Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävällä ei kestä yhtään hermot koiranpentuni kanssa
29.12.2016 |
Nyt viimein kun muutin omilleni sain haaveilemani koiran. Isä on allerginen eikä minulla ole koskaan ollut muita eläimiä kun akaattikotiloita ja sauvasirkkoja.
Otin ns. helpon yksilön, kultaisennoutajan ja belgianpaimenkoiran sekoitus.
Pentu on kiltti mutta tietysti touhukas kuten pennun kuuluu olla. Hampaita ei enää kokeile kuin omiin leluihinsa ja joskus päiväpeiton kulmaan mutta harvoin.
Ongelma on, että poikaystävä ei siedä yhtään koiran hössötystä. Kun hän pelaa ja koira hyppii jalkoja vasten, hän "potkaisee" koiran kauemmas. Ei siis oikeasti potkaise vaan tönäisee jalallaan. Kun hän syö, laittaa portin keittiön ovensuuhun vaikka pentu ei edes kerjää, se on ottanut makuupaikakseen pöydän alla olevan lehtikorin.
Kerran kun olin kaverin luona, poikaystävän kaverit olivat tulleet asuntooni pelaamaan ja koira oli suljettu vessaan n. 3 tunniksi. Tästä raivostuin ihan kunnolla kun eivät muistaneet jättää sille vettäkään.
Haluaisin kovasti lapsia aikanaan (ehkä 5 vuoden päästä) ja mietin onko tuollaisesta isäksi?
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki kepys
ei kun sehän olikin kepo
Potkiminen , töniminen ei ole hyväksyttävää, mutta onko mieleesi tullut ettei poikaystäväsi ole niin varauksettoman ihastunut pentuun kuin sinä , ehkä hän ei pidä koirista ollenkaan . Sellaisiakin ihmisiä on.
Jotkut kokevat myös vauvat ja pikkulapset pelottaviksi ja uppo-oudoiks siinä missä lemmikitkin varsinkin jos heillä ei ole omaa kokemuspohjaa tai jopa joku pelottava kokemus taustalla.
Miehelläni samankaltaista käytöstä. Heppoisasti lukitsee koiran eri tilaan että saa itse olla rauhassa. Jos pelaa, ei mene katkaisemaan kiellettyä käytöstä vaan huutaa idioottimaisesti. Turhan kovaotteinen koiraa kohtaan muutenkin. Olen sanonut hänelle tästä, mut enpä tiiä. Osaa leikittää ja pitää hyvänä sekä käyttää ulkona. Silti tuntuu että halusi liian hepposin perustein pennun meille. Ja koira on vielä hänen nimissään eli jos eroaisimme (nyt on ollut vähän vaikeaa..) en voi asialle mitään.
Otatte liian isoja koiria ja vielä kerrostaloon. Koirat tarvii niin paljon liikuntaa, saa olla hyväkuntonen ja energinen että saa koiran pidettyä onnellisena. Tiedän koska olen itse tehnyt saman virheen- mutta korjasin sen. Miks ei kerrostaloon oteta pienempiä rotuja? Nekään ei muuten ole kauheen tyytyväisiä jos ei saa tarpeeks liikuntaa mutta parempi vaihtoehto kun iso koira jos pakko joku eläin on olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, miksi pitää hankkia niitä rakkeja kiusaksi pieniin kerrostaloasuntoihin? Niin ja miettikää sitä ettei kaikille naisille riitä koira- tai hevoshullua miestä...
Onneksi teillä ei ole vielä yhteistä lasta! Kuvittele vaan tilannetta, jossa poikaystäväsi olisi jättänyt vauvasi kolmeksi tunniksi yksin ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis asutteko yhdessä? Otitko koiran ilman poikaystävän suostumusta,koska sä oot aina halunnut..keskustelitteko etukäteen ollenkaan?
Jos ette asu yhdessä,niin miksi ihmeessä jätkä käy kavereineen sun asunnossa pelaamassa? Menis omaan kotiinsa..
Minuakin rasittaisi ylitouhukas pentu koko ajan toohottamassa ja kyttäämässä vieressä. On väärin lukita koira vessaan, mutta minusta omistaja saisi hoitaa koulutuksen niin, että koira osaa jättää muut (sellaiset jotka eivät halua paijata ja leikkiä sen kanssa) rauhaan. Toisaalta mies voisi tykätäkin koirasta, kunhan se kasvaa ja oppii käyttäytymään.
Ja voi pitää lapsista, vaikkei pitäisikään hyperaktiivisista koiranpennuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisko kannattanut kysyä poikaystävänkin mielipidettä koiranhankinnasta? Jos poikakaystävä asuu samassa kämpässä, vaikka se sinun oliskin. Koirat ei todellakaan olen kaikkien juttu. Olisitte voinut käydä kumpi jää, keskustelun etukäteen.
Eikä tuo eläin/kersan kohtelu aina mee yksiin, minusta kissat ovat maailman suloisempia otuksia, koiria en voi sietää ja lapsia vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin rasittaisi ylitouhukas pentu koko ajan toohottamassa ja kyttäämässä vieressä. On väärin lukita koira vessaan, mutta minusta omistaja saisi hoitaa koulutuksen niin, että koira osaa jättää muut (sellaiset jotka eivät halua paijata ja leikkiä sen kanssa) rauhaan. Toisaalta mies voisi tykätäkin koirasta, kunhan se kasvaa ja oppii käyttäytymään.
Ja voi pitää lapsista, vaikkei pitäisikään hyperaktiivisista koiranpennuista.
Pentu on keskenkasvuinen eläin. Pentu on kuin ihmisvauva. Se ei pysty käyttäytymään sinun sääntöjesi mukaan, vaikka se haluaisi. Se ei ole tarpeeksi kehittynyt ja kasvanut siihen.
Vähän kuin käskisi sinua kasvamaan pituutta ja jos et siihen pysty, niin tulen haukkumaan sut maanrakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia kokemuksia miehellä on ollut koirista aiemmin? Miten miehen vanhemmat ovat suhtautuneet koiriin?
Mun miehen perheessä on ollut useita koiria. Heille koira on koira, koiralle pidetään kovaa kuria ja koiralle huudetaan. Koiran pitää totella ja olla poissa jaloista. Tämä on kotoa opittu käytösmalli.
Me otettiin koira koska mies halusi. Meillä erosi näkemykset täysin toisistaan, itse en hyväksy koiralle huutamista tai sen eristämistä, varsinkaan omassa kodissa. Minulle koira on perheenjäsen. Itsellä koirista ei kokemusta ollut ennestään, joten luin koirakirjoja ja katsoin koulutusvideoita netistä ja luin keskusteluja. Kun tuli ongelmatilanteita, miehen huutaminen tai kurinpitäminen eivät hyödyttäneet yhtikäs mitään. Luin hänelle kirjoista ratkaisuja ja johan saatiin tuloksia aikaiseksi. Jonkin ajan kuluttua mies tajusi itsekkin, miten väärä kuva hänellä oli koirista ja niiden kasvatuksesta. Nykyään koira on perheenjäsen myös miehelle, ei pelkkä koira.
Johtopäätös: Mies ei milloinkaan ollut "paha" tai kohdellut koiria huonosti koska olisi ollut paha. Hän kohteli koiria sillä tavalla kuin kotona hänelle oli opetettu. Tämäkin oli siis anopin vika :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikaystävä ei asu luonani mutta on täällä suurimman osan ajasta koska hänen asuntonsa on pieni ja huonolla sijainnilla.
Heillä ei ole koskaan ollut lemmikkejä lukuunottamatta akvaariota. Sen hoitoonkaan poikaystävä ei osallistunut koska ei luonani tiennyt edes miten suodattimet pestään, puretaan ja kootaan.
Ap
En mäkään pidä touhukkaista eläimistä. Silti pidän lapsista ja on yksi omakin. Meillä on myös kissa, jota kyllä tönin jalalla kauemmas jos pyörii siinä tiellä. En jaksaisi lapsilaumaa enkä riehuvia eläimiä. Ei se silti tarkoita että on jotenkin psyko.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä siinä vaan aika suuri vaara on että jos ei tykkää koirista, niin on epäempaattinen eikä omaa hoivaviettiä ja sellaiset eivät yleensä tykkää myöskään lapsista.