Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paskaa on arki, jos siitä pitää jatkuvasti tehdä irtiottoja?
29.12.2016 |
Otsikossa se kysymys tulikin, että miksi sitä arkea pitää jatkuvasti paeta minilomille tai pitkiksi ajoiksi ulkomaille? Mekin matkustetaan noin kerran vuodessa perheen kanssa, ja se on kyllä aika ihanaa saada yhteisiä muistoja lasten kanssa. Työkin on niin mielenkiintoista, että vuodessa sekaan ei mahdu montaa muuta reissua, liekö se sitten se juttu miksi arki ei tunnu "arjelta". Työ ei vaadi jatkuvaa heräämistä aikaisin ja työ ei määrittele arjen rytmiä ja etäpäivän voi tehdä kun siltä tuntuu.
Sitten on hyvän päivän tuttuja jotka tuntuvat joka kuukausi pariinkin otteeseen hakeutuvat irti arjesta ja hästägeistä päätellen (Instagram) irtiotot ovat henkireikä. MISTÄ?! Kaunis koti, vakituinen työpaikka, terve lapsi ja kaksi koiraa, silti pitää irti päästä arjesta harvase viikonloppu. Kylpyläreissuja, extemporehotelliviikonloppuja, kaksi pitkää ulkomaan matkaa vuodessa ilman lapsia, irtiottoja vuokramökille/naapurikaupunkiin/risteilylle. Joidenkin ihmisten irtioton tarve suorastaan hengästyttää, itse väsyisin tuollaisesta reissutahdista. Jatkuvasti etsitää koira/lastenhoitajaa Facebookissa ja koko elämä tuntuu olevan paikasta paikkaan matkustamista.
Tässä aloituksessa ei ole kyse kateudesta, koska rahallisestihan nämä irtiotot eivät maksa paljoa, lähinnä hengästyttää se jatkuva tarve ylipäätään päästä arkea pakoon.. Kuinka paskaa se teidän arki on, kun sitä ei jaksa elää ilman näitä "irtiottoja"?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä jatkuvasta tekemisestä ja suorittamisesta huolimatta on tyhjää, ei sielussa olevaa aukkoa saa umpeen vaikka kuinka pakenisi arkeaan ja elämäänsä.
Kun ihminen on sovussa itsensä ja elämänsä kanssa, ei niitä kumpaakaan tarvitse paeta jatkuvalla hötkyilemisellä. Matkustamisella, harrastamisella tai muulla sijaistoiminnolla. Olemme vain käymässä täällä ja elämämme on siinä mielessä turhaa, että kukaan ei meitä muista 150 vuoden kuluttua ja vain promillesta meistä jää pysyviä jälkiä maailmaan. Kannattaa nauttia siitä oman elämänsä pienuudesta. Elämä on tässä ja nyt, ei kaukaisissa maissa tai seuraavassa lomanpätkässä.
Kuulostaa ihan sen Maritta kallion vai mikä lienee lässynlää nyt onkaan jauhannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 43v kirjoitti:
No kun haluan kuitenkin asua omakotitalossa ja ajaa uudella autolla. Tämä maksaa -> joudut tekemään työtä -> elämään rutinoituneessa arjessa -> vastailemaan opettajan paska wilma-viesteihin ja tekohymyilemään vanhempain-illassa. Haluaisin kuitenkin vain olla ja himailla kuten eläkeläiset tekee. Tämä edessä vasta noin 25 vuoden työrupeaman jälkeen.
Minä lakkasin vastaamasta Wilma-viesteihin. Luen kotiin tuotavat laput ja allekirjoitan. Harrasteryhmän kerjuuketjuviestit tyyliin "osta pipari ja lähetä valmentaja tienesteillä lisäkoulutukseen" ohjaan spämmiin suoraan. En yksinkertaisesti tee mitään, mitä ei ole pakko. Eikä ole ollut mitään ongelmaa, vanhempainillat ovat edelleen kärsimystä joihin menemistä kapinoin kuin esiteini. Silti istun siellä joka kerta lampaan roolissa ja vihaan sisäisesti kaikkia niitä paskantärkeitä vanhempia joilla ei ole oikeasti mitään sanottavaa. Jokainen istuu lapsensa pulpetin äärellä ja miettii, että jumalauta, miten en halua olla täällä.
Suoritan arkea ainoastaan sen mitä on pakko, en käy yhdelläkään luennolla jos voin opiskella saman asian kotona, skippaan salin jos en halua. Teen töitä joka päivä koska en saa palkkaa muuten (free lancer) mutta työ on ainoa asia, josta nautin aivan hemmetisti enkä kaipaa lomaa siitä. Asun kävelymatkan päässä palveluista ja kohta olen muuttamassa keskustaan, loppuu sitten se harrastusrumbakin ja kuljetus jota vihaan.
Jos elämä on pelkkää suorittamista, syystäkin haluaa paeta. Ota irtiotto elämästäsi niin, että muutat sen suunnan. Et sä tarvitse omakotitaloa, riittää varmasti paritalokin ja jos haluat huoltovapaan uuden auton, vaihda halvempaan versioon. Ja ennen kaikkea, järkkää elämäsi niin, ettei sitä tarvitse suorittaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 43v kirjoitti:
No kun haluan kuitenkin asua omakotitalossa ja ajaa uudella autolla. Tämä maksaa -> joudut tekemään työtä -> elämään rutinoituneessa arjessa -> vastailemaan opettajan paska wilma-viesteihin ja tekohymyilemään vanhempain-illassa. Haluaisin kuitenkin vain olla ja himailla kuten eläkeläiset tekee. Tämä edessä vasta noin 25 vuoden työrupeaman jälkeen.
Elämä on valintoja. Minulla ei ole mielenkiintoa lapsia, autoja tai omakotiasumista kohtaan, ja tämä on säästänyt kohdallani valtavasti rahaa, aikaa ja etenkin hermoja. Olen niin itsekäs, etten suostuisi elämään parhaita vuosiani tavalla, joka ei ollenkaan minulle sovi.
Mieti, jos vaikka sairastuisit syöpään ensi vuonna, ja saisit kuulla, ettet välttämättä elä enää kauaa. Olisitko silloin tyytyväinen siihen, miten elämäsi elät? Kun kunnolla stressaa ja uhraa terveytensä keskiluokkaisten unelmien eteen, ei sitä päivää, kun uhrauksista pääsee nauttimaan, välttämättä tule koskaan. -14
Mikä sinulle sitten on tärkeää? Koetko asiat vain nautinnon kautta?
Vapaus, luovuus, oppiminen, sivistys, kauneus, ystävyys, romantiikka... Tuossa muutamia arvoistani. Se, että elämäni on kaunista ja nautinnollista tuottaa minulle hyvin syvällistä tyydytystä siinä missä lapsen hymy monelle vanhemmalle. -14
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä jatkuvasta tekemisestä ja suorittamisesta huolimatta on tyhjää, ei sielussa olevaa aukkoa saa umpeen vaikka kuinka pakenisi arkeaan ja elämäänsä.
Kun ihminen on sovussa itsensä ja elämänsä kanssa, ei niitä kumpaakaan tarvitse paeta jatkuvalla hötkyilemisellä. Matkustamisella, harrastamisella tai muulla sijaistoiminnolla. Olemme vain käymässä täällä ja elämämme on siinä mielessä turhaa, että kukaan ei meitä muista 150 vuoden kuluttua ja vain promillesta meistä jää pysyviä jälkiä maailmaan. Kannattaa nauttia siitä oman elämänsä pienuudesta. Elämä on tässä ja nyt, ei kaukaisissa maissa tai seuraavassa lomanpätkässä.
Voi nyt diipadaapa. Ihminen voi olla sekä sovussa itsensä kanssa että ottaa irtiottoja :) Ensimmäistä kertaa luen ajatuksia, jotka viittaavat siihen, että elämästä nauttimiset ja irtiotot liittyvät suorittamiseen, sielussa olevaan aukkoon ja pakenemiseen. Ehkä joku niinkin tekee. Mut kyllä se matkustaminen on ihanaa nimenomaan niin että on sinut itsensä kanssa. Läsnä voi olla kotonaan ja ihan yhtä hyvin matkoilla. Kyllä näkisin tämän kysymyksen ennemminkin niin, että siellä kotona nauttiessa omasta pienuudesta se muu maailma näyttää pelottacalta ja suurelta, erilaiset ihmiset vaarallisista tai vähintäänkin vääränlaisilta jne. Kotona se okeassa olemisen harhaluulo ja oma ego pöhöttyy paljon helpommin kuin maailmalla ja ihmisten parissa, missä nimenomaan alkaa ymmärtää sen oman pienuutensa. Elämä voi ihan yhtä hyvin olla läsnä ja tässä niin kotona kuin kaukolomallakin. Paitsi tietysti suomessa, missä mieluummin on puolityhjä lasi ja jokotai.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. No minä en käy töissä. Mies taas matkustaa töiden puolesta paljon. Lapset ovat aikuisia. Mitäpä minä täällä kotonakaan hatkuvasti tekisin? Talo on aina siisti ja puhdas, kiitos siivoojan, eikä 2 aikuista paljon sotke ja lemmikkejäkään ei ole. Lenkkeilen ja käyn salilla, luen ja teen käsitöitä, mutta niitä kaikkia voin tehdä missä vain.
Eli mitä minä teen? Matkustan miehen mukana hänen työmatkoillaan vähän väliä. Tykkään myös pelata golfia ja Pohjoismaissa se on vähän kylmää puuhaa talvisaikaan, joten käyn useaan otteeseen vuoden aikana yhdestä kolmeen viikkoa Espanjan asunnollamme ja pelailen golfia sekä opiskelen espanjaa. Kylpylöissä en tykkää lillua, joten ne irtiotot jätän väliin. Ensi viikolla olen lähdössä Bangkokiin ja Singaporeen miehen työn puitteissa. Sen jälkeen lähden Espanjaan pariksi viikoksi. Kuten myös pääsiäisenä pariksi viikoksi. Norjassa käymme varmaankin tuttaviemme mökillä hiihtelemässä joskus maaliskuussa. Portugalissa asuvia ruotsalaisia ystävikäkin pitäisi käydä moikkaamassa. Jne.
Arki ei ole ollenkaan paskaa, päinvastoin oikein mukavaa. Sanotaanko sitten niin, että minun arkeeni kuuluvat nämä reissut.
Tiedän yhden huippu-urheilijan vaimon, joka elää juuri noin. :) Minusta se kuulostaa ihanalta, eikä tuo ole mitään arjesta pakenemista vaan juuri sitä sun arkeasi. Onnittelut sinulle siitä, että saat viettää antoisaa ja mielenkiintoista elämää! :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä olis ihanaa lähteä useammin pakoon arkea kylpylään perheen kanssa jos olis varaa. Tai vaikka viikonloppureissulle Tukholmaan arkea pakoon! Arki on sitä että möllötetään väsyneinä kotona koko porukka, sitä lähdetään pakoon ja nautitaan yhdessäolosta. Ei meidän arjessa silti ole mitään vikaa eikä ahdista olla kotona tai töissä. Joskus on vaan ihana lähteä ilakoimaan muualle. Ja mä en henkilökohtaisesti pysty suhtautumaan kotitöihin ilolla ja intohimolla, ne on pakollinen paha.
Toiset tykkää reissata, toiset kotoilla. Ei siinä mitään vikaa ole.
Minusta tuollaisessa arjessa olisi paljonkin vikaa, ja ilmeisesti aloittajasta myös. Ei siis sillä, että te eläisitte jotenkin väärin, vaan että me emme itse haluaisi kokea arkea noin. -14
Mielestäsi siis arjessamme on paljonkin vikaa, mutta emme elä mitenkään väärin. Kumpi on siis mielipiteesi?
Enkö sanonut sen tuossa ihan selvästi: jos minun arkeni olisi tuollaista ("möllötetäään kotona väsyneinä"), kokisin siinä olevan paljonkin vikaa, ja ilmeisesti aloittaja on samaa mieltä. Toin tämän esiin, koska minun kommenttejani voi olla vaikea asettaa oikeaan kontekstiin, jos ei tiedä, minkälainen arki on minusta okei ja millainen ei. Jokainen toivottavasti elää parhaansa mukaan niin kuin haluaa. -14
"Työ ei vaadi jatkuvaa heräämistä aikaisin ja työ ei määrittele arjen rytmiä ja etäpäivän voi tehdä kun siltä tuntuu."
Tässä varmaan syy siihen miksi olet niin tyytyväinen. Usein noin ei ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei arki aina ole muutettavissa. Arkea saattavat varjostaa monenlaiset itsestä riippumattomat asiat, jotka eivät ulospäin näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut työpaikkaan, jossa viihdyn. Ellen viihtyisi ja työ olisi minulle kärsimystä, jättäytyisin jollakin verukkeella työttömäksi. Arki on ihanaa. Siivota ja tiskatakaan ei tarvitse jatkuvasti, sitä voi näin lapsettomana tehdä niin harvoin kuin tahtoo, silloin kun kiinnostaa ja nauttia siitä, kun se ei ole pakko. Matkustelu ja kylpyläviikonloput kuulostavat stressaavilta ja ahdistavilta.
Useat ystäväni ovat aivan päinvastaisia. Odottavat koko ajan vapaapäiviä ja viikonloppua, lomia, aina on suunnitelmia tulevaisuuteen, kaipaavat irtiottoja arjesta, työ ei anna heille muuta iloa kuin palkan, jolla rahoittaa vapaa-ajan matkustelua ja elämyksiä. Meitä on moneksi.
Niin meitä on tosiaan moneksi, toiset kiilottavat sädekehäänsä toisten kustannuksella ja toiset ymmärtävät, että meitä on moneksi. Se että tänä päivänä saa tehdä työtä, josta nauttii ja joka on mielekästä on etuoikeus. Monet joutuvat tyytymään vähemmän kivaan työhön, koska muuten olisivat työttömiä. Onko se sitten väärin jaksaa työtä sillä ajatuksella, että saa säästettyä rahaa harrastuksiin, matkoihin ym.
Tekee hampaat irvessä paskaa työtä, että saa harrastaa ja matkustaa. Harrastaminen ja matkustus ovat "pakollisia" että jaksaa tehdä paskaa työtään. Kuulostaa umpikujalta. Mutta tapa tuokin on haaskata elämänsä. Odottaa koko ajan lomaa, että jaksaa paskaa arkeaan.
Pienillä eväillä saa arjesta miellyttävän paljon vähemmällä työnteolla. Ei sitten tarvitse paeta jatkuvaa arjen ahdistusta kun tekee arjestaan mukavaa. Nimim. Reippaasti downshiftannut
Mä olin elämässäni onnellisin silloin, kun olin juuri jäänyt työttömäksi, ei ollut opintolainaa tai autoa tai asuntovelkaa ja sain pientä työttömyyskorvausta, asuin keskustassa kaupungin pienessä kaksiossa. Rahaa jäi sen verran, että sain säästettyä kahden viikon Turkin äkkilähtöön (maksoi jotain 390euroa se reissu) muutaman kuukauden ajan. Kysyin työkkäristä luvan reissuun, sanoivat ettei varmasti tule töitä ennen sitä. Muistan sen ajan niin, että rahaa ei ollut paljon mutta elämässä oli vapaa-aikaa, oli kirjasto ja ilmaiset valaistut lenkkipolut, oli edullista käydä uimassa uimahallissa ja ruokaa tuli valmistettua itse. Opin rakastamaan Suomea ja tämän valtion tarjoamia ilmaisia etuuksia.
Työttömyysaika oli mulle kun lomailua, toki se loppui puolen vuoden jälkeen kun ei silleen voi elää. Mutta edelleen muistelen haikeasti sitä aikaa, kun arki oli yksinkertaisesti ihanaa ja oman rytmin mukaista..Nyt opiskelijana ja osatyöläisenä ei ole varaa matkustaa velattomasti, pitää maksaa opintolainalla tai olla matkustamatta. Arki ei myöskään ole yhtä juhlaa, ei vaikka miten ostelisin Pentikin kynttilöitä sitä piristämään.
Jotain tartteis tehdä, en tiedä mitä. Ehkä tehdä isona työtä, joka tuottaa mielihyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Työ ei vaadi jatkuvaa heräämistä aikaisin ja työ ei määrittele arjen rytmiä ja etäpäivän voi tehdä kun siltä tuntuu."
Tässä varmaan syy siihen miksi olet niin tyytyväinen. Usein noin ei ole :D
Haaveilen kyllä vakityöstä, toisi varmuutta ja taloudellista turvaa. Ehkä liityn arjen marmattajiin sitten minäkin, kun arki on rytmitettyä työnantaja toimesta. :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut työpaikkaan, jossa viihdyn. Ellen viihtyisi ja työ olisi minulle kärsimystä, jättäytyisin jollakin verukkeella työttömäksi. Arki on ihanaa. Siivota ja tiskatakaan ei tarvitse jatkuvasti, sitä voi näin lapsettomana tehdä niin harvoin kuin tahtoo, silloin kun kiinnostaa ja nauttia siitä, kun se ei ole pakko. Matkustelu ja kylpyläviikonloput kuulostavat stressaavilta ja ahdistavilta.
Useat ystäväni ovat aivan päinvastaisia. Odottavat koko ajan vapaapäiviä ja viikonloppua, lomia, aina on suunnitelmia tulevaisuuteen, kaipaavat irtiottoja arjesta, työ ei anna heille muuta iloa kuin palkan, jolla rahoittaa vapaa-ajan matkustelua ja elämyksiä. Meitä on moneksi.
Niin meitä on tosiaan moneksi, toiset kiilottavat sädekehäänsä toisten kustannuksella ja toiset ymmärtävät, että meitä on moneksi. Se että tänä päivänä saa tehdä työtä, josta nauttii ja joka on mielekästä on etuoikeus. Monet joutuvat tyytymään vähemmän kivaan työhön, koska muuten olisivat työttömiä. Onko se sitten väärin jaksaa työtä sillä ajatuksella, että saa säästettyä rahaa harrastuksiin, matkoihin ym.
Tekee hampaat irvessä paskaa työtä, että saa harrastaa ja matkustaa. Harrastaminen ja matkustus ovat "pakollisia" että jaksaa tehdä paskaa työtään. Kuulostaa umpikujalta. Mutta tapa tuokin on haaskata elämänsä. Odottaa koko ajan lomaa, että jaksaa paskaa arkeaan.
Pienillä eväillä saa arjesta miellyttävän paljon vähemmällä työnteolla. Ei sitten tarvitse paeta jatkuvaa arjen ahdistusta kun tekee arjestaan mukavaa. Nimim. Reippaasti downshiftannut
mitä nämä pienet evääsi ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut työpaikkaan, jossa viihdyn. Ellen viihtyisi ja työ olisi minulle kärsimystä, jättäytyisin jollakin verukkeella työttömäksi. Arki on ihanaa. Siivota ja tiskatakaan ei tarvitse jatkuvasti, sitä voi näin lapsettomana tehdä niin harvoin kuin tahtoo, silloin kun kiinnostaa ja nauttia siitä, kun se ei ole pakko. Matkustelu ja kylpyläviikonloput kuulostavat stressaavilta ja ahdistavilta.
Useat ystäväni ovat aivan päinvastaisia. Odottavat koko ajan vapaapäiviä ja viikonloppua, lomia, aina on suunnitelmia tulevaisuuteen, kaipaavat irtiottoja arjesta, työ ei anna heille muuta iloa kuin palkan, jolla rahoittaa vapaa-ajan matkustelua ja elämyksiä. Meitä on moneksi.
Niin meitä on tosiaan moneksi, toiset kiilottavat sädekehäänsä toisten kustannuksella ja toiset ymmärtävät, että meitä on moneksi. Se että tänä päivänä saa tehdä työtä, josta nauttii ja joka on mielekästä on etuoikeus. Monet joutuvat tyytymään vähemmän kivaan työhön, koska muuten olisivat työttömiä. Onko se sitten väärin jaksaa työtä sillä ajatuksella, että saa säästettyä rahaa harrastuksiin, matkoihin ym.
Tekee hampaat irvessä paskaa työtä, että saa harrastaa ja matkustaa. Harrastaminen ja matkustus ovat "pakollisia" että jaksaa tehdä paskaa työtään. Kuulostaa umpikujalta. Mutta tapa tuokin on haaskata elämänsä. Odottaa koko ajan lomaa, että jaksaa paskaa arkeaan.
Pienillä eväillä saa arjesta miellyttävän paljon vähemmällä työnteolla. Ei sitten tarvitse paeta jatkuvaa arjen ahdistusta kun tekee arjestaan mukavaa. Nimim. Reippaasti downshiftannutmitä nämä pienet evääsi ovat?
Työtä paljon vähemmän, vuositulot ovat alle puolet aikaisemmasta. Nyt on lyhyet työpäivät, pidän paljon vapaita ja pitkiä lomia. Rahaa ei juurikaan ylimääräistä ole, mutta ruokaa saadaan ja laskut maksettua. Auto on yli kymmenvuotias, mutta riittää minulle. Kerran vuodessa parin viikon pakettimatka etelään perheen kanssa.
Aikaa olla periaatteessa määrättömästi pikkukoululaisen kanssa, aikaa harrastaa iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin. Nytkin pidän parin viikon joululomaa.
Lopetin tavoittelemasta ulkoisia merkkejä "menestyksestä". Turhaa krääsää ja sain tilalle paljon vapaa-aikaa ja kunnon yöunet.
En enää halua vääntää niska limassa saadakseni turhaa paskaa ympärilleni. Uusi auto ei ole yhtään merkillisempi kuin kymmenvuotiaskaan. Samalla tavalla vie eteenpäin, mutta ei tarvitse harmitella arvonalenemia tai pääomakuluja.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, se pitää paikkaansa kun ei puhuta mistään miljoonaluokan tuloista, vaan tavallisesta keskiluokkaisesta puurtamisesta kulissien ja sosioekonomisen aseman tavoittelemisesta.
Nämä irtiottojen hehkuttajat ovat yksi syy, miksi lähdin Facebookista. Oli useampi varakas ja sivistynyt perhe, jotka tarvitsivat useita kertoja kuukaudessa näitä irtiottoja. Kun se arki oli niin rankkaa ilman apuja, ja kummasti jonnekin ne lapset saatiin työnnettyä jokaisen irtioton ajaksi. En siis ymmärrä, miksi niistä lapsista pitää saada koko ajan taukoa, kun ne kuitenkin aika olennaisesti kuuluvat elämään.
Oli sitten kyseessä juuri nämä levottomat helposti tylsistyvät ihmiset, jotka tarvitsevat irtautumista omasta elämästään kun ei muuten kuuppa kestä, tai sitten ne vähintään hopealusikka suussa syntyneet joita ei ole elämä yhtään kurittanut että osaisivat sitä normaalisti pyörivää arkea arvostaa, niin tällaiset tyypit ovat mielestäni todella vastenmielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä matkustan koska rakastan sitä!
En irtiottona arjesta - fasiliteetit kotona on kunnossa (iso uudehko talo, järvi ja meri lähellä, uima-allas pihalla jne) vaan saadakseni uusia elämyksiä ja ennenkaikkea aurinkoa ja lämpöä! Mun kesä alkaa vasta yli 25 asteessa joten Suomessa ei ole kuin pari päivää kesää mun mittapuulla. Tuossa lämmössä mun kivutkin helpottaa. Lisäksi en osaa rentoutua kotona kun villakoirat ja ruuanlaitto yms pitää hoitaa, reissussa ei mitään velvoitteita.
Matkustamme omia lomia n 4-6 viikkoa vuodessa, lisäksi matkustan ehkä 6-8 kertaa vuodessa työmatkolle joihin liittyy kohdemaihin tutustumista yms. Matkoja tulee n 10/vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut työpaikkaan, jossa viihdyn. Ellen viihtyisi ja työ olisi minulle kärsimystä, jättäytyisin jollakin verukkeella työttömäksi. Arki on ihanaa. Siivota ja tiskatakaan ei tarvitse jatkuvasti, sitä voi näin lapsettomana tehdä niin harvoin kuin tahtoo, silloin kun kiinnostaa ja nauttia siitä, kun se ei ole pakko. Matkustelu ja kylpyläviikonloput kuulostavat stressaavilta ja ahdistavilta.
Useat ystäväni ovat aivan päinvastaisia. Odottavat koko ajan vapaapäiviä ja viikonloppua, lomia, aina on suunnitelmia tulevaisuuteen, kaipaavat irtiottoja arjesta, työ ei anna heille muuta iloa kuin palkan, jolla rahoittaa vapaa-ajan matkustelua ja elämyksiä. Meitä on moneksi.
Niin meitä on tosiaan moneksi, toiset kiilottavat sädekehäänsä toisten kustannuksella ja toiset ymmärtävät, että meitä on moneksi. Se että tänä päivänä saa tehdä työtä, josta nauttii ja joka on mielekästä on etuoikeus. Monet joutuvat tyytymään vähemmän kivaan työhön, koska muuten olisivat työttömiä. Onko se sitten väärin jaksaa työtä sillä ajatuksella, että saa säästettyä rahaa harrastuksiin, matkoihin ym.
Tekee hampaat irvessä paskaa työtä, että saa harrastaa ja matkustaa. Harrastaminen ja matkustus ovat "pakollisia" että jaksaa tehdä paskaa työtään. Kuulostaa umpikujalta. Mutta tapa tuokin on haaskata elämänsä. Odottaa koko ajan lomaa, että jaksaa paskaa arkeaan.
Pienillä eväillä saa arjesta miellyttävän paljon vähemmällä työnteolla. Ei sitten tarvitse paeta jatkuvaa arjen ahdistusta kun tekee arjestaan mukavaa. Nimim. Reippaasti downshiftannutmitä nämä pienet evääsi ovat?
Työtä paljon vähemmän, vuositulot ovat alle puolet aikaisemmasta. Nyt on lyhyet työpäivät, pidän paljon vapaita ja pitkiä lomia. Rahaa ei juurikaan ylimääräistä ole, mutta ruokaa saadaan ja laskut maksettua. Auto on yli kymmenvuotias, mutta riittää minulle. Kerran vuodessa parin viikon pakettimatka etelään perheen kanssa.
Aikaa olla periaatteessa määrättömästi pikkukoululaisen kanssa, aikaa harrastaa iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin. Nytkin pidän parin viikon joululomaa.
Lopetin tavoittelemasta ulkoisia merkkejä "menestyksestä". Turhaa krääsää ja sain tilalle paljon vapaa-aikaa ja kunnon yöunet.
En enää halua vääntää niska limassa saadakseni turhaa paskaa ympärilleni. Uusi auto ei ole yhtään merkillisempi kuin kymmenvuotiaskaan. Samalla tavalla vie eteenpäin, mutta ei tarvitse harmitella arvonalenemia tai pääomakuluja.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, se pitää paikkaansa kun ei puhuta mistään miljoonaluokan tuloista, vaan tavallisesta keskiluokkaisesta puurtamisesta kulissien ja sosioekonomisen aseman tavoittelemisesta.
Mulle jäi silti vielä epäselväksi miten nyt käytät sen kaiken jääneen vapaa-ajan ?Harrastatte, mutta eikös sekin ole pakoa arjesta?
Vierailija kirjoitti:
En irtiottona arjesta
Lisäksi en osaa rentoutua kotona kun villakoirat ja ruuanlaitto yms pitää hoitaa, reissussa ei mitään velvoitteita.
Melkoinen ristiriita.
Työelämän suhteen on erilaisia kausia. Itse olen nyt vähän suorittavammassa työssä, koska olen ollut neljä vuotta kotona lasten kanssa ja vaihtanut maata ja täytyy aloittaa työkokemuksen kartuttaminen jostain kielipuolena. Teenkö tätä loppuikäni? Tuskin. Mutta nyt siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Ja miten niin elämä ei ole kaukaisissa maissa? Aika pintaraapaisuksi elämä jää jos ei näe kuin arkisen Suomen elämänsä aikana. Elämää on muuallakin kuin siinä tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
EiPystyKatsomaan kirjoitti:
Nämä irtiottojen hehkuttajat ovat yksi syy, miksi lähdin Facebookista. Oli useampi varakas ja sivistynyt perhe, jotka tarvitsivat useita kertoja kuukaudessa näitä irtiottoja. Kun se arki oli niin rankkaa ilman apuja, ja kummasti jonnekin ne lapset saatiin työnnettyä jokaisen irtioton ajaksi. En siis ymmärrä, miksi niistä lapsista pitää saada koko ajan taukoa, kun ne kuitenkin aika olennaisesti kuuluvat elämään.
Oli sitten kyseessä juuri nämä levottomat helposti tylsistyvät ihmiset, jotka tarvitsevat irtautumista omasta elämästään kun ei muuten kuuppa kestä, tai sitten ne vähintään hopealusikka suussa syntyneet joita ei ole elämä yhtään kurittanut että osaisivat sitä normaalisti pyörivää arkea arvostaa, niin tällaiset tyypit ovat mielestäni todella vastenmielisiä.
Miten tuo vaikuttaa sinun facebookin käyttöösi? Itse en ole syntynyt hopealusikka suussa, vaan lapsuudenperheemme eli sossun luukulla. Nyt kun itselläni on mahdollisuus antaa lapsille muitakin kokemuksia kuin naapurikaupungin leirintäalue, haluan tehdä sen. Hyppikööt pois facebookista ne jotka ei sitä kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En irtiottona arjesta
Lisäksi en osaa rentoutua kotona kun villakoirat ja ruuanlaitto yms pitää hoitaa, reissussa ei mitään velvoitteita.
Melkoinen ristiriita.
Joo ja ei.
Siis fasiliteettien, perheen ja kotona viihtymisen suhteen ei tarvitse ottaa irtiottoa. Lepäämisen suhteen kyllä, sen myönnän.
Mielestäsi siis arjessamme on paljonkin vikaa, mutta emme elä mitenkään väärin. Kumpi on siis mielipiteesi?