Sinä, jolla oli syömishäiriö, mutta nyt näytät ulkoisesti normaalilta... (on viesti)
Oletko toipunut kokonaan omasta mielestäsi? Etkö enää ajattele ruokaa pakonomaisesti? Rakastatko kehoasi aidosti? Kauanko toipumisesi on kestänyt? Joskus sanotaan, että syömishäiriöstä ei pää parane koskaan ihan kokonaan, vaikka kroppa paranisi. Millaisia kokemuksia sinulla?
Itse olen seurannut läheisen ongelmaa vierestä ja mietin, millainen paraneminen on mahdollista.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostan vanhan ketjun, koska olen hiusrajaani myöten pulassa.
Olen nykyään keskikokoinen (en halua tarkasti tietää painoani) mutta henkisesti voin huonommin kuin koskaan. Rasitusmurtumia tulee osteoporoosin takia helposti, enkä ole koko vuonna pystynyt liikkumaan täysin normaalisti. Se tietenkin ahdistaa järjettömästi, samoin tämä vastenmielinen peilikuva. Eli ulkoisesti näytän ihan tavan tallaajalta, mutta (kuvitteellinen) sieluni on tuhannen säpäleinä. Toivon, etten koskaan olisi parantunut. Tällaisena en elämää kestä.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia!
Hep, mulla vähän samoja fiiliksiä! Enkä kehtaa edes hakea apua mistään, kun näytän ihan normaalilta. Eihän siinä kukaan usko, että mieli on pahassa jamassa.
Ootko ollut koskaan hoidon piirissä?
Hep, mulla vähän samoja fiiliksiä! Enkä kehtaa edes hakea apua mistään, kun näytän ihan normaalilta. Eihän siinä kukaan usko, että mieli on pahassa jamassa.