Lue keskustelun säännöt.
Kamalaa, olen ihastunut potilaaseen työpaikaltani ja hän on ihastunut minuun.
29.12.2016 |
Kertoi itse tunteistaan, mutta en tietenkään voinut myöntää, että tunnen samoin.
Todella vaikeaa olla töissä kun näen häntä joka päivä ja vaikka kuinka yritän vältellä niin silti joudun olemaan tekemisissä.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon?
Kunpa olisimme tavanneet jossain muualla:(
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä osaan, jos ette oikeasti tiedä.
mm.
1) työntekijällä on hoidettavaan potilaaseen ns. henkinen ylivalta, jonka takia suhde ei pysty olemaan tasavertainen
2) jos suhde muodostuisi ja päätyisi eroon kesken hoitosuhteen, hoito luultavasti kärsisi ja jälkipuinti koskisi myös työyhteisöä
3) sairas ihminen ei välttämättä tiedä mitä haluaa, olo voi tuntua jälkeenpäin hyväksikäytetyltä vaikka siinä hetkessä se tuntuisi oikealta
4) hoitovirheiden käsittelyissä ja vastaavissa on asioista enää vaikea saada puolueetonta kuvaa, jos suhteet ovat kiemuraiset. Myös riidat suhteessa voivat heijastua esim. valituksiin hoidon laadusta. Näitä ei halua kukaan selvitellä --> kielletty.
Ihan yleensäkin suhteiden muodostus tasavertaistenkin kollegojen välille ei ole suositeltavaa. Suhde ja työ sekoittuvat, ja asiat monimutkaistuvat. Myös puolueettomuus kärsii.
1) mikä ihmeen 'henkinen ylivalta' hoitajalla on potilaaseen? Ellei potilas ole henkisesti vajaakuntoinen tai vammainen?
2) olen itse eronnut montakin kertaa, eikä kertaakaan ole käynyt niin, että jos olisin ollut kyseisen miehen hoitaja, olisin jättänyt hänet hoitamatta. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä käyttää järkeään, toisin kuin ilmeisesti oletetaan.
3) jos potilas itse ilmoittaa ihastuneensa hoitajaan, tämä on siis vastaajan mielestä hyväksikäyttöä hoitajan puolelta. En vaan ymmärrä. Kyllä torjunta varmasti tuntuu vielä ikävämmältä.
4) pitää olla tosi monimutkainen hoitolaitos, että työt jotenkin monimutkaistuvat ihastuksentunteista.
Vierailija (18/...) on oikeassa.
Hoitaja on aina ylemmässä "valta"asemassa potilaaseen nähden - hänellä on ns. asiantuntijavaltaa. Hoitaja käyttää myös työssään paljon valtaa (raportointi, raha-asiat, lähisuhteet, etc. eli hän voi vaikuttaa potilaan hoitoon/siviilielämään hyvinkin paljon.)
Eli on eettisesti väärin jos hoitaja ns. alkaa tällaisessa valta-asemassa vehtaamaan potilaan kanssa kesken hoitoprosessin. Ensinnäkin tämä sääntö suojaa molempia, niin potilasta kuin hoitajaa - ihastumisen myötä potilaan hoitamisesta poistuu se ammattilaisuus mikä siihen hoitamiseen pitäisi ehdottomasti kuulua. Toiseksi romanttiset ajatukset potilaasta hämärtävät sen hoidon onnistumista hoitoprosessin eri vaiheissa. Täysin ei tähän varmaankaan aina pystytä, mutta tämä on ns. tavoiteltavissa oleva tila.
Hoitajia koulutetaan näihin tilanteisiin. Heillä on ensimmäisinä vuosina koulutusohjelmassa juurikin ammattietiikka/etiikka hoitotyössä.
Se että hoitaja käyttäisi toisen ihastusta hoitotyössä hyödykseen on eettisesti hyvin tuomittavaa ja potilaan kannalta varsin tuhoisaa (narsistiset ja muut persoonallisuushäiriöiset näin usein tekevät), koska ihminen on ihastumisessaan hyvin haavoittuvainen. Tässä tulee esiin ns. toinen valta-asema mistä yleisesti puhutaan, eli jos hoitaja vastaa potilaan romanttisiin tunteisiin kesken hoitoprosessin on se varsinainen rimanalitus. Ja jos kollegana näkisin hoitajan suoranaisesti ihastuneen potilaaseen ja hän tämän vielä kertoisi potilaalle - en kyllä enää luottaisi kyseisen hoitajan arviointikykyyn hoitaa potilasta oikeastaan missään hoitoprosessin vaiheessa ja olisin velvoitettu puuttumaan asiaan.
On siis selkeä syy miksi ihastumisiin suhtaudutaan hyvin negatiivisesti hoitotiimeissä.
Tasaveroisten kollegojen välisiä suhteita syntyy varsin usein - ollaan paljon yhdessä etc. riippuu tiimeistä miten niihin suhtaudutaan, mutta yleensä samassa tiimissä ei välttämättä kannata olla koska ne perheriidat tulevat sitten työpaikoillekin. Toisaalta ammattilainen on aina ammattilainen vaikka olisi millainen kus*pää työkaverina, mutta se että rasittavaan hoitotyöhön tuotaisiin ulkopuolelta tiimiin jokin lisärasite, on kaikkien kannalta huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sääntö on typerä. Jos potilas ihastuu hoitajaansa, se todennäköisesti jollain tavalla edistää hänen parantumistaan tai ainakin täyttää jonkin senhetkisen emotionaalisen tarpeen. Miksi se pitäisi kieltää? Jos hoitajakin tuntee ihastuksentunteita, mitä haittaa siitä todellisuudessa voi olla? Kyllä täyspäinen ihminen silti pystyy työnsä tekemään, vaikka vähän ihastunut olisikin. Tietenkin osapuolten pitää sopia, että käytös pysyy asiallisena, eikä kuhertelu jossain sairaalassa välttämättä onnistu muita ihmisiä kunnioittavalla tavalla, mutta sen makeammaltahan läheisyys tuntuu kunhan potilas joskus pääsee laitoksesta ulos.
Et ole tosissasi
Vierailija kirjoitti:
upper
Sulle, joka nostat näitä tämän aiheen vanhoja ketjuja: onko aihe sulle ajankohtainen? Ootko itse se potilas vai työntekijä? Vaikea juttuhan se on, varsinkin jos tunne on molemminpuolinen ja kestää aikaa. Olen itse samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuo aikaisempi nostattaja, mutta halusin vastata viimeiselle kirjoittajalle myötätunnosta, että minäkin olen samassa tilanteessa. Olen itse potilas, enkä missään tapauksessa halua saattaa hoitajaani kiusalliseen tilanteeseen ja kertoa tunteistani. Ymmärrän täysin nuo säännöt potilas-hoitaja-suhteessa. En voi siltikään olla olematta hieman kateellinen ketjun aloittajalle molemminpuolisista fiiliksistä. Toivon itsekin, että olisin tavannut tämän henkilön jossain muualla, tosin hän on erittäin taitava työssään, joten siinä mielessä olen onnekas.
Sano että parane pian niin pussataan. Eiköhän tuo sitten oo kohta terve ja pääsette asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tuo aikaisempi nostattaja, mutta halusin vastata viimeiselle kirjoittajalle myötätunnosta, että minäkin olen samassa tilanteessa. Olen itse potilas, enkä missään tapauksessa halua saattaa hoitajaani kiusalliseen tilanteeseen ja kertoa tunteistani. Ymmärrän täysin nuo säännöt potilas-hoitaja-suhteessa. En voi siltikään olla olematta hieman kateellinen ketjun aloittajalle molemminpuolisista fiiliksistä. Toivon itsekin, että olisin tavannut tämän henkilön jossain muualla, tosin hän on erittäin taitava työssään, joten siinä mielessä olen onnekas.
Onko sun tapauksessa ihastuminen molemminpuolista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reikä pyöreksi, elämät paskaksi. Sitä vartenhan se liinavaatevarasto on olemassa.
Alapää ohjaa onneen, kakarat kärsikööt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskenteletkö jossain kotihoidossa, kun näette päivittäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskenteletkö jossain kotihoidossa, kun näette päivittäin?
voihan se työskennellä suljetulla psykiatrisella osastollakin
Aloitus on vuodelta 2016, ehkä ei enää ajankohtainen. Potilaskin voi jo olla mennyttä. Tulikohan tästä ikinä rakkaustarina?
Yksi sukulainen löysi kumppaninsa näin, oli potilaana sairaalassa ja rakastui hoitajaan ja hoitaja häneen. Tästä aikaa jo vuosikymmeniä, en tiedä miten silloin suhtauduttiin moiseen. Vaihtoi kyllä työpaikkaa myöhemmin, tämä hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Reikä pyöreksi, elämät paskaksi. Sitä vartenhan se liinavaatevarasto on olemassa.
Alapää ohjaa onneen, kakarat kärsikööt.
Mitkä kakarat? Mitä selostat ja miksi olet katkera?
Minusta on surullista, että on joku ylhäältäpäin keksitty sääntö, jonka tarkoitus on ilmeisesti suojella ihmisiä heidän omilta tunteiltaan. Intuitiivisesti minusta tuntuu, että sillä tehdään enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihastuminen on kaunis tunne, joka antaa voimaa, iloa ja toivoa elämään. Juuri elämän ollessa vaikeaa vaikkapa sairauden takia, tuollainen luonnollinen voimanlähde tulee parhaaseen aikaan ja paikkaan.