Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paskaa on arki, jos siitä pitää jatkuvasti tehdä irtiottoja?
29.12.2016 |
Otsikossa se kysymys tulikin, että miksi sitä arkea pitää jatkuvasti paeta minilomille tai pitkiksi ajoiksi ulkomaille? Mekin matkustetaan noin kerran vuodessa perheen kanssa, ja se on kyllä aika ihanaa saada yhteisiä muistoja lasten kanssa. Työkin on niin mielenkiintoista, että vuodessa sekaan ei mahdu montaa muuta reissua, liekö se sitten se juttu miksi arki ei tunnu "arjelta". Työ ei vaadi jatkuvaa heräämistä aikaisin ja työ ei määrittele arjen rytmiä ja etäpäivän voi tehdä kun siltä tuntuu.
Sitten on hyvän päivän tuttuja jotka tuntuvat joka kuukausi pariinkin otteeseen hakeutuvat irti arjesta ja hästägeistä päätellen (Instagram) irtiotot ovat henkireikä. MISTÄ?! Kaunis koti, vakituinen työpaikka, terve lapsi ja kaksi koiraa, silti pitää irti päästä arjesta harvase viikonloppu. Kylpyläreissuja, extemporehotelliviikonloppuja, kaksi pitkää ulkomaan matkaa vuodessa ilman lapsia, irtiottoja vuokramökille/naapurikaupunkiin/risteilylle. Joidenkin ihmisten irtioton tarve suorastaan hengästyttää, itse väsyisin tuollaisesta reissutahdista. Jatkuvasti etsitää koira/lastenhoitajaa Facebookissa ja koko elämä tuntuu olevan paikasta paikkaan matkustamista.
Tässä aloituksessa ei ole kyse kateudesta, koska rahallisestihan nämä irtiotot eivät maksa paljoa, lähinnä hengästyttää se jatkuva tarve ylipäätään päästä arkea pakoon.. Kuinka paskaa se teidän arki on, kun sitä ei jaksa elää ilman näitä "irtiottoja"?
Kommentit (117)
Itse olen aina ihmetellyt työhulluja. Paetaanko sinne työpaikalle yksityiselämän tyhjyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, arki on joidenkin mielestä paskaa. Mitä pahaa siinä on? Minulle arjesta tekee paskaa se, että pitää herätä aamulla ja pitää tehdä kotitöitä. Ne asiat eivät muuksi muutu, vaikka työpaikka ja koti ovat ihan kivoja. Kerrohan ap, mitä minun pitää elämässäni muuttaa, että minun ei tarvitse arkena herätä aamulla aikaisin ja ettei minun tarvitse tehdä kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut työpaikkaan, jossa viihdyn. Ellen viihtyisi ja työ olisi minulle kärsimystä, jättäytyisin jollakin verukkeella työttömäksi. Arki on ihanaa. Siivota ja tiskatakaan ei tarvitse jatkuvasti, sitä voi näin lapsettomana tehdä niin harvoin kuin tahtoo, silloin kun kiinnostaa ja nauttia siitä, kun se ei ole pakko. Matkustelu ja kylpyläviikonloput kuulostavat stressaavilta ja ahdistavilta.
Useat ystäväni ovat aivan päinvastaisia. Odottavat koko ajan vapaapäiviä ja viikonloppua, lomia, aina on suunnitelmia tulevaisuuteen, kaipaavat irtiottoja arjesta, työ ei anna heille muuta iloa kuin palkan, jolla rahoittaa vapaa-ajan matkustelua ja elämyksiä. Meitä on moneksi.
Minä viihdyn todella hyvin työssäni ja työpaikassani, mutta silti odotan lomia ja viikonloppuja. Rakastan sitä, kun saa valvoa myöhään ja nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mikä arkena ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuollaisen pakonomaisen matkustajan lähipiiristäni. Hn on minulle rakas ystävä, mutta olen aina ihmetellyt sitä, miten syvästi hän vihaa Suomea. Suomi on hänen puheissaan "kämäinen", tyhmä, pimeän keskiaikainen, naurettava, jälkeenjäänyt. Hän on kouluttautunut ammattiin, jossa matkustelee tämän tästä, on itse asiassa poissa enemmän kuin kotona. Hänen kohdallaan puhuisin kyllä jo traumasta, joka juontuu johonkin lapsuuteen.
On siis niitä, jotka harrastavat irtiottoja, tai tykkäävät matkustella ja sitten taas näitä "levottomia sieluja", jotka pakenevat itseään ja menneisyyttään.
Mun levoton sielu tuttavani sai lapsen, ja puolitoista viikkoa synnyttämisen jälkeen oli Facebookissa liittynyt ryhmään: Äitikin tarvitsee omaa aikaa. Ja sitten tuli status, missä kertoi tulevansa hulluksi kotiäitinä.. Kotona oli ollut siis vauvansa kanssa reilun viikon, ja isä oli kotona auttelemassa ja isovanhemmat ottivat lapsen viikonlopuksi hoitoon kahden viikon ikäisenä. Sama ihminen on pakonomainen reissaaja, just tällainen irtiottaja ja sen elämä vaikuttaa hengästyttävältä. Kun lapsensa oli vuoden ikäinen kertoi tää tuttava somessa, että on sopeutunut niin paljon olemaan hoidossa, että potee koti-ikävää mummolaan...Vuoden ikäinen lapsi..
Sanomattakin selvää, että kun lapsi kasvoi, tämä tuttava reissaa pari kuukautta vuodesta ilman lasta ja isovanhemmat hoitavat muksua. Sen päälle kaikki kissanristiäiset ja työpaikan virkistysmatkat, tuttujen tuparit, hotelliviikonloput kylpylässä, laivaristeilyt ja jokaisena juhlapyhänä lapsi viedään hoitoon. Ei ole vaikeaa arvata, etteikö sen lapsestakin tulisi levoton sielu kun kasvaa.
Onpa sun tuttavalla pitkät lomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Yritä nyt päättää, että haukkuvatko vai hehkuttavatko ne halveksumasi irtiottajat sitä arkea. Tuntuu muuttuvan verbi aina sen mukaan, mitä heidän piirrettään haluat arvostella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvomaailmamme on ilmeisesti hyvin erilainen ja ap näkee asiat kovin mustavalkoisesti. Minun mielestäni sinun tapasi nauttia elämästä on kuitenkin ihan yhtä oikea ja hyvä kuin minun tapani.
Minun elämääni kuuluu vahvasti liikkuvuus ja matkustelu, ja ne "irtiotot" arjesta. Minä en kyllä niitä niin laske irtiotoiksi, kun se on enemmänkin elämäntapa. :D Olen valinnut itselleni toistaiseksi ns. tylsän perusduunarin työn, joka ei seuraa minua vapaa-ajalle ja joka joustaa kun tarvitsee. Elämä on tällä hetkellä ihanaa, kun saan olla ja mennä ilman sitoomuksia. Tämänhetkinen kumppani on samanlainen tuuliviiri, eli pysyy vauhdissa mukana.
Sitten kun vakiinnun/mme etsin itselleni ehkä vakaampaa, koulutustani vastaavaa työtä. Asetun aloilleen, nautin koti- ja perhe-elämästä. Matkustamista en silti lopeta, tulkoot kööri mukana. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Yritä nyt päättää, että haukkuvatko vai hehkuttavatko ne halveksumasi irtiottajat sitä arkea. Tuntuu muuttuvan verbi aina sen mukaan, mitä heidän piirrettään haluat arvostella.
Lainasit eri kirjoittajien tekstejä, joten en ymmärrä tuota verbi-kysymystä? Mutta ot- havaintona sen verran, että nämä arjen irtiottajat hehkuttavat elämänsä kulisseja, eivät sitä sisältöä. Lapsiakin kehutaan vain saavutustensa kautta.
Eli design-esineitä näytellään ja merkkivaatteita samoin, ja somessa luodaan samaan aikaan kuvaa perhebrändistä ja täydellisestä kodista, mutta verbaalisesti tuodaan koko ajan ilmi, miten paska maa on Suomi, miten arki uuvuttaa, miten on koko ajan loma kierroksessa ja matkavarauksia ties minne. Ei siis oikeasti pysähdytä elämään ja olemaan.
Matkustelu on hyvästä ihmiselle ja eri kultttuurien tunteminen ainakin teoriassa. Mutta nämä keistä minä puhun, eivät matkaile kulttuureihin vaan kansainvälisiin hotellikeskittymiin keskelle ei mitään, koska haluavat sen lämpimän ilmaston mutta ylelliset puitteet. En yhtään ihmettele, ettei matkan virkistysarvo kestä kauaa, kun mieli ei saa ravintoa näistä ympyröistä. Jotkut ovat sanoneet, etteivät mene enää Thaimaahan, koska siellä ei voi nykyisin olla näkemättä sitä köyhyyttä. Siksi meillä on Dubain kaltaiset epäeettiset matkakohteet, että voi sulkea silmänsä.
Ylenmääräinen kuluttaminen, pinnallisuus ja täydelliset ulkokuoret tuntuvat kätkevän sisäänsä yhä enenevissä määrin pahoinvoivia ihmisiä. Ei voida puhua enää vaan sananhelinästä ja sanamuodoista, jos oikeasti usean vuoden ajan hoetaan sitä, miten kaameaa on arki, ja lomat ovat henkireikä.
On myös aika pinnallista todeta, että jokainen keskittykööt omaan elämäänsä, kun maapallon varat on käytetty loppuun ja sadassa vuodessa koittaa ilmastonmuutos, jota emme voi pysäyttää. Juuri näiden sisältä tyhjien ihmisten aikaansaannostahan se on, kun ei osata elää elämää ilman jatkuvaa mielihyväkeskuksen ruokkimista. Tarpeeksi monta pinnallista ihmistä muodostaa normin ja normit yhteiskunnan.
Kohtuus on unohtunut kokonaan, ei riitäkään enää yksi ulkomaanmatka vuodessa vaan pitää päästä neljä kertaa, eikä riitä Pentikin kynttelikkö kun pitää saada seuraavaksi Iittalaa, Korssin laukku ja Guessin laukku, hienoja koruja, aina vaan upeampia matkoja, autoja ja sisustuskrääsää..mikään ei oikeasti riitä.
Sanokaa vaan, että mitäs se muille kuuluu mitä mä teen, mutta lopputuloshan on nähtävissä, että mitä siitä seurasi kun mikään ei muka kuulu kenellekään. Missään nimessä nämä asiat ei ole mustavalkoisia ja vain meidän omia asioita, jossain vaiheessa ihmisten pitää vetää se pää pois omasta perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan arkeani. Elämä erityislapsen kanssa on suorastaan helvettiä, olemme aivan loppu miehen kanssa ja huudamme pää punaisena erosta harva se päivä. Kummallakaan ei ole voimia edes sen verran että jaksaisi hankkiutua suhteeseen tai jotain. Työ on paskaa enkä suoriudu siitä enää, jatkuvia virheitå ja unohduksia.
Te jotka haaveilette arjesta paosta olkaa onnellisia, olette vielä elossa. Enää en jaksa edes haaveilla mistään tai suunnitella mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun vakiinnun/mme etsin itselleni ehkä vakaampaa, koulutustani vastaavaa työtä. Asetun aloilleen, nautin koti- ja perhe-elämästä. Matkustamista en silti lopeta, tulkoot kööri mukana. :)
Toivotaan että elämä menee suunnitelmien mukaan. Meillä ei mennyt. Olin kuten sinä, huoleton ja onnellinen, kaikki rahat meni iloisesti maailman tuuliin kirjaimellisesti. Matkustelimme koko ajan ja nautimme elämästä. Nyt ollaan tässä jamassa, ehkä juuri siksi kun kontrasti aiempaan ja kuvitelmat iloisesta "köörin" mukana kulkemisesta romuttuivat.
T. Se arkeen romahtanut erityislapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia erityislapsen äidille! Toivon että tilanne helpottaa joskus vielä ja saatte hengähtää. Tsemppiä arkeen!
No onhan se oikeasti jotain oltava ihmisellä vikana, jos perheelliset työssäkäyvät ihmiset viettävät kaiken mahdollisen vapaa-ajan jossain muualla, kun kotona? Jos ihminen ei osaa pysähtyä yhtään, pakenee jotain, ehkä itseään?
Ainakin eräs tuttava, jolla matkustamisesta on tullut pakkomielle, ei kestä arkea hetkeäkään. Kaksi viikkoa lapsensa syntymästä koki tarvitsevansa irtioton. Lasta on riepotettu hoitoon pariviikkoisesta ja hoitajaksi kelpaa kuka tahansa joka huolii lapsen. Koiria pitää olla kaksi, ja levottomat hurtat räksyttävät päivät pihalla, mutta kun ne koiranpennut oli niin söpöjä, piti ottaa. Sitten hirveä hoitoonvientirumba joka viikonloppu, että pääsee irti. Arkea SAATTAA toki kuormittaa levoton lapsikin ja elukat..
Viimeksi maaliskuussa oli irti kaksi viikkoa luksusresortissa Thaikuissa, sitten heti kun kesäloma koitti, irtosi kahdeksi viikoksi pakettimatkalle ja syyslomalla kuulemma on irti taas. Tämä kierre on jatkunut nyt kahdeksan vuotta.
Viikonloput on hotelliviikonlopuilla, mökillä, kylpylässä ja kotona viettää korkeintaan yhden viikonlopun kuussa. Silloinkin hääsää jotain, sisustaa, remontoi tai kutsuu kavereita kylään. Hengästyttää katsella sitä tahtia.
Rahaa ei saa säästöön yhtään kun koko ajan pitää ostaa tai maksaa lomaluottoa, remonttia jne.
Olen joskus käynyt tän tyypin lapsuuden kodissa, ja hengästytti sen äidin samanlainen tukahduttava häärääminen. Puolessa tunnissa oli esitellyt viimeisimmät hankintansa ja tulevaisuuden suunnitelmat, kierrätetty puutarha ja mitä aikoo istuttaa seuraavaksi. Kait se levottomuus periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun arkeni on kivaa. Tosin arkeeni kuuluu ne minilomat ja viikonloppureissut. Ne eivät ole irtiottoja vaan matkustelu on osa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se oikeasti jotain oltava ihmisellä vikana, jos perheelliset työssäkäyvät ihmiset viettävät kaiken mahdollisen vapaa-ajan jossain muualla, kun kotona? Jos ihminen ei osaa pysähtyä yhtään, pakenee jotain, ehkä itseään?
Ainakin eräs tuttava, jolla matkustamisesta on tullut pakkomielle, ei kestä arkea hetkeäkään. Kaksi viikkoa lapsensa syntymästä koki tarvitsevansa irtioton. Lasta on riepotettu hoitoon pariviikkoisesta ja hoitajaksi kelpaa kuka tahansa joka huolii lapsen. Koiria pitää olla kaksi, ja levottomat hurtat räksyttävät päivät pihalla, mutta kun ne koiranpennut oli niin söpöjä, piti ottaa. Sitten hirveä hoitoonvientirumba joka viikonloppu, että pääsee irti. Arkea SAATTAA toki kuormittaa levoton lapsikin ja elukat..
Viimeksi maaliskuussa oli irti kaksi viikkoa luksusresortissa Thaikuissa, sitten heti kun kesäloma koitti, irtosi kahdeksi viikoksi pakettimatkalle ja syyslomalla kuulemma on irti taas. Tämä kierre on jatkunut nyt kahdeksan vuotta.
Viikonloput on hotelliviikonlopuilla, mökillä, kylpylässä ja kotona viettää korkeintaan yhden viikonlopun kuussa. Silloinkin hääsää jotain, sisustaa, remontoi tai kutsuu kavereita kylään. Hengästyttää katsella sitä tahtia.
Rahaa ei saa säästöön yhtään kun koko ajan pitää ostaa tai maksaa lomaluottoa, remonttia jne.
Olen joskus käynyt tän tyypin lapsuuden kodissa, ja hengästytti sen äidin samanlainen tukahduttava häärääminen. Puolessa tunnissa oli esitellyt viimeisimmät hankintansa ja tulevaisuuden suunnitelmat, kierrätetty puutarha ja mitä aikoo istuttaa seuraavaksi. Kait se levottomuus periytyy.
Hengästyttävää kyllä.
Oikeastaan taidan olla vaan hiljaisen onnellinen, että ei ole varaa oikeastaan minkäänlaiseen irtiottoon arjessa. Elämä on pelkkää arkea. (Luxusta on Onnibussilla kaverin luo kylään toiseen kaupunkiin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se oikeasti jotain oltava ihmisellä vikana, jos perheelliset työssäkäyvät ihmiset viettävät kaiken mahdollisen vapaa-ajan jossain muualla, kun kotona? Jos ihminen ei osaa pysähtyä yhtään, pakenee jotain, ehkä itseään?
Ainakin eräs tuttava, jolla matkustamisesta on tullut pakkomielle, ei kestä arkea hetkeäkään. Kaksi viikkoa lapsensa syntymästä koki tarvitsevansa irtioton. Lasta on riepotettu hoitoon pariviikkoisesta ja hoitajaksi kelpaa kuka tahansa joka huolii lapsen. Koiria pitää olla kaksi, ja levottomat hurtat räksyttävät päivät pihalla, mutta kun ne koiranpennut oli niin söpöjä, piti ottaa. Sitten hirveä hoitoonvientirumba joka viikonloppu, että pääsee irti. Arkea SAATTAA toki kuormittaa levoton lapsikin ja elukat..
Viimeksi maaliskuussa oli irti kaksi viikkoa luksusresortissa Thaikuissa, sitten heti kun kesäloma koitti, irtosi kahdeksi viikoksi pakettimatkalle ja syyslomalla kuulemma on irti taas. Tämä kierre on jatkunut nyt kahdeksan vuotta.
Viikonloput on hotelliviikonlopuilla, mökillä, kylpylässä ja kotona viettää korkeintaan yhden viikonlopun kuussa. Silloinkin hääsää jotain, sisustaa, remontoi tai kutsuu kavereita kylään. Hengästyttää katsella sitä tahtia.
Rahaa ei saa säästöön yhtään kun koko ajan pitää ostaa tai maksaa lomaluottoa, remonttia jne.
Olen joskus käynyt tän tyypin lapsuuden kodissa, ja hengästytti sen äidin samanlainen tukahduttava häärääminen. Puolessa tunnissa oli esitellyt viimeisimmät hankintansa ja tulevaisuuden suunnitelmat, kierrätetty puutarha ja mitä aikoo istuttaa seuraavaksi. Kait se levottomuus periytyy.
Hengästyttävää kyllä.
Oikeastaan taidan olla vaan hiljaisen onnellinen, että ei ole varaa oikeastaan minkäänlaiseen irtiottoon arjessa. Elämä on pelkkää arkea. (Luxusta on Onnibussilla kaverin luo kylään toiseen kaupunkiin.)
Kaikki tietysi jaetaan somessa, jokaikinen arjen irtiotto.
Löysinpäsctämön keskustelun! Olen ihmeissäni seurannut muutaman tutun sometilejä!?
Juuri tätä arjen harmautta, pakoon Suomesta, ja irtiottoa jatkuvasti; jossei muuta niin johonkin päivä-saaja tai wellnesshoitiihon. Tiedän että luottokortilla toimitaan, rahaa ei ole ylimääräistä yhtään.
Minä luulen että tämä on ihmisille markkinoitu päähän, että on keksitty uusi tapa myydä noita irtiottoa! Opetetaan ihmiset uskomaan että NW tarvii noita.
Kaikkein hermosneimmat ja epävarmmimat tyypit uskoo tuon ja alkaa sitä toteuttaa. Alan bisnes kiittää.
Lapsista kasvaa hermostuneita ja keskittymiskyvyttömiä häslääjiä.
Ei mun ole pakko päästä pois arjesta, kotonakin on ihanaa.
Tänäkesänä olemme tehneet raksan viimeisiä hommia (autotallia) ja tietty työmaa on 24/7 silmien alla. On ollut ihana lähteä päiväksi tai pariksi johonkin muualle. Emme osaa päästää irti jos olemme kotona vaikka fasiliteetit onkin kunnossa (uima-allas pihalla, järvi ja meri lähellä). Ajatukset pyörii vain näissä kotihommissa ja tulee mentyä "ihan vaan vähän vilkaisemaan" projektia ja unohdutaan tekemään hommia tunneiksi.
Jaksan tätäkin elämää oikein hyvin, hoidan työni, lapsenlapset, kodin jne mitä nyt tarvitseekaan.
Mutta kun ollaan muualla ollaan lomalla. Vaikka vain muutaman tunnin. Juuri varasin kuukauden lopulle huoneen mulle ja miehelle viikonlopuksi, lokakuussa sitten kuopuksen kanssa viikon syyslomalle kun kesällä ei ehditty pidemmälle vaikka yleensä reissataan 2-4 vkoa. Talvella sitten taas pariksi viikoksi
Irtiottotsydeemi on mainosmiesten ja median rummutusta, joka on lyönyt hemmetin hyvin läpi. Tavallinen elämä on tylsää, puuduttavaa, ikävää. Ja kuitenkin se on sitä, mitä pääasiassa eletään, joten luulisi olevan vietävän paljon fiksumpaa yrittää tehdä siitä siedettävämpää.