George Michaelin kuolemalla hurskastelu
Miksi se kuolema nyt koskettaa? Kukaan näistä ns. faneista ei viime vuosiin välittänyt sairastelevasta, lihoneesta ja kasvoiltaan turvonneesta, vanhettuneesta Georgesta. En ainakaan ole julkisesti huomioinut mitään huolen häivää Georgen tilasta, kuin nyt vasta kuolinuutisesta puoli maailmaa ilmoittaa Somessa "olevansa järkyttyneitä" nuoruuden idolinsa kuolemasta. Jollakin keppihevosella pitää aina ratsastaa, voidakseen ilmoittaa olevansa "tunteva ja kokeva" ihminen
Kommentit (43)
Kylkä, menneen maailman homoaristin kuolema on pääuutisissa ja Hesarissa tänään aukeaman juttu! No, köyhiä uutispäiviä Venäjän lentoturman lisäksi.
Eli ei voi olla järkyttynyt taas yhden lapsuuden/nuoruuden idolin kuolemasta, kun ei ole aktiivisesti linkittänyt sen biisejä tai uutisia siitä? Okei.
Ap ei ilmeisesti ole koskaan fanittanut ketään,asia selvä.
Väärin ja väärään aikaan kuoli. Levy-yhtiöt olisi päässeet tekemään hyvän tilin, jos olisi kuollut joulukuun alussa. Vielä olisivat ehtineet painaa erikois George Michael Last Christmas XXL - extended LifeTime super glory story - krääsää joulumarkkinoille.
Kyllä pitäisi artistien osata ajoittaa kuolemansa juuri ennen joulumyyntiä.
Ihan sama esim. Robin Williamsin itsemurhan jälkeen. Koskaan en ole kenenkään tuttavani kuullut kehuvan hänen näyttelijäntaitojaan, joku ehkä sanonut hänen olevan hauska. Kuoleman jälkeen kaikkien mielestä hän oli yhtäkkiä maailman paras näyttelijä ja osa oli jopa nähnyt "surun" hänen silmiensä takana...facebookin etusivu täyttyi moneksi päiväksi näistä järkyttyneistä surunvalitteluista. Mulla ei ole siis mitään Robin Williamsia vastaan, mutta musta tää oli outoa.
On av:lla ollut ketjuja hänen huonosta kunnostaan. Ja jouluna kuka ei ole kuunnellut hänen tekemäänsä ehkä nykyajan parasta joululaulua?
Ehkä joku ei nyt oikein osaa erottaa hypetettyä tuotetta ja aidosti luovaa yksilöä, poikkeuksellista kykyä, legendaarista taiteilijaa toisistaan.
Siellä se Georgekin nyt on. Matojen ja lahottajasienien huolehtiessa maallisen kehon hajottamisesta ja elämänjatkuvuudesta uudessa olomuodossa.
Katoavaista kaikki on. Fanit olivatkin unohtaneet sammuneen tähden jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku ei nyt oikein osaa erottaa hypetettyä tuotetta ja aidosti luovaa yksilöä, poikkeuksellista kykyä, legendaarista taiteilijaa toisistaan.
Oliko siis Georgios Kyriacos Panayiotou hypetetty tuote? Vai oliko hän mielestäsi luova taiteilija?
George Michael ei vuosiin julkaissut uutta musiikkia, ei keikkaillut, antoi hyvin harvoin haastatteluja. Jos ei tee näitä, niin väistämättä katoaa ihmisten tietoisuudesta, ei siinä mitään sen ihmeellisempää.
Teki hienoa musiikkia,jonka kuuntelusta voi yhä nauttia .Kiitos siitä minunkin puolestani hänelle. R.I.P
Somen luonne on luoda hypetyksiä ja muka yhteisiä kokemuksia, vaikka ne eivät oikeasti heilauta kenenkään elämää mihinkään ja vain mikro-osa ihmisistä edes välitti kyseisen nyyhkyaiheen tyypistä. Sentimentaalista ja keinotekoista kohua inhoan.
Se on taas joltain pois kun edesmenneestä muusikosta puhutaan. Juu on tässä maailmassa olennaisempiakin asioita kuten random ap marina.
Itse näin päivää ennen kuolemaa enneunen asiasta. Unessa oli koira, joka leikki puruluulla joulukuusen ympärillä ja luntakin satoi. En osannut silloin yhdistää tätä George Michaelin kuolemaan mutta nyt tajuan yhteyden. Tätä uneni kertoi minulle.
Jos George Michael olisi ollut esiintymiskunnossa, se olisi vetänyt vieläkin Wembleyn täyteen. Ja ehkä Hartwall-areenankin. Yllättävän harvalla artistilla on yhtä paljon hittejä.
Kuolemasta on tullut myyvä hittituote. 90-luvulla kuolinuutiset olivat sisäsivulla pienellä kirjoitettuna. Nykyään lööpit rääkyy monta päivää aina kun joku kuolee. Ja joka päivähän joku kuolee.
Huomenna kukaan ei enää edes muista kuka on kuallu. Aivan kuin kohu ja RIP viestien linkittely face seinille kestivät Princen, David Bowien tai Lemmyn kohdalla myöskin päivän. Senjälkeen maailman meno on ennallaan. SOME kohut laskevat yhtä nopeasti kuin nousevatkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuolemasta on tullut myyvä hittituote. 90-luvulla kuolinuutiset olivat sisäsivulla pienellä kirjoitettuna. Nykyään lööpit rääkyy monta päivää aina kun joku kuolee. Ja joka päivähän joku kuolee.
Oikeastaan erikoista, että nykyisen pinnallisen selfiekulttuurin aikana kuolema on näin iso kulutushyödyke. Ehkä vastapainoa kaikelle turhalle trendiruoka-annosten kuvaamiselle ja merkkilaukuille.
Nuoruus ja muistot <3