Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka ei onnittele kuullessaan vauvauutiset?
29.12.2016 |
Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.
Kommentit (205)
No kaikkia ei asia kiinnosta tai kosketa samalla tavalla. Joillekin on vaikea asia. Mene ja tiedä. Kohteliasta se ois onnitella, mutta täytyy muistaa, että omat asiat tuntuvat aina suurilta, mutta eivät ole kuitenkaan toisten elämän keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiselle tutulle hehkutin hiukan vauvakuplassani vastasyntynyttä vauvaani. Ei oltu puhuttu vauvoista mitään koko tapaamisen aikana, koska tiedän, ettei hän pidä juurikaan lapsista. Vauva kuitenkin heräsi ja otin hänet syliin mainiten, että "Katso kuinka söpö." Tämä henkilö ei reagoinut mitenkään ilmeillä, eleellä tai sanoin. Vaihdoin sitten puheenaihetta ja taas riitti juttua. Loukkaannuin kyllä, en todellakaan tarjonnut vauvaa syliin tai muuten puhunut hänestä mitään, ainoastaan tuolla yhdellä lauseella viittasin häneen. Vaikka vauvani olisi hänen mielestään ollut maailman rumin, olisi hän kuitenkin voinut edes nyökätä antaakseen minulle edes jotain ja jatkaa sitten muuta juttua. Kyseessä on käytöstavat!
Mulla on vähän samantapainen kokemus. Tapasin lapsettoman, mua paljon vanhemman ystävän ravintolassa vauvan synnyttyä. En tiennyt miten suhtautuu omaan lapsettomuuteensa, joten en esitellyt nukkuvaa vauvaa hänelle mitenkään. Nousin kerran siirtämään vaunuja kun olivat hieman tiellä ja sitten otin vauvan syliin tämän herättyä keskeyttämättä kuitenkaan keskustelua. Ystäväni totesi hyvin epäystävällisellä äänellä "että pakkoko koko ajan hössöttää siitä vauvasta?" Aika vaivautuneissa merkeissä meni loppuaika ja ystävyys kyllä hiipui siitä. Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoida, että pakkoko mun oli mennä vauvan kanssa, niin oli kyllä. Ystäväni halusi ehdottomasti tavata lounaalla, joten en voinut jättää pientä vauvaa yksin kotiinkaan. Ilta-aikaan olisin voinut tavata ilman vauvaakin.
Ei kiinnosta kenenkään lisääntyminen... :) :D
Onnitella asiasta jonka on tehnyt 100 miljardia ihmistä ennen sinua....ja kyllä....luku on TÄYSIN oikein...siis 100 miljadia ennen sinua
En halua itse lapsia. Olen itse tehnyt vainoharhaisena itku kurkussa kädet täristen pari kertaa elämäni aikana raskaustestin ja siihen raskaana olon mahdollisuuteen liittyy niin suuri pelko ja negatiiviset tunteet, että en ole tajunnut aina onnitella kun automaattisesti ajattelee, että nytkö on sitten abortti edessä. Järjellisesti tiedän, että kuuluu onnitella ja se on kohteliasta ja että useimmille ihmisille on iloinen asia saada lapsi. Se oma paniikintunne on vain niin suuri, että ensimmäinen ajatus on "voi ei, mitä nyt?" ja se varmasti näkyy naamasta. Tilanne menee niin vaikeaksi, että olen sitten onnistunut sopertamaan liian pitkän hiljaisuuden ja vaikean ilmeen kanssa jotain tyyliin "aaa kiva". En siis ole onnittelematta siksi, että en olisi iloinen tai kiinnostunut, vaam että oma ensireaktio on paniikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku ei välitä onnitella minua, niin itse päättelen ettei olla mitään luotettavia ystäviä keskenään. Mielestäni aikuiselle ihmiselle tämä asia pitäisi olla ok ja mennä elämässä eteenpäin.
Jotkut kertovat raskaudestaan tosi aikaisin. Kun kysyn milloin syntyy, vastauksesta voi päätellä, että raskaustesti on tehty pari viikkoa sitten. Silloin on vähän liian aikaista onnitella. Mutta minä olenkin inhorealisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lapsellinen saa olla, että pyörittelee pitkät ajat päässään noin pientä ongelmaa. Ja jos vielä vihtii puhua eteenpäin niin ei..ei mahdu minun päähän sitten mitenkään.
Täällä puolustellaan omaa moukkamaista käytöstä ja toistenkin viimeiseen asti eli sitä, ettei tarvitse noudattaa enää pienimpiäkään hyvän käytöksen tapoja. Olette yksinkertaisesti narsisimiin taipuvaisia idiootteja. Onnittelen totta kai, jos työkaveri tai ystävä kertoo saavansa lapsen. Se on jo merkki siitä, että haluaa jakaa asian julkisesti ja on sinut asian kanssa. Samalla tavalla annan vanhukselle paikan bussissa, lähetän joulukortteja ja muuta teidän mielestä naurettavaa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua itse lapsia. Olen itse tehnyt vainoharhaisena itku kurkussa kädet täristen pari kertaa elämäni aikana raskaustestin ja siihen raskaana olon mahdollisuuteen liittyy niin suuri pelko ja negatiiviset tunteet, että en ole tajunnut aina onnitella kun automaattisesti ajattelee, että nytkö on sitten abortti edessä. Järjellisesti tiedän, että kuuluu onnitella ja se on kohteliasta ja että useimmille ihmisille on iloinen asia saada lapsi. Se oma paniikintunne on vain niin suuri, että ensimmäinen ajatus on "voi ei, mitä nyt?" ja se varmasti näkyy naamasta. Tilanne menee niin vaikeaksi, että olen sitten onnistunut sopertamaan liian pitkän hiljaisuuden ja vaikean ilmeen kanssa jotain tyyliin "aaa kiva". En siis ole onnittelematta siksi, että en olisi iloinen tai kiinnostunut, vaam että oma ensireaktio on paniikki.
Kanntttaisi käsitellä asiaa ammattiauttajan kanssa, jolloin et sen takia käyttydy epäkohteeliaasti toisia ihmisiä kohtaan. Hyvät käytöstavat erottavat meitä muista eläimistä ja tavat ovat sosiaalista liimaa, joka helpottaa kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua itse lapsia. Olen itse tehnyt vainoharhaisena itku kurkussa kädet täristen pari kertaa elämäni aikana raskaustestin ja siihen raskaana olon mahdollisuuteen liittyy niin suuri pelko ja negatiiviset tunteet, että en ole tajunnut aina onnitella kun automaattisesti ajattelee, että nytkö on sitten abortti edessä. Järjellisesti tiedän, että kuuluu onnitella ja se on kohteliasta ja että useimmille ihmisille on iloinen asia saada lapsi. Se oma paniikintunne on vain niin suuri, että ensimmäinen ajatus on "voi ei, mitä nyt?" ja se varmasti näkyy naamasta. Tilanne menee niin vaikeaksi, että olen sitten onnistunut sopertamaan liian pitkän hiljaisuuden ja vaikean ilmeen kanssa jotain tyyliin "aaa kiva". En siis ole onnittelematta siksi, että en olisi iloinen tai kiinnostunut, vaam että oma ensireaktio on paniikki.
Kanntttaisi käsitellä asiaa ammattiauttajan kanssa, jolloin et sen takia käyttydy epäkohteeliaasti toisia ihmisiä kohtaan. Hyvät käytöstavat erottavat meitä muista eläimistä ja tavat ovat sosiaalista liimaa, joka helpottaa kanssakäymistä.
Tämä tilanne tulee eteen niin harvoin, että en koe tarpeelliseksi ammattiauttajaa tämän takia. Osaan myös pyytää käytöstäni anteeksi, jos siihen on tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa, millaisilla ihmisillä on aikaa olla täällä av:lla nyt välipäivinä eli aikana jonka ihmiset yleensä omistaa rentoutumiseen, matkailuun, liikuntaan, alennusmyynteihin ja yhdessäoloon läheisten kanssa. Elämään.
Näiden kyseisten ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen pääoma ei salli yllämainittuja asioita, joten sitten kirjoitellaan ihmisvihaa pulppuavia kommentteja. Surullista.
Itse olen täällä, koska olen vuodelevossa odottamassa synnytystä,
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, millaisilla ihmisillä on aikaa olla täällä av:lla nyt välipäivinä eli aikana jonka ihmiset yleensä omistaa rentoutumiseen, matkailuun, liikuntaan, alennusmyynteihin ja yhdessäoloon läheisten kanssa. Elämään.
Näiden kyseisten ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen pääoma ei salli yllämainittuja asioita, joten sitten kirjoitellaan ihmisvihaa pulppuavia kommentteja. Surullista.
Itse olen täällä, koska olen vuodelevossa odottamassa synnytystä,
Oma viestisi on piiloagressiivinen. Haukuit juuri muita kirjoittajia, mitä se kertoo sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se pitää heti kailottaa kaikille?
Itse olen hiljaa, En vaadi onnitteluja enkä muutoinkaan minkäänlaista huomiota itselleni. Voin silti hyvin!
Mie en nuorempana osannu oikee onnitella tollasesta. Se oli samaa kastia ku se et ku jonku läheinen kuolee ja rupeaa miettimään että apua mitä mun pitää sanoa tai tehdä. Tuntu jotenki vaikealta ja vaivalloiselta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä puolustellaan omaa moukkamaista käytöstä ja toistenkin viimeiseen asti eli sitä, ettei tarvitse noudattaa enää pienimpiäkään hyvän käytöksen tapoja. Olette yksinkertaisesti narsisimiin taipuvaisia idiootteja. Onnittelen totta kai, jos työkaveri tai ystävä kertoo saavansa lapsen. Se on jo merkki siitä, että haluaa jakaa asian julkisesti ja on sinut asian kanssa. Samalla tavalla annan vanhukselle paikan bussissa, lähetän joulukortteja ja muuta teidän mielestä naurettavaa toimintaa.
Ja kun jonkun läheinen kuolee niin otatko osaa ja sitten onnittelet myös mahdollisesta tulevasta perinnöstä? Aivan.
Mutta todellisuudessa se perintö voi pelastaa jonkun ihmisen vaikeasta taloudellisesta kurimuksesta. Onnittelisitko sitten?
Kun joku jää työttömäksi, otatko osaa ja sitten onnittelet lisääntyneestä vapaa-ajasta?
Aivan.
Todellisuudessa henkilö voi olla aivan loppuunpalanut ja töistä pois jääminen saattaa pelastaa jopa hänen henkensä. Onnittelisitko sitten?
Kun joku kertoo olevansa raskaana onnitteletko ja sitten pahoittelet tulevia valvottuja öitä ja hormonimyrskyjä?
Aivan.
Lapsi saattaakin syntyä vaikeasti vammaisena. Onnittelisitko sitten? Ottaisitko osaa? Sanoisitko mitään? Osallistuisitko tämän ihmisen elämään jos hän apua tarvitsisi? Työkaverinkin?
Tässä on se ero pelkkien kohteliaisuuksien ja aidon empatian välillä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että näitä ah niin kohteliaita onnittelijoita ja osanottajia on riittämiin, mutta jos tarvitsisi oikeasti välittää niin se onkin jo vaikeampi juttu. Siinä mielessä tämä keskustelu on naurettavaa lillukanvarsiin takertumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puolustellaan omaa moukkamaista käytöstä ja toistenkin viimeiseen asti eli sitä, ettei tarvitse noudattaa enää pienimpiäkään hyvän käytöksen tapoja. Olette yksinkertaisesti narsisimiin taipuvaisia idiootteja. Onnittelen totta kai, jos työkaveri tai ystävä kertoo saavansa lapsen. Se on jo merkki siitä, että haluaa jakaa asian julkisesti ja on sinut asian kanssa. Samalla tavalla annan vanhukselle paikan bussissa, lähetän joulukortteja ja muuta teidän mielestä naurettavaa toimintaa.
Ja kun jonkun läheinen kuolee niin otatko osaa ja sitten onnittelet myös mahdollisesta tulevasta perinnöstä? Aivan.
Mutta todellisuudessa se perintö voi pelastaa jonkun ihmisen vaikeasta taloudellisesta kurimuksesta. Onnittelisitko sitten?Kun joku jää työttömäksi, otatko osaa ja sitten onnittelet lisääntyneestä vapaa-ajasta?
Aivan.
Todellisuudessa henkilö voi olla aivan loppuunpalanut ja töistä pois jääminen saattaa pelastaa jopa hänen henkensä. Onnittelisitko sitten?Kun joku kertoo olevansa raskaana onnitteletko ja sitten pahoittelet tulevia valvottuja öitä ja hormonimyrskyjä?
Aivan.Lapsi saattaakin syntyä vaikeasti vammaisena. Onnittelisitko sitten? Ottaisitko osaa? Sanoisitko mitään? Osallistuisitko tämän ihmisen elämään jos hän apua tarvitsisi? Työkaverinkin?
Tässä on se ero pelkkien kohteliaisuuksien ja aidon empatian välillä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että näitä ah niin kohteliaita onnittelijoita ja osanottajia on riittämiin, mutta jos tarvitsisi oikeasti välittää niin se onkin jo vaikeampi juttu. Siinä mielessä tämä keskustelu on naurettavaa lillukanvarsiin takertumista.
Lillukanvarsia ei ole siinä, että onnittelee päivänselvässä tapauksessa aivan yleisen kohteliaisuuden perusteella! Ei tarvitse olla sylvällisempi ystävä edes, kuten jos annan työkaverille onnitteluja ja joulukortteja. Miten helvetissä yksinkertiset asiat väännetään niin vaikeiksi tällä palstalla!!!! lainaamasi
Musta tässä on kyse enimmäkseen osallistumisesta toisen iloon/suruun/mihin tahansa. Hän on päättänyt jakaa asian kanssasi ja odottaa reaktiota. Reaktion tulisi olla synkassa hänen tunteidensa kanssa. Raskaana ja iloinen > iloinen onnittelu. Raskaana ja kauhuissaan > lohduttelu. Empatiaa.
Onnittelen, mutta en tarkoita sitä.
Tässä näkyy hyvin se, miten monet perheelliset suhtautuvat sinkkukavereihinsa... nämä vain shoppailevat ja käyvät baareissa, elävät jotenkin pinnallisempaa ja helpompaa elämää kuin perheelliset. YLLÄTYS YLLÄTYS: sinkuillakin on murheita, kiirettä, omaa elämää... ihmisiä, joiden kanssa he jakavat elämänsä. Ei sinkku elä tyhjiössä, jonne perheellinen voi tulla ja mennä silloin, kun HÄNELLÄ on aikaa oman tärkeän elämänsä keskellä.