Ihmiset jotka ei onnittele kuullessaan vauvauutiset?

En onnittele, koska pitää, vaan koska ainakin minä ja suurin osa tuntemistani ihmisistä on oikeasti iloinen toisen hyvistä uutisista. Koskivat ne sitten perheenlisäystä, synttäriä, valmistumista, työelämää, sairaudesta paranemista, ihan mitä vain.

Jotenkin ei ihmetytä näitä lukiessa, miksi av:lla niin monet valittaa yksinäisyyttään. Tunne-elämä kuollut ja sosiaaliset taidot 0 -> vaikea löytää seuraa...

Kyllä mielestäni lyhyesti voi/pitäisi onnitella. Eri asia on sitten nämä vauvojen äidit ja isät, jotka pitävät silmäteräänsä maailman mielenkiintoisimpana asiana. Ei ketään muuta kiinnosta sinun vauva/lapsesi niin paljon, että haluaa kuunnella loputtomiin käänteitä naperon asioista. Itselläni on lapsia, mutta puhun heistä muille lyhyesti ja tarkkailen vastapuolta, miten nämä asiat häntä oikeasti kiinnostaa.

Mulla on yksi "kaveri", joka ei yleensäkään kommentoi mitään mulle tai perheelleni sattuneita / tekemiämme positiivisia asioita mitenkään. Sanoo vaan "Joo" tai "Niin" ikään kuin olisi jo tiennyt asian, vaikkei varmasti ole. En tiedä, onko sitten kateudesta vai mistä ihmeestä. Ehkä sitten kateudesta, koska usein käy ilmi, että jos vaikka olemme käyneet jossain kivassa paikassa, niin vähän myöhemmin on hänkin sitten vienyt perheensä sinne.

Minusta koko aihe on kiusallinen. Juuri se että asiaa yritetään piilotella vaikka tyypillä maha pullistelee ja asiasta kysyminen on yhtä moukkamaista kuin palkan utelu (mikä sekin on outo juttu). Ja vaikea muutenkin olla innoissaan asiasta joka itselle on vain negatiivinen. Voihan sitä onnitella jos kaveri on selvästi iloinen asiasta tai tilanne niin vaatii, mutta yleensä vastauksena on vähättelyä tyyliin "eihän sitä vielä tiedä, kun tämä on niin alussa", tms.

mä sanon että "otan osaa" :D ja saa mullekkin sanoa sit jos joskus penskan pyöräytän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetti soikoon, aika tragikoominen keskustelu. :D

Jos ystäväsi saa toivomansa työpaikan/asunnon/lapsen/koiran/löytää kumppanin/minkä tahansa toivotun,iloisen(hänen mielestään, ei sinun mielestäsi sillä tässä ei ole kyse SINUSTA) elämänmuutoksen niin kyllä silloin on kohteliasta onnitella.

Jos et kykene empatiaan tai myötätuntoon tai osaa asettua toisen asemaan, sitä kannattaa harjoitella.

Ihan pöyristyttävää että joku AIKUINEN ihminen ei voi käsittää, että joku eri tavoin elävä voisi olla onnellinen.

Ymmärrän jos takana on autismia tms.muuta häikkää,mutta jos päällisinpuolin "terve" ihminen ei yhtään kykene sellaiseen ajatusleikkiin niin onhan se aika huolestuttavaa.

Ei,  sinun EI ole pakko tervehtiä kaupan kassaa, sanoa huomenta työkaverillesi, ottaa osaa työkaverisi lapsen poismenon johdosta, kiittää lahjan saatuasi jne.mutta kyllä se hyviin käytöstapoihin kuuluu.

Hyvät käytöstavat tekevät elämän itsellesi ja sinun lähellä oleville ihmisille helpommaksi  ja mukavammaksi.

Empatia ja myötätunto eivät ole tyhjää sanahelinää jonkun toisen mieliksi ja vain siksi että se on kohteliasta. Juuri tämmöiset tyhjänpäiväiset osanotot ja onnittelut vauvamasuista vieraiden ihmisten suusta ovat toisinaan suorastaan loukkaavia ja mieleen hiipii ajatus "mitä hittoa tämä asia sinulle kuuluu?"

On se jännä, että joillekin aikuisille ihmisille tosiaan on vaikea käsittää että joku eri tavoin elävä voisi olla onnellinen.

Kohteliaisuus taas todellakin on eri asia. Siihen kuuluu tervehtimiset sun muut, mutta minun kohteliaisuuteeni eivät ole koskaan kuuluneet nämä "mitä sinulle kuuluu"-lätinät niin ettei edes odoteta vastausta. Ilmeisesti vain tännekin on vallalle astunut se käsitys, että jos et ole suuna päänä asioista jotka välttämättä eivät sinulle kuulu, eivätkä sinua varsinaisesti edes kiinnosta, olet välittömästi epäkohtelias juntti.

Ja näin saadaan aikaan sivutolkulla vänkäystä siitä, kuinka on niin jumalattoman kamalaa kun ihmiset eivät edes onnittele. Koska tyhjät sanat todella nähtävästi ovat niin tärkeitä. Jos minä olen onnellinen ja iloinen jostakin asiasta ja sen jollekulle verbaalisesti ilmaisen, en odota hänen virtsaavan hunajaa koko loppupäivää. Oma onnellisuuteni ei ole ikinä ollut kiinni siitä, olenko saanut onnitteluita toisilta ihmisiltä. Aivan kuten olen osannut surra ilman toisten ihmisten selkääntaputteluita, jotka olen kokenut sanomattoman vaivaannuttaviksi, koska, edelleen, sekään asia ei ole heille millään tavalla kuulunut.

Ei ole jumalattoman kamalaa tai edes kamalaa, eikä se minun onnellisuuttani poista.

On silti vähän kummallista, jos läheinen ystävä tai sukulainen ei millään muotoa ota osaa toisen kertoessa iloisena positiivisesta elämänmuutoksestaan.

En odota kaupan kassalta mitään onnitteluja raskausvatsastani, vaan puhuin tässä nimenomaan läheisistä ihmisistä.

Luulenpa että suurinosa ihmisistä ei koe vaivaannuttavana, jos läheiset ihmiset jollakin tapaa ilmaisevat ottavansa osaa iloon tai suruun josta heille kerrot.

Ei tunteidenilmaisu tai jakaminen ole kaikille hankalaa tai kiusallista.

Läheiset saattavat jopa aidosti iloita toisen puolesta, ajatella.

En ylipäätään kyllä ymmärrä tätä perisuomalaista "rehellisyyden" ylistystä. Jos kaveri kertoo iloisesta tapahtumasta niin vahingossakaan ei kannata sanoa mitään positiivista, jos OMA FIILIS ei satu juuri sillä hetkellä olemaan yhtä loistava. Kannattaa olla vaan hiljaa,vaihtaa puheenaihetta tai sanoa että "minua ei vi*tuakaan kiinnosta sinun onnesi, MINULLA on nyt paska päivä." Kyllä rehellisyys maan perii.

Todella lapsellinen provo!

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ihmisistä, jotka ei lainkaan onnittele kuullessaan, että jollekin on tulossa vauva? Osalla tietenkin voi olla aiheeseen liittyen vaikeaa (esim. oma lapsettomuus) mutta tuskin kuitenkaan kaikilla. Esim. keski-ikäisillä perheellisillä tai parikymppisillä sinkuilla.

Mä onnittelen sitten kun olet sen lapsen kasvattanut aikuiseksi joka kantaa vastuunsa yhteiskunnassa, elättää itsensä ja ottaa muut huomioon. Vasta sitten oot ansainnut onnitteluja.

On se jännä ku haukutaan moukaksi tai narsistiksi jos ei onnittele.

Voi katsoa peiliin ja miettiä mimmosta käytöstä on itsellä ollut.

Kenenkään ei tarvitse ryhtyä idiootille kynnysmatoksi.

Oletko mahdollisesti ensisynnyttäjä ja alle 18.v?

Vierailija kirjoitti:

En onnittele vaan toivotan onnea. Sitä tarvitaan.

Niinpä. Varsinkin äitiyslomalle lähtevälle olisi typerää laukaista "Onneksi olkoon!"

Vierailija kirjoitti:

Ohjeet mykäksi painuville small talkiin:

 tuttu ihminen kertoo sinulle, että hänelle läheinen ihminen on kuollut= sanon "olen pahoillani" ja halaan, jos tuntuu sopivalta.

tuttu ihminen kertoo, että saa lapsen = sanon "ihanaa, onneksi olkoon!" ja halaan, jos tuntuu sopivalta.

jne. Onko vaikeeta? Oletteko kasvaneet tunnekylmissä perheissä, joissa ei onnitella eikä käydä tilaisuuksisa, kun tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa pieninkin huomionosoitus?

Miksi tarvitset huomiota porsimisistasi? Oletko lapsi? o_O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjeet mykäksi painuville small talkiin:

 tuttu ihminen kertoo sinulle, että hänelle läheinen ihminen on kuollut= sanon "olen pahoillani" ja halaan, jos tuntuu sopivalta.

tuttu ihminen kertoo, että saa lapsen = sanon "ihanaa, onneksi olkoon!" ja halaan, jos tuntuu sopivalta.

jne. Onko vaikeeta? Oletteko kasvaneet tunnekylmissä perheissä, joissa ei onnitella eikä käydä tilaisuuksisa, kun tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa pieninkin huomionosoitus?

Miksi tarvitset huomiota porsimisistasi? Oletko lapsi? o_O

Kommenttisi on niin ala-arvoinen, että sika on nero sinuun verrattuna. Täällä on niin katkeraa ja suorastaan mielenvikaista porukkaa, että huh huh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, millaisilla ihmisillä on aikaa olla täällä av:lla nyt välipäivinä eli aikana jonka ihmiset yleensä omistaa rentoutumiseen, matkailuun, liikuntaan, alennusmyynteihin ja yhdessäoloon läheisten kanssa. Elämään.

Näiden kyseisten ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen pääoma ei salli yllämainittuja asioita, joten sitten kirjoitellaan ihmisvihaa pulppuavia kommentteja. Surullista.

Itse olen täällä, koska olen vuodelevossa odottamassa synnytystä,

Heh. Taas tämä retorinen kuvio. "Se, että olette täällä, tarkoittaa teidän olevan tyhmiä ja huonoja. Itsekin olen täällä, mutta olen vain kääntymässä, ja minulla on hyvä syy, toisin kuin teillä luusereilla. Te kaikki roikutte täällä monta tuntia päivässä, minä vain käväisin kahdeksi minuutiksi, ja nyt onkin jo kiire olla taas parempi ihminen. Heippa!"

No ihminen, joka ei osaa reagoida toisen hyviin uutisiin ja purkaa omasta epäonnistumisesta johtuvaa huonoa oloa täällä on todellakin joko tyhmä ja huono tai masentunut.

Vierailija kirjoitti:

No itse en koe sitä mitenkään erikoisena tapahtumana, lähes kaikki raskautuvat niin halutessaan. Aika luonnollista.

Onko tosissaan niin, että 75 % ei koe lapsen saamista mitenkään erikoisena tapahtumana? Aika erikoista, sillä lapsen syntymähän on varmaan suurimpia elämän muutoksia mitä ihmiselle voi tapahtua. Ja jokainen syntymä on ihme jo itsessään. Onneksi omassa lähipiirissäni on tähän 25 % kuuluvia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjeet mykäksi painuville small talkiin:

 tuttu ihminen kertoo sinulle, että hänelle läheinen ihminen on kuollut= sanon "olen pahoillani" ja halaan, jos tuntuu sopivalta.

tuttu ihminen kertoo, että saa lapsen = sanon "ihanaa, onneksi olkoon!" ja halaan, jos tuntuu sopivalta.

jne. Onko vaikeeta? Oletteko kasvaneet tunnekylmissä perheissä, joissa ei onnitella eikä käydä tilaisuuksisa, kun tuntuu olevan niin helvetin vaikeaa pieninkin huomionosoitus?

Miksi tarvitset huomiota porsimisistasi? Oletko lapsi? o_O

Niin.

Voisi pukea ja hoitaa itseään maapallon täyttämisen sijaan.

En onnittele, koska oletan tyypin olevan onnellinen ilman minun hänen egonsa hierontaakin.

Mielestäni on noloa herutusta ilmoittaa omasta perheenlisäyksestä ties missä somessa ihan vaan sivulauseessa. Sitten monet tykkää ja onnittelee, koska niin kuuluu tehdä. Itse kuulun varmaan noihin jotka ihan tietoisesti ei tykkää eikä onnittele. Siis kuka edes kehtaa kuulutella ympäri kyliä jo pikkuviikoilla että mällit on lentäny? Onnittelut öö... siitä. Oliko ihan tarkoituksella vai hupsis...? Monilla on lapsia jo ennestään ja uutta vaan pukkaavat vuoden parin välein niin sovinnaisesti. Kaipa noista osa lie vahinkoja, mutta ei niitä mainosteta. Minulla on vain yksi lapsi. Olisin toivonut enemmän, mutta ei ole mennyt asiat kuin olisin toivonut. Sosiaalisia syitä. Mielestäni siinä 3. lapsen kohdalla jo mietin varsinkin jos on tyypillinen pariskunta joka puskenut vauvoja lyhyellä ikäerolla ja pelaa sitä parisuhteen ihanuuden todistelupeliä, että tosi itsekästä ja heipähei sit vaan, sinne perheeseen ja sukuun nekin kaverit uppoavat entistä syvemmälle... ja toisaalta kun vahinkolapset ja muuten erityislapset on aika yleisiä mitä useampia lapsia, niin miksi ihmeessä onnitella raskausaikana asiasta mistä ei tiedä mitä vaikeutta on luvassa. Mitä se onnitteleminen on edes? Sitä että jeepä jee ihanaa vai että... no toivotaan parasta pelätään pahinta... kaikkein vähiten onnittelen sellaisia jotka kuuluttavat kovaan ääneen miten on ihanaa hankkia sisaruksia lapsilleen ja kandes teidänkin. No kiitos vaan että näin suoraan ilmoitatte itseriittoisuutenne, mä tästä poistunkin sitten ainokaiseni kanssa tieltä niin voitte ihan keskenänne kaveerata ja että ei tule stressiä meistä kun joo... sinne omaan perheeseen ja sukuun ne uppoavat. Just semmosta itseriittoista elostelua. Mitä iloa siitä lapsesta ja niistä vanhemmista olisi esim. minulle? Tosi harva on iloinnut aidosti minunkaan lapsestani. Jotkut tekopyhät paskiaiset onnittelivat, mutta ovat muuten hylänneet täysin ja omillamme ollaan. Todellakaan minäkään en ole kaivannut onnitteluja keltään muulta kuin niiltä jotka ehkä ovat halunneet olla osa elämäämme ja niitä on tosi vähän, joita kiinnostaa nostaa se pää omasta peffasta muualle.

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetti soikoon, aika tragikoominen keskustelu. :D

Jos ystäväsi saa toivomansa työpaikan/asunnon/lapsen/koiran/löytää kumppanin/minkä tahansa toivotun,iloisen(hänen mielestään, ei sinun mielestäsi sillä tässä ei ole kyse SINUSTA) elämänmuutoksen niin kyllä silloin on kohteliasta onnitella.

Jos et kykene empatiaan tai myötätuntoon tai osaa asettua toisen asemaan, sitä kannattaa harjoitella.

Ihan pöyristyttävää että joku AIKUINEN ihminen ei voi käsittää, että joku eri tavoin elävä voisi olla onnellinen.

Ymmärrän jos takana on autismia tms.muuta häikkää,mutta jos päällisinpuolin "terve" ihminen ei yhtään kykene sellaiseen ajatusleikkiin niin onhan se aika huolestuttavaa.

Ei,  sinun EI ole pakko tervehtiä kaupan kassaa, sanoa huomenta työkaverillesi, ottaa osaa työkaverisi lapsen poismenon johdosta, kiittää lahjan saatuasi jne.mutta kyllä se hyviin käytöstapoihin kuuluu.

Hyvät käytöstavat tekevät elämän itsellesi ja sinun lähellä oleville ihmisille helpommaksi  ja mukavammaksi.

Minulla oikeasti on takana "autismia tms häikkää". Opeteltu reaktioni on sanoa onneksi olkoon, hymyillä leveästi ja silmäillä kiinnostuneesti uutisen kertojan vyötärönseutua. En pysty järjellä käsittämään, miksi tuontyyppinen reaktio on toivottu, mutta feikkaan muitakin tilanteita. Itse en arvosta, kun muut teeskentelevät kiinnostusta asioihini. Työpaikalla raskauksista juoruillaan joskus kuukausia ennen kuin ne ovat yleistä tietoa. Silloin koko näytelmä tuntuu vielä oudommalta.