Suututko jos sinut jätetään

Sarjassamme "Palstan omituisimmat kysymykset".

Jooooo

Herää kysymys miksi mielenvikainen taka-aasialainen naikkonen huutelee miehille ja seurailee miehiä helsingin keskikaupungilla ja paljon muuallakin, eikö aleesta löydy kenties uusia aivoja muun ohessa?

On ihan luonnollista pettyä ja suuttua.Ihmisillä on tunteet ja jätetyksi tuleminen satuttaa.

AP:n mielestä ilmeisesti pitäis vaan vilkuttaa iloisesti perään vaikka mieli tekis heittää kengällä päähän ja kiljua. Ilmeisesti ap ei ole koskaan tullut jätetyksi tai käsittelemään negatiisivia tunteita yksin.

Minua ei ole jätetty kertaakaan, joten en tiedä. Muutama suhde on vain hiipunut pois, loppunut omaan mahdottomuuteensa ja pari kertaa minä olen ollut se, joka lopettaa suhteen reilusti. En tiedä minkälainen olo minulla olisi jos olisin se jätetty osapuoli. Nykyinen suhteeni on kestänyt jo parikymmentä vuotta ja saa nähdä miten tämä loppuu.

Olen tullut jätetyksi jokainen kerta ja en ole suuttunut. Ensimmäisinä kertoina olin tyrmistynyt, viimeisimmissä suhteissa olen ollut entistä pettyneempi/lamautunut, joten uusia suhteita ei enää tule kun en tiedä mitä teen niin väärin, etten koskaan kelpaa kellekään miehelle :-D

Tottakai jätetyksi tuleminen suututtaa, itkettää ja ketuttaa, mutta en jää siihen kauan rypemään, vaan peruspositiivisena luonteena jatkan matkaa normaaliin tapaan pian. Ja vaikka vanhaa suhdetta miettisinkin, niin viimeistään parin päivän päästä pääni nousee taas. Uudelle suhteelle ei ole kiirettä silloin, en tarvitse mitään nopeita laastareita ja "jättäjälle ja kaikille muille" näyttämissuhteita, vaan viihdyn hyvin yksinkin. Tosin yleensä en saa kauan yksin olla.

En suutu, mutta saatan olla pettynyt. Ehkä suuttuisin jos jättäminen tehtäisiin rumasti ja ilkeästi, mutta niin ei ole tapahtunut.

Turhaudun itseeni, että olen haaskannut aikaani johonkin vätykseen, kun olisin voinut käyttää senkin ajan paljon tehokkaammin ja etsiä itselleni laadukkaampaa seuraa.