Rumat naiset - avaudutaan tänne kokemuksistamme

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette uudesta Miss Helsingistä? Kaikki sanovat rumaksi... Mitähän tämän keskustelun ihmiset heille sitten ovat.

Täällä ketjussa ei oo tarkotus arvostella kenenkään ulkonäköä. Jaetaan vaan omia kokemuksia.

Jotain positiivista tähänkin sillä olen kiertänyt maailman ympäri yli 10 x kertaa ja voin sanoa että Suomessa EI OLE RUMIA IHMISIÄ.

Minulla on monia ulkomaalaisia ihmisiä ja hyvin usein ne ihmettelee Suomessa ollessa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette uudesta Miss Helsingistä? Kaikki sanovat rumaksi... Mitähän tämän keskustelun ihmiset heille sitten ovat.

Olen lueskellut useiden foorumien kommentteja voittajasta.. Toivon, että tällä nuorella (19-vuotias) naisella on hyvä itsetunto.

Hei! Tuo "hei hymyilkää" ei riitä mihinkään eikä kenellekään. Ja semmoisestahan en ollenkaan edes puhunut, vaan persoonallisesta ja sydämestä tulevasta säteilevästä hymystä, jota ei kuka tahansa edes halutessaankaan pysty herättämään. Onko totta, että naisen säteilyvoima on joillekin tuntematon käsite?Kaikki missimammat ja mallikuvaajat kyllä tietävät kyseisen ilmiön.

Se HYMY... kirjoitti:

Hei! Tuo "hei hymyilkää" ei riitä mihinkään eikä kenellekään. Ja semmoisestahan en ollenkaan edes puhunut, vaan persoonallisesta ja sydämestä tulevasta säteilevästä hymystä, jota ei kuka tahansa edes halutessaankaan pysty herättämään. Onko totta, että naisen säteilyvoima on joillekin tuntematon käsite?Kaikki missimammat ja mallikuvaajat kyllä tietävät kyseisen ilmiön.

Vittu mitä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai mä oon ruma, vaikka itse pidänkin ulkonäöstäni. Mulla on kivat hiukset, kaunis hymy, treenattu kroppa, olen ystävällinen, avoin ja muut huomioon ottava. Silti joskus nuorempana baarissa miehet tulivat kertomaan et hyi hitto kun sä oot karsee. Lähe vetään ja painu vittuun-hokemat tulivat tutuiksi. Selvää kai on että olen ollut koko elämäni sinkku ja enää edes en haaveile parisuhteesta. Mut kaikesta tästä huolimatta mä pidän itseäni ihan hyvännäköisenä, tavallisena kuten muutkin tuolla Prismassa tallaavat. Miesten silmää en miellytä, mut mitäs sitten, elämässä on niin paljon muutakin. 

Oikea asenne. Mutta kyllä mua vähän ihmetyttää, että voiko todella olla noin juntteja jätkiä olemassa, että heittää "lähe vetään, painu vittuun" tms. uskomattomalta kuulostaa, että joku voisi jollekin sanoa noin, siis ulkonäön vuoksi? M51

Min mamma heter Matti Puoskari.

Kuinka oman rumuuden voi oppia hyväksymään? Häpeän itseäni joka päivä. Teen asioita joista pidän, mutta silti ehdin aina verrata itseäni muihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli myös mieleen, että sukupuolenvaihdosleikkauksen takia voi saada kelakorvausta. Miksei sitten rumuuden vuoksi? Jos voidaan osoittaa, että henkilö on syntynyt väärään sukupuoleen niin miksei toisten kohdalla, että vääriin kasvoihin? Jos peilistä näkyvä nenä on esim. valtava kolvi niin miksi siitä voi saada Kelasta jotain pikku täppiä pois samoin kuin mt-potilaat saavat korvauksia kun joutuvat kestämään elämäänsä sekopäisen kupolinsa vallassa.

Olen miettinyt samaa, koska omistan ison nenän josta olen aina saanut kuulla. Miksi hörökorvat leikataan julkisella esteettisistä syistä, mutta ei isoa nenää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli myös mieleen, että sukupuolenvaihdosleikkauksen takia voi saada kelakorvausta. Miksei sitten rumuuden vuoksi? Jos voidaan osoittaa, että henkilö on syntynyt väärään sukupuoleen niin miksei toisten kohdalla, että vääriin kasvoihin? Jos peilistä näkyvä nenä on esim. valtava kolvi niin miksi siitä voi saada Kelasta jotain pikku täppiä pois samoin kuin mt-potilaat saavat korvauksia kun joutuvat kestämään elämäänsä sekopäisen kupolinsa vallassa.

Olen miettinyt samaa, koska omistan ison nenän josta olen aina saanut kuulla. Miksi hörökorvat leikataan julkisella esteettisistä syistä, mutta ei isoa nenää?

Tähän pitäisi saada muutos. Aina kun haukottelen joudun peittämään nenäni, koska kerran joku huusi "Hyi miten isot sieraimet kun tuo haukottelee!"

Mä olen tietyllä tavalla ruma. Jos se on kauniin vastakohta.

Mulla on mitättömät piirteet.

Valkoinen naama, pieni leuka, pienet silmät, ohuet hiukset, vaaleat kulmakarvat ja ripset.

Kouluaikoina mulla oli paljon finnejä, ja silmälasit. Tissitkin oli kokoa 70aa.

Kukaan ei ole muistaakseni sanonut mulle päin näköä että olen ruma. Mutta aistin sen. Vastakkainen sukupuoli ei ollut kiinnostunut minusta, kavereistani kyllä. Kaverit tosin vihjaili mulle että pitäskö mun laskea rimaa alemmaksi sen suhteen millainen poikaystävän täytyisi olla. Vai että 16-vuotiaana nainen on kauneimmillaan? Hehheh.

Vieläkin 30-vuotianaana on ohuet hiukset ja finnejä. Poikaystäviä ja miesystäviä on ollut. Että en mä kait loputtoman ruma sittenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkiä alapeukkuja laittamassani kuvassa,kiitos vaan hemmetisti vertaistuesta.

Ei täältä tunnu vertaistukea löytyvän, liikaa kiusaajia. En tajua miksi tänne änkeää nämä viehättävämmät ihmiset pätemään. On toki tullut myös koskettavia tarinoita, kiva lukea muiden rumien mietteitä itsestään. Vain me ymmärretään kuinka syvästi tää vaikuttaa, peiliin katsominen satuttaa joka päivä. 😓

Minulla on kokemusta molemmista puolista. Olin koulukiusattu koko kouluajan ja minua haukuttiin rumaksi ja vastenmieliseksi eikä kukaan halunnut leikkiä kanssani. Minua revittiin hiuksista, heitettiin kivillä ynnä muuta vastaavaa. Kun sitten muutin teini-ikäisenä toiseen kaupunkiin kaikki kääntyi yhtäkkiä päälaelleen ja minusta tulikin kaunis ja haluttu. Koska olin tottunut alistuneiseen rooliini, olin liian kiltti ja tulin raiskatuksi ja hyväksikäytetyksi. Seksuaalista ahdistelua oli paljon ja jatkuvasti sain kuulla kuinka kaunis/seksikäs olen. Itse en kuitenkaan tuntenut itseäni kauniiksi ja kaikki ahdistelu masensi minua. Lopulta päädyin lihottamaan itseni tarkoituksella koska halusin vain olla rauhassa kaiken kokemani( sekä sen aikaisemman rumaksi haukkumisen että ahdistelun ja kourimisen) jälkeen. No sain toki olla rauhassa lähentelyiltä mutta läski-kommentteja sain sitten kuulla ja seurustelin väkivaltaisen miehen kanssa useita vuosia kuunnellen kuinka ruma ja vastenmielinen olen, eikä kukaan muu koskaan minua huolisi. Lopulta en kestänyt enää olla suhteessa kun sain kannustusta ystäviltä että olen kelpo ihminen. Sain energiaa alkaa laihduttamaan. Hyvän terveellisen olon myötä myös itsetuntoni kasvoi ja lopulta lähdin huonosta suhteesta. Nykyään olen ihan ok kasvoistani vaikka kropassa on parantamista. Arpia ja roikkuvaa nahkaa en enää pois saa(ei ole varaa leikkaukseen) mutta ainakin voi edes mahtua suht normaaleihin vaatteisiin ettei tarvitse telttoja käyttää. Kasvoissa on paljon mustapäitä ja kasvaa tummia karvoja huulten päällä ja leuassa. Nenääni olen aina inhonnut koska se on niin keskieurooppalaisen näköinen. Yhdistettynä muuten tummaan ulkonäköön minua luullaan usein ulkomaalaiseksi. Kaipa sekin osaltaan vaikutti siihen että minua kiusattiin koulussa. Yhteen aikaan olisin tehnyt melkein mitä vain saadakseni siniset silmät ja luonnonvaaleat hiukset. Halusin tällä tuoda esille että molemmat saattavat olla raskaita, rumuus ja kauneus.. Mitä sitten lopulta lienevätkään. Itselleni kauneutta ihmisessä on herttaisuus, iloisuus, huumorintaju ja välittäminen, elämänilo loistaa silmistä. Rumuutta minulle taas on ilkeys, pahansuopaisuus,egoismi, koppavuus ja julmuus. Nämä myös näkyvät silmistä. Ulkokuori ei auta jos sisin on mätä. Sen verran vielä haluan kirjoittaa että jos ei ole koskaan ollut toisen kengissä, ei voi olettaa mitä toinen on elämässään kokenut. Tuntuu että "kauniiden" ihmisten on vaikea kuvitella millaista kohtelua "rumat" saavat osakseen koska luulevat että heidät jätetään lähinnä rauhaan. Samoin myös "rumien" voi olla vaikea uskoa ettei elämä kauniina aina ole niin helppoa. Molemmat voivat kokea ulkonäön vuoksi rumaa kohtelua. Kunpa todellakin ihmiset näkisivät pintaa syvemmälle. Toivon kaikille rauhaa ja oikeutta olla omia itsejänne ilman kurjaa kohtelua ikävien ihmisten taholta

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut ruma, nykyisin myös hieman ylipainoinen, ja olen saanut kuulla ulkonäöstäni haukkuja niin kauan, kuin jaksan muistaa. Viime viikonloppuna baarissa kävi kuitenkin jotain uskomatonta tällaiselle rumilukselle!

Olin istumassa kahden ystäväni kanssa iltaa olutravintolassa, jossa käy yleensä 30+ asiakkaita, mistään teinikuppilasta ei ole kyse, joten asiakkaidenkin voisi kuvitella omaavan jonkinnäköiset käytöstavat. Noh, viereiseen pöytään istahtaa kolmen miehen seurue. Illan edetessä yksi miehistä rupeaa kovaan ääneen arvostelemaan ulkonäköäni ja painoani ystävilleen, sain kuulla olevani hirveä lehmä, valas ja kuvottava. Käännyin katsomaan miehiä päin ja kuuntelin tämän yhden haukkuja siinä hetken hiljaa, mies huomasi tämän kyllä. Aiemmin olisin tässä tilanteessa lähtenyt pois, kenties vessaan itkemään, mutta nyt jokin napsahti, nousin ylös ja menin sen kaksi askelta miesten pöytään ja kysyin, miksi hänen pitää haukkua minua. Kerroin miten pahalta se tuntuu, sanoin olevani tietoinen ulkonäöstäni ja kuulleeni haukkuja koko elämäni ajan. Vuodatin muutaman kyyneleenkin vahingossa. Miehet tuijottivat minua täysin hiljaa koko ajan. Toivotin lopuksi hyvää illanjatkoa ja palasin pöytään. Muutama minuutti myöhemmin miehet tekivät lähtöä, mutta tämä haukkuja tuli pöytääni ja PYYSI ANTEEKSI. En ole koskaan, _koskaan_ saanut mitään pahoitteluja haukkujilta. Nyt oli minun vuoroni mennä sanattomaksi.

Kiva tietää, että vaikka niitä arvosteluja ja nälvimisiä sataa edelleen, edes joku saattaa ymmärtää aiheutettavansa mielipahaa ja jopa katua sitä.

Se pelkäsi kunnianloukkaussyytettä koska oli kuulijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut ruma, nykyisin myös hieman ylipainoinen, ja olen saanut kuulla ulkonäöstäni haukkuja niin kauan, kuin jaksan muistaa. Viime viikonloppuna baarissa kävi kuitenkin jotain uskomatonta tällaiselle rumilukselle!

Olin istumassa kahden ystäväni kanssa iltaa olutravintolassa, jossa käy yleensä 30+ asiakkaita, mistään teinikuppilasta ei ole kyse, joten asiakkaidenkin voisi kuvitella omaavan jonkinnäköiset käytöstavat. Noh, viereiseen pöytään istahtaa kolmen miehen seurue. Illan edetessä yksi miehistä rupeaa kovaan ääneen arvostelemaan ulkonäköäni ja painoani ystävilleen, sain kuulla olevani hirveä lehmä, valas ja kuvottava. Käännyin katsomaan miehiä päin ja kuuntelin tämän yhden haukkuja siinä hetken hiljaa, mies huomasi tämän kyllä. Aiemmin olisin tässä tilanteessa lähtenyt pois, kenties vessaan itkemään, mutta nyt jokin napsahti, nousin ylös ja menin sen kaksi askelta miesten pöytään ja kysyin, miksi hänen pitää haukkua minua. Kerroin miten pahalta se tuntuu, sanoin olevani tietoinen ulkonäöstäni ja kuulleeni haukkuja koko elämäni ajan. Vuodatin muutaman kyyneleenkin vahingossa. Miehet tuijottivat minua täysin hiljaa koko ajan. Toivotin lopuksi hyvää illanjatkoa ja palasin pöytään. Muutama minuutti myöhemmin miehet tekivät lähtöä, mutta tämä haukkuja tuli pöytääni ja PYYSI ANTEEKSI. En ole koskaan, _koskaan_ saanut mitään pahoitteluja haukkujilta. Nyt oli minun vuoroni mennä sanattomaksi.

Kiva tietää, että vaikka niitä arvosteluja ja nälvimisiä sataa edelleen, edes joku saattaa ymmärtää aiheutettavansa mielipahaa ja jopa katua sitä.

Se pelkäsi kunnianloukkaussyytettä koska oli kuulijoita.

Varmasti vain kännissä puhui mitä sylki suuhun toi ja myöhemmin tajusi miten törkeästi ja loukkaavasti oli käyttäytynyt. Alkoi omatunto soimaamaan kun tajusi tilanteen vakavuuden. Kyllä meillä kaikilla joskus järjen ääni katoaa hetken huumassa ja palaa vasta jälkikäteen.

Ja mitä kunnianloukkaukseen tulee, se vaatisi julkista haukkumista ja nöyryytystä. Esimerkiksi että tuo haukkuminen tapahtuisi radiossa tai julkisessa, paljon huomiota saaneessa Facebook-päivityksessä. Tuollaisessa tavallisessa tilanteessa on täysin mahdotonta saada kunnianloukkaussyytettä vaikka haukkuisi aivan maan rakoon.

Itse olen 23-vuotias ruma ja ylipainoinen mies. Rumuuteni ei siis johdu ylipainosta vaan yleisistä groteskeista kasvonpiirteistä. Minulla on myös kaljuuntuminen edennyt huomattavan pitkälle tämän ikäiseksi. Lyhyt 175cm pituuteni ei myöskään auta asiaa. Nuorten ihmisten keskipituus kasvaa kokoajan ja tämän ikäisten miesten keskipituus on arvioitu olevan Suomessa sen 182-183cm ja suunta on vain ylöspäin.

Kokemuksieni ja havaintojeni mukaan rumilla naisilla ja rumilla miehillä on pääasiassa se ero, ettei rumalle miehelle mennä päin naamaa sanomaan hänen rumuudestaan, ainakaan selvin päin. Joillakin käytöstavattomilla ihmisillä tuntuu olevan joku ihmeen tarve kommentoida naisia heidän ulkonäöstään, oli tänä kaunis, tavallinen tai ruma. Samanlaista yleistä tarvetta ei näytä miesten ulkonäön kommentoimiseen olevan. Varsinkaan jos mies on yhtään karskimman näköinen.

Mutta kuitenkin naisten ja joskus miestenkin eleistä ja ilmeistä näkee heidän ajatukset ulkonäöstäni, elekieli puhuu omaa karua kieltään. Rumana ihmisenä ylipäätään on vaikeampi tutustua ihmisiin ja tehdä hyvä ensivaikutelma, kun oma ulkonäkö herättää negatiivisia ensireaktioita. Olenkin oikeastaan huomannut, että tutustuakseni ihmisiin ja tehdäkseni hyvän vaikutuksen minun on tehtävä jotakin poikkeuksellista, mitä muiden ei tarvitse tehdä. Esimerkiksi oltava todella ystävällinen tai hauska, tai tekemällä vaikutuksen jollain kyvylläni tai muulla tavalla. Tämän seurauksena sanoisin, että sosiaaliset taitoni ovat kyllä parantuneet huomattavasti, koska minun on kompensoitava rumuuttani, mutta ei se silti tunnu mukavalta, kun ymmärtää miten paljon helpompaa kaikki olisi jos vain olisin komea tai edes keskiverron näköinen.

730 jatkaa

Tuohon liittyen on mainittava eräästä yleisestä ilmiöstä: ihmisen tekoja tuomitaan täysin eri tavalla jos hän on ruma tai komea. Komeat ja kauniit voivat käyttäytyä todella röyhkeästi ja heidän tekonsa ovat silti sosiaalisesti hyväksyttyjä, ihmiset yrittävät ymmärtää tekoa tuomitsemisen sijasta ja eivät välttämättä edes reagoi mitenkään negatiivisesti. Kuitenkin jos joku tavallisen näköinen tekee saman niin ihmisten yleinen reaktio on paljon negatiivisempi ja ymmärrys vaihtuu tuomitsemiseen. Sitten jos ruma tekee saman niin reaktio ja vastaanotto on vain entistäkin negatiivisempaa. Ihmiset voivat reagoida todella vahvasti ja vihamielisesti ihan pieniinkin huonoihin juttuihin mitä rumat tekevät.

Suomeksi siis sosiaaliset pelisäännöt ovat erilaiset kauniille ja komeille ihmisille, he pelaavat peliä nimeltä elämä helpommalla vaikeusasteella.

Toinen ikävä ero rumien miesten ja rumien naisten välillä on se, että naisia arvotetaan ulkonäkönsä mukaan. Suurin yksittäinen tekijä, joka määrää naisen arvon yhteiskunnan ja ihmisten silmissä on puhdas ulkonäkö. Toki komeita miehiäkin arvostetaan eri tavalla mutta miehiä ei koskaan [b]arvoteta[/b] pelkän ulkonäkönsä perusteella. Mies voi esimerkiksi olla hauska, rikas, korkeasti koulutettu, jollain alalla menestyvä, hyvä työntekijä, urheilupiireissä joukkueen taitavimpia tai vaikka vain sosiaalisesti todella lahjakas ja häntä arvostetaan tämän perusteella. Nainen taas ei voi samalla tavalla korvata puuttuvaa ulkonäköään oikein millään. Jos ruma nainen on hyvä työntekijä, hänen työpanostaan ei silti arvosteta samalla tavalla. Ruma nainen voi työpaikallaan olla paljon huonommassa asemassa ja selvästi vähemmän arvostettu kuin kaunis kollegansa, vaikka olisi taitavampi, parempi ja ahkerampi työntekijä. Hänen mahdollisuudet edetä urallaan tai ylipäätään menestyä ovat paljon huonommat, koska ulkonäkö on jopa työelämässä merkittävä tekijä. Puhumattakaan sitten mistään musiikki- tai viihdealasta. Ruma nainen voi olla äärimmäisen lahjakas ja taitava muusikko, mutta jos sitä ulkonäköä ei vain ole niin ketään ei kiinnosta.

Toki rumilla miehilläkin ulkonäkö vaikuttaa uralla tiettyyn rajaan asti, mutta ei ruman miehen hyvää työpanosta tai lahjakkuutta kukaan vähättele ulkonäön takia. Jos tulokset puhuvat puolestaan niin häntä kyllä arvostetaan työympäristössään. Tosin ei rumista miehistäkään mitään poptähtiä ikinä tule.

730 jatkaa edelleen

Varmaan sanomattakin selvää, että poikuuteni on vielä tallella. Rumuus vain vaikeuttaa pariutumista niin vahvasti. Pystyn kyllä olemaan karismaattinen ja hurmaamaan ihmisiä sosiaalisilla taidoilla ja ajoittaisella itsevarmuudellani, muttei niillä pärjätä loputtomiin. Sanoisin, että treffeille pääsee silloin tällöin mutta siitä eteenpäin alkavat ongelmat. Olen kyllä käynyt treffeillä ja tehnyt paljon aloitteita ja ollut aktiivinen, muttei ne oikein johda mihinkään. Pientä säätöä on kyllä ollut muttei niistä mitään vakavaa kehkeydy.

Toki poikuuteeni liittyy ulkonäköni lisäksi yksi toinenkin tekijä: minulle on työlästä päästä kenenkään kanssa niin intiimille tasolle, että olisin halukas seksiin tämän kanssa. Se vaatii pidempiaikaista henkistä bondausta ja luottamuksen rakentamista, eikä yksikään ihmissuhteistani ole vielä edennyt niin pitkälle. No, ehkä joku päivä vielä. Millekään prostituoidulle en aio neitsyyttäni menettää, joten seksin ostamista on turha ehdottaa.

Libido on kyllä miehellä tietynlainen eteenpäin ajava voima, joten seksin puute kyllä selvästi masentaa ja turhauttaa ja vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon ja elämänhaluun ja jopa yleiseen motivaatioon tehdä mitään. Minulla onkin vakavia masennuskausia, jolloin olen todella epäfunktionaalinen (Masennukseni toki johtuu useista muistakin tekijöistä.) Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa panemaan kanssani, joten minun on vain jaksettava ja rakennettava elämäni muiden asioiden varaan. Tiedostan kyllä, että minulla on potentiaalia ja kykyjä joilla voisin pärjätä elämässäni ja työuralla, minun on vain opeteltava realisoimaan ne ja rakentamaan itseäni oikeaan suuntaan.

Yksi peloistani on, etten koskaan pääsisi poikuudestani ja kuolisin neitsyenä. Tuo ajatus kalvaa mieltäni aika ajoin mutta työnnän sen aina syrjään. En kuitenkaan sanoisi olevani epätoivoinen tai seksiä pakonomaisesti etsivä tai vonkaava tms, lähinnä ajattelen, että tulee mitä tulee ja se tapahtuu itsestään ja omalla painollaan jos tapahtuu. Parhaat asiat elämässä menee omalla painollaan eikä pakottamalla.

Tulipahan avauduttua. Kaikkea hyvää kaikille kanssarumille, toivottavasti löydätte paikkanne missä teitä arvostetaan ja mihin tunnette kuuluvanne! :-)

Kaikenlainen potentiaali ja vakavasti otettavuus paistaa läpi tämän miehen kirjoituksista joka suunnalta. Toivottavasti hän kestää paineensa ja jaksaa odottaa Sitä Oikeaa. Ja pääsee siten aikanaan antamaan itsensä kokonaisena, eikä täynnä satunnaisten ja yhdentekevien kohtaamisten jälkiä. Se Oikea tulee olemaan siitä hyvin onnellinen. Ja Sen Oikean on pakko olla olemassa tuollaiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 23-vuotias ruma ja ylipainoinen mies. Rumuuteni ei siis johdu ylipainosta vaan yleisistä groteskeista kasvonpiirteistä. Minulla on myös kaljuuntuminen edennyt huomattavan pitkälle tämän ikäiseksi. Lyhyt 175cm pituuteni ei myöskään auta asiaa. Nuorten ihmisten keskipituus kasvaa kokoajan ja tämän ikäisten miesten keskipituus on arvioitu olevan Suomessa sen 182-183cm ja suunta on vain ylöspäin.

Kokemuksieni ja havaintojeni mukaan rumilla naisilla ja rumilla miehillä on pääasiassa se ero, ettei rumalle miehelle mennä päin naamaa sanomaan hänen rumuudestaan, ainakaan selvin päin. Joillakin käytöstavattomilla ihmisillä tuntuu olevan joku ihmeen tarve kommentoida naisia heidän ulkonäöstään, oli tänä kaunis, tavallinen tai ruma. Samanlaista yleistä tarvetta ei näytä miesten ulkonäön kommentoimiseen olevan. Varsinkaan jos mies on yhtään karskimman näköinen.

Mutta kuitenkin naisten ja joskus miestenkin eleistä ja ilmeistä näkee heidän ajatukset ulkonäöstäni, elekieli puhuu omaa karua kieltään. Rumana ihmisenä ylipäätään on vaikeampi tutustua ihmisiin ja tehdä hyvä ensivaikutelma, kun oma ulkonäkö herättää negatiivisia ensireaktioita. Olenkin oikeastaan huomannut, että tutustuakseni ihmisiin ja tehdäkseni hyvän vaikutuksen minun on tehtävä jotakin poikkeuksellista, mitä muiden ei tarvitse tehdä. Esimerkiksi oltava todella ystävällinen tai hauska, tai tekemällä vaikutuksen jollain kyvylläni tai muulla tavalla. Tämän seurauksena sanoisin, että sosiaaliset taitoni ovat kyllä parantuneet huomattavasti, koska minun on kompensoitava rumuuttani, mutta ei se silti tunnu mukavalta, kun ymmärtää miten paljon helpompaa kaikki olisi jos vain olisin komea tai edes keskiverron näköinen.

Puolustusvoimien mukaan alokkaiden keskipituus on jo vuosia ollut 179-180 senttiä. Evoluutio ei ole niin nopeaa, että senttejä tulisi vuosittain. Ravinto on ollut jo kymmeniä vuosia riittävää, mikö aiemmin oli rajoite.

170-175 cm miehiä talsii kadulla pilvin pimein, ei mitään haittaa tuo pituus.