Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Millaisia jälkiä rankka lapsuus on sinuun jättänyt?

Vierailija
27.12.2016 |

Tämä ns. elämän_koulu.

Itselläni oli lapsuudessa perheväkivaltaa, alkoholismia, narsismia ja pomppailua kahden eri kodin välillä, joista kummassakaan ei halunnut olla. Tämä jättänyt minuun ikuisen "hoivavietin" ja vastuuntunnon kaikesta, huonon itsetunnon, keskivaikean masennuksen, paniikkihäiriön sekä 13-vuotiaasta alkaneen päihteiden käytön. Lääkkeitä popsin tod.näk vielä monta vuotta. Lisäksi kaikki juhlapyhät, joulu, uusi vuosi, juhannus jne. tuntuvat ahdistavilta, koska niistä ei vieläkään osaa nauttia.

Ikää minulla nyt 23 vuotta, nämä lapsuusongelmat alkaneet kun olin 4-vuotias.

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia.

Kommentit (63)

Vierailija
61/63 |
15.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suorittaminen, perfektionismi, yritys olla aina parempi kuin muut ja kyynistyminen kun huomaa, että ei ole. Uupuminen pidemmän päälle ja itkeminen yksin mutta sitä ei kukaan tunnista koska ilmeenäni on aina feikattu pakkopositiivisuus. Jos mulla ei olis omaa rakasta pientä perhettä jota varten elän, olisin juuri niitä junan alle menneitä "joista ei ois ikinä uskonut, hänhän oli aina niin positiivinen ja iloinen".

Huonoa itsetuntoa, luottamuspulaa, olen naisena sietänyt stä, että miehet on pahoinpidelleet, koska isä oli kännissä aggressiivinen. Feikatun pakkopositiivisuuden haluisin oppia. Miten se tapahtuu? Mulla on ns. resting bitch face. Toki haluisin itsetuntoni paremmaksi myös.

Vierailija
62/63 |
15.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on tullut äkkipikainen, ahdistunut ja vittumainen ihminen, jolla ei ole lainkaan itsetuntoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/63 |
15.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

luapua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorittaminen, perfektionismi, yritys olla aina parempi kuin muut ja kyynistyminen kun huomaa, että ei ole. Uupuminen pidemmän päälle ja itkeminen yksin mutta sitä ei kukaan tunnista koska ilmeenäni on aina feikattu pakkopositiivisuus. Jos mulla ei olis omaa rakasta pientä perhettä jota varten elän, olisin juuri niitä junan alle menneitä "joista ei ois ikinä uskonut, hänhän oli aina niin positiivinen ja iloinen".

Huonoa itsetuntoa, luottamuspulaa, olen naisena sietänyt sitä, että miehet on pahoinpidelleet, koska isä oli kännissä aggressiivinen. Feikatun pakkopositiivisuuden haluisin oppia. Miten se tapahtuu? Mulla on ns. resting bitch face. Toki haluisin itsetuntoni paremmaksi myös.

Lisäksi oon sössinyt raha-asiani, välillä ryypännyt rankasti, nyt se on onneksi enimmäkseen takana. Oon puhunut ihmisistä paskaa, laittanut sairaita tekstiviestejä, lyönyt miehiä ja muutenkin käynyt heidän kimppuun. Mut on raiskattukin. Lapseni, siis toinen heistä, on otettu huostaan. Olen pahasti masentunut tällä hetkellä, näen painajaisia jne. Olen yrittänyt itsemurhaa 2 vuotta sitten. Kokeillaan, toimiiko uusi masennuslääke. Onneksi saan myös keskusteluapua. Silti mietin, mistä saisin pippurisumutetta, jos se on laillista. Pelkään, että eräs mies on väkivaltainen. Joskus haluan itsekin käydä yöelämässä, koska olen yksin. Enää en ole ollut pitkään aikaan väkivaltainen, se on liittynyt monta vuotta sitten olleisiin parisuhteisiin. Uskon oppineeni jotain.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän seitsemän