Lue keskustelun säännöt.
Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme
31.12.2016 |
Tänne saa avautua nöyryyttävistä ja kipeistä hetkistään, minä aloitan.
Olin pääsykokeissa, tehtävänä oli esitellä muille jumppaliike. Jokaiseen liikkeeseen piti pyytää avustaja ryhmästä. Yksi poika viittoili itsensä avustajaksi jokaiselle kauniille tytölle. Kun tuli minun vuoroni, hän ei yhtäkkiä tullutkaan innolla auttamaan, lopulta eräs vanhempi nainen tuli avustajakseni. Tapauksesta tulee vieläkin ahdistava olo, se oli niin nöyryyttävää kaikkien edessä.
Toinen tapaus on kanssa syöpynyt mieleeni erittäin ahdistavana. Tapasin mieheni kavereiden naiset ensimmäistä kertaa. Oli todella nöyryyttävää kun esiin astelee kaksi hoikkaa ja upeaa alle parikymppistä naista, olin todella nolona mieheni puolesta, koska itse olen aivan toista maata. Minun oli pakko poistua jossain kohtaa, ahdistus ja häpeä alkoi olla niin suurta. Itkin yöllä ahdistustani, miksi minulle on annettu näin kamalat kasvot...
Kommentit (1086)
Vierailija kirjoitti:
Telkkarissakin on ollut hyviä ohjelmia joissa sikarumista ollaan leivottu stailauksella kaunotar. Että kyllä se hyvällä maulla aina onnistuu! Saadaan jopa miehestäkin superkaunokainen. Ihan on osaamisesta / viitsimisestä kiinni.
Höpöhöpö, Sikaruma on sikaruma vaikka voissa paistas!
Mainitsemasi rumat on ihan normaalinnäköisiä, hieman väsyneen ja nuhruisen näköisiä jotka muuttuvat ihan mukavan näköisiksi vähän vaatetta ja tukkaa stailaamalla.
Sikaruman pitäs päästä ihan kirurgin veitsen alle ja tällaista ohjelmaa en ole nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa liikuntatunnilla ruma lihava tyttö ei halunnut tanssia kanssani koska olen ruma sen mielestä vaikka olen normaalipainoinen. Muutenkin rumat naiset haluaa sellaisen komean axl smithin kaltaisen panomiehen
Voisko joku määritellä nyt sen "ruman" ja "kauniin" tässä? Mistä nyt puhutaan? Tää keskustelu on vähän vaikea, kun ei tiedä, mistä on kyse?
Onko "ruma" siis lihava, ei-trendikäs, ei-nykyisten-kauneusihanteiden-mukainen? Vai onko "ruma" sellainen itseään täynnä oleva, julma, ilkeä kuspää, kuten Tuksu?
Onko "kaunis" sellanen tyypillinen hottis, pitkä, laiha, muodikas?
Olen työkseni tekemisissä aika paljon syrjäytyneiden pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Ikävä kyllä aika tavanomaista on, että aina osalla nuorista naispuoleisista syrjäytyneistä on esteettisiä ongelmia.
En tarkoita mitään epäsäännöllisiä kasvonpiirteitä, vaan esim. pahoja iho-ongelmia (ei mitään perusaknea). Useammallakin naishenkilöllä esteettiset haitat ovat olleet merkittävässä roolissa syrjäytymisessä. He ovat kärsineet ongelmistaan valtavasti - he ovat sosiaalisesti pahasti estyneitä: itsetunto on lyöty lyttyyn, he ovat ujoja, jopa piiloutuvia. Tämä on sitten heidän kohdallaan johtanut syrjäytymiseen - masennusta jo kouluaikana, syrjäytyminen työelämästä, syrjäytyminen sosiaalisista tilanteista, ohut tai olematon ystäväverkko, jokunen on edelleen riippuvainen vanhemmistaan (yli 30-v, joka asuu edelleen lapsuudenkodissaan vanhassa huoneessaan), ei parisuhteita, ei hyväksyntää ikätovereilta, ei edes toisilta tytöiltä / naisilta... Haukkuja, jopa väkivaltauhkailuja, mitätöimistä, sivuuttamista, nauramista, ulossulkemista.. Heillä on taustallaan kauheita kokemuksia.
He ovat todella lämminsydämisiä ja ihania ihmisiä, mutta armottoman kaltoin kohdeltuja. Onneksi nettimaailma on ollut usealle tukena.
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku määritellä nyt sen "ruman" ja "kauniin" tässä? Mistä nyt puhutaan? Tää keskustelu on vähän vaikea, kun ei tiedä, mistä on kyse?
Onko "ruma" siis lihava, ei-trendikäs, ei-nykyisten-kauneusihanteiden-mukainen? Vai onko "ruma" sellainen itseään täynnä oleva, julma, ilkeä kuspää, kuten Tuksu?
Onko "kaunis" sellanen tyypillinen hottis, pitkä, laiha, muodikas?
Kai tää on niille joilla on kokemusta siitä että tuntee itsensä rumaksi. Sitä voi sitten olla vaikka nenä posken paikalla -ruma, tai tulipunainen ihottuma naamassa -ruma, tai sitten vain lievemmin kauneusihanteesta poikkeavat piirteet. Kyllähän huutelijoita ja mulkeroita riittää jotka nauttivat kun saavat murskata toisen itsetuntoa ja ikävä kyllä usein onnistuvat siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua läpi,mutta aika ihmeellistä touhua? Haukkuvatko aikuiset oikeasti ns.rumia niin kuin ketjussa on vai onko nuo jotain teiniaikojen juttuja?
Itse en oikein usko että miehen/naisen saanti on ulkonäöstä kiinni.
Tunnen erään naisen jo yli 40v ikäisen joka on palstatermein ruma,ulkoisesti ainut kaunis asia on tissit,isohkot kiinteät kauniit tissit.
Naisella on huono iho,perunananä,omenavartalo,lantio kapea,persjalkanen,plösö,lapsia ym.ym. silti tuolla naisella on ollut miehiä aina,se ei saa olla baarissakaan yhtään rauhassa,parikertaa ollut naimisissakin.
Mutta sitä on jotenkin helppo lähestyä,olla ja hengailla vaan.
Olen niin ruma, ettei mua lyö kukaan edes saksilla! T:sipriina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluaikoina sain sakinhivutusta luokkani pojilta. Olin ihastunut erääseen heistä (hänen ulkonäköönsä) ja poika sai tietää asiasta. En häirinnyt häntä mitenkään, katselin kaukaa. Tuo poika repi minua hiuksista vihan vimmassa ja huusi :"Usko nyt, saatanan rumilus, minä en oo susta kiinnostunut". No, olisinhan minä uskonut vähemmälläkin... Vielä tänäänkin, kymmenien vuosien kuluttua noista tapahtumista, päänahkani on toisinaan niin kipeä, että en pysty harjaamaan hiuksiani. Mistä sitten johtunee.
Toiset tytöt ohjeistivat menemään muualle, ettei maisema mene pilalle. Kehotettiin tekemään itsemurha, koska minunlaisellani rumiluksella ei olisi mitään syytä elää. Vähissä olivat kaverit. Vielä myöhemminkin (olin n.30-vuotias), minulle sanottiin, ettei kanssani kehtaa mennä ostoksille. Kommentit satuttivat ja satuttavat yhä. Ne, jotka ovat kelpuuttaneet minut tuttavalistalleen, eivät ole joutuneet pettymään. Olen ystävällinen, huumorintajuinen, luotettava -tosi ystävä. Aarre niille, jotka ovat uskaltautuneet katsomaan pintaa syvemmälle.
Vähän aikaa sitten olin kaupassa, katselin dvd-levyjä. Ihmettelin. kun selkäni takana kävi aivan mahdoton supina ja mutina. Käännyin ympäri niin yksi teinityttö tuli ihan "iholle" ja sanoi;"Sinä olet muuten rumin akka, minkä olen koskaan nähnyt." Tavallisesti osaan sanoa takaisin, mutta tuo tuli niin puun takaa, että en osannut sanoa mitään - katsoin vain hölmistyneenä.
Omituisinta, mitä minulle on sanottu on se, kun eräs hyvänpäiväntuttu sanoi minulle, että luulen liikoja itsestäni. Kysyin, miksi hän niin ajattelee ja vastaus oli "no kun sinulla on liian hyvä ryhti." Oli lähellä ettei suuni loksahtanut hämmästyksestä auki. Pitäisikö minun kävellä hartiat lysyssä itseäni häveten? Ajaa hiukseni lyhyeksi ja ripotella tuhkaa päähäni ja verhoutua säkkiin vain siksi kun olen ruma? Anteeksi vain. Minulla on pitkät, kauniit raajat ja vartaloni mittasuhteet ovat täydelliset. Aion vastaisuudessakin suoristaa selkäni ja kohdata maailman pystyssäpäin. Olen yli 30-vuotias ja vasta nyt olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen . Olen kaunis sisältä ja ulkoisesti minulla on kaunis vartalo. Olen fiksu - tosin koulukiusaaminen vaikutti minuun niin radikaalisti, että olen vasta nyt "vanhemmalla iällä" uskaltautunut tekemään asioita, joita tavallisesti tehdään nuorempana, kuten opiskelu. Se välillä masentaa, mutta vihdoin ja viimein minä olen vapaa! On vaikea selittää, mitä tarkoitan...Aikaisemmin romahdin näistä ulkonäkökommenteista, sairastuin vakavaan masennukseen ja todella, todella vaikeaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. En uskaltanut lähteä ulos kuin vasta hämärän tullen. Niin oli turvallista - kukaan ei voinut nähdä minua tarkasti.
En aio kuvailla kasvojani sen kummemmin. Mitkään contouringit tai strobingit tai edes tavallinen meikki eivät kasvojani "pelasta". Ja vartaloltani olen kaunis ja pukeudun hyvin - se ei suojaa minua ilkeiltä kommenteilta. Kauneusleikkauksia en edes harkitse, minulla on oikeus olla sellainen kuin olen. Olen itseeni tyytyväinen ja muutkin saavat sulattaa sen.
Anteeksi kirjoitusvirheet, ontuva kielioppi ja vääriin rakoihin eksyneet pilkut. En jaksa käydä sepustustani läpi.
Näitä lukiessa päällimäinen fiilis on että usealla tesitä on hirveen huono itsetunto ja vääristynyt kuva itsestään. Joitakin ihan pelottaa menää ulos ulkonäkönsä takia jne. Valitettavasti tää on tuttua mullekin.
Kuitenkin tää oma narratiivi "oon niin ruma, kukaan ei koskaan tuu rakastamaan mua" on se päälimäinen syy teidän onnettomuuteen. Kiusaaminen lapsuudessa ja hyläämiskokemukset saattaa aiheuttaa elinikäisen ahdistuksen omasta ulkonäöstä. Loppujenlopuksi kyse ei kuitenkaan ole ulkonäöstä.
Tsemppiä ja voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa se kiva nähdä, kuinka monta kaunotarta tänne jäisikään, kun kaikki olisivat ihan luomuja, mitä todennäköisimmin täysin harmaata massaa.
Olen saanut monesti kaveripiirissäni olevani vain täytettä. Vastakkainen sukupuoli ei huomannut minua koskaan eikä tahtonut olla kanssani tekemisissä. Kavereitani sen sijaan vikiteltiin paljonkin. Oli kivuliasta katsoa kun 2 ystävääni lähtivät eräässä tapahtumassa löytämiensä miesten matkaan ja minä jäin yksin istumaan.
Tiedän olevani hauska ja ystävällinen, mutta olen ruma. Minulla on oudon muotoinen vartalo, siankärsänenä ja sian silmät. Tästä syystä minua on sanottu siaksi monia vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämmöiset pohdiskelut, että missä määrin joku haukuttu on itse syyllinen rumuuteensa/huonoon itsetuntoonsa, on täyrin turhia. Tähän on kuitenkin jaettu niin monenlaisia kokemuksia, että niiden pakottaminen yhteen muottiin ei onnistu. Tietysti ulkopuolisille helppo tapa selittää ikävä ilmiö pois mieltä vaivaamasta.
658 jatkaa...
Nykyisin on vaikeuksia muodostaa uusia ystävyyssuhteita, koska edellisistä on jäänyt tunne, että minut halutaan mukaan vain siksi, että muille tulee kaunis olo. Heitä viedään ja minun juttuihini ei vastata. Turvaudun huumoriin näissä tilanteissa. Olen hyvä tarinaniskijä ja keksin hyvän läpän lähes missä vain tilanteessa, mutta se ei valitettavasti paikkaa ulkonäköni tuomia ongelmia. Olen vuosien varrella jopa harkinnut kauneusleikkausta. Näiden sijaan olen opetellut erinomaiseksi meikkaajaksi. Yritän kovasti oppia hyväksymään itseni vaikka kukaan muu ei niin tee. Toivon voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1973 kirjoitti:
Olen järkyttynyt näistä kertomuksista. Toivoisin että jotkut jotka ovat syyllistyneet rumien naisten pilkkaamiseen julkisesti kertoisivat täällä miksi he ovat niin tehneet. Oletteko todella niin pahoja ihmisiä että tietentahtoen haluatte loukata rumaa ihmistä joka jo muutenkin kärsii ja elää onnetonta ja yksinäistä elämää. Nautitteko siitä kun saatte murskata toisen itsetunnon ja viedä jopa elämänhalun? Vai mikä on pointtinne? Toivon vastauksia kun nyt on tilaisuus anonyymisti kertoa syyt tällaiseen törkeään käytökseen.
No, olen pilkannut erästä naista tämän ulkonäöstä. Sanotaan häntä vaikka Tiinaksi tässä. Tosin puolustukseni on se, ettei Tiina oikeasti ollut ruma vaan ihan tavallisen näköinen. Itse olen keskivertoa kauniimpi, mutta koin hirveitä alemmuuskomplekseja .. Tiina oli siis mieheni entinen seurustelukumppani. En ymmärtänyt ollenkaan mitä mieheni oli sellaisessa harmaavarpusessa nähnyt.. Sattumien kautta jouduimme yhteiseen työprojektiin vasta vuosi heidän eronsa jälkeen, ja koska olin silloin aika keskenkasvuinen ajatusmaailmaltani sekä mustasukkainen, koin oikeudekseni kuittailla hänelle hänen raskauskiloista jne.. Tiina oli sellaista tyyppiä, että tuli toimeenkaikkien kanssa, oli pidetty tiimityöskenlijä ja mukava ihminen kaikinpuolin. Näin hänessä kuitenkin jotain epävarmuutta, johon sitten iskin juurikin tuolla ulkonäkö kuittailulla, koska minulla oli niin heikko itsetunto ja Tiinan ja mieheni entinen suhde vaivasi päätäni tosi paljon niihin aikoihin..Tosi tympeää ja tyhmää käytöstä, mutta silloin arvotin ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella. Myöhemmin olen pyytänyt ja saanut anteeksi Tiinalta, enkä usko että hänen elämänsä mitenkään pilalle meni sanomisistani johtuen, mutta kaduttaa oma kauhea käytös silti.
Tiivistettynä: Minulla oli erittäin heikko itsetunto ja luottamus niihin aikoihin, vaikka kaunis olenkin.
Luuletko saavasi synninpäästön tekemisistäsi, tosiasia on vain, että toiset ihmiset ovat luonteeltaan pahoja tai aivan älyttömän tyhmiä. Itse en ole koskaan haukkunut ketään, mistään asiasta, vaikka välillä on ollut pitkää matalalentoa ja itsetuntoa on saanut nostella sieltä jostain suosta...se on katsos opituista arvoista kiinni, miten toisia ihmisiä kohtelee. No, ei silti, toivon totisesti sinun ja kaltaistesi ottavan opiksi ja lopettavan toisten ihmisten mollaamisen, oli kysymyksessä sitten ulkonäkö tai muut ominaisuudet.
Hei te epäviehättävät kanssasisaret, mikä fiilis on jäänyt luettuanne ketjun viestejä? Itse olen lukenut koko ketjun läpi ja yleisfiilis on ollut aika alakuloinen, jotenkin korostuneesti on tullut mietittyä ulkonäön merkitystä ihan kaikkeen. Alunperin ajattelin, että tätä ketjua ei kannata välttämättä lukea ollenkaan? Toisaalta täällä on useita viestejä, jotka ovat antaneet voimaa, tai jotka olisin ihan hyvin voinut itse kirjoittaa.
Hei te epäviehättävät kanssasisaret, mikä fiilis on jäänyt luettuanne ketjun viestejä? Itse olen lukenut koko ketjun läpi ja yleisfiilis on ollut aika alakuloinen, jotenkin korostuneesti on tullut mietittyä ulkonäön merkitystä ihan kaikkeen. Alunperin ajattelin, että tätä ketjua ei kannata välttämättä lukea ollenkaan? Toisaalta täällä on useita viestejä, jotka ovat antaneet voimaa, tai jotka olisin ihan hyvin voinut itse kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo Rossy de Palma jollain tavalla rumankaunis ainakin näin miehisestä näkökulmasta. Minusta hänessä on enemmän jotain seksuaalista karismaa kuin vaikkapa Kiira Korvessa, joka on mielestäni luotaantyöntävän hajuton, väritön ja mauton.
^ !! Itsevarmuus on seksikästä. Klassisesti kaunis, mutta itsestään epävarma häviää itsevarmalle, jonka ulkonäkö ei täytä klassisesti kauniin tunnusmerkkejä (esim. Rossy de Palma kantaa itsensä upeasti). Mielestäni Kiira Korpi on kaunis, mutta tosiaan hieman hajuton ja väritön.
Vierailija kirjoitti:
Olen työkseni tekemisissä aika paljon syrjäytyneiden pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Ikävä kyllä aika tavanomaista on, että aina osalla nuorista naispuoleisista syrjäytyneistä on esteettisiä ongelmia.
En tarkoita mitään epäsäännöllisiä kasvonpiirteitä, vaan esim. pahoja iho-ongelmia (ei mitään perusaknea). Useammallakin naishenkilöllä esteettiset haitat ovat olleet merkittävässä roolissa syrjäytymisessä. He ovat kärsineet ongelmistaan valtavasti - he ovat sosiaalisesti pahasti estyneitä: itsetunto on lyöty lyttyyn, he ovat ujoja, jopa piiloutuvia. Tämä on sitten heidän kohdallaan johtanut syrjäytymiseen - masennusta jo kouluaikana, syrjäytyminen työelämästä, syrjäytyminen sosiaalisista tilanteista, ohut tai olematon ystäväverkko, jokunen on edelleen riippuvainen vanhemmistaan (yli 30-v, joka asuu edelleen lapsuudenkodissaan vanhassa huoneessaan), ei parisuhteita, ei hyväksyntää ikätovereilta, ei edes toisilta tytöiltä / naisilta... Haukkuja, jopa väkivaltauhkailuja, mitätöimistä, sivuuttamista, nauramista, ulossulkemista.. Heillä on taustallaan kauheita kokemuksia.
He ovat todella lämminsydämisiä ja ihania ihmisiä, mutta armottoman kaltoin kohdeltuja. Onneksi nettimaailma on ollut usealle tukena.
Kyllä tuli taas mieleen oma kouluaika, kun yritti vain olla kohtelias ja mukava muille ja silti nälvittiin ja "vitsailtiin" kustannuksellani. Mikä siinä on, että pitää ottaa hampaisiin se hiljainen ja rauhallinen ujo ihmislapsi, joka ei uskalla puolustautua? Kun ei ole edes mikään pakko!
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikoina sain sakinhivutusta luokkani pojilta. Olin ihastunut erääseen heistä (hänen ulkonäköönsä) ja poika sai tietää asiasta. En häirinnyt häntä mitenkään, katselin kaukaa. Tuo poika repi minua hiuksista vihan vimmassa ja huusi :"Usko nyt, saatanan rumilus, minä en oo susta kiinnostunut". No, olisinhan minä uskonut vähemmälläkin... Vielä tänäänkin, kymmenien vuosien kuluttua noista tapahtumista, päänahkani on toisinaan niin kipeä, että en pysty harjaamaan hiuksiani. Mistä sitten johtunee.
Toiset tytöt ohjeistivat menemään muualle, ettei maisema mene pilalle. Kehotettiin tekemään itsemurha, koska minunlaisellani rumiluksella ei olisi mitään syytä elää. Vähissä olivat kaverit. Vielä myöhemminkin (olin n.30-vuotias), minulle sanottiin, ettei kanssani kehtaa mennä ostoksille. Kommentit satuttivat ja satuttavat yhä. Ne, jotka ovat kelpuuttaneet minut tuttavalistalleen, eivät ole joutuneet pettymään. Olen ystävällinen, huumorintajuinen, luotettava -tosi ystävä. Aarre niille, jotka ovat uskaltautuneet katsomaan pintaa syvemmälle.
Vähän aikaa sitten olin kaupassa, katselin dvd-levyjä. Ihmettelin. kun selkäni takana kävi aivan mahdoton supina ja mutina. Käännyin ympäri niin yksi teinityttö tuli ihan "iholle" ja sanoi;"Sinä olet muuten rumin akka, minkä olen koskaan nähnyt." Tavallisesti osaan sanoa takaisin, mutta tuo tuli niin puun takaa, että en osannut sanoa mitään - katsoin vain hölmistyneenä.
Omituisinta, mitä minulle on sanottu on se, kun eräs hyvänpäiväntuttu sanoi minulle, että luulen liikoja itsestäni. Kysyin, miksi hän niin ajattelee ja vastaus oli "no kun sinulla on liian hyvä ryhti." Oli lähellä ettei suuni loksahtanut hämmästyksestä auki. Pitäisikö minun kävellä hartiat lysyssä itseäni häveten? Ajaa hiukseni lyhyeksi ja ripotella tuhkaa päähäni ja verhoutua säkkiin vain siksi kun olen ruma? Anteeksi vain. Minulla on pitkät, kauniit raajat ja vartaloni mittasuhteet ovat täydelliset. Aion vastaisuudessakin suoristaa selkäni ja kohdata maailman pystyssäpäin. Olen yli 30-vuotias ja vasta nyt olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen . Olen kaunis sisältä ja ulkoisesti minulla on kaunis vartalo. Olen fiksu - tosin koulukiusaaminen vaikutti minuun niin radikaalisti, että olen vasta nyt "vanhemmalla iällä" uskaltautunut tekemään asioita, joita tavallisesti tehdään nuorempana, kuten opiskelu. Se välillä masentaa, mutta vihdoin ja viimein minä olen vapaa! On vaikea selittää, mitä tarkoitan...Aikaisemmin romahdin näistä ulkonäkökommenteista, sairastuin vakavaan masennukseen ja todella, todella vaikeaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. En uskaltanut lähteä ulos kuin vasta hämärän tullen. Niin oli turvallista - kukaan ei voinut nähdä minua tarkasti.
En aio kuvailla kasvojani sen kummemmin. Mitkään contouringit tai strobingit tai edes tavallinen meikki eivät kasvojani "pelasta". Ja vartaloltani olen kaunis ja pukeudun hyvin - se ei suojaa minua ilkeiltä kommenteilta. Kauneusleikkauksia en edes harkitse, minulla on oikeus olla sellainen kuin olen. Olen itseeni tyytyväinen ja muutkin saavat sulattaa sen.
Anteeksi kirjoitusvirheet, ontuva kielioppi ja vääriin rakoihin eksyneet pilkut. En jaksa käydä sepustustani läpi.
Ihan käsittämätöntä tekstiä,käykö teinit oikeasti sanomassa ventovieraille tuollaista?
En ole ikinä ajatellut ketään jotenkin erityisen rumana ja jos en ole "silleen"kiinnostunut naisesta jonka kanssa joudun olemaan tekemisissä syystä tai toisesta ei mulle ole mitään merkitystä ulkonäöllä,juopon ja narkin näköiset on tietenkin aina epäilyttäviä.
Voisitko kertoa mikä sinusta tekee niin ruman että vieraidenkin pitää sitä kommentoida? Kerrot kuitenkin omaavasi kauniin vartalon,hiukset ym?
Telkkarissakin on ollut hyviä ohjelmia joissa sikarumista ollaan leivottu stailauksella kaunotar. Että kyllä se hyvällä maulla aina onnistuu! Saadaan jopa miehestäkin superkaunokainen. Ihan on osaamisesta / viitsimisestä kiinni.