Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paskaa on arki, jos siitä pitää jatkuvasti tehdä irtiottoja?
29.12.2016 |
Otsikossa se kysymys tulikin, että miksi sitä arkea pitää jatkuvasti paeta minilomille tai pitkiksi ajoiksi ulkomaille? Mekin matkustetaan noin kerran vuodessa perheen kanssa, ja se on kyllä aika ihanaa saada yhteisiä muistoja lasten kanssa. Työkin on niin mielenkiintoista, että vuodessa sekaan ei mahdu montaa muuta reissua, liekö se sitten se juttu miksi arki ei tunnu "arjelta". Työ ei vaadi jatkuvaa heräämistä aikaisin ja työ ei määrittele arjen rytmiä ja etäpäivän voi tehdä kun siltä tuntuu.
Sitten on hyvän päivän tuttuja jotka tuntuvat joka kuukausi pariinkin otteeseen hakeutuvat irti arjesta ja hästägeistä päätellen (Instagram) irtiotot ovat henkireikä. MISTÄ?! Kaunis koti, vakituinen työpaikka, terve lapsi ja kaksi koiraa, silti pitää irti päästä arjesta harvase viikonloppu. Kylpyläreissuja, extemporehotelliviikonloppuja, kaksi pitkää ulkomaan matkaa vuodessa ilman lapsia, irtiottoja vuokramökille/naapurikaupunkiin/risteilylle. Joidenkin ihmisten irtioton tarve suorastaan hengästyttää, itse väsyisin tuollaisesta reissutahdista. Jatkuvasti etsitää koira/lastenhoitajaa Facebookissa ja koko elämä tuntuu olevan paikasta paikkaan matkustamista.
Tässä aloituksessa ei ole kyse kateudesta, koska rahallisestihan nämä irtiotot eivät maksa paljoa, lähinnä hengästyttää se jatkuva tarve ylipäätään päästä arkea pakoon.. Kuinka paskaa se teidän arki on, kun sitä ei jaksa elää ilman näitä "irtiottoja"?
Kommentit (117)
Ja me siis irtiotetaan lasten ja koiran kanssa. T äskeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tykkää matkustella ja viettää aktiivista elämää? Ihmiset on tosiaan erilaisia...
Olen helposti tylsistyvä ihminen. Eipä siinä sen kummempaa syytä ole. Kun ei ole pakko töllöttää telkkaria kotona viikonloppuisin tai lomilla niin mielelläni lähden jonnekkin ja teen jotain.
Tästä on jo pitkä ketju. Kaiva se vaan esiin.
Miksi siellä kotona nyt sitten pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa on mistään arjen paskuudesta kyse. Toiset tykkää toisista asioista ja toiset toisista. Harrastuksista voisit pitää tuon ihan saman ulinan. Itselläni ei esim. ole mitään säännöllistä harrastusta koska en tykkää siitä että olen sidottu käymään vaikka treeneissä joka ti ja su klo 20-22. Tykkään mennä itse määrittelemieni aikataulujen mukaan vaikka mökille tai käydä Tallinnassa. Ei kannata liikaa takertua tuohon sanamuotoon, se nyt on vain tapa ilmaista että lähtee kotoaan jonnekin muualle.
Ehkä he eivät pidä sitä pakenemisena, vaikka sinä pidätkin?
Toiset rentoutuvat matkustelemalla, näkemällä uusia paikkoja ja olemalla aktiivisia. Ehkäpä toiset myös rentoutuvat patemmin esim. lomamatkoilla, jolloin aamulla pääsee valmiiseen aamupalapöytään, eikä siivouksestakaan tarvitse huolehtia.
En ymmärrä miksi harvemmin matkustelevat usein näkevät matkustelun nimenomaan pakenemiaena. Yhtä hyvin voisi ajatella, että kotona viihtyt pelkäävät elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
AP.vaikuttaa aika mustavalkoisena ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
No miksi sinä et käy torstai-iltaisin bingossa kun meidän mummokin käy? Mikä siinä bingossa on vikana, ihan tyytyväinen meidän mummo siihen on? Onko jotain vikaa elämässä kun ei hyvä bingo kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät pidä sitä pakenemisena, vaikka sinä pidätkin?
Toiset rentoutuvat matkustelemalla, näkemällä uusia paikkoja ja olemalla aktiivisia. Ehkäpä toiset myös rentoutuvat patemmin esim. lomamatkoilla, jolloin aamulla pääsee valmiiseen aamupalapöytään, eikä siivouksestakaan tarvitse huolehtia.
En ymmärrä miksi harvemmin matkustelevat usein näkevät matkustelun nimenomaan pakenemiaena. Yhtä hyvin voisi ajatella, että kotona viihtyt pelkäävät elämää.
Taisin kirjoittaa epäselvästi. Siis nämä irtiotto-termit ovat juurikin näiden irtiottajien omasta somesta. Joka viikonloppuinen pakomatka arjesta kuvaillaan saatesanoilla ja sitten on kuvia maanantaisesta masennuksesta, kun ei millään jaksa herätä. Kun on kuvia uima-altaan reunalta lomalta niin huokaillaan, miten nyt kelpaa olla poissa arjen aherruksesta ja kun loma on ohi niin kirjoitetaan, että nyt jaksaa taas hetken ahertaa arkea. Sitten seuraavana viikonloppuna kaukoloman jälkeen ollaan taas irtiottamassa kylpylässä. Ihan tämän ketjun aloittamisen jälkeen laskin erään tuttavan Instagramin parin kuukauden aikaiset kuvat, niin lähes jokainen kuva liittyy matkan odottamiseen/matkaan/irtiottoon/arjen aherruksesta pakenemiseen. Tätä nimeomaan haluaisin ymmärtää.
En tiedä näistä arjen pakoilijoista, mutta itsellä pitkän ulkomaanmatkan jälkeen nimenomaan se kotona oleminen on aivan ihanaa ja kotiin palaaminen. Saattaa mennä pari kuukautta, että edes mietin kotoa lähtemistä viikonloppuna. Tuntuu luonnottomalta haluta jatkuvasti pois kotoa ja arjen keskeltä, mikä siinä on niin vastenmielistä? En väitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia, mutta neuvoisin silti ihmisiä luomaan siitä omasta arjesta sellaista, että sitä jaksaa ilman vääntämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona on kiva olla ja arki on mielekästä, mutta me matkustetaan silti 3-4 kertaa vuodessa Suomea pidemmälle.
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo pitkä ketju. Kaiva se vaan esiin.
En käytä palstaa niin aktiivisesti, että olisin sellaisen bongannut. Jos haluat kaivaa sen esiin, niin be my guest. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he eivät pidä sitä pakenemisena, vaikka sinä pidätkin?
Toiset rentoutuvat matkustelemalla, näkemällä uusia paikkoja ja olemalla aktiivisia. Ehkäpä toiset myös rentoutuvat patemmin esim. lomamatkoilla, jolloin aamulla pääsee valmiiseen aamupalapöytään, eikä siivouksestakaan tarvitse huolehtia.
En ymmärrä miksi harvemmin matkustelevat usein näkevät matkustelun nimenomaan pakenemiaena. Yhtä hyvin voisi ajatella, että kotona viihtyt pelkäävät elämää.
Taisin kirjoittaa epäselvästi. Siis nämä irtiotto-termit ovat juurikin näiden irtiottajien omasta somesta. Joka viikonloppuinen pakomatka arjesta kuvaillaan saatesanoilla ja sitten on kuvia maanantaisesta masennuksesta, kun ei millään jaksa herätä. Kun on kuvia uima-altaan reunalta lomalta niin huokaillaan, miten nyt kelpaa olla poissa arjen aherruksesta ja kun loma on ohi niin kirjoitetaan, että nyt jaksaa taas hetken ahertaa arkea. Sitten seuraavana viikonloppuna kaukoloman jälkeen ollaan taas irtiottamassa kylpylässä. Ihan tämän ketjun aloittamisen jälkeen laskin erään tuttavan Instagramin parin kuukauden aikaiset kuvat, niin lähes jokainen kuva liittyy matkan odottamiseen/matkaan/irtiottoon/arjen aherruksesta pakenemiseen. Tätä nimeomaan haluaisin ymmärtää.
En tiedä näistä arjen pakoilijoista, mutta itsellä pitkän ulkomaanmatkan jälkeen nimenomaan se kotona oleminen on aivan ihanaa ja kotiin palaaminen. Saattaa mennä pari kuukautta, että edes mietin kotoa lähtemistä viikonloppuna. Tuntuu luonnottomalta haluta jatkuvasti pois kotoa ja arjen keskeltä, mikä siinä on niin vastenmielistä? En väitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia, mutta neuvoisin silti ihmisiä luomaan siitä omasta arjesta sellaista, että sitä jaksaa ilman vääntämistä.
Miksi? Miksi ei vaan voi matkustaa ihan helkkaristi jos siitä tulee hyvä mieli?
Irtiotto on väärä sana, elämään mahtuu ihanaa arkea ja upeita reissuja!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
Keskiluokkaiset ovat usein niitä suorittajia, jotka eivät koskaan uskalla pysähtyä oravanpyörässään. Ihmisen arvo mitataan tekemisen määrällä.
Kuitenkin takaraivossa ahdistaa, eikä sielu saa ikinä rauhaa. Kaikkea on kokeiltu ja koettu eikä mikään enää tunnu miltään. Itseään voimistava kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheen kiireinen arki keskellä ruuhkavuosia on ilmeisesti aika monesta tosi epätyydyttävää ja raskasta, vaikka kuinka olisi "kaunis koti, terve lapsi" -kulissit pystyssä.
Itse en vapaaehtoisesti lapsettomana suoraan sanottuna ymmärrä, miten monet työkavereistani jaksavat tuollaista elämäntapaa. Jatkuva säätäminen, vaatimusten kohteena oleminen, organisointi, kiire ja oman ajan puute päivätyön päälle olisivat minulle ihan liikaa. Kitos äitimyytin, tuota ei vain saisi sanoa ääneen, vaan lasten täytyy olla parasta ikinä, tai muuten olet huono nainen.
Toisaalta "irtiotto arjesta" on osittain myös tyhjä fraasi, jolla tällaisia lyhyitä matkoja on tapana kuvailla. Useimmat ihmiset eivät ole kielellisesti lahjakkaita eivätkä aina ymmärrä käyttämiensä ilmausten konnotaatioita kuten tässä tapauksessa sitä, että "päästä irti" antaa ymmärtää irtipäästämisen kohteen olevan jotakin negatiivista.
Itsekin teen lyhyitä reissuja aika usein, mutta ei niissä ole kyse arjen pakenemisesta vaan ihan vain sellaisesta jutusta, jota tykkään tehdä. Arkeni on oikeinkin mukavaa, niin kuin hedonistilta voisi odottaakin. Ei reissaaminen ole aina merkki siitä, että pitäisi päästä jotakin karkuun, vaikka käytetty kieli niin antaisikin ymmärtää.
Ymmärrän tämän kielellä leikittelyn hyvin. Se varmasti voisi olla niin, jos vastaavasti sitä "arkea" ei itsessään haukuttaisi koko ajan. Mitä se arki edes on, jos ei perheen kanssa olemista.. Liekö kyseessä sitten samat ihmiset, jotka suhtautuvat lumen kolaamiseen pakollisena pahana sen sijaan, että asennoituisivat siihen niin, että se on kevyttä lisäkuntoilua ulkoilmassa. Ehkä se olenkin minä joka on vinksallaan, kun saan kiksit jostain lumen kolaamisesta. :P
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen sijaan ei helpoteta sitä arkea, etsitä kivempaa työpaikkaa ja kouluttauduta uudelleen tai vaikka harkita muuttamista ulkomaille työn perässä? Ymmärrän sen, jos on yrittäjän arki eli lomia ei muuten ole, mutta nämä keistä puhun ovat ihan vakituisessa työsuhteessa henkilöstöpuolella, ja kun työtäkin hehkutetaan somessa niin ei vaikuta olevan kyse työpaineista. Ristiriitaista.
Nämä irtiottajat tuntuvat elävän hyvää, keskiluokkaista elämää joista moni olisi kateellinen. Silti joka viikonloppu pitää päästä kotoa pois jonnekin kylpylään, risteilylle ja ulkomaanmatkoja hehkutetaan puoli vuotta etukäteen saatesanoilla: Miten sitä jaksaa ahertaa arkea kun matkaan on vielä monta kuukautta?? Ja sitten valitetaan siitä ARJESTA, kuinka sitä ei jaksa millään.
En käsitä, mitä jätetään kertomatta, kun sitä ihanaa arkea/työtä/perhettä/kotia pitää kuitenkin koko ajan juosta karkuun...
Kontrasti on iso esimerkiksi tuttavaan, joka asuu onnellisesti keskustalähiössä ja käy auttamassa vapaaehtoisena vapaa-ajallaan, tekee pienipalkkaista työtä. Tuntuu nauttivan arjesta ostamalla kukkia, kävelemällä meren rannalla ja käy kerran vuodessa risteilyllä, joka tuntuu riittävän "irtiotoksi". Käy arkisin kauppahallissa ostaa sieltä tuoreena elintarvikkeet. Ne luksusjutut löytyvät sieltä arjesta, joka päiväisestä elämästä. Jos jostain, niin siitä voisi joku olla kateellinen kun jotkut nauttii vaikka on vähemmän.
Miksi keskiluokka pakenee, kun vähävaraiset vaikuttavat olevan tyytyväisiä, vaikka on vähemmän kaikkea??
Taidatpa itse olla tuo "tuttava", vähään tyytyvä aristokraattinen intellektuelli!?
XD
Paska työpaikka, kroonisesti sairas lapsi ja yrittäjämies. Siitä se syntyy.