Onko lapsimääräsi se mitä toivot? Jos ei niin miksi?

Mulla ei ole lapsia ja se on se mitä toivoinkin.

En ole koskaan halunnut lapsia, ja hyvin olen onnistunut niiden syntymältä välttymäänkin. ap.

Kaksi lasta. Lapsiluku täynnä, paitsi muitten mielestä koska "pitäähän se poika vielä tehdä". Mutta kun ei tarvitse!!!

Kaksi lasta on mutta enemmänkin olisin voinut tehdä jos olisin saanut sukulaisilta edes vähän lastenhoitoapua.

Kaksi. Sain pojan ja tytön ja olen oikein tyytyväinen.

3-5 lasta oli toiveissa, yhtään en saanut.

Yksi lapsi ja lapsiluku täynnä.

kaksi on, tyttö ja poika. Tuntuu, että yksi olis vielä ollut ihana. Miehelle kaksi maksimi ja nyt ikäkin alkaa olla esteenä. Eli kolmas jäi haaveeksi.

En ole oikeastaan koskaan miettinyt sen kummemmin monta lasta haluan. Olen saanut 4 lasta, heillä ikäeroa vajaa 2v, kahden nuoremman välillä 3v.

Olen vahvasti sitä mieltä, että näin on hyvä. Mikäli ehkäisystä huolimatta vielä tulen raskaaksi, saa lapsi tulla ja otetaan rakkaudella vastaan.

Itselleni on aina ollut olettamus, että lapsia saan. Nostan kuitenkin hattua heille, jotka eivät halua lapsia eivätkä hankkiudu raskaaksi sen vuoksi, että ympärillä olevat kenties siihen painostaisivat".

Meillä on kolme lasta, ja se oli se meidän minimitoive. Neljäs jäi tulematta, kun oli vähän liian ruuhkavuodet silloin kun se olisi ollut vielä mahdollista tai järkevää. Eli voisi sanoa, että toive ei toteutunut mutta kyllä näilläkin pärjätään.

Toivoisin vaikka kahdeksan lasta, mutta järjetön synnytyspelko ja avunsaamisen vaikeuden pelko ajaa minut luultavasti velaksi. Lapset eivät ole niin ihania että jaksaisin kahdeksaa, joilla on känkkäränkkäpäivä/murkkuikä/uhmaikä/tuhmaikä/yms...

Toiveissa oli 3-4, mutta lapsiluku jää nyt kahteen. Yleinen ilmapiiri ja työelämän epävarmuus pääsyynä. Kahteen riittää todennäköisemmin niin taloudelliset kuin henkiset resurssit. Vähän tuntuu haikealta, mutta näin on paras.

2-3 halusin. Yhden sain. Korkealle koulutettu nainen joutuu ensin lykkäämään lasten hankintaa ja sitten miehet ovat jo pariutuneet.

Yliopistokoukutuksen olisi sen vuoksi hyvä olla lyhyempi. Ei uskalla tulla raskaaksi ennen kuin on tutkinto kädessä, äitinä se ei enää onnistu.

Yksi. Olen tyytyväinen. Joskus olen miettinyt pitäisikö olla sisarus, mutta se on enempi muiden odotusten vuoksi, kuin, että perheessämme sitä joku kaipaisi. Lapsen syntyessä olin juuri jäänyt leskeksi, joten ehkä siksikin vauva-aikaa näyttäytyy mielessäni melko synkkänä.

Toteutunut lapsiluku ja toive lapsiluvusta täsmäsivät. Ihan hyvä näin, sillä enempää (biologisia) lapsia en voi enää edes saadakaan.

Yksi lapsi ja ainakin toisen haluaisin. Eka on vasta vähän päälle vuoden ja mies ei ainakaan vielä ole lämmennyt ajatukselle toisesta, kun levottomat yöt on vielä liian tuoreessa muistissa.

Meillä on neljä, mutta rehellisesti sanottuna viimeinen olisi pitänyt jättää tekemättä.

Kolmen kanssa meni mainiosti, tulin vahingossa raskaaksi tästä neljännestä. Harkittiin vakavasti keskeytystä, mutta päädyttiin kuitenkin pitämään lapsi. Raskaudessa meni kaikki pieleen, vauva syntyi pikkukeskosena ja vaikeasti sairaana, eikä tuosta kuntoudu ja tuskin koskaan pystyy itsenäiseen elämään.

Neljännen lapsen myötä kolmen muun lapsen elämä muuttui peruuttamattomasti tosi hankalaksi, niin tietysti myös meidän vanhempien. Mutta ennen kaikkea tuo neljäs lapsi syntyi tänne kitumaan, riutumaan ja kärsimään elämäänsä.

Joten todellakin olisi pitänyt jättää lapsilukumme kolmeen.

Lääkärit selvästi haluavat Suomen väestön nousuun. Meillä on yksi lapsi ja kävin gynellä kierukka-asioissa, jolloin gyne kysyi että "otetaanko tämä nyt saman tien pois, hyvin ehtisit vielä lapsia tehdä?" Olin silloin 38v. Mies kun hakeutui vasektomiaan, hänen lääkärinsä kysyi että "eikö tosiaan enempää lapsia ole tulossa ja oletko nyt ihan varma että yksi lapsi riittää ja tietääkö vaimo myös tästä projektista". Hassut lääkärit.

Kolme lasta on. Itselleni olisi hyvin riittänyt kaksi, mutta vaimo halusi välttämättä kolmannenkin. Eipä tuon hankkiminen kaduta, mutta kahden kanssa oltaisiin jo tilanteessa, jossa lapset on kohtuullisen omatoimisia, nyt vielä pitää tuon kolmannen kanssa säätää vuosia. 

Minulla on kolme lasta ja olen kyllä ihan tyytyväinen. Miehelläni on vain yksi lapsi ja toinen olisi vielä hänen kanssaan ollut ihana tehdä, mutta olen siihen liian vanha... se vähän harmittaa. Nuorimmainen on aika paljon nuorempi, kuin isommat sisaruksensa aikaisemmasta liitostani. Tuntuu välillä, että hän on ainut lapsi, vaikka isotkin asuvat kyllä meidän luona vakituisesti. Heillä kuitenkin jo täysin omat menot, vaikka ihan täyssisaruksina toisiaan pitävätkin. Eli sille kuopukselle olisi pitänyt tehdä heti perään leikkikaveri.