Lue keskustelun säännöt.
Ajatusleikki: Jos heräisit huomenna 14-vuotiaana lapsuudenkodissasi
30.12.2016 |
...eikä mitään tähänastisesta elämästäsi 14-vuotiaasta nykyhetkeen olisi vielä tapahtunut, miten reagoisit? Olisitko helpottunut kun saat aloittaa kaiken alusta (opiskelut, parisuhde, perheenperustaminen jne) vai olisitko harmissasi? Miksi?
Mikään ei tietenkään takaisi, että kaikki menisi samalla tavalla kuin "ensimmäisellä kerralla".
Kommentit (128)
Siis että heräisin silloin 1980-luvulla 14-vuotiaana näkien tulevan elämänpolkuni tähän asti? Vai sinä 14-vuotiaana, joka silloin olin ja siinä maailmassa? Vai että heräisin nykymaailmaan niillä valmiuksilla, joita mulla oli silloin 14-vuotiaana?
Ekassa tapauksessa olisin järkyttynyt. En olisi uskonut näkemääni. Tekisin monta asiaa toisin.
Toisessa tapauksessa en kai voisi tehdä mitään toisin. Tai ehkä joskus tulisi jokin Päiväni murmelina -fiilis, en tiedä :)
Viimeinen tapaus olisi varmaan kaikkein haastavin. Olisi tosi paljon opeteltavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin tosi paljon toisin. Oikeastaan varmaan kaiken.
Olisin ihan älyttömän onnellinen, kun saisin korjata kaikki typerät virheet jotka ovat pilanneet elämääni. Samalla pitäisi kuitenkin kuumeisesti miettiä miten saisin järjestettyä asiat siten, että päätyisin myöhemmin silti yhteen lasteni isän kanssa, mikä tapahtui yhden suurimman virheeni jälkimainigeissa (muuten tuskin olisimme ikinä päätyneet yhteen).
Olisi todella kamalaa. Koulu oli ahdistavaa ja stressaavaa, harrastuksiin ei enää ollut varaa, olin melko yksinäinen tossa iässä. Vetäisin varmaan narsistipaskaäitiäni turpaan. Todella köyhää oli, mietin nyt että mistä sitä silloin sai iloa. No muistaakseni sitä uppoutui telkkariohjelmiin, kun nettiä ei ollut.
En dokailisi niin paljon. Miettisin tarkemmin parisuhdeasioita. En jäisi kenenkään(pojan)miehen kynnysmatoksi. Elämäni olisi iloisempaa, enkä itkisi vuosia jonkun narsisti miehen perään. Asuisin kotona mahdollisimman pitkään ja säästäisin rahaa omaan asuntoon. Ostaisin Nokian osakkeita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuisin, koska kotona olisi isä krapuloissaan (tai vielä reissuillaan), äiti pahalla päällä ja sisko muuten vaan ärsyttävä. Oon oikeasti onnellinen nyt, enkä mistään hinnasta palaisi ajassa taaksepäin. Enkä tekisi mitään toisin.
Sama juttu minulla. Vaihtaisin heti koulua tai pakottaisin vanhemmat muuttamaan ja pelastaisin itseni kiusaamiselta. Kiusaaminen on ollut pahinta elämässäni ja vienyt minulta kaverit. Jos olisin päässyt nopeasti muualle olisi ollut edes mahdollisuus kiusaamisen loppumiseen ja minulla olisi voinut olla edes pari kaveria. Sen lisäksi ojentaisin vanhempia heidän käytöksestään ja saamattomuudestaan minua kohtaan. Palaisin mielelläni ajassa taaksepäin ja yrittäisi pelastaa itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis että heräisin silloin 1980-luvulla 14-vuotiaana näkien tulevan elämänpolkuni tähän asti? Vai sinä 14-vuotiaana, joka silloin olin ja siinä maailmassa? Vai että heräisin nykymaailmaan niillä valmiuksilla, joita mulla oli silloin 14-vuotiaana?
Ekassa tapauksessa olisin järkyttynyt. En olisi uskonut näkemääni. Tekisin monta asiaa toisin.
Toisessa tapauksessa en kai voisi tehdä mitään toisin. Tai ehkä joskus tulisi jokin Päiväni murmelina -fiilis, en tiedä :)
Viimeinen tapaus olisi varmaan kaikkein haastavin. Olisi tosi paljon opeteltavaa!!
Heräisit 80-luvulla ja muistaisit nykyisen elämäsi ikään kuin unena, josta juuri heräsit. Muuten olisit ihan se sama 14-v, joka silloin olit. Fiksumpi ja elämää nähneempi kuitenkin.
Ap
Vitsi että olis kamalaaaa!!! En jaksaisi teini-ikää ja kaikkea sitä paskaa uudelleen... Opinnot ja kaikki.. Olisin äärimmäisen turhautunut. Olisin myös varmasti vaikeampi lapsi, jos silloin tietäisin kaiken mitä nyt, varmaan kehottaisin vanhempiani eroamaan aikaisemmin ja olisin muutenkin heille kiukkuisempi. Ei juurikaan olisi asioita mitä tekisin toisin, vaikka ei elämä tietenkään aina ole nappiin mennyt. Juuri tuon kaiken paskan elämän takia, mitä esim 14-vuotiaana elin, osaan nauttia nykyisestä elämästäni niin paljon ja arvostaa sen ihanuutta ja rauhallisuutta :)
Ainoa mitä voisin muuttaa, olisi se että tukisin siskoani enemmän jotta hänen tulevaisuudestaan olisi tullut parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä ajatusleikki.
Tekisin kaiken toisin. En juoksisi pitkin maita ja mantuja humalassa tyrkyttäen itseäni jokaiselle kaksilahkeiselle ja esittäen jotain ihmeen kovista ...
Keskittyisin koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Valitsisin tietoisemmin kumppanini.
Kamalan tästä ajatusleikistä tekee sen että
jättääkö sitten tietoisesti ne väärät kumppanit tapaamasta ja silloin ei syntyisi mun rakkaita nykyisiä lapsiakaan ..
Rakastan puolisoani ja tutustuin häneen juurikin 14-vuotiaana. Jos kuitenkin heräisin neljätoistavuotiaana nykyisillä tiedoilla ja kokemuksilla varustettuna, pitäisin tuolloin myös 14-vuotiasta tulevaa miestäni auttamattoman lapsellisena. Nythän rakastan sitä miestä, joksi tuo nulikka aikojen saatossa kasvoi ja itsekin kasvoin naivista teinistä ihan fiksuksi naiseksi. Olisi vaikeaa yrittää nauraa teinipojan onnettomille vitseille ja ihailla sen onnetonta kitaranräpellystä. Olisin varmaan sen sijaan enemmän kiinnostunut 30-vuotiaista miehistä. Ja se aiheuttaisi ongelmia kotona... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi ikävä. Olisin siis taas siinä kauheudessa yläasteella. Olin todella kiusattu tuohon aikaan . En jaksaisi uudelleen:(
Samaa ajattelen :( Elämä alkoi vasta viisi vuotta tuon ajan jälkeen tuntua omalta elämältä, tosin menneisyyden varjostamalta aina huonoina hetkinä, joita riittää vielä 3-kymppisenä ihan tarpeeksi. Jos siihen aikaan olisi pakko palata ja näillä tiedoilla mitä nyt on, vaatisin puuttumista prkl. Vanhemmilta ja koululta tai jostain :(
Olisin ihan vitusti ahdistunut, olin silloin tosi kiusattu ja just siinä pahimmassa murrosikävaiheessa, tunsin että oon ainoa joka ei ole ikinä suudellut tai ollut mitään poikaystäväjuttuja (ne tuli kyllä sitten heti sinä + seuraavana vuonna, mutta tuo 14. ikävuosi oli niiiiin raastava!) mutta nyt oon juuri mennyt naimisiin ja tosi onnellinen ja kaikki menee hyvin, tuntuisi hirveältä että tätä kaikkea ei yhtäkkiä oliskaan!
No, mä toteaisin itelleni meneväni lukioon koulun jäljeen ja siitä jatkavani kauppakorkeeseen ja suoraan maistereia tekeen. Rahkeet olisi riittäny ihan hyvin mutta perkele näin vanhana enää viitsi opiskella kokopäivätyön ohella jo pelkän taloudellisen tilanteen kannalta. Kyllä niitä miehiä löytyy, niille ei kannata elämää uhrata. Ja jos ei vaikka oikeasti muulla niin sillä ulkonäöllä kyllä, miten en ole ymmärtänyt miten kaunis olen ollut? Niiden kiusaajien takiako? Huhhuh! Kiusaajille luu kurkkuun ja menestyksen tietä eteenpäin. Perhettä kohtaan olisin paljon parempi ihminen tällä kertaa. Jäisin kaipaan mun miestä kyllä, mutta toivottavasti edes muistot säilyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Vierailija kirjoitti:
Taas uudelleen rippikouluun seuraavana kesänä ja vaivaannuttavat rippijuhlat. Teiniangstit ja kaikki muu draamailu vielä edessä
Ihanaa olisi nähdä nyt jo edesmenneet ukit ja mummut uudelleen. Viettäisin heidän kanssaan enemmän aikaa.
Just joo, unohdin hirveän rippikoulun. Sekin vielä..
Se olisi ihanaa. Kaikki tämä "viisaus" ja itsevarmuus 14 vuotiaan päässä, niin menestys olisi taattu. Pitäisin parempaa huolta itsestäni, lukisin itselleni hyvän ammatin, hoitaisin hiuksia ja ihoa paremmin, säästäisin rahaa ja heti kun tulis 18v täyteen, etsisin käsiini nykyisen aviomieheni ja yrittäisin valloittaa hänet. Olisin kiltimpi äidilleni...
Voi olisin onnellinen. Tosin joutuisin iskemään mieheni uudelleen jotta saataisiin sama lapsi kuin nyt. Vai olisikohan se edes mahdollista.
Anyways, muuten elämäni on mennyt aika peetä. Menisin oikeasti sinne lukioon ysin jälkeen, kävisin autokoulun heti ja jatkaisin opiskeluja yliopistoon jne. Käyttäisin 18-vuotiaana saamani perintörahat asuntoon, enkä vaatteisiin, matkusteluun, bilettämiseen jne. Tekisin melkein kaikki toisin kuin tähän asti. Monesti toivon että noin tapahtuisi, saisi aloittaa alusta, mutta kun se ei ole mahdollista niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Siis.. takaisin siihen vuoteen, jolloin yksi kaverini sai oman hevosen ja minä en päässyt edes ratsastustunneille ("se on hirveän kallis harrastus ja pitää ostaa paljon kalliita vaatteita ja varusteita"), luokkakuva oli peruskouluajan toiseksi kauhein, vakkari outfittini oli yksivärinen college ja farkut sekä paras kaverini muutti kauas toiseen kaupunkiin?!
NO THÄNKS
Sähän voisit muuttaa omaa elämääsi jos saisi elää uudelleen sen 14v. Sen sijaan että syytät vanhempiasi siitä, mitä et saanut,
sä voisit yrittää järjestää asiat niin että saat. Omilla ansioillasi. Menisit töihin, pääsisit ratsastamaan. Luulen että jokaisella meistä olisi vähän enemmän yritteliäisyyttä jos saisinme nyt kokea uudelleen tuon iän ja siitä eteenpäin..
--
Kiusatut eivät jäisi siihen kouluun, paikkakunnalle ... vai? En minäkään antaisi toista kertaa erään miehen stalkata itseäni, kyllä tekisin kaikkeni että pääsisin eroon. Tuolloin en uskaltanut oikein mitään.
Itsemurha olisi edessä, jos tosiaan joutuisin takaisin "14-vuotiaana lapsuudenkotiin".
Okei, luin muiden vastauksia ja ei minun lapsuus niin paha tainnut ollakkaan että itsarin tekisin :D
Jos palaisin tuon ikäiseksi uudelleen, niin yrittäisin toimia tismalleen samalla tavalla kuin olen nytkin toiminut. Elämäni on onnellista juuri tällaisena.