Ajatusleikki: Jos heräisit huomenna 14-vuotiaana lapsuudenkodissasi

Kävisin koulut kunnolla, harrastaisin säännöllisesti liikuntaa, pitäisin paremmin yhteyttä vanhoihin ystäviin koulujen jälkeen. Välttäisin kuin ruttoa yhtä miestä joka nykyää on jo onneksi eksä. Huolehtisin raha-asioista paremmin kuin teininä. Toisaalta, jos eläisin niin, olisiko mulla nykyistä miestäni ja noita maailman ihanimpia lapsia 😳

Niihin olosouhteisiin en haluaisi palata missään nimessä edes sen vuoksi, että saisin vältettyä elämäni suurimmat virheet. 

Olisin harmissani, kaikki opintoihin tehty työ pitäisi tehdä uudelleen. No, se kannatti joten tekisin sen sitten uudelleen.

En välittäisi pojista ennen lukiota, se oli ajanhukkaa. Pitäisin huolta ystävyyksistä, koska ne kestävät eliniän. Harrastaisin vielä enemmän maalausta ja ahkerammin soittoa ja laulua, koska nekin kestävät eliniän. Lukisin edelleen yhtä paljon.

Tekisin töitä läheisriippuvuuteni kanssa ja yrittäisin pysyä erossa renttumiehistä ja setämiehistä.

Ottaisin yhteyttä nykyiseen mieheeni joka juuri olisi tullut lähiseudulle opiskelemaan, mutta jonka tapasin vasta viisikymppisenä.

Matkustaisin vielä enemmän.

Aika vaikea tilanne. Menisin luultavasti lukioon, jonne en mennyt kun ajattelin etten siellä pärjää 8,7 keskiarvolla. Parikymppisenä etsisin käsiini nykyisen mieheni, joka tarkoittaisi etten saisi lastani exän kanssa...

Ehkä tämä "ensimmäinen" kerta on parempi. Kauppakoulun jälkeen naimisiin, lapsi ja töihin. Ero, yh-elämää ja työntekoa ja lopulta löytyi se minulle tarkoitettu mieskin. En ihan helpointa tietä ole kulkenut, mutta nyt olen onnellinen vaikkei elämä mennyt niin kuin 14-vuotiaana suunnittelin :)

Ensin olisin järkyttynyt ja harmistunut että kaikki uskomattomat onnenpotkut elämässäni olisivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Mutta ei kai auttaisi kuin sopeutua tilanteeseen ja toki minullakin on katumukseni eli yrittäisin tehdä jotkin asiat toisin.

Raskasta olisi, kaikki paha edessäpäin. Keskittyisin siihen että saisin jotenkin siskoni tutkimuksiin joissa ehkä paljastuisi ajoissa se mikä hänet myöhemmin varoittamatta tappoi. Itseni kohdalla, opiskelisin ahkerasti ja tähtäisin hyvään ammattiin sekä pitäisin itsestäni parempaa huolta. 14 vuotiaana (ja vielä pitkään sen jälkeenkin) oikeasti luulin että kukaan ei ikinä voisi haluta palkata minua, että olisin kolmeen kymppiin mennessä jo sairaseläkkeellä. No, nyt tiedän paremmin joten oikeasti satsaisin tulevaisuuteeni.

Vituttaisi tehdä kaikkia asiat uudelleen. Ei tule mieleen mitä todella katuisin tai no ehkä hakisin suoraan nykyiselle alalleni. Toisaalta sain niin paljon ihania muistoja, kumppanin ja pari hyvää ystävää ensimmäisen tutkintoni varrelta että niitä en vaihtaisi. Ainoa mistä iloitsisin on se että saisin vielä nauttia yhden tänä vuonna edesmenneen läheisen seurasta pitkään. Monet asiat joita "kadun"/haluaisin tehdä toisin on kuitenkin johtanut sellaisiin asioihin mitä en haluaisi vaihtaa. Ehkä olisi voinut teininä jättää muutamat draama riidat väliin, mutta toisaalta se kuuluu siihen ikään.

Nauttisin kultaisesta '80-luvusta ja toiveikkaasta '90-luvusta. Näkisin ne ihmiset, joita ei enää ole. Yrittäisin kiertää kaukaa muutaman sydämeni särkeneen huoripukin, enkä ottaa niitä niin vakavasti. Voisin jäädä sinne aikaan ennen vuotta 2000 kokonaan, tää maailma on mennyt vaan paskempaan suuntaan siitä eteenpäin, että mitään en täältä jäisi kaipaamaan.

Hyi helkatti. Kaikki itse hankkimani olisi vielä edessä ja sen hetkinen surkeus olisi totta. Kaikilla ei ollut hyvät lähtökohdat eikä syntyneet kultalusikka suussa. Siis täydellinen painajainen. Elämäni alkoi kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Olisin taas samalla kauhealla yläasteella. Kävelisin rehtorin kansliaan ja kieltäytyisin menemästä enää samaan luokkaan.

En antaisi vanhempieni enää nöyryyttää minua.

Onpa mielenkiintoisia vastauksia. Mulle pahinta olisi itsenäisyyden ja oman rahan ja vapauden puute. Olisi taas kotiintuloajat. Vaikeaa olisi taas olla tilivelvollinen kaikesta vanhemmille ja opettajille. Kukaan ei ottaisi vakavasti. Kaverisuhteet olivat tuolloin yhtä draamaa. Telkkarista tulisi Frendit ja Kolmas kivi auringosta ja Dawson's creek kaikki vain kerran viikossa. Kunnon nettiä olisi ikävä. Tylsistyisin kuoliaaksi!!!

Jos tuosta noin vain heräisin, ilman mitään selitystä, ajattelisin varmaan olevani psykoosissa.

Mutta jos tarkoitat vain kysyä, mitä tekisin toisin, jos tietäisin mitä oikeasti tekemäni valinnat tuovat tullessani, niin: opiskelisin toisin. Peruskoulu ja lukio nyt saisivat mennä kuten menivät, mutta yliopistossa valitsisin heti alkuun toisen pääaineen, ja opiskelisin tutkinnon nopeammin. Ehtii sitä kaikkia hupiopintoja harjoittaa myöhemminkin, kun on työpaikka.

Nosto! Vastauksia on kiva lukea!

Mä en varmaan tekisi mitään suurta toisin. Oon melko tyytyväinen elämääni. Joo, ei oo ollu huoletonta mutta elämää kuitenkin. Rikas en ole. Mä haluisin korkeintaa osata muuttaa elintapojani terveellisiksi nyt siis.

Olisin todella onnellinen. Vaikka mua kiusattiin yläasteella, niin nyt mulla olisi varastossa viisautta sitä varten ja osaisin antaa samalla mitalla takaisin. Panostaisin opiskeluun ihan eri tavalla, yrittäisin hankkia uusia ystäviä, en olisi ikinä tavannut exääni..... Voi että.... oispa toi mhdollista.

Heräisin miettien että vauvaveli tarvii taas jonkun vahdin ja menisin vahtimaan. En jaksaisi kuunnella enää sitä samaa vanhemmilta, sitä miten ne mua kohteli. Vihdoin ku pääsi pois.

En värjäis hiuksia enkä alottais syömään e-pillereitä

Tekisin varmaan lastensuojeluilmoituksen veljestäni ja itsestäni sekä muutamista naapureiden lapsista. Tietty jos aika olisi sama kuin silloin, niin johtaisiko se sitten mihinkään? Ottaisin varmaan opiskelun vakavammin ja tosiaan ostaisin sitä Nokiaa, ym. ja osaisin ne myydään sitten oikeaan aikaan.

Aivan kamala ajatus. Nuoruus oli ihanaa aikaa, mutten haluaisi elää sitä enää uudelleen!

Tekisin varmaan tällä tiedolla ja itseluottamuksella miljoona asiaa toisin, ihan tahtomattanikin... mutta sitten en varmaan saisi lapsiani... Enkä halua heistä luopua...  ELämässä on tapahtunut paljon hyvää ja paljon huonoa. Paljon asioita joita ei ehkä haluaisi kokea enää uudelleen. Ja asioita jotka haluaisi todellakin kokea uudelleen!!!  Nuoruudessa tunsin pintapuolisesti paljon ihmisiä, joiden seura ei kiinnostanut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna muutaman kanssa olisi ehkä kannattanutkin olla enemmän yhteyksissä..  Toisaalta se polku jonka olen taivaltanut on tuonut mut tähän pisteeseen. Ja tässä haluankin olla. Elämä ei ole täydellistä eikä pelkkää onnea, mutta se on mun oma.

Eli ei, en haluaisi herätä menneisyydestä.

1. Tekisin välittömästi uskonratkaisun ja 2. alkaisin syödä päivittäin 100 mcg D3-vitamiinia.