Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä kieliseksi lapsi olisi järkevintä kasvattaa tässä tilanteessa?
26.12.2016 |
Nainen on kaksikielinen. Hänen äidinkielensä ovat suomi ja venäjä. Hän on syntynyt ja kasvanut koko elämänsä Suomessa, puhuu venäjää vain toiselle vanhemmistaan, suomi on selkeästi hänen ns. "ykköskieli", vaikka molemmat hänen vanhempansa puhuvat venäjää.
Nainen muuttaa Saksaan ja asettuu sinne. Hänen jokapäiväinen työkielensä on saksa, jota hän käyttää kavereidensa kanssa ja töissä, oikeastaan kaikkialla.
Nainen tapaa Saksassa asuvan ranskalaisen miehen. Tämän miehen äidinkieli on ranska. Heidän yhteinen kieli on englanti, sillä mies ei osaa saksaa kuin muutaman lauseen. Nainen ei osaa ranskaa lähes ollenkaan.
Tämä nainen ja mies menevät naimisiin, asettuvat asumaan Saksaan ja saavat lapsen. Mitkä kielet tälle lapselle on järkevintä "opettaa"? Varmaankin naisen puolelta suomi ja miehen puolelta ranska, koska nämä ovat äidinkieliä? Ja sitten koulusta/päiväkodista tulee englanti ja saksa? Vai mitä mieltä olette?
Tiivistettynä: naisen äidinkieli suomi ja venäjä. Miehen äidinkieli ranska. Molemmat asuvat Saksassa ja puhuvat keskenään englantia. Nainen osaa saksaa sujuvasti ja käyttää sitä jokapäiväisessä elämässä jatkuvasti. Mies opettelee saksaa. Mikä/mitkä kielet lapselle?
Kommentit (42)
Vain omaa äidinkieltään osaa kunnolla, se on omaksuttu ja selkärangassa. Muut kielet on opittu ja enemmän pintatietoa (tätä on tutkittu todella paljon tieteellisesti). Monet kuvittelevat osaavansa esimerkiksi englantia paremmin kuin oikeasti osaavat. Olisi väärin lapselle antaa hänen oppia äidinkielenään tällaista opittua puolikieltä. Ehdottomasti siis äidinkielet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti voi puhua suomea tai Venäjää. Molemmat ovat tunnekieliä jos ne on opittu pienenä.
Isä puhuu omaa äidinkieltään eli saksaa
Vierailija kirjoitti:
Vain omaa äidinkieltään osaa kunnolla, se on omaksuttu ja selkärangassa. Muut kielet on opittu ja enemmän pintatietoa (tätä on tutkittu todella paljon tieteellisesti). Monet kuvittelevat osaavansa esimerkiksi englantia paremmin kuin oikeasti osaavat. Olisi väärin lapselle antaa hänen oppia äidinkielenään tällaista opittua puolikieltä. Ehdottomasti siis äidinkielet.
Eikös lapselle ole tärkein että oppii yhden kielen "kokonaisena" eli jos jompikumpi vanhemmista puhuu omaa äidinkieltään voi toinen puhua eri kieltä kuin omaansa.
Tunnen useamman suomalaisen parin joista toinen vanhemmista puhuu opittua kieltä. Jolloin lapsi oppii suomen kielen vahvasti esim suomalaiselta isältä ja äiti puhui opittua kieltä (englanti Ranska yms) jolloin lapsi oppii kielen, muttei yhtä hyvin tai laajasti kuin Suomen kielen
Aina olisi parasta puhua omaa äidinkieltään koska silloin lapsen sanavarasto kasvaa yleensä paljon suuremmaksi ja ymmärtää paremmin kielen vivahteet.
Jolloin isä puhuisi ranskaa ja äiti Venäjää/suomea valinnan mukaan. Jos hän on oppinut molemmat ihan pienenä ovat molemmat kielet tunnekieliä
Mulla oli lapsena lähes vastaava tilanne. Kummallakin vanhemmalla kaksi kieltä, ympäristössä eri kieli ja kotikieli englanti. Vanhemmat puhuivat luontevimpana kokemaansa kieltään minulle, opin ympäristön kielen kavereiden ynnämuiden myötä, englantikin oli kotikielenä ja sen vuoksi koulussa aina kovin helppoa.
Myöhemmin esiteini-ikäisenä äiti patisti minut opiskelemaan myös vanhempien toiset kielet. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat vanhemmat puhuu äidinkieltään. Lapsi ehdottomasti englanninkieliseen kouluun, koska muuten vaarana, että perii kaikki vanhempiensa ääntämis- ja kielioppivirheet. Saksan oppii kyllä ympäristöstä.
Vähintään toisen vanhemman tulisi puhua omaa äidinkieltään. Jos isä puhuu lapselle ranskaa voi äiti puhua venäjää, suomea, saksaa tai englantia.
Jos puhuu omaa äidinkieltään niin lapsi oppii kielen laajemmin joten olisi ideaalia, että molemmat puhuisi omia äidinkieliään, mutta ei pakollista jos vanhemmat toisin päättävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähintään toisen vanhemman tulisi puhua omaa äidinkieltään. Toinen voi valita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain omaa äidinkieltään osaa kunnolla, se on omaksuttu ja selkärangassa. Muut kielet on opittu ja enemmän pintatietoa (tätä on tutkittu todella paljon tieteellisesti). Monet kuvittelevat osaavansa esimerkiksi englantia paremmin kuin oikeasti osaavat. Olisi väärin lapselle antaa hänen oppia äidinkielenään tällaista opittua puolikieltä. Ehdottomasti siis äidinkielet.
Eikös lapselle ole tärkein että oppii yhden kielen "kokonaisena" eli jos jompikumpi vanhemmista puhuu omaa äidinkieltään voi toinen puhua eri kieltä kuin omaansa.
Tunnen useamman suomalaisen parin joista toinen vanhemmista puhuu opittua kieltä. Jolloin lapsi oppii suomen kielen vahvasti esim suomalaiselta isältä ja äiti puhui opittua kieltä (englanti Ranska yms) jolloin lapsi oppii kielen, muttei yhtä hyvin tai laajasti kuin Suomen kielen
Näin voi hyvin tehdä. Meidänkin perheessä toinen vanhemmista puhuu lapselle saksaa vaikka olemme molemmat suomalaisia. Suomesta tuli vahva kieleli, mutta lapset osaavat hyvin myös saksaa.
Ideaalia olisi että puhutaan omaa kieltä, sillä sen osaa laajiten ja se on tunnekieliä. Mutta jos toinen vanhemmista puhuu tunnekieliä ja toinen opittua niin ei siitä ole haittaa lapselle, meidänkin tapauksessa vain päivastoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain omaa äidinkieltään osaa kunnolla, se on omaksuttu ja selkärangassa. Muut kielet on opittu ja enemmän pintatietoa (tätä on tutkittu todella paljon tieteellisesti). Monet kuvittelevat osaavansa esimerkiksi englantia paremmin kuin oikeasti osaavat. Olisi väärin lapselle antaa hänen oppia äidinkielenään tällaista opittua puolikieltä. Ehdottomasti siis äidinkielet.
Eikös lapselle ole tärkein että oppii yhden kielen "kokonaisena" eli jos jompikumpi vanhemmista puhuu omaa äidinkieltään voi toinen puhua eri kieltä kuin omaansa.
Tunnen useamman suomalaisen parin joista toinen vanhemmista puhuu opittua kieltä. Jolloin lapsi oppii suomen kielen vahvasti esim suomalaiselta isältä ja äiti puhui opittua kieltä (englanti Ranska yms) jolloin lapsi oppii kielen, muttei yhtä hyvin tai laajasti kuin Suomen kielen
Minun vanhempani tekivät juuri näin. Molemmat ovat suomalaisia mutta isämme puhui meille ranskaa, koska puhuu sitä sujuvasti. Opittiin Suomi äidiltä ja se on meidän ykköskieli ja osataan myös ranskaa, muttei tietenkään läheskään yhtä hyvin kuin suomea
Äiti puhuu suomea, isä ranskaa. Saksa tulee päiväkodista/kavereilta ja englanti siinä sivussa, koska vanhemmat puhuvat sitä keskenään. Jos aikomus ei ole asettua pysyvästi saksaan, voi lapsen laittaa vaikka englanninkieliseen päiväkotiin.
venäjää kannattaa pitää siinä rinnalla leikinomaisesti, luultavasti lapsi oppii senkin. Meillä on suomalais-kiinalainen kaveripariskunta, mutta äidin toinen vanhempi on suomalainen. Jostain syystä (laiskuus?) puhuivat lapselle suomea molemmat. Mutta oppi kyllä kiinankin siinä rinnalla kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suositeltavaa on, että molemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Sen lisäksi perheen yhteinen kieli voi aluksi olla englanti ja sitten asuinmaan mukaan saksa. Lapsi tulee saamaan loistavan kielitajun, kokemusta on!
Silloin 60 luvulla suomalaisia muutti Kekkosta pakoon Ruotsiin urakalla. Tapasin sitten aikoinani 80 luvun lopussa miehen Leningradissa hän puhui sellaista hoonoa soomea ruotsalaisittain.
Jossain vaiheessa vaihdoin ruotsiinihan vaan kohteliaisuudesta ja siitä syystä että keskustelu etenesi paremmin.
Mies ei osannut juuri lainkaan ruotsiakaan. Näistä puolikielisistä joskus 70 luvulla puhuttiin, mutta en tiennyt että niitä on oikeasti olemassa.
En tiedä miten niitä tehtiin, ilmeisesti vanhemmat ovat yrittäneet puhua lapsilleen vain ruotsia, vaikka eivät sitä itsekään osanneet. 80 luvulla tutustuin toiseen erikoiseen tapaukseen eräässä oppilaitoksessa. Hän oli kaikkissa alaan liittyvissä opinnoissa kiitettävää luokkaa, mutta jäi luokalleen ensimmäisenä vuonna ruotsinkielen takia. Käytyään ensimmäisen luokan uudestaan pääsi toiselle luokalle, mutta jäi sitten jälleen luokalle ruotsin takia. Englannin kielessä pärjäsi hyvin ja en muista lukiko hän saksaa, koska saksa oli vapaaehtoinen.
Oudointa oli että hän oli syntynyt Malmössä ja ehtinyt siellä kouluakin aloitella.
Eli nuo kielet eivät ole kaikille rikkaus.
Minusta tuossa tilanteessa ei kannata tehdä lapsia. Hirveä kielten sekasotku perheessä hämmentää lasta taatusti eikä hän tule oppimaan kunnolla mitään kieltä koskaan.
Ei TAAS. Tämä on sulta, ap, nyt neljäs, ellei viides lapsikielialoitus kahden viikon sisään. Maat ja kieliyhdistelmät vaan vaihtuvat. Mene hoitoon tai painu ihan vaan suolle tunnekielinesi.
Venäjä. Putin kuitenkin jossain vaiheessa valloittaa maailman. Kaukokatseisuus on hyve.
Nolina 16v kirjoitti:
Minusta tuossa tilanteessa ei kannata tehdä lapsia. Hirveä kielten sekasotku perheessä hämmentää lasta taatusti eikä hän tule oppimaan kunnolla mitään kieltä koskaan.
Aivan naurettava kommentti. Toivottavasti et itse ikinä lisäänny
Alue: Aihe vapaa
Äiti voi puhua Venäjää tai suomea. Jos on kaksikielinen ja oppinut molemmat ihan pienenä tällöin molemmat kielet ovat tunnekieliä.
Jos vanhemmat puhuvat Venäjää ja suku on siellä ehkä sitten venäjä olisi parempi, mutta kuitenkin vain jos äidistä tuntuu luontevalta sitä puhua.
Isän on paras puhua omaa äidinkieltään eli ranskaa. Saksan oppii koulussa ja englantia kuulee passiivisesti eli sen oppii varmaan myös.