Lue keskustelun säännöt.
Olen menettänyt vauvani ja mieheni
30.12.2016 |
En jaksa enää. Lokakuussa tuli keskenmeno ja parisuhde alkoi mennä päin helvettiä sen jälkeen. Mies ei jaksanut tukea minua surussani tarpeeksi enkä minä kai häntä. Tänään hän sitten jätti ja heitti ulos asunnostaan. Tuntuu, että olen menettänyt kaiken. Kuolen tähän suruun.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuole.
Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.
Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.
Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Halaus!!
Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.
Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.
Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.
Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen).
Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos?
Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi?
Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi.
Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)
Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!
Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.
Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)
Niin paitsi että sä et tiedä, miltä keskenmeno tuntuu, kun et ilmeisesti ole sitä kokenut. Useinkaan se vammaisuus ei selviä etukäteen ja iso osa keskenmenoista johtuu muustakin kuin vammaisuudesta. Keskenmenojen syitä voi hoitaa, usein se johtuu myös hormoneista tai kohdun poikkeamista (jotka ovat synnynnäisiä eikä niihin voi itse vaikuttaa).
Mulla on ollut kohdussa synnynnäinen poikkeama eli väliseinä, joka aiheutti keskenmenoni. Yksi niistä tapahtui rv 20. Lapseni ei ollut vammainen, se tutkittiin.
Ja on se uusi alku, ja ap:kin ymmärtää sen kun on saanut ensin surra asian loppuun. Ei hän välttämättä juuri nyt kykene olemaan kovin iloinen, vaikka sinä väkisin yritätkin häntä nyt saada juhlimaan surunsa läpi.
No mitä pitäisi sanoa? Voi voi kamalaa kun sait keskenmenon vaikka olisi ihana, suloinen nyytti ollut tulossa. Olisi ollut ihana viedä sitä kiharatukaa balettitunnille tai kiekkokaukaloon. Ymmärrän niin menetyksesi. Nyt sinulta jäi kokematta ihanat rippijuhlat ja yo-juhlat... Ja niin meni kesken raskaus. JA mieskin lähti. Et varmaan saa enää ikinä niin ihanaa miestä. Voi sinua reppanaa. Hakeudu nyt hoitoon ja keskustele menetyksistäsi pitkään ja hartaasti ja kääriydy sitten suruhuntuun. Maailma on niin kova. Ei tusota hevin selviä. Voi voi ja Aijjai. Kyllä minä niin mielenipahoitin kun muut yrittävät kääntää asia parhain päin.
Tirsk.
Ihan kuule "olen pahoillani, ymmärrän menetyksesi" tms. riittää. On eroa siinä, yrittääkö kääntää asian parhain päin vai vähätellä toisen surua. Sitähän (vähättelyä) se on, kun kielletään suremasta, koska lapsi olisi ollut varmaankin vammainen ja mieskin ihan paska, että mitään et menettänyt. Vaikka ap kokeekin, että on menettänyt vauvan ja miehen, mutta sillähän ei teille ole mitään väliä, haluatte asettua tilanteen yläpuolelle, koska ette osaa olla empaattisia ja ymmärtää.
Kukaan ei ole kehottanut suremaan ikuisesti yms. paskaa. Et vain kestä kohdata surevaa ihmistä ja haluat heti sysätä kaiken pahan pois. Ei saisi surra, koska sinä et koe asiaa suremisen arvoisena?
Ei tässä siten muuta kuin sure pois tyttö hyvä. Halaus ja osanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuole.
Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.
Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.
Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Halaus!!
Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.
Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.
Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.
Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen).
Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos?
Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi?
Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi.
Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)
Kateudesta vihreä? Ja keskenmeno parempi kuin vammainen lapsi? Kukaan normaali ei toivo kenellekään keskenmenoa. Ap on surullinen, ymmärrätkö? Ei kukaan voi olla kateellinen siitä, että mies jättää ja kärsii keskenmenon. Kärsimys ei jalosta ketään ja ap:sta ei välttämättä just nyt tunnu siltä, että asiat vielä järjestyy parhain päin. Totta kai ap tarvitsee toivoa paremmasta ja uskoa siihen, että parempi mies löytyy ja lapsia vielä saa. Mutta jotain rajaa nyt sentään!
Menikö tunteisiin? En minä toivonut AP:lle keskenmenoa, vaan totesin, että keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi, koska olen sitä mieltä. Jos minä olisin raskaana ja saisin tietää, että odotan vammaista lasta, ottaisin abortin tai olisin tyytyväinen keskenmenoon jos sellaisen saisin. En väitä, että näin oli AP:n tapauksessa, vaan totesin faktan. Joskus luonto vaan päättää raskauden keskenmenoon. Ei se ole mitään muuta kuin biologiaa, jolle ihminen ei voi mitään. Ja tuollainen mies nyt joutaa mennäkin, että tulipahan tuokin testattua.
Uusi alkuhan tämä on AP:lle, mitä muutakaan se voisi olla? Uusi mies ja uusi lapsi odottavat. Käy AP kampaajalla, osta uusia vaatteita ja käy tyttökavereiden kanssa viihteellä. Hyvää uutta vuotta ja uutta elämää, AP! :)
Niin paitsi että sä et tiedä, miltä keskenmeno tuntuu, kun et ilmeisesti ole sitä kokenut. Useinkaan se vammaisuus ei selviä etukäteen ja iso osa keskenmenoista johtuu muustakin kuin vammaisuudesta. Keskenmenojen syitä voi hoitaa, usein se johtuu myös hormoneista tai kohdun poikkeamista (jotka ovat synnynnäisiä eikä niihin voi itse vaikuttaa).
Mulla on ollut kohdussa synnynnäinen poikkeama eli väliseinä, joka aiheutti keskenmenoni. Yksi niistä tapahtui rv 20. Lapseni ei ollut vammainen, se tutkittiin.
Ja on se uusi alku, ja ap:kin ymmärtää sen kun on saanut ensin surra asian loppuun. Ei hän välttämättä juuri nyt kykene olemaan kovin iloinen, vaikka sinä väkisin yritätkin häntä nyt saada juhlimaan surunsa läpi.
No mitä pitäisi sanoa? Voi voi kamalaa kun sait keskenmenon vaikka olisi ihana, suloinen nyytti ollut tulossa. Olisi ollut ihana viedä sitä kiharatukaa balettitunnille tai kiekkokaukaloon. Ymmärrän niin menetyksesi. Nyt sinulta jäi kokematta ihanat rippijuhlat ja yo-juhlat... Ja niin meni kesken raskaus. JA mieskin lähti. Et varmaan saa enää ikinä niin ihanaa miestä. Voi sinua reppanaa. Hakeudu nyt hoitoon ja keskustele menetyksistäsi pitkään ja hartaasti ja kääriydy sitten suruhuntuun. Maailma on niin kova. Ei tusota hevin selviä. Voi voi ja Aijjai. Kyllä minä niin mielenipahoitin kun muut yrittävät kääntää asia parhain päin.
Tirsk.
Ihan kuule "olen pahoillani, ymmärrän menetyksesi" tms. riittää. On eroa siinä, yrittääkö kääntää asian parhain päin vai vähätellä toisen surua. Sitähän (vähättelyä) se on, kun kielletään suremasta, koska lapsi olisi ollut varmaankin vammainen ja mieskin ihan paska, että mitään et menettänyt. Vaikka ap kokeekin, että on menettänyt vauvan ja miehen, mutta sillähän ei teille ole mitään väliä, haluatte asettua tilanteen yläpuolelle, koska ette osaa olla empaattisia ja ymmärtää.
Kukaan ei ole kehottanut suremaan ikuisesti yms. paskaa. Et vain kestä kohdata surevaa ihmistä ja haluat heti sysätä kaiken pahan pois. Ei saisi surra, koska sinä et koe asiaa suremisen arvoisena?
Ei tässä siten muuta kuin sure pois tyttö hyvä. Halaus ja osanotto.
Noin. Hyvä. Ens kerralla vastaavassa tilanteessa sano noin ja jätä toi kaikki muu sanomatta.
t. Ohis
Hei ap, otan osaa. Voimia! Jonain päivänä asiat on taas paremmin, päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuole.
Vuoden päästä helpottaa. Keskenmeno on ikavä juttu. Ehkä luonto hoiti jotenkin pois epäkelpon yksilön. Se on oikeasti luonto joka hoitaa näitä asioita, sinä et ole syypää.
Ja mies oli epäkypsä isä. Älä sitä sure liikaa. Ei mies olisi jaksanut tod näk lastakaan. Olisi raukka ehkä syntynyt vammaisena. Säästyit monelta itkulta ja väsymykseltä.
Sinulla on tyhjä pöytä edessäsi. Ala täyttämään sitä uusilla asioilla.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia.
Halaus!!
Tarkoitit varmaan hyvää, mutta keskenmenon saanutta ei lohduta toi "vammaisuudesta" ja "epäkelvosta yksilöstä" jauhaminen. Hän on odottanut vauvaa. Tiesitkö edes, että iso osa keskenmenoista ei tapahdu siksi, että vauva olisi vammainen/sairas. Ei kannata sanoa enää koskaan kenellekään keskenmenon kärsineelle noin.
Muuten olen samaa mieltä, vaikka toki aikamoisia latteuksia latelitkin. Kuitenkin ap ei ehkä ole saanut surulleen riittävästi ymmärrystä, eikä häntä juuri nyt lohduta tuollaiset lausahdukset.
Ymmärrän surusi ap. Sinulla on oikeus olla surullinen, ja on epäreilua, että olet joutunut kokemaan keskenmenon. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Saitko hyvää hoitoa sairaalasta? Nämä asiat vaikuttavat toipumiseen.
Oliko kyseessä ensimmäinen keskenmeno, nimittäin jos on jo useampi, niiden syy olisi hyvä selvittää. Keskenmeno on joskus mahdollista estää hormonihoidoilla tai kohdun tähystyksellä voidaan diagnosoida ja poistaa raskautta haittaavia muutoksia/poikkeamia. Kohdussa voi olla esim väliseinä tai lihaskasvain (hyvälaatuinen).
Onko sinulla paikka, minne mennä nyt, kun miehesi heitti ulos?
Oletko saanut puhuttua jollekin surustasi?
Totta kai keskenmeno on parempi kuin vammainen lapsi.
Tsemppiä täältäkin AP! Täällä on moni kateudesta vihreä kun ei saa tuollasita uutta alkua kuten sinä. Löydät vielä komeamman, fiksumman ja kypsemmän miehen, jonka kanssa saat kauniita, terveitä ja älykkäitä lapsia! :)
No huhuh.Minunkin raskauteni oli vähällä keskeytyä, mutta nyt lapsi on keski-ikäinen terve ja onnellinen ihminen!!
Kaikella on tarkoituksensa. Jonain päivänä saatat huomata, että tuo mies ei olisi ollut hyvä isä, hyvä kumppani tai tarpeeksi vahva kohtaamaan vastoinkäymisiä yhdessä.
Itselläni takana neljä keskenmenoa, ja nyt kaksi lasta.
Suuri rakkauteni oli väärä mies minulle, nykyinen on se oikea.
Sure, märehdi ja vello tunteissasi. Sitten nouset ylös ja levität siipesi. Hyvä on edessä, paha takana. Usko pois.
Mikä sinä olet minua analysoimaan, kun et tunne minua? Ei se ole asennevammaa tai empatian puutetta, ettei halua jäädä märehtimään jokaista vastoinkäymistä. Muuta itse asennettasi, äläkä kulje henkilökohtaisen sadepilven alla kuin Ihaa-aasi.