Lue keskustelun säännöt.
Ajatusleikki: Jos heräisit huomenna 14-vuotiaana lapsuudenkodissasi
30.12.2016 |
...eikä mitään tähänastisesta elämästäsi 14-vuotiaasta nykyhetkeen olisi vielä tapahtunut, miten reagoisit? Olisitko helpottunut kun saat aloittaa kaiken alusta (opiskelut, parisuhde, perheenperustaminen jne) vai olisitko harmissasi? Miksi?
Mikään ei tietenkään takaisi, että kaikki menisi samalla tavalla kuin "ensimmäisellä kerralla".
Kommentit (128)
Tietäisinkö mitä "tulevaisuudessa" (14v jälkeen) on tapahtunut kuitenkin?
Luultavasti muuten elämä menisi samaa rataa jos en tietäisi "tulevasta". Jos tietäisin, niin tekisin 14-vuotiaana lastensuojeluilmoituksen perheestämme ja yrittäisin hakea apua selvemmin kuin aikoinaan osasin. En tiedä miten sen jälkeen menisi elämä, toivottavasti se auttaisi. Toivon että olisin siitä 10 vuotta myöhemmin paremmassa jamassa kuin tällä hetkellä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ahdistaisi, kaikki opiskelut ja ajokortit ja intit uudelleen, ei helvetti. Vaikka toki ne menisivät helpommin nykyisellä päällä, mutta se vaiva!
Alkaisin myös miettiä, minä vuonna pitäisi mennä toiseen kaupunkiin etsimään äskettäin menettämääni naista, jotta voisin tavata hänet pari vuotta aikaisemmin kuin ekalla kerralla ja osaisin myös olla suhteessa sillä tavalla, ettei se päättyisi jatkuviin riitoihin.
Mä tekisin kaiken toisin.
Koittaisin suhtautua äidin alkoholismiin ja ilkeään luonteeseen toisin, en vain alistuisi vaan puolustaisin itseäni. Hakisin kouluterveydenhuollosta apua. En ehkä sairastuisi syömishäiriöihin, enkä karkaisi kotoa.
Seurustelisin ensimmäisen poikaystäväni kanssa pidempään, hän oli kiltti ja kunnollinen poika.
Hakisin yliopistoon aiemmin ja valitsisin pääaineen toisin. Suorittaisin tutkinnon valmiiksi normaalissa ajassa.
Olen tyytyväinen nykyiseen elämääni, mutta paljon olisi saanut jäädä kokematta valistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin nopeasti muistilistan mitä kaikkea pitäisi tehdä toisin.
Mitä kaikkea tekisit toisin?
ApPanostaisin 14 vuotiaana enemmän liikkumiseen ja vähemmän tietokonenörtteilyyn. Vetäisin kiusaajiani turpaan. Ostaisin Nokiaa. Tekisin tytöille aloitteita. Jne jne. lista on loputon.
Kuulin jutun että joku olisi saanut Nokian osakkeita ilmaiseksi ennen sitä 1990-luvun rakettimaista nousua,ei ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin muuten iloinen, sillä voisin muuttaa menneisyyteni ja lyödä koulukiusaajat nykyisellä itsevarmuudella teinimimn kropassani, mutta ikävöisin lapsiani niin että ajautuisin varmaan alkoholistiksi!
Ahdistavaa. Joutuisin uudestaan lähtemään vaihto-opiskelemaan Aasiaan 16-vuotiaana. Se oli yksi elämäni parhaista vuosista, mutta myös henkisesti rankinpia. Sen jälleen vietin aika monta vuotta haahuillen ulkomailla, reissaten rinkka selässä, saaden kokemuksia ja tutustuen ihmisiin. Elämäni parhaita muistoja nekin, mutten tiedä jaksaisinko uudestaan. Aviomeheni tapasin aikoinaan reissatessani Argentinassa, joten sinne kai olisi lähdettävä. Niin monia läheltä piti tilanteita noihin vuosiin mahtui myös että jos nyt olisi se uudestaan tehtävä, saattaisi käydä huonosti. Tuuria oli matkassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin todella helpottunut. Valitsisin kaverini aivan eri tavalla, kertoisin vanhemmilleni masennuksesta ja vaatisin päästä terapiaan. Menettäisin neitsyyteni paljon aikaisemmin kuin 26-vuotiaana. En söisi herkkuja ja pitäisin hampaistani huolta.
Muuten samalla tavalla mutta jättäisin yliopistotutkinnon väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin hyvin tyytyväinen etten tehnyt yhtään toukkaa.
Naureskelisin muutamalle rasavillille, luonnonrennolle, mahtavalle tyypille, että etpä tiedä kuinka susta tulee avioliitto ja pennut tuon spontaaniuden ja ilon karsimaan..."eipä tiennyt tyttö..." -biisi soi taustalla päässä.
Kyllä se olis painajaista ja toivoisin herääväni tähän päivään ja pian ! Silloiset kotiolot huomioon ottaen
en halua edes muistella niitä aikoja.
Mutta, työ ja opiskelu asioissa tekisin toisin monissa kohden. Aivan toisin. Silloin junnasin samoissa
väärissä valinnoissa, vasta noin parikymmentä vuotta sitten löytyi oikea suunta. Meni toistakymmentä vuotta ihan vääriä valintoja tehden työelämässä. Tosin sen nyt kyllä ymmärränkin, koska yksin piti tietää ja suunnitella kaikki ( -70 luvulla) , etsiä töitä 15 vuotiaana ja toimeentuloa! Huokaus ......
Pari kymppiä taskussa maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panostaisin matikan ja kielten opiskeluun. Molemmat aiheuttaneet elämässäni harmaita hiuksia. En aloittasi alkoholin käyttöä 15-vuotiaana. Pitäisin täysin 0-linjan alkoholin suhteen raskausaikana. Ei edes sitä yhtä annosta silloin tällöin.
On paljon asioita, mitä olen tehnyt ja mihin olen tyytyväinen. En juonut nuorena paljon, keskityin opiskeluihin,en seurusteluun nuorena, tein lapset 33 ja 36-vuotiaana, omakotitalo mukavassa naapurustossa, kaupassa ei tarvitse miettiä mitä voi ostaa. Tein 12-vuotta töitä ja talous oli vakaa ennen lasten syntymää. Lapsuudenperheessäni oli aina rahahuolia ja lapsena stressasin asioista, joista lapsen ei olisi pitänyt stressata. Suojelen lapsiani asioilta, joita mielestäni itse koin ja kuulin lapsuudessani liian aikaisin.
Tokkopa kauniista ajatuksesta huolimatta tekisin mitään sen paremmin, eihän se onnistu nyt nelikymppisenäkään vaikka kaikenlaisia pyrkimyksiä päässä sillointällöin vilahtaa. Että turhaa ajanhukkaa tehdä sitä reissua uudelleen. Liikuntaa ym voin/ voisin harrastaa nytkin.
Ainoa asia minkä haluaisin nuoruudestani hyödyntää paremmin on ulkonäkö. Pienellä laitolla olisin ollut ihan ok, mutta koko nuoruus meni uskoen siihen että olen ruma ja siksi hiivin lysyssä pitkin tapetteja. Olin sen ajan mittapuulla luuviulu lauta, nykyään se ei vaikuttaisi olevan niin huono asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin lastensuojeluun ja vaatisin että minut otetaan huostaan.
Oikeasti kuolen ennemmin, kuin astun siihen taloon. Pahin painajainen, juoksisin varmaan ensimmäisen auton alle, jos heräisin siihen rääkkäykseen.
Mun psyykettä ei saa koskaan täysin kuntoon, niin hyvin se potkittiin paskaksi.
N33
En jaksais olla hullun narsistiäitini kanssa!Muuten tekisin ehkä viisaampia valintoja
Tutustuisin vanhempiini ja pakottaisin heidät keskustelemaan keskenään ja meidän lasten kanssa. Vaatisin huomiota.
Se olisi ihanaa.
Ensimmäiseksi vaihtuisi kaveripiiri.
Silloin pyörin parissakin porukassa. Toinen oli sellainen bailaava ja koulua vähättelevä.
Toinen suhtautui opiskeluun vakavammin.
Jättäisin ne teinisekoilut (ei mitään vakavaa, mutta typerää ja turhanaikaista).
Keskittyisin kouluun, satsaisin tiettyihin aineisiin enemmän ja panostaisin harrastuksiini kunnolla.
Tästä johtuen jäisivät väliin myös muutamat epäonnistuneet seurustelusuhteet ja näin ollen olisin välttynyt "raastavilta" (naurettavilta ja noloilta! ) sydänsuruilta.
Kotona olisi ollut rauhallisempaa, kun ei olisi tarvinnut esittää jatkuvaa draamaa.
Lukioon olisin mennyt vahvemmalla pohjalla ja kirjoittanut pari ällää enemmän.
Olisin valinnut opiskeluni toisin ja valmistunut vähemmän epävarmaan ammattiin. Myös vakavasti ottamani harrastus kantaisi hedelmää nyt.
Miestä en varmaan ottaisi - enkä haluaisi lapsia edelleenkään.
Enpä haluaisi herätä 14 vuotiaana joulun alla. Isäni oli juuri kuollut syöpään ja joulu äitin kanssa kahden oli surullisin ja ankein ikinä.
Eipä tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut tänä aikana, paitsi tietysti koulut on vaihtuneet ja sänky siirtynyt toiselle puolelle huonetta. En varmaan reagoisi mitenkään, kun tilanne on tällä hetkellä kutakuinkin sama kuin silloinkin.
M27