Lue keskustelun säännöt.
Ajatusleikki: Jos heräisit huomenna 14-vuotiaana lapsuudenkodissasi
30.12.2016 |
...eikä mitään tähänastisesta elämästäsi 14-vuotiaasta nykyhetkeen olisi vielä tapahtunut, miten reagoisit? Olisitko helpottunut kun saat aloittaa kaiken alusta (opiskelut, parisuhde, perheenperustaminen jne) vai olisitko harmissasi? Miksi?
Mikään ei tietenkään takaisi, että kaikki menisi samalla tavalla kuin "ensimmäisellä kerralla".
Kommentit (128)
61/128
|
31.12.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
En koskaan klikkaa tällaisia linkkejä. Jos haluat klikkauksen, kerro edes mitä tuolla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos heräisin näillä aivoilla (ns.tulevaisuuteni muistaneena) 14-vuotiaana, niin varmaan kukaan ei haluais olla koulussa mun kaveri. 😂 hengailisin varmaan opettajien kanssa, ei varmaa paljo kiinnostaisi teinijutut. :D
Paluu siihen helvettiin maan päällä, ei kiitos. Mieluummin kuolisin kuin eläisin kaiken sen uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin...
Minä keskityin opiskeluun ja vanhemmat määräsivät myös sen, mihin "omat rahat" sai käyttää. Yhtenä kesänä tein kesätöitä, mutta ei sitäkään saanut käyttää moiseen turhuuteen.
Jättäisin aika monta typerää ihmistä tulevaisuudessa tuntematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos heräisin näillä aivoilla (ns.tulevaisuuteni muistaneena) 14-vuotiaana, niin varmaan kukaan ei haluais olla koulussa mun kaveri. 😂 hengailisin varmaan opettajien kanssa, ei varmaa paljo kiinnostaisi teinijutut. :D
Minusta tulisi varmaan sellainen yksinäinen susi, nörtti (lukisin oikeasti tosissani) joka sitten seksuaalisesti valveutuneempi kuin muut ikäisensä ja iskisin jotain parikymppisiä miehiä salaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin...Minä keskityin opiskeluun ja vanhemmat määräsivät myös sen, mihin "omat rahat" sai käyttää. Yhtenä kesänä tein kesätöitä, mutta ei sitäkään saanut käyttää moiseen turhuuteen.
Pointti ei ole siis se, etteikö varaa olisi ollut, sitä harrastusta ei vain hyväksytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin...Minä keskityin opiskeluun ja vanhemmat määräsivät myös sen, mihin "omat rahat" sai käyttää. Yhtenä kesänä tein kesätöitä, mutta ei sitäkään saanut käyttää moiseen turhuuteen.
No ehkä asettuisit vielä enemmän vanhempiasi vastaan?
:)
Muuttaisit aikaisemmin pois kotoa? Minä muuton jo 15-vuotiaana (syy ei ollut vanhemmissani)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin...Minä keskityin opiskeluun ja vanhemmat määräsivät myös sen, mihin "omat rahat" sai käyttää. Yhtenä kesänä tein kesätöitä, mutta ei sitäkään saanut käyttää moiseen turhuuteen.
Pointti ei ole siis se, etteikö varaa olisi ollut, sitä harrastusta ei vain hyväksytty.
Mitä he sitten olisivat tehneet jos kaikesta huolimatta olisit harrastanut sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, pitöiskö sitten omaksua uudelleen 90-luvun muotikin?
:D
Sitä varmaan itse olisin rohkeampi, tarkka olisin enemmän "kavereiden" käytöstä. Sanoisin isälle ja äidille suoraan mitä mieltä heistä ja heidän käytöksestä olisin. En jäisi kotiin mädäntymään. En olisi niin itsekriittinen. Pitäisin enemmän itsestäni. Juttelisin mummini kanssa, jotta oppisin paremmin tuntemaan hänet. Koulun kävisin paremmin. Vaikka tekisin tämän kaiken, järjestäisi itseni samaan tilanteeseen missä tapasin mieheni. Elettäis säästeliäämiin ja enemmän vailla turhia huolia. Saatais sama ihana tyttö jne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis kyllä aivan hirveää. Mun teini-ikä oli kamala ja lapsuudessakin kaikenlaista ristiriitaa. Toisaalta voin rehellisesti sanoa, että mun elämässä on teini-iän jälkeen sitten jokseenkin kaikki mennyt just niin hyvin kuin on mahdollista. Olen tällä hetkellä (vähän päälle kolmevitosena) hyvin tyytyväinen elämääni enkä haluaisi ottaa riskiä että toisella kierroksella jokin menisikin huonommin. Aika hyvin on siis asiat mulla :)
Ihana ajatusleikki. Ja ilahduin kuin tajusin, että vituttais raskaasti. Jotain siis on tullut saavutettua hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskittyisin koulunkäyntiin ja kuuntelisin unelmiani. Ymmärtäisin välttää alkoholia ja päihteitä ja keskittäisin sen sijaan energiani kouluun, urheiluun ja taiteisiin.
Pitäisin ystävyyssuhteista parempaa huolta.
Ensitöikseni halaisin isääni koska nyt en enää voi koska hän on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Jos heräisin näillä aivoilla (ns.tulevaisuuteni muistaneena) 14-vuotiaana, niin varmaan kukaan ei haluais olla koulussa mun kaveri. 😂 hengailisin varmaan opettajien kanssa, ei varmaa paljo kiinnostaisi teinijutut. :D
Mua ei kiinnostanut teinijutut edes silloin 14-vuotiaana. Opettajat taas olivat niin leipääntyneitä eivätkä suhtautuneet alaikäisiin kuten tasa-arvoisiin ihmisiin, joten eipä heidänkään seuransa juuri nappaisi..
Seksi varmasti kiinnostaisi joten todennäköisesti harrastaisin sitä PALJON aikaisemmin :D enkä jaksaisi odottaa. Siis ihan vallatonta irtoseksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin...Minä keskityin opiskeluun ja vanhemmat määräsivät myös sen, mihin "omat rahat" sai käyttää. Yhtenä kesänä tein kesätöitä, mutta ei sitäkään saanut käyttää moiseen turhuuteen.
No ehkä asettuisit vielä enemmän vanhempiasi vastaan?
:)
Muuttaisit aikaisemmin pois kotoa? Minä muuton jo 15-vuotiaana (syy ei ollut vanhemmissani)
En muuttaisi. Lukio oli paljon helpompi, kun sai asua kotona. Laiskana ihmisenä haluan päästä helpolla eikä se muuttuisi miksikään jos palaisin takaisin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin...Minä keskityin opiskeluun ja vanhemmat määräsivät myös sen, mihin "omat rahat" sai käyttää. Yhtenä kesänä tein kesätöitä, mutta ei sitäkään saanut käyttää moiseen turhuuteen.
Pointti ei ole siis se, etteikö varaa olisi ollut, sitä harrastusta ei vain hyväksytty.
Mitä he sitten olisivat tehneet jos kaikesta huolimatta olisit harrastanut sitä?
Estäneet sen. Vaikea sitä olisi ihan ilmaiseksi ollut harrastaa. Mikään iltaisin "katoaminen" harrastukseen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Vielä muutama vuosi sitten olisin ollut onneni kukkuloilla. Elämässäni on tapahtunut paljon kamalia asioita, joilla on loppuelämääni iso vaikutus. Monet voisi pysyä estämään kokonaan. Moni niistä tapahtuisi väistämättä uudestaan (mm. Huonot kotiolot ja sairastuminen parantamattomaan sairauteen), mutta niidenkin kohdalla asioita voisi nykytietämyksen valossa tehdä toisin ja saada paremman lopputuloksen. Olen tällä ajatukselka synkimpinä hetkinä leikitellyt usein.
Mutta sen jälkeen kun aurinko lopulta paistoikin risukasaani ja tapasin mieheni ja erityisesti sain lapseni, en uskaltaisi ottaa riskiä ja muuttaa mitään. Ihan mikä tahansa mitätön pikkujuttukin toisin tehtynä kauan sitten voisi johtas siihen etten näkisi lastani enää. Jokatapauksessa en kestäisi odottaa kahtakymmentä vuotta saadakseni hänet taas syliini. Pysyn mielummin täällä.