Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paskaa on arki, jos siitä pitää jatkuvasti tehdä irtiottoja?
29.12.2016 |
Otsikossa se kysymys tulikin, että miksi sitä arkea pitää jatkuvasti paeta minilomille tai pitkiksi ajoiksi ulkomaille? Mekin matkustetaan noin kerran vuodessa perheen kanssa, ja se on kyllä aika ihanaa saada yhteisiä muistoja lasten kanssa. Työkin on niin mielenkiintoista, että vuodessa sekaan ei mahdu montaa muuta reissua, liekö se sitten se juttu miksi arki ei tunnu "arjelta". Työ ei vaadi jatkuvaa heräämistä aikaisin ja työ ei määrittele arjen rytmiä ja etäpäivän voi tehdä kun siltä tuntuu.
Sitten on hyvän päivän tuttuja jotka tuntuvat joka kuukausi pariinkin otteeseen hakeutuvat irti arjesta ja hästägeistä päätellen (Instagram) irtiotot ovat henkireikä. MISTÄ?! Kaunis koti, vakituinen työpaikka, terve lapsi ja kaksi koiraa, silti pitää irti päästä arjesta harvase viikonloppu. Kylpyläreissuja, extemporehotelliviikonloppuja, kaksi pitkää ulkomaan matkaa vuodessa ilman lapsia, irtiottoja vuokramökille/naapurikaupunkiin/risteilylle. Joidenkin ihmisten irtioton tarve suorastaan hengästyttää, itse väsyisin tuollaisesta reissutahdista. Jatkuvasti etsitää koira/lastenhoitajaa Facebookissa ja koko elämä tuntuu olevan paikasta paikkaan matkustamista.
Tässä aloituksessa ei ole kyse kateudesta, koska rahallisestihan nämä irtiotot eivät maksa paljoa, lähinnä hengästyttää se jatkuva tarve ylipäätään päästä arkea pakoon.. Kuinka paskaa se teidän arki on, kun sitä ei jaksa elää ilman näitä "irtiottoja"?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Hieno juttu, jos osaat suhtautua lumen kolaamiseen noin. Itse en ole psykologisesti niin joustava, että saisin siitä leivottua mitenkään mielekästä puuhaa. Siksi asunkin keskustassa kerrostalossa, jossa oma talkkari luo lumet aina tarvittaessa. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eos mutta syödään kuitenkin perunamuusia ja tölkkilihapullia niin jaksetaan miettiä sitä.
Ap, ymmärrän sua ja oon täysin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
Keskiluokkaiset ovat usein niitä suorittajia, jotka eivät koskaan uskalla pysähtyä oravanpyörässään. Ihmisen arvo mitataan tekemisen määrällä.
Kuitenkin takaraivossa ahdistaa, eikä sielu saa ikinä rauhaa. Kaikkea on kokeiltu ja koettu eikä mikään enää tunnu miltään. Itseään voimistava kierre on valmis.
Hyvä pointti.
Tuo suorittaminen voi hyvinkin olla "se juttu" arjessa, mikä ahdistaa. Kun pitää olla niitä keskiluokkaista habitusta vahvistavia symboleita design-koriste-esineineen ja Korssin laukkuineen, mutta mikään ei oikeasti tunnu miltään. Elämyksiä halutaan jatkuvasti lisää ja suoritetaan jopa niitä lomamatkoja. Usein uusi loma on varattu ennen kuin edellinen on päättynyt. Kun nyt asiaa miettii, niin juuri näiden arjen suorittajien somet on täynnä designesineiden kuvia, merkkilaukkuja ja aika pinnallisia otantoja elämästä. Kuvat kodista ovat "täydellisiä" asetelmia joissa lasten leluja ei näy missään.
Alan ymmärtää ehkä vähän, mitä paetaan... Hyvä keskustelu tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
Taidatpa itse olla tuo "tuttava", vähään tyytyvä aristokraattinen intellektuelli!?
XD
En ole, asun paritalossa järven rannalla ja olen tähän enemmän kuin tyytyväinen. Omakotitaloa on kokeiltu, se ei ollut meille hintansa väärti ja siellä asuessa naapurit eivät tulleet läheisiksi, toisin kuin nyt. Nimenomaan rakastan kotia ja asumista lähellä palveluita mutta luonnon keskellä, en vaihtaisi kotiani pois ellei olisi pakko. Voisi asiat olla paremminkin ja voisi asua upeassa kivitalossa meren rannalla, voisi tienata enemmän ja pyrkiä eteenpäin. Sen verran yksinkertainen vaan olen, että tämä riittää. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
Keskiluokkaiset ovat usein niitä suorittajia, jotka eivät koskaan uskalla pysähtyä oravanpyörässään. Ihmisen arvo mitataan tekemisen määrällä.
Kuitenkin takaraivossa ahdistaa, eikä sielu saa ikinä rauhaa. Kaikkea on kokeiltu ja koettu eikä mikään enää tunnu miltään. Itseään voimistava kierre on valmis.Hyvä pointti.
Tuo suorittaminen voi hyvinkin olla "se juttu" arjessa, mikä ahdistaa. Kun pitää olla niitä keskiluokkaista habitusta vahvistavia symboleita design-koriste-esineineen ja Korssin laukkuineen, mutta mikään ei oikeasti tunnu miltään. Elämyksiä halutaan jatkuvasti lisää ja suoritetaan jopa niitä lomamatkoja. Usein uusi loma on varattu ennen kuin edellinen on päättynyt. Kun nyt asiaa miettii, niin juuri näiden arjen suorittajien somet on täynnä designesineiden kuvia, merkkilaukkuja ja aika pinnallisia otantoja elämästä. Kuvat kodista ovat "täydellisiä" asetelmia joissa lasten leluja ei näy missään.
Alan ymmärtää ehkä vähän, mitä paetaan... Hyvä keskustelu tämä!
Eiköhän se ole aivan päivänselvää kaikille muille paitsi noille feisbuukkaajille itselleen. Tai toisaalta, jopa sinä itse voisit hyötyä pienestä näkökulmnvaihdoksesta ja tiedostaa, miten itsekin vain kiillotat sädekehääsi tällä kaikella jeesustelulla eli syyllistyt aivan samaan kuin nuo halveksimasi kiiltokuvapäivityksiä harrastavat tahvot.
Suurin syy omaan matkustamiseen on pohjoisen pimeys. Se ei sovi mielelleni. Vaikka mikään ei jossain vaiheessa enää tuntuisi miltään, niin valo sentään tuntuu aina valolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät pidä sitä pakenemisena, vaikka sinä pidätkin?
Toiset rentoutuvat matkustelemalla, näkemällä uusia paikkoja ja olemalla aktiivisia. Ehkäpä toiset myös rentoutuvat patemmin esim. lomamatkoilla, jolloin aamulla pääsee valmiiseen aamupalapöytään, eikä siivouksestakaan tarvitse huolehtia.
En ymmärrä miksi harvemmin matkustelevat usein näkevät matkustelun nimenomaan pakenemiaena. Yhtä hyvin voisi ajatella, että kotona viihtyt pelkäävät elämää.
Taisin kirjoittaa epäselvästi. Siis nämä irtiotto-termit ovat juurikin näiden irtiottajien omasta somesta. Joka viikonloppuinen pakomatka arjesta kuvaillaan saatesanoilla ja sitten on kuvia maanantaisesta masennuksesta, kun ei millään jaksa herätä. Kun on kuvia uima-altaan reunalta lomalta niin huokaillaan, miten nyt kelpaa olla poissa arjen aherruksesta ja kun loma on ohi niin kirjoitetaan, että nyt jaksaa taas hetken ahertaa arkea. Sitten seuraavana viikonloppuna kaukoloman jälkeen ollaan taas irtiottamassa kylpylässä. Ihan tämän ketjun aloittamisen jälkeen laskin erään tuttavan Instagramin parin kuukauden aikaiset kuvat, niin lähes jokainen kuva liittyy matkan odottamiseen/matkaan/irtiottoon/arjen aherruksesta pakenemiseen. Tätä nimeomaan haluaisin ymmärtää.
En tiedä näistä arjen pakoilijoista, mutta itsellä pitkän ulkomaanmatkan jälkeen nimenomaan se kotona oleminen on aivan ihanaa ja kotiin palaaminen. Saattaa mennä pari kuukautta, että edes mietin kotoa lähtemistä viikonloppuna. Tuntuu luonnottomalta haluta jatkuvasti pois kotoa ja arjen keskeltä, mikä siinä on niin vastenmielistä? En väitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia, mutta neuvoisin silti ihmisiä luomaan siitä omasta arjesta sellaista, että sitä jaksaa ilman vääntämistä.
Miksi? Miksi ei vaan voi matkustaa ihan helkkaristi jos siitä tulee hyvä mieli?
Jos jatkuvasti haluaa matkustaa jonnekin, ei se perimmäinen tyhjyys täyty millään maailman matkalla.. jotkut ihmiset ovat levottomia ja pakenevat koko ajan itseään. On ihan eri asia matkustella ja palata sitten onnellisesti levänneenä kotiin, kun ahdistua jo paluulennolla Suomeen ja sen jälkeen vihata arkea viikon ajan ja paeta taas ensimmäisten vapaiden turvin. Loman pitäisi rentouttaa ja sen jälkeen pitäisi olla levollinen olo, eikä sellainen, että hampaat irvessä pitää jaksaa pari päivää ja sitten paeta taas. Elämä suoritetaan kuin pidätettäisiin hengitystä pinnan alla ja noustaisiin lomamatkan ajaksi hengittämään pintaan. Eikö ihmiset haluaisi opetella nauttimaan meren syvyyksistä mieluummin??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
Keskiluokkaiset ovat usein niitä suorittajia, jotka eivät koskaan uskalla pysähtyä oravanpyörässään. Ihmisen arvo mitataan tekemisen määrällä.
Kuitenkin takaraivossa ahdistaa, eikä sielu saa ikinä rauhaa. Kaikkea on kokeiltu ja koettu eikä mikään enää tunnu miltään. Itseään voimistava kierre on valmis.Hyvä pointti.
Tuo suorittaminen voi hyvinkin olla "se juttu" arjessa, mikä ahdistaa. Kun pitää olla niitä keskiluokkaista habitusta vahvistavia symboleita design-koriste-esineineen ja Korssin laukkuineen, mutta mikään ei oikeasti tunnu miltään. Elämyksiä halutaan jatkuvasti lisää ja suoritetaan jopa niitä lomamatkoja. Usein uusi loma on varattu ennen kuin edellinen on päättynyt. Kun nyt asiaa miettii, niin juuri näiden arjen suorittajien somet on täynnä designesineiden kuvia, merkkilaukkuja ja aika pinnallisia otantoja elämästä. Kuvat kodista ovat "täydellisiä" asetelmia joissa lasten leluja ei näy missään.
Alan ymmärtää ehkä vähän, mitä paetaan... Hyvä keskustelu tämä!
En jaksa uskoa, että tuo olisi se todellisuus, jota paetaan. Minun logiikallani irtiotoilla haetaan pikemminkin pakoa elämästä, jossa ei ole minkäänlaista luksusta ja säihkettä, vain samaan aikaan tylsää ja stressaavaa monotoniaa, velvollisuuksia ja työtä, joka ei tyydytä.
Tosin minä olen sellainen ihminen, jolle kaunis design, taide, sisustaminen sekä hyvä ruoka ja juoma ovat keskeisiä onnellisuuden lähteitä, eivät statussymboleita. Minulle se hyvä arki näyttää kauniilta asetelmilta, joissa "lasten leluja ei näy missään". -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Kyllä. Mulle lumien kolaaminen on pakollinen paha aivan kuten imuroiminen, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden pesu, pyykinpesu, tiskaaminen jne jne. Ainoastaan ruuanlaitosta pidän, mutta en siitäkään joka päivä. Jos olisin rikas, mulla olisi siivooja, pyykkäri, puutarhuri, hieroja, autonkuljettaja ja hovimestari sekä osa-aikainen kokki. Työssäni viihdyn, mutta en viihtyisi, jos siitä ei maksettaisi palkkaa.
https://codingarchitect.files.wordpress.com/2014/03/vacations-quote-set…
Hyvä elämänmotto tämä! Itse tunnistan tämän tarpeen paeta arkea, ja käyn terapiassa parhaillaan. Suoritan kaikkea koko ajan, stressaan enkä osaa pysähtyä. Jatkuvasti on matkasivut auki ja suunnittelen matkaa, vaikka aina ei edes varaa olisi. Nyt matkakuumeilu on jäissä ja etsitään syitä siihen, miksi en jaksa arkea. Jokuhan siinä väsyttää, ja sitä yrittää primitiivisesti reagoiden paeta. Metodi on tuttu ihmishistorian ajalta. Miehet pakenevat autotalleihin ja naiset shoppailevat tyhjyyttään, joku krooninen ikävä/perusturvan puute ehkä.. Joka tapauksessa, itse haluan sellaisen elämän että matkustan seuraavan kerran vasta sitten, kun olen niin onnellisessa tilassa, etten edes haluaisi lähteä kotoa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paska.
En oo osannut elää oikein kuten AP.
Nyt voit lasvattaa taas vähän egoasi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät pidä sitä pakenemisena, vaikka sinä pidätkin?
Toiset rentoutuvat matkustelemalla, näkemällä uusia paikkoja ja olemalla aktiivisia. Ehkäpä toiset myös rentoutuvat patemmin esim. lomamatkoilla, jolloin aamulla pääsee valmiiseen aamupalapöytään, eikä siivouksestakaan tarvitse huolehtia.
En ymmärrä miksi harvemmin matkustelevat usein näkevät matkustelun nimenomaan pakenemiaena. Yhtä hyvin voisi ajatella, että kotona viihtyt pelkäävät elämää.
Taisin kirjoittaa epäselvästi. Siis nämä irtiotto-termit ovat juurikin näiden irtiottajien omasta somesta. Joka viikonloppuinen pakomatka arjesta kuvaillaan saatesanoilla ja sitten on kuvia maanantaisesta masennuksesta, kun ei millään jaksa herätä. Kun on kuvia uima-altaan reunalta lomalta niin huokaillaan, miten nyt kelpaa olla poissa arjen aherruksesta ja kun loma on ohi niin kirjoitetaan, että nyt jaksaa taas hetken ahertaa arkea. Sitten seuraavana viikonloppuna kaukoloman jälkeen ollaan taas irtiottamassa kylpylässä. Ihan tämän ketjun aloittamisen jälkeen laskin erään tuttavan Instagramin parin kuukauden aikaiset kuvat, niin lähes jokainen kuva liittyy matkan odottamiseen/matkaan/irtiottoon/arjen aherruksesta pakenemiseen. Tätä nimeomaan haluaisin ymmärtää.
En tiedä näistä arjen pakoilijoista, mutta itsellä pitkän ulkomaanmatkan jälkeen nimenomaan se kotona oleminen on aivan ihanaa ja kotiin palaaminen. Saattaa mennä pari kuukautta, että edes mietin kotoa lähtemistä viikonloppuna. Tuntuu luonnottomalta haluta jatkuvasti pois kotoa ja arjen keskeltä, mikä siinä on niin vastenmielistä? En väitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia, mutta neuvoisin silti ihmisiä luomaan siitä omasta arjesta sellaista, että sitä jaksaa ilman vääntämistä.
Miksi? Miksi ei vaan voi matkustaa ihan helkkaristi jos siitä tulee hyvä mieli?
Jos jatkuvasti haluaa matkustaa jonnekin, ei se perimmäinen tyhjyys täyty millään maailman matkalla.. jotkut ihmiset ovat levottomia ja pakenevat koko ajan itseään. On ihan eri asia matkustella ja palata sitten onnellisesti levänneenä kotiin, kun ahdistua jo paluulennolla Suomeen ja sen jälkeen vihata arkea viikon ajan ja paeta taas ensimmäisten vapaiden turvin. Loman pitäisi rentouttaa ja sen jälkeen pitäisi olla levollinen olo, eikä sellainen, että hampaat irvessä pitää jaksaa pari päivää ja sitten paeta taas. Elämä suoritetaan kuin pidätettäisiin hengitystä pinnan alla ja noustaisiin lomamatkan ajaksi hengittämään pintaan. Eikö ihmiset haluaisi opetella nauttimaan meren syvyyksistä mieluummin??
Koti ei ole kaikille niin tärkeä juttu kuin sinulle tai minulle. Tiedän ihmisiä, joilla on huone kimppakämpässä lähinnä nukkumista ja tavaroiden säilyttämistä varten, ja suurin osa ajasta ollaan reissussa joko työn tai huvin merkeissä. Tuo on myös ihan mahdollinen elämäntapa, mitä nyt täysin yhteensopimaton perinteisen keskiluokkaisen idyllin kanssa. -14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä olis ihanaa lähteä useammin pakoon arkea kylpylään perheen kanssa jos olis varaa. Tai vaikka viikonloppureissulle Tukholmaan arkea pakoon! Arki on sitä että möllötetään väsyneinä kotona koko porukka, sitä lähdetään pakoon ja nautitaan yhdessäolosta. Ei meidän arjessa silti ole mitään vikaa eikä ahdista olla kotona tai töissä. Joskus on vaan ihana lähteä ilakoimaan muualle. Ja mä en henkilökohtaisesti pysty suhtautumaan kotitöihin ilolla ja intohimolla, ne on pakollinen paha.
Toiset tykkää reissata, toiset kotoilla. Ei siinä mitään vikaa ole.
No jotkut on niin maalaisia etteivät kestä mitään muuta kuin metsänfeunan katselemista ja omanperheen kanssa lössyttelyä. Vuosikymmeniä.
Me muut tiedämme että elämä on toisaalla. Vanhana sitten levätään kotona.
Tunnen tuollaisen pakonomaisen matkustajan lähipiiristäni. Hn on minulle rakas ystävä, mutta olen aina ihmetellyt sitä, miten syvästi hän vihaa Suomea. Suomi on hänen puheissaan "kämäinen", tyhmä, pimeän keskiaikainen, naurettava, jälkeenjäänyt. Hän on kouluttautunut ammattiin, jossa matkustelee tämän tästä, on itse asiassa poissa enemmän kuin kotona. Hänen kohdallaan puhuisin kyllä jo traumasta, joka juontuu johonkin lapsuuteen.
On siis niitä, jotka harrastavat irtiottoja, tai tykkäävät matkustella ja sitten taas näitä "levottomia sieluja", jotka pakenevat itseään ja menneisyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Kyllä. Mulle lumien kolaaminen on pakollinen paha aivan kuten imuroiminen, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden pesu, pyykinpesu, tiskaaminen jne jne. Ainoastaan ruuanlaitosta pidän, mutta en siitäkään joka päivä. Jos olisin rikas, mulla olisi siivooja, pyykkäri, puutarhuri, hieroja, autonkuljettaja ja hovimestari sekä osa-aikainen kokki. Työssäni viihdyn, mutta en viihtyisi, jos siitä ei maksettaisi palkkaa.
Niin, asennekysymyksiä kai.. Psykoterapeutti sanoi, että manasi aina kun joutui laittamaan ruokaa vaikkei halunnut. Alkoi sitten tehdä ruuanlaitosta tilanteen, missä halusi olla. Laittoi hyvää musiikkia,maistoi ehkä vähän viiniä samalla ja osti kauniin esiliinan, joka päällä tanssahteli. Sanoi, että mies alussa nauroi tälle arjen spektaakkelille, mutta hän oikeasti oppi nauttimaan ruuanlaitosta ja siihen liittyvistä rituaaleista. :D
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä olis ihanaa lähteä useammin pakoon arkea kylpylään perheen kanssa jos olis varaa. Tai vaikka viikonloppureissulle Tukholmaan arkea pakoon! Arki on sitä että möllötetään väsyneinä kotona koko porukka, sitä lähdetään pakoon ja nautitaan yhdessäolosta. Ei meidän arjessa silti ole mitään vikaa eikä ahdista olla kotona tai töissä. Joskus on vaan ihana lähteä ilakoimaan muualle. Ja mä en henkilökohtaisesti pysty suhtautumaan kotitöihin ilolla ja intohimolla, ne on pakollinen paha.
Toiset tykkää reissata, toiset kotoilla. Ei siinä mitään vikaa ole.
Minusta tuollaisessa arjessa olisi paljonkin vikaa, ja ilmeisesti aloittajasta myös. Ei siis sillä, että te eläisitte jotenkin väärin, vaan että me emme itse haluaisi kokea arkea noin. -14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Kyllä. Mulle lumien kolaaminen on pakollinen paha aivan kuten imuroiminen, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden pesu, pyykinpesu, tiskaaminen jne jne. Ainoastaan ruuanlaitosta pidän, mutta en siitäkään joka päivä. Jos olisin rikas, mulla olisi siivooja, pyykkäri, puutarhuri, hieroja, autonkuljettaja ja hovimestari sekä osa-aikainen kokki. Työssäni viihdyn, mutta en viihtyisi, jos siitä ei maksettaisi palkkaa.
Niin, asennekysymyksiä kai.. Psykoterapeutti sanoi, että manasi aina kun joutui laittamaan ruokaa vaikkei halunnut. Alkoi sitten tehdä ruuanlaitosta tilanteen, missä halusi olla. Laittoi hyvää musiikkia,maistoi ehkä vähän viiniä samalla ja osti kauniin esiliinan, joka päällä tanssahteli. Sanoi, että mies alussa nauroi tälle arjen spektaakkelille, mutta hän oikeasti oppi nauttimaan ruuanlaitosta ja siihen liittyvistä rituaaleista. :D
eli ihmisen täytyy sekoilla ollakseen tyytyväinen?
Ja todellakin se nautinnollinen arki on kaiken a ja o. Vaikka kuinka reissailisi, elämä on kuitenkin suurimmaksi osaksi arkea. -14