Onko lapsimääräsi se mitä toivot? Jos ei niin miksi?

Meillä on yksi lapsi enkä rehellisesti ole uskaltanut miettiä, haluaisinko toisen. On niin pienet tulot että toinen lapsi kirjaimellisesti veisi leivän ensimmäisen suusta, niin parempi olla miettimättä mitä haluaisin, ettei tulisi tehtyä typeriä päätöksiä. Mies ei ole kommentoinut aihetta mitenkään, en siis usko että toinen lapsi olisi hänellä toiveissa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut lapsia, ja hyvin olen onnistunut niiden syntymältä välttymäänkin. ap.

Näköjään asia vaivaa sinua kuitenkin, koska käyt VAUVA-palstalla.

Yksi lapsi. - Toiveissa on kolme, mutta talous menisi liian tiukoille kahdestakin. Lapset eivät elä pelkällä rakkaudella. Kohta alkaa tulla itselläkin ikä vastaan, joten jollei ihmeitä tapahdu, lapsiluku jää yhteen.

- Murrosikä on yksi haastavimmista. Täytyy olla varma, että varat riittävät lapselle ns. normaaliin elämään, mopokortti, mopoauto, älypuhelin, läppäri, vaatteet, kahvilat, leffateatterit, harrastukset yms. ja vanhemmat haluavat varmasti matkustella vielä siinäkin vaiheessa (lapsi edelleen mukana tietenkin, jotta maailma avartuu).. - Tuon, kun kolminkertaistaa, alkaa tulla jo omasta näkökulmasta aika ahdasta. 

4. Haaveilin tästä kauan sitten, mutta en luullut onnistuvan.

Juu kyllä se on juuri se mitä haluan, eli 0.

Minulla on yksi lapsi, joskus toiveissani oli 2-3. Lapsen isä otti eron raskausaikana, ja yhden vanhemman perheessä yksi lapsi on juuri sopivasti.

Joskus surin sitä, saako lapseni koskaan mahdollisuutta saada sisaruksia. Tällä hetkellä tilanne ei kuitenkaan enää harmita. Olen vasta 30, eli jos sattuu niin, että löytäisin kumppanin, voisimme vielä saada lapsia jos kumpikin sitä haluaa. Olen kuitenkin asennoitunut ja hyväksynyt jo senkin mahdollisuuden, että lapsilukuni voi hyvinkin jäädä tähän yhteen, ja iloitsen sitten hänestä enemmän kuin mistään. Voihan sekin olla mahdollista, että miehen mukana saa elämäänsä rikastuttamaan bonuslapsia, joita ei tarvitse itse synnyttää.

Mulla ei ole yhtään, mutta haluaisin 3 :(

Kolme lasta. Itse olisin toivonut vielä yhden, ehkä kaksi. Miehelle olisi riittänyt kaksi. Suostui kolmatta yrittämään. Kolmannen syntymän jälkeen kävi sterilisaatiossa. Katkera en ole, parisuhde nyt on kompromisseja.

Odotan ensimmäistämme, pari kuukautta olisi tämän pojan laskettuun aikaan. Toiveissa meillä olisi 2-3, mutta sen näkee myöhemmin, miten tässä käy, lapsia kun ei kuitenkaan hankita vaan saada.

Olen itse ainoa lapsi ja olen koko elämäni kaivannut edes yhtä sisarusta, joten en haluaisi samaa omalle lapselleni. Näen myös tiettyjen omien heikkouksieni yhteyden siihen, että olen ollut ainoa lapsi ja mielestäni se, että on sisaruksia tarjoaa paremmat lähtökohdat elämälle. Tämä nyt on ihan oma mielipiteeni, syntynyt myös pitkälti, kun on vertailtu kokemuksia toisten ainoiden lasten ja vastaavasti sisarusten kanssa kasvaneiden kesken.

Toiveena oli 2 lasta...tyttö ja poika. Meillä on 2 lasta...tyttö ja poika :)

Mulla on kaksi lasta, kaksi ihanaa tyttöä. Ex-miehen kanssa olisin saattanut vielä saada kolmannenkin, jos olisin halunnut. Halusinkin, mutta en siihen silloiseen parisuhteeseen. Erottiin.

Nyt on uusi mies, joka tuntuu sopivimmalta ikinä, mutta lasta hän ei enää halua. On jo kaksi teini-ikäistä edellisestä avioliitosta. Yritän sopeutua, mutta aina välillä vauvahaave nostaa päätään. Hoen itselleni seuraavia mantroja: "näin on ihan hyvä; meillä on nyt kahdenkeskistäkin aikaa; jos saadaan tämä uusperhekuvio toimimaan neljällä lapsella, pitää olla siihen jo tyytyväinen; onhan näissäkin jo huolehtimista ja elättämistä; ei kai sitä vanhoilla päivillä enää jaksa..."

Vauvakuumeessani olen vain vauvantuoksuisissa haaveissa ja ajattelen, että tottakai uusioperheessä vielä yhteinenkin vauva saadaan. Olen jopa kateellinen/mustasukkainen siitä, että mies on ollut niin täysillä mukana exänsä raskauksissa ja käynyt neuvolassa (toisin kuin minun exäni). Minun kanssani ei halua enää vauvaa, mitä ihmettä?!

Kolme lasta olen saanut ja se on se mitä toivoinkin. Pieni haave neljännestä on eikä sitä mahdollisuutta ole ainankaan vielä pois suljettu,saa nähdä. Tyytyväinen olen nykyiseenkin tilanteeseen kyllä.

2 tyttöä minulla on,mutta kolmannen olisin halunnut,,,siis tytön. Mutta mieheni ei halunnut. 

Nyt olen yli 40v joten tähän kahteen nämä nyt jää.

Lapsena toivoin 3-5 lasta. Olisi ihanaa, jos lapset olisivat pieni lauma.

Sain kolme ja olen kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta on. Itselleni olisi hyvin riittänyt kaksi, mutta vaimo halusi välttämättä kolmannenkin. Eipä tuon hankkiminen kaduta, mutta kahden kanssa oltaisiin jo tilanteessa, jossa lapset on kohtuullisen omatoimisia, nyt vielä pitää tuon kolmannen kanssa säätää vuosia. 

Sinäkö siellä mieheni? Olisit nyt vain reilusti sanonut, ettei olisi pitänyt tehdä ainuttakaan :) 

Tällä tietämyksellä, mitä minulla nyt on, en enää tekisi ollenkaan lapsia. Ennen lapsia toivoin neljää ja mies kahta, joten päädyttiin kompromissinä kolmeen. Ihan hyvin on mennyt, ja itse asiassa juuri eilen miehen kanssa puhuttiin, että neljäs lapsikaan ei enää olisi katastrofi jos sellainen sattuisi ehkäisystä huolimatta tulemaan. Tiedämme selviytyvämme, kun puhallamme yhteen hiileen. Mikä nyt voi olla pahempaa kuin kolme lasta kolmessa vuodessa?

1 on,kahta toivoin mutta ei ole taloudellisesti mahdollista.Hoidan mieluummin yhden hyvin kuin kaksi huonosti.