Mitä ihmettä ovat ne "sinkkuuden hyvät puolet", joista aina puhutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut kolmessa suhteessa ja ne kaikki olivat selvästi parempia kuin sinkkuus

Tätä ihmettelen. Ootko sitten vaihtanut parisuhdetta lennosta, siis hyvästä vielä parempaan, vai mites tää on mennyt?

Itse olen enimmän ikäni ollut parisuhteessa; ensimmäinen kesti 25 v. (15-vuotiaasta nelikymppiseksi) ja toista on menossa nyt kahdestoista vuosi. Näiden kahden välissä olin sinkkuna pari vuotta. Olin erosta rikki, mutta kyllä mä kovasti viihdyin sinkkuna. Sitten vaan vahingossa rakastuin, ja vaikka pitkään olin sitä mieltä että en halua parisuhdetta niin tässä sitä taas ollaan.

Mutta oikeesti, ei naisihmiselle ainakaan siitä yhdessäasumisesta ole mitään suurta iloa. Tietysti se toinen on siinä taputeltavissa, mutta ikävä kyllä myös huollettavissa ja paimennettavana. Telkkarista täytyy katsella urheilua ja eteisessä on joku urheiluväline keskellä lattiaa ja pitkin kämppää löytyy sukkia. Ja lavuaarissa on hammastahnaa.

No olipa aika miesvihakommentti. Oma vikasi jos seurustelet lapsimiesten kanssa. Aikuisia ei tarvitse huoltaa, eikä todellakaan kaikki miehet katso urheilua tai levittele vaatteitaan. Useamman miehen kanssa olen asunut, ja vain nuoruuden hairahdus sopii kuvaukseesi.

Jotkut tarvitsee toisen ihmisen koko ajan vierelleen ja minä taas viihdyn kun saan tehdä asiat omalla tavallani. Olen ollut suhteessa aina 15-v. lähtien ja nyt olen viimeisen eron jälkeen havahtunut siihen totuuteen, ettei mua ehkä ole tarkoitettu olemaan sitoutuneessa suhteessa. Haluan toki löytää jonkun erityisen ihmisen, mutten välttämättä asua hänen kanssaan, seksiä en kuitenkaan halua harrastaa randomisti ja siihen viimeinen yritelmä kaatui, pidin miehestä, mutta hänen tapanasa elää täysin vapaana sitten sotikin käytännössä mun periaatteita vastaan.  Toinen asia, miksi en ole juuri nyt suhteessa, on se, etten ole tavannut tarpeeksi älykästä seuraa. Mieluummin olen yksin, harrastan, luen, opiskelen ja kehitän itseäni, kun jämähdän jonkun urpon kanssa kotiin vääntämään typeriä juttuja ja ahdistumaan elämän sietämättömästä keveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi suhteistani oli huono siinä mielessä, että miehellä oli huono itsetunto, ja hän yritti paikata sitä minun kauttani. Hän oli läheisriippuvainen ja jos olin vaikka viikonlopun tavoittamattomissa tai en saman päivän aikana vastannut viestiin tai soittanut takaisin, tiedossa oli riita. En kuitenkaan suostunut olemaan tämän miehen "tarveautomaatti", joten alkuhuuman loputtua erosimme.

Ohis, mutta pakko tarttua tähän, että minusta on outoa jos ollaan parisuhteessa ja mies ei vastaisi kokonaiseen viikonloppuun/haluaisi olla minuun yhteydessä päiviin ilman mitään erillistä ilmoittamista. Se, että henkilökohtaisella tasolla liittää säännöllisen yhteydenpidon kuuluvan parisuhteeseen ei tarkoita läheisriippuvaisuutta vaan erilaisia käsityksiä yhteydenpidosta.

Toki jos mies muuten vaikutti huonoitsetuntoiselta oli siitä varmasti kyse.

En ole tuo aiemman viestin kirjoittaja, mutta muakin rasittaa, jos täytyy olla jollekin koko ajan tavoitettavissa ja täytyisi ilmoitella, jos aikoo pistää luurin kiinni. Kyllä sitä sitten palaa asiaan, kun itse haluaa ja sama pätis mieheenkin, kyllä se sitten soittaa kun sitä kiinnostaa. Mut tää onkin varmaan just sellasta itsekkyyttä ja oman tilan kaipuuta, jonka takia en oo suhteessa minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ja sama kappalejaoilla (miksi se aina poistaa nuo välit).

Ahh, sinkkuus. Olen aina ollut sinkku ja tulen olemaan jatkossakin.

Kyllä sitä osaa arvostaa, kun kuuntelee parisuhteessa elävien konflikteja ja ärsytyksiä (ja kyllä niitä on hyvissäkin parisuhteissa), sitä kun pitää aina kysyä siltä parisuhteen toiselta osapuolelta että oliko jotakin suunnitelmia vai voiko mennä, pitää huomioida se partneri jos on esim. työputki niin on pakko sen jälkeen olla sen partnerin kanssa, eikä voi vain alkaa kavereita, vaikka haluaisikin.

Lapsista en edes lähde mitään sanomaan. Lapsista pidän toki, kunhan ne on jonkun toisen lapsia ja voin ottaa vaikka jalat alleni jos lapsi aloittaa karmean kiukuttelu-raivarikohtauksen tai muuten vain muuttuu vittumaiseksi. Sitten voi taas palata kun kaikki on hyvin ja pystyy olemaan aina mukana ja jaksaa touhuta lasten kanssa.

Saan ottaa eläimiä niin paljon kuin haluan ja niitä eläimiä mitä haluan, ilman että tarvitsee kysyä keneltäkään lupaa. Saan sisustaa miten tahdon, katsoa telkkarista mitä haluan, pelata, käydä kävelyllä, autoajelulla. Joulun voin viettää omien vanhempien ja oman perheen parissa, eikä tarvitse kulkea partnerinkin perheen luona ja tavata toisen sukulaisia.

Ja ei tarvitse ymmärtää tätä väärin, toki parisuhteessa olisi hyviäkin puolia. Aseksuaalina ja a-romantikkona en vain useimpia niistä hyvistä puolista kaipaa. Teknisesti olisi tietysti eläminen halvempaa ja koirien kannalta helpompaa jos niillä olisi toinenkin huoltaja. Siinäpä se oikeastaan sitten olikin (ja käytännössä kämppis ajaisi saman asian).

No tietenkään aseksuaali aromantikko ei kaipaa parisuhteeseen. Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Eiköhän kaksi aikuista ihmistä tykkää muustakin kuin yhdenlaisesta sohvasta. Miksei joku kolmas vaihtoehto muka myös voisi olla hyvä?

Ihanko totta aikuinen kypsä ihminen ei voi ostaa sohvaa, jota ei rakasta? Eikö ihan kiva sohva riitä?

Eikö se, että kumppani on onnellinen saatuaan unelmiensa sohvan merkitse mitään? Sitten kun valitaan verhoja niin ehkä toisen unelmaverhot hankitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Sitten katotaan 2 elokuvaa haloo. Kai nyt oman miehen/naisen leffamieltymykset pitäisi kiinnostaa, vähän vaihtelevuutta tulee yllättävistä valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

No eikö kumppaniksi kannata nimenomaan valita ihminen, joka haluaa elämältä samoja asioita, joilla on samanlaiset arvot, esteettinen näkemys ja maailmankatsomus?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tarvitsee toisen ihmisen koko ajan vierelleen ja minä taas viihdyn kun saan tehdä asiat omalla tavallani. Olen ollut suhteessa aina 15-v. lähtien ja nyt olen viimeisen eron jälkeen havahtunut siihen totuuteen, ettei mua ehkä ole tarkoitettu olemaan sitoutuneessa suhteessa. Haluan toki löytää jonkun erityisen ihmisen, mutten välttämättä asua hänen kanssaan, seksiä en kuitenkaan halua harrastaa randomisti ja siihen viimeinen yritelmä kaatui, pidin miehestä, mutta hänen tapanasa elää täysin vapaana sitten sotikin käytännössä mun periaatteita vastaan.  Toinen asia, miksi en ole juuri nyt suhteessa, on se, etten ole tavannut tarpeeksi älykästä seuraa. Mieluummin olen yksin, harrastan, luen, opiskelen ja kehitän itseäni, kun jämähdän jonkun urpon kanssa kotiin vääntämään typeriä juttuja ja ahdistumaan elämän sietämättömästä keveydestä.

Meidän suhteessa ollaan välillä yksin ja usein luetaan, opiskellaan ja kehitetään itseämme. Ei me 24/7 olla kiinni toisissamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Eiköhän kaksi aikuista ihmistä tykkää muustakin kuin yhdenlaisesta sohvasta. Miksei joku kolmas vaihtoehto muka myös voisi olla hyvä?

Ihanko totta aikuinen kypsä ihminen ei voi ostaa sohvaa, jota ei rakasta? Eikö ihan kiva sohva riitä?

Eikö se, että kumppani on onnellinen saatuaan unelmiensa sohvan merkitse mitään? Sitten kun valitaan verhoja niin ehkä toisen unelmaverhot hankitaan.

Ainakin minulla on vahvoja mielipiteitä siitä mitä haluan ostaa, minne matkustaa ja miten käyttää aikaani. Jos otetaan sohva esimerkiksi, olen suht nopeasti tiennyt mitä haluan ja toinen vaihtoehto olisi ollut kompromissi, johon ei olisi ollut tyytyväinen.

Kyse ei ole siitä, että voiko tosiasiassa ostaa sen epämiellyttävämmän sohvan vai ei, vaan haluaako elää ylipäänsä yhteiselämää jonkun toisen kanssa ja hyväksyä, että ei voi toteuttaa omia toiveitaan enää 100 % vaan tyytyä kompromisseihin. Minä en halua ja tiedostan sen, että sinkkuus on tästä syystä parhain ja nautinnollisin ratkaisu, koska saan itse päättää ja ottaa vastuun asioistani.

Jos edellä mainittu ei ole kypsyyttä, niin fine. Ainakin saan miellyttää itse itseäni vaikka olen epäkypsä enkä haittaa teoreettisen kumppanin mielenrauhaa :)

Parisuhteet ajautuu joko pettämiseen, eroon, avioliittoon, lastentekoon jne. ja jos ei näistä asioista ole kiinnostunut tai jos ne asiat pelottaa, niin sinkkuus käy vallan mainiosti. Saa itse tehdä mitä huvittaa ja käyttää rahansa niin kuin itse haluaa, eikä tarvitse koko ajan miettiä miellyttääkö toista. Ainoa minus tosiaan vähäisempi seksi ja tunne-elämä, mutta kyllä niidenkin tilalle pystyy aikuinen ihminen keksimään jotain muuta.

Minulla on myös vahvoja mielipiteitä, mutta en ole sillä lailla joustamaton, että uskoisin tulevani onnelliseksi vain yhdellä tavalla. Sehän parisuhteissa onkin parasta, kun saa toiselta sellaisia hyviä ideoita ja hyvää inputia, jota ei itse keksisi. Minusta on riemastuttavaa, kun kumppani saa minut arvostamaan jotakin, mitä en olisi omin neuvoin tullut arvostaneeksi. Vaikkapa juuri matkailua. Aika monesta kivasta asiasta olisin jäänyt paitsi ilman seurustelusuhteita!

Ei tarvitse sheivata vaan kainalot ja sääret voi huoletta rehottaa (silloin tietysti sheivaus kun seksiä tiedossa)

Voi nauttia omasta ajasta silloin kun siltä tuntuu eikä tarvitse miettiä toista

Voi hengata rumissa kotivaatteissa ja tehdä omia juttuja eikä tarvitse miettiä näyttääkö haluttavalta toisen silmissä

Voi flirttailla vapaasti hyvännäköisten ihmisten kanssa

Saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa ja yleensä suhteeton seksi on intohimoisempaa kun ei ehdi tylsistymään tai muuttumaan rutiiniksi

Vapaus, kun tietää että ei ole sidottuna kehenkään vaan kiinnostava ihminen tai intohimoinen suhde voi tulla vastaan milloin vaan

Tarvitsee huolehtia vain itsestään ja omasta hyvinvoinnista (Tämä siis jos ei ole lapsia tai lemmikkejä)

Voi tehdä sitä ruokaa mitä itsellä tekee mieli

Koti pysyy niin siistinä kuin itse sen haluaa pitää

Ei tarvitse selittää kenellekään päivän tekemisiä

Nämä ainakin ensimmäisenä tulivat mieleen :-D

Miten tämä keskustelu missä kysyttiin SINKKUUDEN hyviä puolia meni siihen, että joku parisuhteessa elävä kokee tarvetta vakuutella suhteensa hyviä puolia?? :D  

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös vahvoja mielipiteitä, mutta en ole sillä lailla joustamaton, että uskoisin tulevani onnelliseksi vain yhdellä tavalla. Sehän parisuhteissa onkin parasta, kun saa toiselta sellaisia hyviä ideoita ja hyvää inputia, jota ei itse keksisi. Minusta on riemastuttavaa, kun kumppani saa minut arvostamaan jotakin, mitä en olisi omin neuvoin tullut arvostaneeksi. Vaikkapa juuri matkailua. Aika monesta kivasta asiasta olisin jäänyt paitsi ilman seurustelusuhteita!

Miten tämä liittyy keskusteluun, missä puhutaan sinkkuelämän hyvistä puolista? :D Kiva että olet suhteessa jos se on sinulle paras vaihtoehto, mutta ihmisillä on eri haluja. Noi sinun kivana pitämäsi asiat mitä suhteessasi koet eivät nyt ole sitä mitä tässä keskustelussa haettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Sitten katotaan 2 elokuvaa haloo. Kai nyt oman miehen/naisen leffamieltymykset pitäisi kiinnostaa, vähän vaihtelevuutta tulee yllättävistä valinnoista.

Eli tehdään kuin tehdäänkin kompromissi ja katsotaan 2 elokuvaa, joista vain toinen kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse sheivata vaan kainalot ja sääret voi huoletta rehottaa (silloin tietysti sheivaus kun seksiä tiedossa)

Voi nauttia omasta ajasta silloin kun siltä tuntuu eikä tarvitse miettiä toista

Voi hengata rumissa kotivaatteissa ja tehdä omia juttuja eikä tarvitse miettiä näyttääkö haluttavalta toisen silmissä

Voi flirttailla vapaasti hyvännäköisten ihmisten kanssa

Saa harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa ja yleensä suhteeton seksi on intohimoisempaa kun ei ehdi tylsistymään tai muuttumaan rutiiniksi

Vapaus, kun tietää että ei ole sidottuna kehenkään vaan kiinnostava ihminen tai intohimoinen suhde voi tulla vastaan milloin vaan

Tarvitsee huolehtia vain itsestään ja omasta hyvinvoinnista (Tämä siis jos ei ole lapsia tai lemmikkejä)

Voi tehdä sitä ruokaa mitä itsellä tekee mieli

Koti pysyy niin siistinä kuin itse sen haluaa pitää

Ei tarvitse selittää kenellekään päivän tekemisiä

Nämä ainakin ensimmäisenä tulivat mieleen :-D

Hmmm. Mä kuljen ties missä pieruverkkareissa aina ja en tosiaan sheivaa edes niitä sääriä kovin usein. Ihmemiehiä sulla ollut jos aina kotonakin pitää olla tiptop haluttava ja karvaton...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Sitten katotaan 2 elokuvaa haloo. Kai nyt oman miehen/naisen leffamieltymykset pitäisi kiinnostaa, vähän vaihtelevuutta tulee yllättävistä valinnoista.

Eli tehdään kuin tehdäänkin kompromissi ja katsotaan 2 elokuvaa, joista vain toinen kiinnostaa. 

Ei vaan päätös, mitään vikaa kahden leffan katsomisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kompromissejahan pitää tehdä aika monessa asiassa, vaikka ne pieniltä tuntuvatkin. Mitä elokuvaa katsotaan, mitä syödään, missä vietetään juhannus, millainen sohva ostetaan, millaista tavaraa säilytetään, mitä kahvimerkkiä ostetaan kaupasta jne. Kun näitä asioita on arki täynnä, niin kyllä ne kompromissit vain näkyvät elämässä ihan eri tavalla kuin sinkkuna eläessä.

Meillä on aina katsottu sellaista elokuvaa, jonka molemmat haluavat nähdä, syödään joko omia ruokia tai sellaista, josta molemmat pitävät, ostetaan molempia miellyttävä sohva, ostetaan sitä kahvia, josta itse tykkää ja vietetään juhannus niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos minä haluan nähdä jonkin elokuvista A, B, C ja kumppani jonkin elokuvista C, D, E, ei ole mikään kompromissi katsoa elokuva C.

Parisuhteessa elämisen taito onkin kompromissien välttämistä ja win-win-tilaisuuksien löytämistä.

Ehkä tämän vuoksi en osaa nähdä sinkkuudessa juuri mitään hyviä puolia?

Tuohan on ihan ideaalitilanne, että halutaan samoja asioita. Mutta entä, jos sinä haluaisit nähdä joko elokuvan A tai B ja mies elokuvan D tai E? Tai jos sinä haluaisit 50-luvun sohvan ja mies modernin nahkasohvan? Ostetaanko silloin molemmat sohvat, ei sohvaa ollenkaan, 50-luvun sohva, moderni nahkasohva vai sohva, josta kumpikaan ei tykkää?

Sitten katotaan 2 elokuvaa haloo. Kai nyt oman miehen/naisen leffamieltymykset pitäisi kiinnostaa, vähän vaihtelevuutta tulee yllättävistä valinnoista.

Eli tehdään kuin tehdäänkin kompromissi ja katsotaan 2 elokuvaa, joista vain toinen kiinnostaa. 

Ei vaan päätös, mitään vikaa kahden leffan katsomisessa.

Kahden leffan katsomisessa on se vika, että toinen niistä ei kiinnosta tippaakaan vaan senkin ajan käyttäisi mieluummin johonkin muuhun. Mies katsoo vastoin tahtoaan jotain romanttista hömppää ja nainen tylsistyneenä sen jälkeen jotain sotaleffaa vain siksi, että ei ole sellaista leffaa, jonka kumpikin haluaisi juuri nyt katsoa. Tuo päätös on käytännössä sama asia kuin kompromissi, koska pitää tehdä toisen mieliksi jotain itselleen vähemmän mukavaa, mitä ei sinkkuna tarvitsisi tehdä. On aivan yhdentekevää, kutsuuko sitä päätökseksi vai kompromissiksi, lopputulos on kuitenkin sama.