeni tuli muutamia ajatuksia.  Ensimmäiseksi: hyvännäköisyys ja kauneushan ovat pohjimmiltaan eri asioita; jostakin ihmisestä kun on pakko todeta, että onpa kertakaikkisen hyvännäköinen/niin sanotusti virheetön/sopusuhtainen/laittautunut jne. ihminen. Eikä kyseinen ihminen kuitenkaan silti viehätä tippaakaan. Kaikki lukijat ovat huomanneet tämän ilmiön elämässään varmasti lukemattomia kertoja. Onko siis olemassa  sellaisia kuin rumat hyvännäköiset?  Tai toisaalta hyvännäköiset rumat? Jos kauneus on yhden määritelmän mukaan kyky herättää mielihyvää katsojassa, asiaa voi ajatella näinkin.

Toiseksi: tässä keskusteluketjussa (jota olen tosin vain hampsien selannut sieltä täältä) on julkaistu kuvia "rumista" naisista. Yksi nainen oli sellainen, jolta puuttui yksi hammas edestä, jolla oli silmälasit vähän vinossa ja tukka epäsiististi. Yhtään mitään muuta vikaa verrattuna kehen tahansa naisessa ei ollut.  Toinen kuva oli naisesta, jonka piirteet (=nenän koko) vääristyivät kameran objektiivin zoomauksen takia.  Kaikki kuvia ottavat tietävät, miten zoomauksella ja niin edelleen voi vääristellä ketä tahansa todella epäedulliseen suuntaan.

Kolmanneksi: on olemassa todella geenivirheitä/sairauksia sun muuta, jotka aikaansaavat todellisia poikkeamia kasvonpiirteissä.  Katsoin kanavalta 18 eilen dokumentin aiheesta. Nämä ihmiset olivatkin siis kantaneet syntymästään saakka kyseistä ongelmaa. Mutta  heidän asenteestaan itseensä ja elämäänsä ei välittynyt ollenkaan mitään tämän keskusteluketjun kurjuuden kaltaista.  Totta kai he tiesivät poikkeavat ja huomiota herättävät kasvonsa, olivat tulleet kiusatuiksi ja niin edelleen koulussa ja muualla.  Mutta identiteettiä "ruma" en vaistonnut.  Onko niin, että kun kyseessä on todellinen (ei vain neuroottisen, vääristyneen, pakokauhuisen, angstisen 20 -vuotiaan jne. aikaansaama) ongelma ja siihen on kasvettu syntymästä saakka, se on tietyssä mielessä itsestäänselvää,  se otetaan lähtökohtana huomioon alusta saakka toisten ihmisten ensireaktioissa -mutta se ei ole koko identiteetin ydin?

Ja kuitenkin tämän keskusteluketjun kurjuuden pohjalukemissa naiset, joilla on "tukka huonosti", aknearpia, "lihavuutta", "värittömät tai liian pienet silmät", "ei todella sopusuhtainen vartalo", "liian pieni leuka ", "liian iso nenä", "silmälasit vinossa" ja vain taivas tietää mitä kaikkea muuta, ovat rakentaneet identiteettinsä kokonaan tuon "kurjuuden" ympärille. Mitä mieltä olette? Monet ovat tässä ketjussa raivostuneet väitteelle, etteikö todellista (nais)rumuutta olisi olemassa. Mutta ylittämätöntä on se, että sekä "rumuus" että "kauneus" ovat suhteellisia asioita.  Ei sellaista rajaa ole olemassa, josta lähtien jonkun voisi määritellä rumaksi.  Mutta tähän ketjuun kirjoittaneiden mielestä on.

Viimeinen ajatus, jonka haluan jakaa kanssanne on se, että syvin tragedia ja vahinko "ruman" identiteetin omaksumisesta on tapahtunut, jos nainen sen jälkeen menettää HYMYNSÄ. Hymy nimittäin on se kaikkein olennaisin asia naisessa. Todellisen/persoonasta ja sydämestä  kumpuavan hymyn kautta nimittäin tulee ulos kaikki se, mikä naisessa on kaunista ja viehättävää  ja josta "Se Oikea" kykenee tunnistamaan vastakappaleensa. 

Mitähän reaktioita tämä kirjoitus mahtaakaan saada aikaiseksi? Jään mielenkiinnolla odottamaan. Sieltä voi nimittäin tulla ihan mitä tahansa, sen olen oppinut tällaisia nimettömiä keskusteluketjuja luettuani.

M kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluaikoina sain sakinhivutusta luokkani pojilta. Olin ihastunut erääseen heistä (hänen ulkonäköönsä) ja poika sai tietää asiasta. En häirinnyt häntä mitenkään, katselin kaukaa. Tuo poika repi minua hiuksista vihan vimmassa ja huusi :"Usko nyt, saatanan rumilus, minä en oo susta kiinnostunut". No, olisinhan minä uskonut vähemmälläkin... Vielä tänäänkin, kymmenien vuosien kuluttua noista tapahtumista, päänahkani  on toisinaan niin kipeä, että en pysty harjaamaan hiuksiani. Mistä sitten johtunee.

Toiset tytöt ohjeistivat menemään muualle, ettei maisema mene pilalle. Kehotettiin tekemään itsemurha, koska minunlaisellani rumiluksella ei olisi mitään syytä elää. Vähissä olivat kaverit. Vielä myöhemminkin (olin n.30-vuotias), minulle sanottiin, ettei kanssani kehtaa mennä ostoksille. Kommentit satuttivat ja satuttavat yhä. Ne, jotka ovat kelpuuttaneet minut tuttavalistalleen, eivät ole joutuneet pettymään. Olen ystävällinen, huumorintajuinen, luotettava -tosi ystävä. Aarre niille, jotka ovat uskaltautuneet katsomaan pintaa syvemmälle.

Vähän aikaa sitten olin kaupassa, katselin dvd-levyjä. Ihmettelin. kun selkäni takana kävi aivan mahdoton supina ja mutina. Käännyin ympäri niin yksi teinityttö tuli ihan "iholle" ja sanoi;"Sinä olet muuten rumin akka, minkä olen koskaan nähnyt." Tavallisesti osaan sanoa takaisin, mutta tuo tuli niin puun takaa, että en osannut sanoa mitään - katsoin vain hölmistyneenä.

Omituisinta, mitä minulle on sanottu on se, kun eräs hyvänpäiväntuttu sanoi minulle, että luulen liikoja itsestäni. Kysyin, miksi hän niin ajattelee ja vastaus oli "no kun sinulla on liian hyvä ryhti." Oli lähellä ettei suuni loksahtanut hämmästyksestä auki. Pitäisikö minun kävellä hartiat lysyssä itseäni häveten? Ajaa hiukseni lyhyeksi ja ripotella tuhkaa päähäni ja verhoutua säkkiin vain siksi kun olen ruma? Anteeksi vain. Minulla on pitkät, kauniit raajat ja vartaloni mittasuhteet ovat täydelliset. Aion vastaisuudessakin suoristaa selkäni ja kohdata maailman pystyssäpäin.  Olen yli 30-vuotias ja vasta nyt olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen . Olen kaunis sisältä ja ulkoisesti minulla on kaunis vartalo. Olen fiksu - tosin koulukiusaaminen vaikutti minuun niin radikaalisti, että olen vasta nyt "vanhemmalla iällä" uskaltautunut tekemään asioita, joita tavallisesti tehdään nuorempana, kuten opiskelu. Se välillä masentaa, mutta vihdoin ja viimein minä olen vapaa! On vaikea selittää, mitä tarkoitan...Aikaisemmin romahdin näistä ulkonäkökommenteista, sairastuin vakavaan masennukseen ja todella, todella vaikeaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. En uskaltanut lähteä ulos kuin vasta hämärän tullen. Niin oli turvallista - kukaan ei voinut nähdä minua tarkasti.

En aio kuvailla kasvojani sen kummemmin. Mitkään contouringit tai strobingit tai edes tavallinen meikki eivät kasvojani  "pelasta". Ja vartaloltani olen kaunis ja pukeudun hyvin - se ei suojaa minua ilkeiltä kommenteilta. Kauneusleikkauksia en edes harkitse, minulla on oikeus olla sellainen kuin olen. Olen itseeni tyytyväinen ja muutkin saavat sulattaa sen.

Anteeksi kirjoitusvirheet, ontuva kielioppi ja vääriin rakoihin eksyneet pilkut. En jaksa käydä sepustustani läpi. 

Ihan käsittämätöntä tekstiä,käykö teinit oikeasti sanomassa ventovieraille tuollaista?

En ole ikinä ajatellut ketään jotenkin erityisen rumana ja jos en ole "silleen"kiinnostunut naisesta jonka kanssa joudun olemaan tekemisissä syystä tai toisesta ei mulle ole mitään merkitystä ulkonäöllä,juopon ja narkin näköiset on tietenkin aina epäilyttäviä.

Voisitko kertoa mikä sinusta tekee niin ruman että vieraidenkin pitää sitä kommentoida? Kerrot kuitenkin omaavasi kauniin vartalon,hiukset ym?

Arvasinhan tämän, että ihmisillä, joita on siunattu vähintään tavallisella ulkomuodolla on vaikeuksia ymmärtää sitä, mitä rumilla kasvoilla "siunattu" nainen voi joutua kokemaan. Pitää paikkaansa, että minulla on kaunis, jopa upea vartalo ja kauniit hiukset. Kasvojani on teini-iästä lähtien toitetettu ruman naisen kasvoiksi. Itse en osaa pitää itseäni rumana, korkeintaan persoonallisen näköisenä. Minulla on sellainen naama, joka taatusti jää mieleen!  Mikä moisen rumuuden sitten aiheuttaa? No, kokonaisuus on tässä tapauksessa osiensa summa. Kasvoni ovat todella epäsymmetriset, nenä niin iso, että eipä ole moista klyyvaria "vastaan kävellyt", silmät pienet ja lähellä toisiaan -tottakai! Pitkulainen hevosnaama. Riittäköön tuo kuvaukseksi.

Ihan äskettäin luin sellaisesta tutkimuksesta, joka väittää, että miehet katsovat naisessa kasvoja, eivät vartaloa ja jos kasvot ovat nykystandardeilla mitaten epäviehättävät, upea vartalo ei tilannetta pelasta.

Monta kertaa olen myös joutunut elämäni aikana yllättymään ihmisten törkeydestä - ihan ventovieraat voivat tulla huomauttelemaan ulkonäöstäni. Nuo huomauttelijat ovat itse olleet tavallisennäköisiä  - en tiedä, mikä intressi heillä on laukoa tuollaisia kommentteja  ventovieraalle ihmiselle. En ymmärrä sitäkään, että miksi teistä joistakin on niin vaikea uskoa sitä, mitä ruma nainen joutuu kokemaan. Jos te itse saatte olla rauhassa, se ei tarkoita sitä, että joku toinen saisi olla rauhassa. Minussa ei ole mitään muuta huomiota herättävää kuin kasvoni. En tiedä miksi sitten olen niin superärsyttävä, että mulle pitää tulla aukomaan päätä ulkonäöstäni. Ehkä se ärsyttää sitten kun pukeudun tyylikkäästi ja kannan itseni kauniisti. Eikö ruma saisi tehdä niin?

Olen nähnyt oikeasti rumia ihmisiä. Yksi oli tyttö, jolla oli valtavan suuri vartalo ja pää. Kuulin kerran kun häntä avoimesti nälvittiin ja se herätti itsessäkin mielipahaa. Kyllä ottaisi päähän jos saisi sellaisen kohtalon.

Itseäni on haukuttu tietyistä kasvojen piirteistä. Ovathan ne hemmetin rumat. Ruma outo kupera ja leveä otsa ja hyppyrimäinen nenä. Onnekseni kasvoni ja vartaloni ovat muuten kauniit. Olen siis tavallaan rumankaunis tai persoonallinen riippuen katselijan mausta ja sivistystasosta.

Eniten kuitenkin **tuttavat nämä "ei rumia ole olemassakaan, hymyilkää hei"-kommentoijat. On tilastollisesti nimittäin hiton todennäköistä, että jos naisia on populaatiossa tasoa 10 niin sitten niitä löytyy myös sitä tasoa 1. Ja siitä kaikki tasot jonnekin 5-7 joissa voi saada normaalin elämän muiden tapetin kuvioiden seassa.

Älkää olko lapsellisia, niinku pliis hei.

On uhattu mm. vetää turpaan kun olin niin ruma ja läski (vaatekoko 42, pärstä hyvin tyypillinen itäsuomalainen). 

On suhtauduttu vihamielisesti ja puhuttu kuin idiootille, myöhemmin käynyt ilmi että ulkomuodostani johtunut.

Kiusattiin vuosia koulussa, kts. syy ekasta lauseesta. Olin normaalipainon ylärajoilla ja edelleen, hyvin taviksen näköinen. Tänäkään päivänä en löydä naamastani mitään epäsuhtaa tai esim. murtunutta, jolla oikeuttaisi arvostelun. Mielestäni en ole kaunis mutta ehostuksella koen oloni ihan nätiksi, minulla on hyvä iho ja kauniit huulet, pitkät hyväkuntoiset hiukset, muodokas kroppa mallia tiimalasi. Olen paljon "rumempiakin" nähnyt ja heillä on riittänyt vientiä, mutta nämä ihmiset ovat olleet tosi kovia suustaan ja jotenkin röyhkeän oloisia. Itse olen hiljaisempi ja viihdyin jo nuorena kirjastossa ne tunnit kun muut ikäluokkani edustajat vetivät ensimmäisiä kännejään puistonpenkillä. Kaipa siinäkin jäi ulkopuoliseksi. Olin myös tylsä ja lähes 17, kun menetin neitsyyteni miehelle, jonka kanssa olen edelleen yhdessä. Muilla näyttää olevan jännempi elämä tässäkin asiassa, ties monesko mies kierroksessa ja lapsia kahdelle-kolmelle ukolle.

En kuvittele olevani tässä mitenkään "parempi", ihmettelen vaan miten juuri minä jouduin kiusatuksi? Olin, ja olen edelleen, hyväkäytöksinen ja ystävällinen muita kohtaan, otan uudet ihmiset mukaan esim. työpaikalla automaattisesti enkä sorsi ketään. Jotenkin siinä vaan käy edelleen niin, että jään muiden ulkopuolelle eikä minua esim. kutsuta mihinkään. 

Kaksi tavallista, meikkaamatonta naista istui baarissa "näytillä", keskipöydässä kaikkien nähtävillä. Istuin nuorena nättinä naisena samassa osoitteessa. Naiset nakottivat siinä yksinään eikä kukaan tullut juttelemaan. Tiesin miksi. He näyttivät tavallisilta! Sanoinkin siitä, että laittakaa ens kerralla meikkiä ja sitten...noh arvattavasti siitä syntyi riitaa ja etsin toisen pöydän.

Olen siis itse nainen enkä mikään miss Suomi. Voin sanoa, että aivan aidosti ajattelin heidän parastaan silllä kommentilla. Jos vain jotenkin voisi sanoa, että nainen laittaudu, ole kaunis jos se on sinulle mahdollista, vedä kivat kuteet niskaan ja flirttaa. Mutta ei oma sosiaalinen älyni riitä tuollaiseen vaan korkeintaan minua pidetään ilkeänä. Mutta tällaisena rumankauniina/tavallisena finninaamana sitä on tullut huomattua, että se tunnin meikkaaminen ja hiustenlaitto tekee eron tavallisen naisen kohdalla. Joskus meikkaan ihmisiä vessassa tms. mutta ei se perusongelmaa poista. Yksi perusongelma on, että moni tavis ei osaa meikata itsestään sitä "kaunista" kun ei ole nähnyt itseään sellaisena ja nämä kokevat olevansa sitten "rumia".

On niitä oikeasti rumiakin. Mikään tuntien sessio ei riitä vaan ruma nyt vaan on ruma. Jos on valtava nenä, oudot silmät, hassu suu tai jo nuorena paljon ryppyjä niin milläs nämä peittää? Ja onko hirveän mielekästä ottaa 10 000 euron pankkilaina jotta saa itsestään ns. ihmisen näköisen, että saa intimiteettisuojan ja saa olla rauhassa muiden pään aukomiselta, vaikka intimiteettisuoja kuuluu kaikille?

Tuli myös mieleen, että sukupuolenvaihdosleikkauksen takia voi saada kelakorvausta. Miksei sitten rumuuden vuoksi? Jos voidaan osoittaa, että henkilö on syntynyt väärään sukupuoleen niin miksei toisten kohdalla, että vääriin kasvoihin? Jos peilistä näkyvä nenä on esim. valtava kolvi niin miksi siitä voi saada Kelasta jotain pikku täppiä pois samoin kuin mt-potilaat saavat korvauksia kun joutuvat kestämään elämäänsä sekopäisen kupolinsa vallassa.

Minua muuten kiusattiin koulussa ja haukuttiin rumaksi. Ruma h***a taisi olla yleisin nimitys. En kyllä ihan ymmärtänyt sitä kun olen sangen looginen ja minun oli vaikea ymmärtää kenelle se RUMA h***a saa itseään myydyksi. Mutta kai se logiikka aukeni paremmin näille haukkujille, 13-vuotiaille pojille.

Että kaikki sympatiat vaan teille naamoistanne nyrjähtäneet.

Olen 30-vuotias, lihava nainen. Eli automaattisesti "ruma". Istuin viikko sitten mieheni kanssa pitsalla alkuillasta paikallisen pitserian salissa, nauroimme ja meillä oli aidosti hauskaa. Lähellämme istui noin parikymppisiä miehiä, vaikuttivat ihan normaaleilta käytökseltään ja puheiltaan siihen saakka, kunnes lähtivät. Ulko-ovella heistä eräs kääntyi ympäri, katsoi minua- ja huusi "VITUN LÄSKI!!" pitäen katsekontaktia kanssani. Paineli ulos ovesta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kaverinsa eivät reagoineet. Koko sali tuijotti minua. 

Yleensä olisin alkanut itkemään ja ilta olisi mennyt pilalle. Nyt reaktioni oli vain aito hämmennys: niin, minä tosiaan OLEN lihava, kiitos kun huomasit. Yhtä hyvin olisit voinut huutaa "sulla on vihreä paita!", koska se olisi pitänyt paikkansa myöskin. :D Oliko vielä muuta huomautettavaa, kai skannasit myös pöytämme ja huomasit, että nurkassa oli pieni lahjakassi? Mikset älynnyt siitä huomauttaa?

Ensimmäinen pitsani kahteen kuukauteen ja tässä oli lopputulos. Mikä suomalaisia miehiä vaivaa? Onko oikeasti jo nuorilla miehillä niin paha olla, että pitää purkaa se huutelemalla tuntemattomille, ihan eri ikäluokkaa edustaville naisille? 

Joku kysyi kauneusleikkauksista. 

Ei, en ole harkinnut meneväni koska koen että minulla on- kaikesta aiheuttamastani vastenmielisyydestäni huolimatta- OIKEUS olla juuri sen näköinen, jolta näytän. 

Hakekoot muut sitten vaikka traumaterapiaa, jos ovat joutuneet kohtaamaan minut.